• 
• 
• 
• 
• 

• 

Muita aiheita...

Finlaysonin tehtaan kääremerkki 1873. Om. 1964 Oy Tilgmann Ab. Kuva: Museovirasto.

Valkeakoski OY:n yhtiöjärjestys. Senaatin päätös 17.7.1873. Sen.tal.os AD 908/63 1873. Kansallisarkisto.

Rautatiet

Hangon radan työt viivästyivät, ja rata valmistui vasta tänä vuonna. Ajoitus oli sikäli onneton, että kilpaileva rata Pietarista Tallinnaan oli jo ehtinyt valmistua. Kun Hangon radan tarkoitus oli palvella kauppaa Pietarin ja Euroopan välillä, uusi tilanne oli uhka sen kannattavuudelle. Rata oli tullut maksamaan 16,7 miljoonaa markkaa, ja yhtiö oli heti konkurssin partaalla. Rata sai tänä vuonna ohjesäännön.

Valtio maksoi ennenaikaisesti pois kolmannen miljoonan neljän miljoonan markan lainasta, joka 1869 oli otettu Riihimäki - –­Pietari rataa varten. Rata maksoi 22.161.246 markkaa ja 3 penniä.

Elinkeinovapaus

Vuoden 1868 elinkeinoasetusta täydennettiin ja muutettiin sen pykälien 14 ja 20 osalta. Sen mukaan jokaisella Suomen kansalaisella oli oikeus viedä maasta itse maan ja metsän tuotteita sekä omia teoksiaan. Jokainen sai vapaasti käyttää suomalaista alusta kotimaan satamien välisessä liikenteessä.Tehtailija tai käsityöläinen sai myydä tuotteitaan muualla kuin kotipaikka kunnallaan, jos sai siihen ao. kunnalta luvan. Tällöin hänen piti maksaa kunnan siitä perimä maksu. Sama koski kauppiaita.

Kauppaan maaseudulla piti saada kuvernöörin lupa. Tämä kysyi asiassa kunnan kannan. Kaupasta jota käytiin vieraalla paikkakunnalla piti maksaa muiden verojen ohella kunnalle elinkeinovero sekä kruunulle vuosimaksu. Rakennusten pystyttämisessä ja laivanrakennuksessa sai käyttää halua miaan työntekijöitä riippumatta siitä, mikä oli näiden kotipaikka. Talosta taloon kauppaaminen maaseudulla oli edelleen kielletty, mutta tähän sai poikkeuksen, jos kauppata varana olivat lasi- ja saviastiat tai fajanssiteokset sekä "oman maan koto työn tuotteet", eli kotiteollisuustuotteet. Hyvämaineinen henkilö sai tätä varten kauppapassin läänin kuvernööriltä vuodeksi kerrallaan. Määräyksillä purettiin merenkulun, kaupan ja rakennustöiden rajoituksia.

Ulkomaankauppa

Maalais- ja metsätuotteiden kaupasta annetulla asetuksella oikeutettiin 20. elokuuta jokainen ilman kauppiaiden välitystä viemään näitä tuotteita ulkomaille. Samalla maalaisalukset saivat tasaveroiset purjehdusoikeudet kaupunkilaislaivojen kanssa.

Suomen vienti kohosi tänä vuonna uuteen ennätykseen, 74,4 miljoonaan markkaan. Tuonti oli 101,1 miljoonaa. Suurin kauppakumppani oli Venäjä. "Suur-Britannian" Kauppa-Departementti ilmoitti kiertokirjeellä, että kaikilla laivoilla, jotka saapuivat sen haminoihin, piti olla ulkolaitaan maalattuna laivan nimi.

Suolaa ja tupakkaa

"Ilmaantuneesta syystä" keisarikunnan valtiovarainministeri ilmoitti, että Käkisalmen ja Sortavalan kauppiaiden oikeutta tuoda suolaa Kronstadtin ja Pietarin ohitse Laatokan kautta vähennetään. Sortavalaan sai tuoda vastedes 8.000 tynnyriä ja Käkisalmeen 4.250 tynnyriä paikkakunnan ja lähiseudun tarpeisiin. Suola tuotiin Suomen kaupungeista ja oli tullattu siellä. Sen vuoksi laivat saivat ohittaa Venäjän tullin Kronstadtissa ja Pietarissa. Oikeus oli annettu vuonna 1862. Tupakan varsilta eli vanoilta, jotka tuotiin Suomeen Venäjältä, piti maksaa tullia yksi markka leiviskältä. Muutoin tuonti Venäjältä oli tullitonta.

