Näytösoikeudenkäynnit

[Ciccio]

Liikekannallepano- salaliitto tuli julki toukokuun alussa 1945.
Puolustusvoimain komentajaksi kenr. E. Heinrichsin tilalle vaihdettiin
kenr.ltn. J.F. Lundqvist.
Eduskunnassa SKDL teki 6 / 1945 välikysymyksen ns. sotasyyllisistä, Hertta Kuusinen nimesi samalla syylliset.
Hertta Kuusisen puheen oli kirjoittanut Urho Kekkonen ja oikeusministeri U. Kekkonen luonnosteli myöskin pääministeri J.K. Paasikiven vastauspuheen 7 / 1945 .

Taannehtivan ja jatkosotaan rajatun lain laati oikeusministeri UKK.

YYA- ajan jälkeen on osoitettu välirauhansopimuksen 13. pykälää tulkitun Suomessa väärin lähinnä Urho Kekkosen toimesta.
Zhdanovilla ei ollut Stalinin valtuutusta poliittisiin oikeudenkäynteihin Suomessa ja Mannerheimin koskemattomuuden Stalin oli taannut,
kotikommunistit olivat täysin ymmällään.

Näytösoikeudenkäynti sotasyyllisyydestä aloitettiin 11 / 1945 ja
tuomiot luettiin 2 / 1946.
Zhdanov puhui sotasyyllisoikeudenkäyntien aikana Suomen
"moraalisesti äärimmäisten ainesten" vihollistoiminnan uhasta, mikä ilmeni Zhdanovin mukaan erityisesti ns. asekätkentäasiassa.

Asekätkennällä oli - paljastuessaan - suuri merkitys sodanjälkeisessä Suomessa, jossa "hoipertelijoita", "äskenkääntyneitä" ja opportunisteja esiintyi melkoisesti.
YYA- aikana sanottiin liikekannallepano- salaliiton olleen Suomelle vahingollista toimintaa.
Asekätkentä, sotasyyllisyys, Puna- Valpon toiminta limittyvät toisiinsa.

Asekätkentäjutun näytösoikeudenkäynti alkoi 2/1947 ja
tuomiot 3/1948.

Presidentti Urho Kekkonen puhui Paasikivi- seuran juhlassa 27/11 1977 Finlandia- talolla sotasyyllisyyskysymyksestä:
"Meidän on yksin oman sieluntilamme vuoksi otettava tarkastelun alaiseksi myös tämä asia, joka aikoinaan vaikutti varsin järkyttävällä tavalla Suomen yleiseen mielipiteeseen.
Meidän on myös päästävä niin lähelle tätä arkaa asiaa, että se ei vaivaa liikkumistamme kuin kiven siru sukassa."

UKK:n puheen viimeinen lause:
"tapahtui vääryys tai ei, mielestäni asiassa sittenkin meneteltiin viisaasti."
(puheessa sanotaan "syyllisenä" tuomitun pastori Kukkosen näin sanoneen.)

Paasikivi yritti ensin sihteerinsä termillä, selvitä "komiteahautauksella" (Hornborg) ja viivytteli ja harasi vastaan myöhemminkin, joten UKK:n puheen "me"- muoto ei Paasikiveä koske, vaikka juhla olikin tämän 107-v. syntymäpäivän kunniaksi järjestetty.

Tuo kivensiru taisi hiertää UKK:n sukassa ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Urho Kekkonen piti radiopuheen 26/9 1944 : "uuden asemamme tarkastelua", omalta osaltaan UKK oli linjansa kääntänyt Rovaniemellä ja toimi sen mukaisesti 1943 alkaen myös Tukholmassa.

Ilman Zhdanovin kannatusta Urho Kekkonen ei olisi ollut oikeusministerinä Paasikiven hallituksissa.
Paasikivi presidenttinä antoi hallituksen muodostamisen myöskin UKK:lle 3/-46, (Y.Leinon ja M.Pekkalan ohella)
mutta nyt valvontakomission Zhdanov kannattikin Mauno Pekkalaa.
UKK:n tie valtaan oli taas poikki, mutta Urho ei antanut periksi kansanedustajanakaan.

J.K.Paasikivi saattoi tuossa vaiheessa jo puuskahtaa:
"kekkonen on kiero mies".

Paasikivi tarkasteli asioita usein filosofisesti historian pohjalta, kuten pitämättä jääneessä radiopuheessaan Leningradin valtaamisen johdosta 1941.
Historiahan osoittaa myös onnenonkijoiden ja opportunistien esiintulon sekasortoisissa olosuhteissa.
Monikasvoinen Urho Kekkonen ei ehkäpä täysin ollut pystynyt pettämään Paasikiveä (-kään) ?

UKK:n tiivis kanssakäyminen kotikommunistien kanssa oli varmasti näkyvänä tiedossa, samoin pienoisparlamenttipuheenvuorot Hella Wuolijoen YLEssä.
Urho Kekkosen aktiivisuus oikeusministerinä oli samoin näkyvää, vaikkei UKK:n valvontakomissio- yhteyksien keskusteluista tuolloin ollutkaan tietoja edes hallituksen sisällä - paitsi mitä Urho väitti Zhdanovin tai Savonenkovin sanoneen.
UKK otti heti tavakseen puhua Neuvostoliittolaisten kanssa kahdenkesken venäläisen tulkin välityksellä - näin hän toimi presidenttinäkin.

Veikko Palvo