Asevelvollisuus
Hallitsija antoi valtiopäiville tammikuussa esityksensä asevelvollisuuden voimaansaattamisesta Suomessa. Asiaa oli valmisteltu vuosikymmenen alusta lähtien. Tarkoitus oli alunperin toteuttaa Suomessa yleinen asevelvollisuus samalla, kun se tuli voimaan Venäjällä vuonna 1874.
Annetun esityksen mukaan Suomen armeijalle kuului "valtaistuimen ja valtakunnan puolustus". Toisin sanoen suomalaisten tuli puolustaa muutakin valtakuntaa kuin omaa maataan. Tämä aiheutti vastalauseita. Leo Mechelin kirjoitti 26. syyskuuta, ettei suomalaisilla sotilailla ollut mitään halua kuolla "kirgiisien ja kiinalaisten kuulista". Hän viittasi Venäjän rajaongelmiin kaukana Siperiassa.
Koko ikäluokkaa ei ollut tarkoitus kutsua sotaväkeen, vaan 5.000 miehen armeija koottaisiin arpomalla kuten Venäjälläkin tehtiin. Tätäkin pidettiin outona. Erään mielipiteen mukaan kutsunnat olivat arpajaiset "kansalaisten hengellä ja verellä".
Eräät, kuten Espoon kappalainen K. Öller, vastustivat yleistä asevelvollisuutta pasifistisista lähtökohdista. Hän ei pitänyt valtion pakkotyylistä:
"pakottaa niitä sotapalvelukseen, joilla on ilmeinen vastenmielisyys kantaa aseita toisia vastaan ja vuodattaa ihmisverta ja joita sitäpaitsi sitoo Jumalan käsky 'älä tapa', näyttää minusta sellainen menettely olevan pidettävä luonnottomana, oikeudenvastaisena ja epäkristillisenä".
Kansakunnan henkisen johtajan asemaan noussut J.V. Snellman, joka oli valtiopäivillä aatelissäädyssä, otti kantaa asevelvollisuuskysymykseen marraskuussa. Ruotsalainen lehti Aftonbladet oli selittänyt, että suomalaisten asevelvollisuus merkitsi suomalaisen veren vuotamista vieraan kansan kunnian, etujen tai oikkujen hyväksi. Snellman oli jyrkästi tällaista vastaan ja vaati, että suomalaisten tuli oman etunsa vuoksi hyväksyä asevelvollisuuslaki.
Snellman kirjoitti Morgonbladetissa kitkerästi, että "kun siis Suomen suuriruhtinas julistaa sodan, pitäisi meren toisellakin puolella olla selvää, että Suomi on sodassa". Snellmanin perustelut asevelvollisuudelle olivat yksinkertaiset. Suomi oli osa Venäjää ja päinvastoin kuin ennen Ruotsin vallan aikana, nyt suomalaisilla oli syytä puolustaa valtakuntaa.
Nuori paroni V.M. von Born vastusti lakia omassa säädyssään moraalisin perustein:
"Yleisellä asevelvollisuudella voitetaan ainoastaan se, että puhalletaan sodan henkeä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin, innostetaan ihmisiä sotaan toisiaan vastaan, herätetään kostonhalua ja muita huonoja tunteita. Tämän on historia viime aikoina osoittanut."