Uusia tehtaita

Suomeen nousi tänä vuonna monia uusia tehtaita. Ennennäkemättömät paperitehtaat aloittivat toimintansa Valkeakoskella ja Kuusankoskella. Savon metsien keskellä oli Varkauden konepaja ja saha. Konepajan toiminnasta kerrottiin sanomalehdessä julkaisemalla vaikuttava lista tehtaan vuoden aikana tekemistä tuotteista. Topelius kuvasi Varkautta matkakirjassaan.

Kuopio

Vuonna 1858 Kuopiolle myönnettyjä tapulikaupungin oikeuksia jatkettiin kaupungin kauppiaiden pyynnöstä. Kuopio oli osoittanut pystyvänsä kasvamaan.

Tampere

Kaupungille vuonna 1821 myönnettyä ja vuonna 1858 uusittua tullivapautta tarkennettiin. Kaikki tehtaat saivat edelleen tuoda maahan tullitta ne koneet, laitteet ja raaka-aineet, joita ne käyttivät tuotannossaan. Tuojan, myös ennen vuotta 1858 rakennettujen tehtaiden, oli kuitenkin seuraavan vuoden alusta lukien tehtävä näistä tavaroista aina etukäteen lista senaatin talousosastolle. Se hyväksyi ne tavarat, joille tullivapaus kuului. Tehtailijan oli silti maksettava tulli- tai takausmaksu kaikista tavaroista. Hän sai maksun takaisin osoitettuaan, että se oli käytetty asianmukaisesti tuotantoon.

– 

Tampereen tullivapauksista valitettiin, että ne antoivat aiheettoman kilpailuedun ja että vapautta oli käytetty myös väärin tuomalla sen varjolla muutakin tavaraa. Nyt määrättiin, että tehtailija tai tämän palveluksssa oleva, joka kävi tullittomalla tavaralla luvatonta kauppaa, menetti tullivapautensa vuodeksi ja kolmannella kerralla ikuisesti.

Finlaysonin tehtaan mainospaperi kertoi tehtaan saamista palkinnoista.

Tänä vuonna ilmestyneessä matkakirjassa oli Z. Topeliuksen ihasteleva kuvaus Tampereen tehtaista.

Valtionapuja

Suostuntaveroja koottiin tiettyjen valtiopäivien hyväksymien hankkeiden rahoittamiseksi. Vuosien 1873 - 1877 suostuntasäännön kohteet olivat:

1. kansakoulut 1.350.000 mk
2. Kuopion sokeiden koulu 108.985 mk
3. vankiloiden rakentaminen 1.0 mmk
4. mielisairaalat 400.000 mk
5. kolme uutta majakkaa, joista kaksi Laatokalla, 300.000 mk
6. muita menoja 120.000 mk.

Lisäksi hallitsija päätti, että aikaisemmin säästyneillä rahoilla lyhennetään 1865 otettua valtion takaamaa rautatielainaa.

Lahjoitusmaat

Senaatti sai valtuudet ottaa neljän miljoonan markan velkakirjalaina lahjoitusmaiden lunastamiseksi. Lainan kuoletusaika ulottui vuoteen 1911. Asia perustui valtiopäivien päätökseen vuodelta 1867. Lainasetelit lunastettaisiin arvonnan mukaan siten, että lainasta olisi kuoletettu puolet vuonna 1900. Korko oli 4.5 %. Lainaa laskettiin liikkeeseen aluksi vain 2 miljoonaa markkaa. Ensimmäisenä lunastettiin Kurkijoen lahjoitusmaat.

Kulkuneuvorahasto

Lokakuun 2. päivänä perustettiin valtion kulkuneuvorahasto. Se oli rahasto, jonka kautta maksettiin kanavien ja rautateiden rakentaminen, liikennevälineiden ylläpito ja korjaukset. Varansa rahasto sai jo rakennettujen rautateiden ja kanavien tuloksesta ja lainoista. Rahasto ei saanut kuitenkaan kaikkia tuloja, vaan rautateiden puhdas voitto jaettiin eri rahastojen kesken niiden tekemän sijoituksen mukaan. Venäjän valtionrahasto sai täten 26 prosenttia, kulkulaitosrahasto 39 % ja Suomen valtionrahasto 35 %. Kulkuneuvorahasto oli yksi niistä rahastoista, joista valtion rahatalous muodostui. Yhtä valtion budjettia ei ollut.

Apteekkari E.J. Granberg ja kauppias C.O. Willgren anoivat yhtiöjärjestyksen hyväksymistä senaatilta voidakseen valmistaa paperia Valkeakosken tehtaassa. Senaatti hyväksyi yhtiöjärjestyksen 17. heinäkuuta.

© Tekijänoikeudet