Asekätkentä pelasti Suomen

[Ciccio]

Välirauhansopimuksen 21. artikla EI kieltänyt Suojeluskunta- järjestöä.
Asekätkentä EI ollut lainvastainen toteutusaikanaan.

CCCP:n valvontakomission johtaja Andrei Zhdanov saapui Suomeen lokakuussa 1944. A.Zhdanov ei vaatinut SK- järjestön lakkauttamista ja
presidentti G. Mannerheim puhui myöskin sen säilyttämisen puolesta.

Maan alta nousseet kommunistit ja Neuvostoliiton valvontakomission
A. Zhdanovin kanssa kosketuksiin hakeutuneet tai joutuneet
Suojeluskuntien päällikkö kenr.ltn. Lauri Malmberg mainitsee puheessaan
tuolloin; U.K.Kekkosen- tulevan oikeusministerin, E.A.Wuoren, Hillilän jne.

(UKK:n perheystäviksi tuli tuolloin aviopari Hertta Kuusinen- Yrjö Leino,
Hella Wuolijokea UKK kävi tapaamassa Jokelan kartanossa samana päivänä kuin Andrei Zhdanov, H.W. vankilasta YLEn pääjohtajaksi)

L. Malmberg arvioi myös, ettei Venäjä liittolaistensa mielipiteen vuoksi
toistaiseksi käyttäisi sotilaallista voimaa Suomen nujertamiseksi, vaan
koettaisi vaikuttaa "henkisin keinoin sisältäpäin."

Välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli demobilisoitava armeijansa.
Käytyään Moskovassa A.Zhdanov jätti suoraan presidentti Mannerheimille kirjeen, jossa vaadittiin Suojeluskuntajärjestön välitöntä ja pikaista lakkauttamista.
CCCP oli nimittäin todennut, ettei Suomen puolustusvoimia kotiutettaessa
ollut minkäänlaisia takeita siitä, etteikö samanaikaisesti SK- järjestön
sotilas- ja varustemäärää lisättäisi, mikä olisi ollut CCCP:lle sotilaallinen uhkatekijä.

Suursodan vielä riehuessa CCCP:llä ei ollut mahdollisuutta sitoa Suomen suunnalle 15 - 20 divisioonaa sissisotaan.

Päämaja varastoi sk- piireittäin aseita ja varusteita 30:lle pataljoonalle
sissisotaan ja/ tai perustettavan armeijan rungoksi, tähän asekätkentään osallistui noin 10 000 sotilasta.

Keväällä 1945 asekätkentä paljastui, kommunistien suunnittelemana vallankaappausajankohtana.
Stalin ehkä laskelmoi, että Suojeluskuntajärjestön lakkauttaminen poisti esteen Tsekkoslovakia- tyyppiseltä Suomen "demokratisoimiselta."

Asekätkentä osoitti Stalinille, ettei "demokratisointi" sujuisikaan ilman sissisotaa ja vastarintaliikettä.

Heinäkuussa 1945 kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon
punainen Valpo pidätti ja vangitsi 1709 sotilasta.
Kuten ns. sotasyyllisasiassa, myös asekätkijöistä säädettiin CCCP:n valvontakomission painostuksesta Suomen perustuslain vastainen
taannehtiva laki 24 / 1 1947.
Taannehtivan lain nojalla tuomittiin 1488 sotilasta vankeuteen, tuomiot
vahvistettiin 15/ 3 1950.

YYA- aikana ns. sotasyyllisistä ja asekätkijöistä annettiin vähintäinkin vaikutelma "rikollisina", kommunistien taholta erityisesti.

Tietolähde mm.: Matti Lukkari, Asekätkentä, Otava, H:ki 1984
Raja railona, Risto Alapuro ja muut kirjoittajat, 1998, isbn 951-0-23032-4

Veikko Palvo

[Ciccio]

Neuvostoliitto ei ollut pystynyt valloittamaan Suomea 1944, välirauha oli
nostanut kommunistit maan alta, vankiloista ja CCCP:stä esille Suomessa.
SKP:llä oli monenlaisia vaatimuksia, jotka olivat ristiriidassa sotakorvaustoimitusten kanssa; korpilakkoja, torikokouksia jne.
Kommunistit vaativat myös ns. sotasyyllisten rankaisemista, 1945 paljastui myös liikekannallepanosuunnitelma - asekätkentä.

