Sionistien tulkinnassa sankarikuolemakin oli parempi kuin odotella mahdollista pelastusta muiden toimesta. Tietysti siinä tilanteessa toimija ei todellisuudessa voinut kovin tarkkaan vaihtoehtoja ennalta tietää. Arendt kritisoi fatalistista asennetta, ajattelua että "juutalaiset on aina kärsineet ja tämä on vain taas yksi lenkki kärsimysten sarjassa". Se mikä Arendtilta jossain määrin jäi huomiotta oli kuitenkin laaja vastarinta myös gettojen sisällä ja gettohallintojen sisäiset ristiriidat, ja erityisesti gettojen organisoimat tiedonkeruut yms, jotka sekä tiedottivat aiheesta ulos että säilöivät juutalaista historiaa. Sionistien puolueetkin olivat tuolloin erimielisiä reagointitavoista. Mutta noin historiakuvan kannalta on tietysti mielenkiintoista se ettei edelleenkään holokaustin muistaminen ole ristiriidatonta, ne eri näkökohdat mitkä nousi esiin sodan jälkeen ja ovat osin vieläkin vallalla, muodostuivat jo ghetoissa.Emma-Liisa kirjoitti:Holmila näyttää asettavan tämänkin kyseenalaiseksi osoittamalla, että yhteistyöllä saattoi jäädä joitakin henkiin (siis jos puna-armeija ehti paikalle ajoissa), mutta Varsovan gheton kapinassa oli selvää, että kaikki kuolevat.