Suomi valitsi "peräänantamattoman linjan" ja sen myötä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi käytännössä Neuvostoliitolle sota (eli talvisota), mikä oli tietysti vailla järkeä suomalaisten kannalta. Suomella ei ollut tietenkään mitään mahdollisuutta pärjätä yksin sodassa suurvaltaa Neuvostoliittoa vastaan.
Tähän ketjuun olen kopioinut oman avauskirjoitukseni (kirjoitin aluksi virheelllisesti ketjuun "Jatkosodan alku" sekä lisäksi muutaman muun viestin, jotka antoivat aiheen tähän avaukseeni - kaikki ketjusta ”Jatkosodan alku”. Olen myös kopioinut tähän muutamia vastauksia ensiksi tuohon viestiketjuun ”Jatkosodan alku” postittamaani kirjoitukseen.
Viestit on kopioitu tähän vain ilmoittamalla päivämäärän sekä kellonajan ilman muita kommentteja.
26.4.13:
26.4.13 klo 11:05:Martti Tapio Pelho kirjoitti:Toveri Skrjabin kirjoittaa:
“Ottaen huomioon että lausunto on kirjoitettu lähes 10 vuotta tapahtumien jälkeen, ja erityisesti että kumpikaan lausunnon kirjoittajista ei liene ollut läsnä Stalinin toteamusta kuulemassa, suhtautuisin melkoisin varauksin tuon todistusvoimaan. Neuvotteluissa läsnä olleet eivät kai tuota ole missään vahvistaneet. Kahden sanan perusteella ei muutenkaan kannatane kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, etenkään kun meilä ei ole lausumaa alkuperäiskielellä. Itse tulkintakaan ei ole niin selkeä, "tässä tapauksessa" voi tarkoittaa vaikkapa vain siirtymistä asialistalla eteenpäin kun tuosta puolustusliitosta kerran ei ole mahdollista keskustella.”
On se ilmeisesti Suomen tasavallan kukoistukselle ja menestykselle vain eduksi ettei Suomen ulkopoliittinen johto tukeudu kannanotoissaan ja toimissaan Agricolan historiakeskusteluissa usein esitettyihin tulkintoihin, joiden mukaan 1930-luvulla harjoitettu, kolmeen onnettomaan sotaan johtanut, valtakunnan politiikkamme oli ainoa oikea ja vailla vaihtoehtoja.
Skrjabin jopa rohkenee kyseenalaistaa kahden kokeneen kenraalimme, Heinrichsin ja Enckellin, tasavallan presidentille toimittamassaan lausunnossaan lainaamaa Stalinin ensisijaista ehdotusta puolustusliitosta Suomen ja Neuvostoliiton kesken Neuvostoliiton turvallisuusintressien varmistamiseksi Fennoskandiassa.
Skrjabin mukaan Stalin ei ole koskaan tehnyt Suomelle tälläista ehdotusta. Näinkin sitä Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä sotahistoriaa voidaan tulkinta ja salakavalasti ja kätketysti väittää arvostettuja kenraalejamme valehtelijoiksi!
Martti Turtola sitoo Heinrichs-kirjassaan Heinrichs ja Enckellin tasavallan presidentille maaliskuussa 1948 toimittaman sotilaspoliittisen lausunnon, jossa viitataan syksyn 1939 neuvotteluihin ja sen yhteydessä Stalinin Suomelle esittämään tarjoukseen puolustusliittosopimukseksi, ja sen tultua Suomen edustajien puolelta torjutuksi, Stalinin ehdotukseen maa-alueiden vaihdoista, Neuvostoliiton perusteltuihin turvallisuusintresseihin syksyllä 1939.
Turtola kertoo (s. 242):
“Heinrichsin omassa kokoelmassa sota-arkistossa olevassa muistion kappaleessa on huomautus, että sen on lukenut ja korjaillut A.Airo. Tässäkin muistiossa on lähtökohtana, kuten aikaisemminkin, että Neuvostoliiton turvallisuusintressit Suomen suunnalla olivat oikeutettuja: Heinrichs viittasi historian opetukseen ja vuoden 1939 tilanteeseen.”
Skrjabin kirjoitushan lisäksi kätkee mahdottoman tuntuisen virhetulkinnan, jonka mukaan Neuvostoliitolla ja sen silloisella johdolla ei ollut lainkaan perusteltuja turvallisuusintressejä Suomen suunnalla.