CCCP:n valvontakomissioon kommunisteilla ja monilla muillakin uusilla poliitikoilla oli yhteyksiä ja A.Zhdanovin ja Savonenkovin kannanotoissakin näyttäisi olleen eroja.

Presidentti Mannerheimin Castrénin hallitus istui kuukauden, Paasikiven hallitus 3/ 1946 saakka - Paasikivestä presidentti, Mannerheimin ollessa
Kanarialla sairaslomalla Paasikivi oli ollut vt. presidenttinä aiemminkin.

Mauno Pekkalan hallituksen ministereillä oli yht. n. 110 v. vankilatuomiot,
mikä osoittaa puoluepohjan, pääministeri M.Pekkala istui useinkin ravintola Angleterressä ja hallitus 857 pv. 3/-1946 - 29/7 1948.

Pariisin rauhansopimus ja myöhemmin YYA- sopimuskin solmittiin
tämän hallituksen aikana.
Urho K. Kekkonen ei halunnut "likaantua" enää lisää tämän hallituksen oikeusministerinä, oman hallituksensa pääministeriksi hän oli halunnut.
Asekätkentäkin tuli ilmi, oli laadittava taannehtiva laki taaskin.

Virossa vastarintaliikke kävi unohdettua sotaa Stalinin kuolemaan asti.
Viron ensimmäisen pääministerin Mart Laarin mukaan metsäveljiä oli 15000, eversti Matti Lukkari arvioi määräksi 10 000.

CCCP yritti karkoituksilla Siperian Gulag- leireille ja sovhoosien muodostamisella, sekä NKVD:n ilmiantojärjestelmällä saada vastarintaliikettä tukahdutetuksi.

Unkarin kansannousun 1956 aikana virolaistaistelijat totesivat, ettei länneltä saa konkreettista apua ja Nikita Hrustsovkin oli päästänyt osan Siperiaan kuljetetuista palaamaan takaisin Viroon.
Joissakin tietolähteissä arvioidaan virolaistaistelijoiden tappioiksi sama
15 000.

Suomessa tilanne olisi saattanut muodostua samankaltaiseksi .

Mart Laar: War in the Woods: Estonia´s Struggle for Survival 1944- 56.
1992 Howells House, ISBN 0929590082
Matti Lukkari: Viron itsenäistyminen, 1995, isbn 951-1-13853-7

Veikko Palvo

[Ciccio]

ErP 4 koottiin syksyllä 1944 Oulun lähistölle osana Stella Polarista ja samaan aikaan olivat asevarastoijatkin toimessa.

Keväällä 1945 punaiseksi puhdistettu (tri Brusiinin komitea oli asetettu jo 1944 syksyllä "tutkimaan" Valpon toimia) aloitti pidätykset.
Kesällä -45 käynnistyi mm. ns. sotasyyllisyysasia SKP / SKDL:n välikysymyksellä.
PunaValpon ammattitaidottomia uusia poliiseja työllistivät asekätkijät,
ErP4:n kaukopartiomiehet ja lähinnä lakkautettujen järjestöjen jäsenten kortistointi jne.
Usein mainitaan 80 000 henkilön kortisto, joka on hävitetty PunaValpon lakkauttamisen yhteydessä.
Olikohan tämä kortisto aiottu ensimmäiseksi kyydityslistaksi ?

Sisäministeri Yrjö Leino syrjäytettiin 1947/-48 vuodenvaihteessa hänen ollessaan lomamatkalla Neuvostoliitossa, kutsuttiin Kremliin ottamaan vastaan eroamiskäsky.
Syynä oli ilmeiseti se, ettei Y. Leino ollut sisäministerinä pystynyt samaan,
mitä kolleegat Unkarissa, Tshekkoslovakiassa, Bulgariassa ja muissa tulevissa ItäBlokin maissa.
SKP erotti Y.Leinon huhtikuussa 1948 ja toukokuussa epäluottamuslause eduskunnassa, tilalle hallitukseen loikkari SDP:stä SKDL:ään; Eino Kilpi ja
salkuttomaksi ministeriksi Hertta Kuusinen.

