Suomen kieli

Aleksanteri II saapui Suomeen laivalla heinäkuun 28. päivänä. Täältä hän matkusti junalla heti Hämeenlinnaan ja Parolaan tarkastamaan suomalaista sotaväkeä, jolla oli suuri sotaharjoitus. Täällä hän kutsui päivälliselle talonpoikia, jotka olivat jo aikaisemmin käyneet Pietarissa kiittämässä valtiopäiväkutsusta ja toistaneet toiveen, että suomen kieli otettaisiin hallintokieleksi. Samat miehet olivat luvanneet tarttua aseisiin, jos Ruotsi uhkaisi Venäjää Suomen rannikoilla. Paikalla oli myös tuore senaattori Johan Vilhelm Snellman. Tämä esitteli hallitsijalle käskykirjeen suomen kielen aseman kohentamisesta. Aleksanteri II allekirjoitti sen, ja se astui voimaan heti. Näin asia hoidettiin epävarman senaatin ja valtiopäivien ohitse.

Helsingin kauppatori 28.7.1863 Kuva: Museovirasto.

Aleksanterin määräyksen mukaan suomenkielisiä kirjoituksia ja asiakirjoja tulee vastaanottaa tästä lähtien kaikissa tuomioistuimissa ja virastoissa. Kaikkia asiakirjoja ei kuitenkaan pidä julkaista suomeksi kuin vasta 20 vuoden kuluttua. Senaatti antoi asiasta seuraavana päivänä asetuksen. Käskykirjeellä eli reskriptillä oli suuri periaatteellinen ja käytännöllinen merkitys: suomea puhuva väestö tuli tasavertaiseksi ruotsinkielisten kanssa, joskin käytännössä kovin hitaasti.

Kielioloja tutkinut komitea oli viime vuonna ehdottanut, että virkamiehiksi nimitettäviltä olisi vaadittava suomen kielen taito ja että oikeusistuimet velvoitettaisiin ottamaan vastaan myös suomenkielisiä asiakirjoja. Tämän pidemmälle ei haluttu mennä, koska enemmistö piti suomen kieltä vielä kehittymättömänä, eivätkä virkamiehet olleet lainkaan halukkaita työskentelemään suomen kielellä, jota huonosti osasivat. Fennomaaneilla oli kuitenkin niin paljon arvovaltaa ja poliittista vaikutusta, että asiaa uskallettiin valmistella ja viedä se suoraan hallitsijalle. Parolassa annettu esitys ei kuitenkaan mennyt sen pidemmälle kuin senaatin komitea. Valtiopäivillä tosin tämänkin esityksen läpimeno olisi ollut epävarmaa.

Liberaalitkin tukivat kielellisen tasa-arvon edistämistä. Helsingfors Dagblad piti viivyttelyä virheenä, joka esti maan kehitystä. Kirjoitus julkaistiin maaliskuussa. Erityisesti ruotsinkielinen sivistyneistö pelkäsi kuitenkin, että tien päässä olisi suomen kielen yksinvalta, joka tuhoaisi maan kulttuurin. Matemaatiikko L.L. Lindelöf varoitti Suomen tiedeseuran 25-vuotisjuhlassa kansallisesta eristäytymisestä:

"Pitäytyminen suomalaisuuteen nurkkakuntaisuuteen tuottaisi vain sairaalloisen ja kituvan verson, jos eurooppalainen sivistyksen aurinko ei sitä lämmittäisi ja elähdyttäisi".