Minne se yli tuhannen kilometrin yhteinen maaraja katosi, toveri Skrjabin?
Maarajahan oli ja on edelleen yhteinen.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
26.4.13. klo 11:12Emma-Liisa kirjoitti:Älä takerru kohtaan "puolustusliitto". Stalin lienee tarkoittanut avunantosopimusta, joka olisi antanut NL:lle oikeuden tulla maahan, milloin se halusi.skrjabin kirjoitti:Ottaen huomioon että lausunto on kirjoitettu lähes 10 vuotta tapahtumien jälkeen, ja erityisesti että kumpikaan lausunnon kirjoittajista ei liene ollut läsnä Stalinin toteamusta kuulemassa, suhtautuisin melkoisin varauksin tuon todistusvoimaan. Neuvotteluissa läsnä olleet eivät kai tuota ole missään vahvistaneet. Kahden sanan perusteella ei muutenkaan kannatane kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, etenkään kun meilä ei ole lausumaa alkuperäiskielellä. Itse tulkintakaan ei ole niin selkeä, "tässä tapauksessa" voi tarkoittaa vaikkapa vain siirtymistä asialistalla eteenpäin kun tuosta puolustusliitosta kerran ei ole mahdollista keskustella.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Lausunnossa on mielenkiintoinen ja aikaisemmin esiintymätön viittaus historiaan. Stalin oli syksyllä 1939 tiedustellut, olisivatko suomalaiset kiinnostuneita keskustelemaan puolustusliittokysymyksestä Neuvostoliiton kanssa. Kun tähän ei suomalaisella osapuolella ollut valtuuksia, oli Stalin todennut, että tässä tapauksessa oli hänen pakko ehdottaa eräitä aluevaihtoja. Toisin sanoen puolustusliittoajatus oli alternatiivi (vaihtoehto) muussa tapauksessa vaadittaville alueellisille myönnytyksille.”
YYA-sopimuksessa tämä sentään saatiin torjuttua.
26.4.13 klo 12:01:Emma-Liisa kirjoitti:Stalinin ehdotus ei tietenkään ole aiemmin tuntematon, kyse vain oli avuntosopimuksesta. Eikä se tietenkään ollut vaihtoehto, vaan olennainen osa Stalinin strategiaa.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Lausunnossa on mielenkiintoinen ja aikaisemmin esiintymätön viittaus historiaan. Stalin oli syksyllä 1939 tiedustellut, olisivatko suomalaiset kiinnostuneita keskustelemaan puolustusliittokysymyksestä Neuvostoliiton kanssa. Kun tähän ei suomalaisella osapuolella ollut valtuuksia, oli Stalin todennut, että tässä tapauksessa oli hänen pakko ehdottaa eräitä aluevaihtoja. Toisin sanoen puolustusliittoajatus oli alternatiivi (vaihtoehto) muussa tapauksessa vaadittaville alueellisille myönnytyksille.”
Sinänsä tietenkin juuri automaattinen lupa tulla maahan oli vielä vaarallisempi kuin alueista luopuminen.
26.4.13 klo 18:19skrjabin kirjoitti:Ihan ensi alkuun, josko lopetat sen nimittelyn toveriksi tai muuksikaan. Voit kutsua ihan vain nimellä skrjabin, kuten minäkin kutsun sinua nimellä Pelho.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Toveri Skrjabin kirjoittaa:
Martti Tapio Pelho kirjoitti:1930-luvulla harjoitettu, kolmeen onnettomaan sotaan johtanut, valtakunnan politiikkamme oli ainoa oikea ja vailla vaihtoehtoja.
En ole missään moista esittänyt, joten en oikein ymmärrä miksi rakentelet tuollaista "olkiukkoa" vastatessasi viestiini.
Ei kai nämä kenraalit mitään paaveja ole, heidän kertomaansa voi kyseenalaista siinä missä muidenkin. En oikein hahmota miksi kukaan heidän kertomaansa ottaisi annettuna.Martti Tapio Pelho kirjoitti: rohkenee kyseenalaistaa kahden kokeneen kenraalimme, Heinrichsin ja Enckellin, tasavallan presidentille toimittamassaan lausunnossaan lainaamaa Stalinin ensisijaista ehdotusta puolustusliitosta Suomen ja Neuvostoliiton kesken Neuvostoliiton turvallisuusintressien varmistamiseksi Fennoskandiassa.