Huhtikuun alussa 1948 Yrjö Leino oli Moskovassa YYA- sopimuksen allekirjoittamisvaltuuskunnassa, kuten mm. Urho Kekkonenkin.

Tälle YYA- matkalle lähtiessään sisäministeri Yrjö Leino oli harhautettu "vuodatetulla" tarkalla suunnitelmalla - Suomen vastarintaliikkeen organisaatio - uskomaan oikeistovallankaappaukseen.
Pääkaupunkiseudun varuskunnat olivat hälytystilassa ja Kruunuvuorenselällä oli ankkurissa jokin vartiomoottorivene.
Vallankaappaushölmöily, Tuure Lehenin samannimisen kirjasen 1972 mukaan.`

Oliko kaappausvaara noina "vaaran vuosina" suurempi, kuin mitä YYA- aikana annettiin ymmärtää ?

Asekätkijät ja Stella Polariksen Ruotsiin siirretyt radiokalusto ja henkilökunta (tukiasemat sissisodassa) vaikuttivat vielä 1948 taustalla
sisäministeri Yrjö Leinolla ja neuvostoliittolaisilla.

Veikko Palvo

[Ciccio]

Liikekannallepanosalaliittolaisia - asekätkijöitä jahdatessaan PunaValpo
pidätti 1½ vuodeksi Ev.ltn S.O.Lindgrenin.
Asekätkentäoikeudenkäynnin yhteydessä käsiteltiin myös stm Hytin tapausta, S.O.Lindgren oli majurina I/JR 47 komentajana Ilomantsin mottitaisteluiden aikana ampunut selustassa harhailleen stm. Hytin.
Oikeus hylkäsi syytteen.
Korkein oikeus katsoi oikeaksi ½-eläkkeen maksamisen stm Hytin leskelle, aikaisemmin eläke oli evätty.
Ltn Lindgren oli kunnostautunut jo Talvisodassa ja Viipurinlahden taisteluissa hän oli osasto L:n komentajana.
Eversti Lindgren näyttäisi olleen varsin erikoinen persoonallisuus, jyrkkä
luonteeltaan - myös ampuessaan itsensä 1968.

Asekätkentä nosti esiin stm. Hytin ja Lindgren myös juoksutti olympia- ampuja Pentti Linnosvuota housut kintuissa epäillessään tätä seurueineen salametsästyksestä.
Ilmari Turja Uudessa Kuvalehdessä 1959- 1961 nosti Hytin tapauksen esille ja teki 1970-luvun alussa tapauksesta näytelmänkin:
"Sotamiehen kunnia."
Urho Kekkonen otti kantaa Ilmari Turjan puolesta.
Ns. "margariinijutun" Ilmari Turja voitti oikeudessa, mutta avaus vasemmalle ja Hertta Kuusisen kynäilyt romahduttivat levikin.

Nykyisin 2008 on taas uudelleen alettu hakea ja etsiskellä sodan aikana rintamakarkuudesta teloitettuja.
Voisi hyvällä syyllä olettaa teloitettujen löytyneen jo sodanjälkeisessä ilmiantoilmapiirissä ja Ilmari Turjan kaltaisten lehtimiesten toimesta.

Kenr.ltn. Lauri Malmberg´n puhe 1944:
"Venäjä pidättäytyy toistaiseksi käyttämästä sotilaallista voimaa Suomea vastaan liittolaistensa mielipiteen vuoksi....
...vaan vaikuttaa henkisin keinoin sisältä päin." - on jälkeenpäin tarkasteltuna oikein arvioitu ?

V.Palvo

[Ilmo Kekkonen]

Majuri Lindgren toimi kesäkuusta 1941 I /JR 47:n komentajana. Se muokattiin uudelleenorganisoinnissa tammikuussa 1942 IV/3. Prikaatiksi.
Lindgren määrättiin 26.6. 44 I/21. Prikaatin komentajaksi.

