Elämää Turussa
Sodan aikana elämä jatkui Suomen Turussa kuten muulloinkin. Turun soitannollinen seura aloitti toimintansa ja piti kauden viimeisen konsertin kesäkuun 8. päivänä. Tosin kaupungissa oli uutta väkeä, nimittäin venäläiset upseerit. Kenraali Buxhoevden piti siellä päämajaa, ja hänen miehensä osallistuivat paikkakunnan sivistyneistön seuraelämään:
"Nämä illat olivat hyvin viihtyisiä... ja tavallisesti ne päättyivät siihen, että vanha Suchtelen sanoi pojalleen Paul, faites nous donner du Punch... Kaikki virkamiehet olivat hyvissä suhteissa venäläisten kanssa. Heidän vaimonsa ja tyttärensä olivat enimmäkseen sieviä ja tanssivat varsin hyvin."
Varakansleri, piispa J. Tengström, ja rehtori G.E. Haartman asettuivat heti yhteistyön kannalle venäläisten kanssa. Yliopiston henkilökunta antoi uskollisuudenvalan 21. toukokuuta ja 4. kesäkuuta hallitsija lupasi yliopistolle sen vanhat oikeudet sekä pyysi suunnitelman sen laajantamiseksi. Yliopisto lähetti edustajansa Suomen lähetyskunnan mukana Pietariin. Rehtori Haartman sai tehtäväkseen ehdotuksen laatimisen Suomen hallituksesta.1
Akateemikkoja
Yhteydet Ruotsiin eivät katkenneet ja mm. turkulaisprofessorit Gustaf Hällström ja em. kutsuilla usein mukana ollut F.M. Franzén kutsuttiin Ruotsin akatemian jäseniksi.