En ole missään kohden myöskään tuollaista väittänyt. Se on mahdollista, mutta lähdekritiikki kai on suotavaa tässäkin kohden, ja kun ottaa huomioon ne lausuman reunaehdot joita edellä esitin, siihen todella sopii varauksella suhtautua. Tässähän kyse ei edes ollut itse ehdotuksesta, vaan kahdesta sanasta jotka Turtola on tulkinnut tarkoittavan vaihtoehtoisuutta liiton ja rajasiirtojen välillä.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Skrjabin mukaan Stalin ei ole koskaan tehnyt Suomelle tälläista ehdotusta.
En ole heitä väittämässä valehtelijoiksi, salakavalasti tai muutoinkaan. Tekstinkohdan jo lähtökohtaisesti voi tulkita toisinkin, ja tunnetusti kuulopuheet eivät ole yhtä todistusvoimaisia kuin ensi käden lähteet. Tämän pitäisi kai olla itsestään selvää. Viesti ja kertomus muuttuu aina matkan varrella, ja erityisen varovainen pitäisi olla pienten detaljien suhteen. Ei siihen mitään pahaa tahtoa vaadita että kenraalit ovat vain saaneet väärää tietoa, ymmärtäneet väärin tms.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Näinkin sitä Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä sotahistoriaa voidaan tulkinta ja salakavalasti ja kätketysti väittää arvostettuja kenraalejamme valehtelijoiksi!
Sivumennen sanoen jo kirjoitettu tekstikin saattaa aiheuttaa melkomoisia väärinkäsityksiä, kuten sinunkin esittämäsi kommentit tässä erinomaisesti todistavat. Tunnut ylipäätään vastaavan aivan johonkin muuhun kuin mitä kirjoitin.
Tuokin tulkintasi tekstistäni on jälleen aivan muuta kuin mitä kirjoitin, enkä ole tietääkseni missään esittänyt mainitunlaista tulkintaa.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Skrjabin kirjoitushan lisäksi kätkee mahdottoman tuntuisen virhetulkinnan, jonka mukaan Neuvostoliitolla ja sen silloisella johdolla ei ollut lainkaan perusteltuja turvallisuusintressejä Suomen suunnalla.
Kerrotko missä kohden väitin sen johonkin kadonneen?Martti Tapio Pelho kirjoitti: Minne se yli tuhannen kilometrin yhteinen maaraja katosi, toveri Skrjabin?
kirjoitin nyt edellämainitun inspiroimana seuravan kuin tämän ketjun avauskirjoituksiksi:
Vastauksia on myös tullut:Heikki Jansson kirjoitti:Suomi hylkäsi esityksen ja seuraus oli lopulta, että Suomi luovutti muutamaa kuukautta myöhemmin sen, mitä Stalin pyysi: "Hangon, mainitun alueen Karjalan kannakselta ja Suomenlahden saaret" ja paljon muuta sekä lisäksi joutuivat suomalaiset kärsimään talvisodan kärsimykset. Tätä olen kutsunut ”Erkon suomalaisten itkettämiseksi”, koska Suomella oli tunnetusti valittavanaan joko ”suostua myönnytyksiin tai itkeä ja suostua myönnytyksiin”. Ulkoministeri Erkko valitsi tunnetusti suomalaisten itkettämisen ja luovuttamisen ja suomalaiset joutuvat siis itkun tielle. Ei ole missään nähnyt mitään, mikä edes viittaisi siihen, että talvisodan tie olisi mitenkään muutoin ollut suomalaisille sen edullisempia kuin sen vaihtoehdot (lähinnä hyväksyminen Neuvostoliiton esitykseen 9.11.39 tai sen kaltaiseen järjestelyyn. Spekuloidahan aina voi tai nähdä toiveunia.skrjabin kirjoitti:Martti Tapio Pelho kirjoitti:Skrjabinin mukaan Stalin ei ole koskaan tehnyt Suomelle tälläista ehdotusta.Juuri noin se menee. Lisäisin kuitenkin esittämääsi seuraavaa:En ole missään kohden myöskään tuollaista väittänyt. Se on mahdollista, mutta lähdekritiikki kai on suotavaa tässäkin kohden, ja kun ottaa huomioon ne lausuman reunaehdot joita edellä esitin, siihen todella sopii varauksella suhtautua. Tässähän kyse ei edes ollut itse ehdotuksesta, vaan kahdesta sanasta jotka Turtola on tulkinnut tarkoittavan vaihtoehtoisuutta liiton ja rajasiirtojen välillä.