5.8. 44 lähettiupseeri toi JSP:lle paenneen stm Hytin pataljoonan komentopaikalle. Tämä oli paennut jo aiemmin. Lindgren puhutteli häntä jyrkästi. Hytin kieltäydyttä lähtemäsät linjaan LIndgren löi häntä ja kysyi uudelleen. Hytti vastasi taas kieltävästi. Tällöin LIndgren teloitti Hytin. Hänen oman kertomansa mukaan pataljoonan taistelutahto parani merkittävästi ja se osallistui menestyksellä voittoisasti päättyneeseen Ilomantsin taisteluun.

[P. Lindgren]

Kiinnostuneena lukenut sekä Ilmon että Ciccio/Veikko Palvon I/JR 47 komentajasta, asekätkennästä, Hytin tapauksesta ja Kjällön salametsästyksestä kirjoittaman. - Tietonne pitävät paikkansa.

Talvella 1983 kävin Ilmari Turjan juttusilla Kulosaaren kodissaan. Lyhykäisyydessään Antoi minun kopioida suuren pumaskan asiakirja-aineistoa.Turja vahvisti tapahtumat sellaisiksi kuin Ilmo ne kiteytetysti näillä sivuilla on kertonut. -- Asiaan hieman paneuduttuani tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tuolloisten määrättyjen poliittisten piirien tavoitteiden saavuttamiseksi oli mustatattava puolustusvoimiamme. Tavoitteen saavuttamiseksi sillä kertaa kohteeksi valittiin jo kadettikoulun käytyään reserviin siirtynyt moninkertainen maailmanmestari, Talvisodassa Uuraan evakuoinnissa ja Ravansaaren puolustuksessa kunnostautunut, Jatkosodoassa Summan ja Rajajoen takaisinvaltauksen johtanut sekä Vallilan pataljoonan komentajana tunnettu, sittemmin Ilomantsin torjuntavoitoon kenr. Raappanan oikeudelle esittämän mukaisesti ratkaisevasti vaikuttanut I/21 Pr komentajana toiminut. Hytin tapaus ei muihin vastaaviin nähden ollut uniikki, mutta kommunisteille, Kekkoselle ja monille muille oli etua löytää sylkykuppi. Tosin taisi samalla moni muu ent. rintamakomentaja päästä vuosikymmeniksi huokaisemaan helpotuksesta, kun heidän tekosoilleen oli löytynyt sijaiskärsijä.

Mitä tuohon v. -59 sattuneeseen salametsästysjupakkaan tulee, niin siitä saisi mainion näytelmän. Nuoren olympiavoittajan hybriksen ja totaalisen huumorintajun puute johti Porvoon käräjille, jonka lopputulemana oli se, että Vallilan pataljoonan ent., komentaja sai ankaramman rangaistuksen kuin hänen rysän päältä kiinni ottamansa salametsästäjät. Muistan pihallamme kalsareissaan tekosiaan häpeävien, hermostuneesti ympärilleen vilkuilevien salametsästäjien pelonsekaiset katseet, koska itse olin paikalla. Tuolloin syyttäjänä toiminut, sittemmin läänin poliisitarkastajaksi urallaan edennyt yritti v 1981-82 saada minutkin linnaan, mutta se on jo ihan toinen juttu ja kertoo paljon oikeus- ja yhteiskuntamme korruptiosta, joka tuskin on paljoa parantunut.

Mutta hyvä, että kaltaisianne totuuden etsijöitä vielä on.

Terveisin. P. Lindgren

[Ilmo Kekkonen]

Arvoisa P.LIndgren

Olen näillä palstoilla yrittänyt parhaani mukaan tuoda esiin sotilasasiantuntemukseen sekä sotahistorian tosiasioihin perustuvia näkemyksiä. Valitettavasti on aina ihmisiä -jopa tutkijoita - , joille todelliset taphtumat eivät riitä, vaan niitä on tarkoituksella tai tietämättömyyttä vääristeltävä. Usein etsitään sensaatiota tai halutaan todistaa omaa ennakkoluulottomuutta. Medialle riittää, kun asiasta voidaan tehdä sensaatiouutinen. Totuudella ei ole niin väliä, se ei yleensä täytä uutiskriteeriä. Erityisen huonosti menestyy tosiasiohin perustuva yritys kumota virheellinen sensaatiotieto. Esimekriksi Ylessä ja Hesarissa ei sellainen mene läpi.

[P. Lindgren]

Arvoisa ev Kekkonen,

Kiitän kommentistanne. Uskon ymmärtäväni, kuinka turhauttavaa Teistä pitkän työrupeaman tehneenä yleisesikuntaeverstinä, tutkijana ja tietokirjailijana on koettaa osoittaa kvartaalitalouden pyörteisiin joutuneelle maailmalle, missä on menty ja, missä ollaan. Jatkuvasti törmäämme siihen, että rahan nopea teko ja näyttämisen tarve kohoavat ylitse kaiken muun, ja näin kaiketi valitettavan usein mainitsemissanne kansallisissa tulostavoitteisissa medioissa. Toivoa voi vain, että päivä koittaa, kun aikaamme leimaava turhamaisuus saavuttaa lakipisteensä ja aletaan ymmärtää antaa ansaittua arvoa sivuvaikutteettomalle tutkimukselle.

P. Lindgren

[Ciccio]

Kesän 1944 viimeisimmästä torjuntavoitosta Ilomantsissa mm. 21 Prikaatin 1. pataljoonan korpikoukkauksineen:

http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/

Museoviraston aloitteesta tehtyjen tutkimusten johdannossa sanotaan:

"Sotienjälkeisinä vuosina vain veteraanit pitivät huolta sotahistoriallisten tapahtumien pysymisestä kansakunnan muistissa."

"Mekri/ sotahistoria": ssa kiinnittää huomiota 1941 Ilomantsin suunnalla Puna- armeijan kenraalimajuri Akseli Anttilan komentama
71. div., jonka JvR 126 komentajana on ollut majuri Valter Valli ja riveissä suomalaisia vastaan taisteli suomessa syntyneitä kommunisteja, neuvostokarjalaisia - n. 3200 sotilasta.
JvR 126 oli ollut Kuusisen Terijoen hallituksen kansanarmeija (-aa ) ja
JvR 126/1P komentajana on ollut puna- armeijan kapteeni Poikolainen.
Myös
puna- armeijan kenr.maj. Tommola esiintyy viholliskomentajana.

Akseli Anttila oli ollut 1939 Terijoen hallituksen puolustusministeri.

Puna- armeijan eversti Valter Vallia 1942-43 kuvataan eräässä YYA- ajan romaanissa "suomalaiseksi".

Veikko Palvo

[Ciccio]

Expressen- lehti julkaisi -45 alussa uutisen, jonka mukaan Suomen armeijaan tulee pian 300 venäläistä kouluttajaa - politrukkia.
Paasikivi tapansa mukaan raivostui ja kutsui toimittaja G. Ståhlströmin
Espoonkadulle haukuttavaksi, vaikka oli sunnuntaikin.
Kun
Paasikivi joutui vetämään välillä henkeäkin sai Ståhlström sanotuksi saaneensa tiedon kenraali Siilasvuolta.
Siilasvuo oli tokaissut Ståhlströmille:
"Vasta nytkö te olette siitä kuullut ? Minä kuulin siitä jo viime vuoden jouluna."

Paasikivi ei myöskään hyväksynyt Svenska Dagbladetin uutisointia Suomen tapahtumista ja kielsi antamasta toimittaja rva Ljungströmille ( "Attis" ) enää viisumia, sodan jälkeen oli vielä passinleimauspakko Suomen ja Ruotsin välillä.

Niitä neuvostoliittolaisia oli ollut Toivo Heikkilän mukaan viitisenkymmentä.
mm. Tuure Lehén - NKVD-upseeri, Armas Aikiä ja Inkeri Lehtinen, kaksi viimeksimainittua olivat kuuluneet O. V. Kuusisen Terijoen hallitukseen.
Nämä n. 50 olivat Neuvostoliiton kansalaisia, yksi otti avioiduttuaan Suomen kansalaisuuden.