Huomioon ottaen Paasikiven esityksissään (J.K. Paasikivi: Toimintani Moskovassa-39-40, 35 ss.) esiin tuoma lienee täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että ne Neuvostoliiton esitykset, jotka Suomen poliittinen johto hylkäsi 1939, sisälsivät melko tarkkaan Pelhon mainitseman. Suomen kielteinen kanta johti siihen, ettei Neuvostoliiton esityksiin lähemmin tutkittu, ja voidaan vain spekuloida siitä, mitä ne tarkemmin olisivat sisältäneet.
Paasikivi mainitsee Stalinin ehdottaneen ensisijaisesti ns. "ensimmäistä" linjaa. Tämä oli (Paasikiven terminologiassa) Stalinin mainitsema "keskinäistä avunantoa koskeva sopimus", joka kuitenkin jäi keskusteluista Suomen ilmoitettua kielteisen kantansa, jolloin siirryttiin keskustelemaan "toisesta linjasta" eli rajoitetusta paikallisesta avunantosopimuksesta" Suomenlahden puolustamiseksi ja vasta Suomen hylättyä senkin siirryttiin "kolmannelle linjalle" eli keskustelemaan alueluovutuksista:
J.K.Paasikivi kirjoitti:Stalin ja Molotov luopuivat nyt lopullisesta Suomenlahtea koskevasta "paikallisesta sopimuksesta". - [Johon Stalin:] "Antakaa sitten meille Hanko, mainittu alue Karjalan kannakselta ja Suomenlahden saaret".
Vaikuttaa siis ainakin minusta erittäin todennäköiseltä, että Suomelle tarjottiin Pelhon kirjoituksessa tarkoitettua vaihtoehtoa tuolloin ensimmäisessä kokouksessa 12.10.39. Neuvostoliiton kirjallisessa ehdotuksessa 14.10.39 puhutaan enää pelkästään alueluovutuksista, koska Suomi oli hylännyt Neuvostoliiton esitykset avunantosopimukseksi ja paikalliseksi puolustussopimukseksi eikä näihin enää sittemmin Moskovan neuvotteluissa palattu. Pelhon esittämä tulkinta lienee siis ainakin Paasikiven mukaan tulkittuna oikea. Eri asia on, että lähteisiin on suhtauduttava, kuten sanoit, kriittisesti.
Tannerin muistelmia en ole tarkastanut tältä osin koska Tanner ei ollut mukana Paasikiven ensimmäisellä neuvottelumatkalla lokakuussa -30 eikä tiedossani ole liioin mitään muutakaan, mikä puoltaisi toistakaan tulkintaa. Toinen kysymys on tietenkin, miltä Stalinin ensisijaisesti tehdyssä esityksissä tarkoitetut sopimukset olisivat näyttäneet yksityiskohdissaan, josta voidaan vain spekuloida, kuten huomasin nimim. Emma-Liisan tekevän.
Täten Suomi valitsi peräänantamattoman linjan ja sen myötä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi Neuvostoliitolle sota (eli talvisota), mikä oli tietysti vailla järkeä suomalaisten kannalta. Suomella ei ollut tietenkään mitään mahdollisuutta pärjätä yksin sodassa suurvaltaa Neuvostoliittoa vastaan. Voidaan sitten esittää erinäisiä spekulaatioita Moskovan rauhan ehtojen muka erinomaisuudesta Suomen puolustuksen kannalta mutta ne vaikuttavat kaiken kaikkiaan järjettömiltä. Idänpuolustuksemme romuttui eikä Suomi saavuttanut mitään talvisodalla - Suomi hävisi sen, kuten tunnettua ja joutui luopumaan paljon enemmästä kuin mistä olisi joutunut luopumaan hyväksymällä Neuvostoliiton esityksen.
Ylläpidolle huomautan, että keskustelu koskee nyt käydyltä osalta talvisodan alkua suomalaisten kannalta, eikä jatkosodan alkua (eikä Romaniaa eikä liioin Stalinin käytöstä Viron entisen presidentti Pätsin vaimoa kohtaan). En tahtoisi enää syyllistyä toistamiseen kirjoittamiseen asian ulkopuolelta, en ainakaan sen jälkeen kun sain (täysin aiheelliset) torut tästä ylläpidolta, joten pyytäisin ylläpitoa yst. siirtämään tämän ”pistokkaan” omaksi säikeekseen vaikka edellä mainitulla otsikolla: "Talvisodan edullisuus suomalaisten kannalta?", jos siirto harkitaan järkeväksi.
Semmottii...
26.4.13 klo 20:29:
26.4.13 klo 20:37:Emma-Liisa kirjoitti:Ei tarvitse spekuloida, sillä Molotovin ulkoministeriön teettämästä luonnoksesta kertoo Yksin suurvaltaa vastaan s. 116. Tuota teosta ei ole nyt käsillä, mutta Apunen ja Wolff kertovat Pettureissa ja patriooteissa (s. 45) seuraavaa:Heikki Jansson kirjoitti: Toinen kysymys on tietenkin, miltä Stalinin ensisijaisesti tehdyssä esityksissä tarkoitetut sopimukset olisivat näyttäneet yksityiskohdissaan, josta voidaan vain spekuloida, kuten huomasin nimim. Emma-Liisan tekevän.
- Suomen tuli luovuttaa neuvostojoukoille laivastotukikohtia ja lentokenttiä
- laajimman vaihtoehdon mukaan neuvostojoukkoja olisi ollut Pohjois-Suomessa, Karjalan kannaksella ja Hankoniemellä ja lisäksi Ahvenanmaan linnoittaminen olisi siirtynyt NL:n valvontaan
- tukikohtien miesmääristä sovittaisiin myöhemmin erikseen kuten Virossa
Apunen ja Wolff toteavat, että tarkoituksena oli saada suursodassa Suomi puna-armeijan sotilaalliseksi etumaastoksi.
Edelleen A & W kertovat (s. 65), että toisessa neuvottelussa Paasikivi ehdotti avunantosopimusta, jossa kumpikin osapuoli vastaisi oman alueensa puolustuksestaan, mutta ryhtyisi sotaan, jos kolmas valta yrittäisi tunkeutua Suomenlahdelle. A & W arvelevat, että ehdotus oli peräisin Mannerheimilta.
Emma-Liisa kirjoitti:Höpönhöpön.Heikki Jansson kirjoitti: Täten Suomi valitsi peräänantamattoman linjan ja sen myötä jäi ainoaksi vaihtoehdoksi Neuvostoliitolle sota (eli talvisota)
NL:lla oli ainakin seuraavat vaihtoehdot:
1) esittää ultimaatumi ja ryhtyä sotaan vasta jos se ei tuottaisi tulosta
2) tyytyä Suomen tekemiin myönnytyksiin
2-vaihtoehto olisi sisältänyt sen mahdollisuuden, että Suomi olisi pysynyt puolueettomana jatkossakin tai puolustautunut Saksan maihinnousua vastaan, ja kumpikin olisi ollut NL:lle edullisempaa kuin saada yksi vihollinen lisää.
27.4.13 klo 6:38
27.4.13 klo 8:02Emma-Liisa kirjoitti:Jatkoa:
3. vaihtoehto Stalinilla olisi ollut: aloittaa rajoitettu sota ilmoittaen että NL haluaa vain neuvotteluissa vaatimansa alueet, esim. sen suurimman vaihtoehdon, mutta ei kuitenkaan Viipuria. Tämä olisi voinut hajottaa suomalaisten rintaman.
Oleellista on, ettei Stalin olisi tehnyt viirhearviota aloittanut sotaa, jollei hän ensin olisi tehnyt virhearviota sen kestosta, joka taas perustui virhearvioon Suomen puolustuskyvystä. Ja koska Stalin arvioi Suomen puolustuskyvyn väärin, hän ei uskonut Suomen pystyvän puolustautumaan Saksaa vastaan, minkä takia hän halusi NL:n puolustuksen alkavan Suomen alueella.