Veikko Palvo

mm.: Wikipedia ja Paasikiven ja Pekkalan hallitusten pääministerin sihteeri Toivo Heikkilä, Paasikivi peräsimessä, Otava 1965, s. 96.

[Ciccio]

Välirauhansopimuksen 19/9 1944 kohta 13. mukaan Suomen oli tutkittava suomalaisten tekemät sotarikokset.
Esitutkinta ja syytteet perustuivat joihinkin palautettujen neuvostovankien kuulustelutietoihin Viipurissa, sekä suomalaisten ilmiantoihin.
SKP:n toiminta oli välirauhansopimuksella tullut lailliseksi.
-----------------
LVK:n aikana 1944 - 1948 Suomessa tuomittiin sotarikoksista noin 700. ( Hentilä )
MM. kenr. Oesch tuomittiin Sotaylioikeudessa 12 vuodeksi kuritushuoneeseen
osallistumisesta 17 tappoon.
NL:n valvontakomissiolla ja ainakin SKP:llä näyttäisi olleen aikomuksena "puhdistaa"
upseeristo ja johtohenkilöt Katynin tavoin ?
SKP:n johtama PunaValpo laati listoja kyyditettävistä.
-----------------
Mutta NL:n valvontakomission havahdutti esille tullut asekätkentä-/liikekannallepanosalaliitto huomaamaan, että suunniteltu sissisota vaatisi
ja sitoisi PunaArmeijan joukkoja.
Asekätkentä omalta osaltaan pelasti Suomen "vaaran vuosina."
-----------------
Välirauhansopimuksen 13. kohta toteutettiin siis kertaalleen 1944 - 1948 LVK:n valvonnassa.
Miksi tuo 13 § on uudelleen noussut esille Suomessa ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Zhdanov jätti 61 nimen Lista 1.:n pääministeri Castrénille 19/9 1944, välirauhansopimuksen 13. artiklan mukaisen sorikollislistan.
Zhdanovin listassa mm. Mannerheim-ristin ritarien A.Pajarin ja J.Pössin nimet oli kirjoitettu muodossa "Pojari" ja "Pesse." 1.:n vangit vapautuivat Miehikkälän
keskitysleiriltä 1947/-48 vuodenvaihteessa.
Esim. Ritari Juho Pössi sai rahakorvauksen, mutta monien oli hyväksyttävä jo kärsityn ajan pituinen tuomio = kirjautuivat tilastoissa "sotarikollisiksi."
-------------
G.Savonenkov antoi 20/4 1945 sisäministeri Yrjö Leinolle listan "Leinon vangeista", jotka ( 20 )seuraavana pv:nä luovutettiin Neuvostoliitolle H:ki-Malmin lentoasemalla.
Hekin ovat kenties "sotarikollinen"-luvuissa mukana ?
Mistä löytyvät neuvostosotavankien antamat "sotarikollistiedot" ?
Suomalaisilmiantojen taustalla olivat kosto ja poliittiset motiivit.
Ja onko asekätkijöitä Lista 1.:n vankien tavoin kirjautunut "sotarikollisiksi" oltuaan tuomion pituisen ajan vangittuna ?
1.:n vankien oli Eduskunnan oikeusasiamiehen suosituksesta hyväksyttävä tuo
"sotarikollinen-tuomio", etteivät olisi pitkittäneet vapautumistaan.

Veikko Palvo

[Ciccio]

Asekätkennästä, itsestään selvästä varotoimenpiteestä päätettäessä ei ollut vielä välirauhansopimusta ja paljastuessaan keväällä 1945 asekätkentä osoitti Suomen valmiutta tarvittaessa puolustautua välirauhansopimuksen jälkeenkin.
Taannehtiva laki asekätkennästä säädettiin 1947 ja sen perusteella pidätetyistä 1479 tuomittiin vankeuteen.
Tuomiot vahvistettiin 15/3 1950.
Asekätkentä oli poliittisestikin merkittävä signaali monelle taholle.

Veikko Palvo