27.4.13 klo 9:02skrjabin kirjoitti:Tässä kyseessä olleen avunantosopimuksen ja alueluovutusten vaihtoehtoisuuden suhteen olisin kyllä hyvin epäilevällä kannalla, alueluevutukset kun käsittääkseni sisältyivät aina Jartsevin ensimmäisistä puheenvuoroista lähtien pakettiin, hieman eri muodoissaan toki eri ehdotuksissa. Jo ennen syksyn 1939 neuvotteluja, mutta Baltian maiden kanssa tehtyjen sopimusten jälkeen, oltiin Neuvostoliiton laivastokomissariaatissa analysoitu välttämättömiä tarpeita, "minimum security objectives", Suomenlahden suojaamiseksi ja siihen oleellisesti kuuluivat saarten luovutukset ja tutkikohtien saaminen lahden pohjoiselta laidalta. (ks. Carl van Dyke, The Soviet Invasion of Finland, 1939-1940, s. 14) Tästä näkökohdasta myös neuvotteluissa näyttiin jatkuvasti pitävän kiinni, eikä alueluovutusten pudottamisesta agendalta oikein ole merkkejä. Katsoisin edelleen että Turtolan esityksessä on kyse enemmänkin etenemisjärjestyksestä kuin vaihtoehtoisista neuvottelutavoitteista.Heikki Jansson kirjoitti: Huomioon ottaen Paasikiven esityksissään (J.K. Paasikivi: Toimintani Moskovassa-39-40, 35 ss.) esiin tuoma lienee täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että ne Neuvostoliiton esitykset, jotka Suomen poliittinen johto hylkäsi 1939, sisälsivät melko tarkkaan Pelhon mainitseman. Suomen kielteinen kanta johti siihen, ettei Neuvostoliiton esityksiin lähemmin tutkittu, ja voidaan vain spekuloida siitä, mitä ne tarkemmin olisivat sisältäneet.
Emma-Liisa kirjoitti:Polvinen uskoo Paasikivi-elämäkertansa 3. osassa (s. 25)), että avunantosopimus oli alueluovutusten vaihtoehto. (Tämä tietenkin koskee vain ko. neuvotteluja.)skrjabin kirjoitti:Tässä kyseessä olleen avunantosopimuksen ja alueluovutusten vaihtoehtoisuuden suhteen olisin kyllä hyvin epäilevällä kannalla, alueluevutukset kun käsittääkseni sisältyivät aina Jartsevin ensimmäisistä puheenvuoroista lähtien pakettiin, hieman eri muodoissaan toki eri ehdotuksissa. Jo ennen syksyn 1939 neuvotteluja, mutta Baltian maiden kanssa tehtyjen sopimusten jälkeen, oltiin Neuvostoliiton laivastokomissariaatissa analysoitu välttämättömiä tarpeita, "minimum security objectives", Suomenlahden suojaamiseksi ja siihen oleellisesti kuuluivat saarten luovutukset ja tutkikohtien saaminen lahden pohjoiselta laidalta. (ks. Carl van Dyke, The Soviet Invasion of Finland, 1939-1940, s. 14) Tästä näkökohdasta myös neuvotteluissa näyttiin jatkuvasti pitävän kiinni, eikä alueluovutusten pudottamisesta agendalta oikein ole merkkejä. Katsoisin edelleen että Turtolan esityksessä on kyse enemmänkin etenemisjärjestyksestä kuin vaihtoehtoisista neuvottelutavoitteista.Heikki Jansson kirjoitti: Huomioon ottaen Paasikiven esityksissään (J.K. Paasikivi: Toimintani Moskovassa-39-40, 35 ss.) esiin tuoma lienee täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että ne Neuvostoliiton esitykset, jotka Suomen poliittinen johto hylkäsi 1939, sisälsivät melko tarkkaan Pelhon mainitseman. Suomen kielteinen kanta johti siihen, ettei Neuvostoliiton esityksiin lähemmin tutkittu, ja voidaan vain spekuloida siitä, mitä ne tarkemmin olisivat sisältäneet.
Polvinen selostaa avunantosopimusta periaatteessa samoin mutta yksityiskohtaisemmin kuin Yksin suurvaltaa vastaan. Lähteenä on NL:lainen asiakirja mutta asia läytyy myös teoksesta Finnish-Soviet relations 1944-1948 s- 170-1.
Kyseessä oli samanlainen sopimus, jonka Baltian maat olivat solmineet. Vaikka Stalin ja Molotov vakuuttivat (Polvinen s. 26) ettei sopimus uhannut noiden maiden itsenäisyyttä, vaan päinvastoin lujitti sitäm selvää on jo tekstiä lukemalla, että jos piti valita kahdesta pahasta, niin alueluovutukset oli se pienempi. Mutta siklloinkaan ei tietenkään olisi pitänyt antaa periksi ennen kuin viime hetkellä. Ja kuten on todettu, vasta ultimaatumi olisi mahdollistanut eduskunann hyväksymisen, vaikkei se toki olisi ollut silloinkaan varmaa.
Näin siis lainattu viestiketjusta ”Jatkosodan alku” josta kirjoitukset myös löytyvät.
Terveisin
// H.J.