Ylioppilaat

Ylioppilaskunta

Helsingin Aleksanterin Yliopiston opiskelijat saivat takaisin oikeutensa pitää yllä ylioppilaskuntaa. Asiasta annettiin asetus, joka lupsai seuraavaa:

"...kokoontua lukukausina yleisiin kokouksiin keskustelemaan ja päättämään yhteisiä asioitansa, niin kuin kysymyksiä heidän huoneestaan, kirjastostaan, kokoelmistaan ja rahavaroistaan sekä mitä muuta hyvän järjestyksen, yksimielisyyden, opintojen ja yleisen sivistyksen edistämiseksi saattaa tarpeellista olla".

Kokousta varten piti aina saada lupa rehtorilta. Tämän tuli muutoinkin tarkasti valvoa ylioppilaiden toimia. Poliittinen toiminta oli ehdottimasti kielletty.

K.P.T.

Yliopiston johdon ei onnistunut estää ylioppilailta sisäpoliittista taistelua. Jyrkät suomenmieliset opiskelijat perustivat marraskuussa yhdistyksen nimeltä Koko Programmi Toimeen. Se julisti ohjelmansa 3. joulukuuta käsinkirjoitetussa lehdessä. Tämän radikaalisiiven johtaja oli Lauri Kivekäs ja kannattajat pitivät ylioppilaslakissaan punaista merkkiä. Heidän toimintansa muistutti –­ tahtomattaan –­ venäläisten opiskelijoiden anarkismia. Joukko kokoontui mm. venäläissyntyisen kenraalinrouvan Elisabeth Järnefeltin kodissa. Jyrkkä siipi ei kuitenkaan menestynyt ylioppilaskunnan ensimmäisissä vaaleissa, vaan jäi oppositioon.

Maltilliset suomalaiset

Fennomaanit voittivat lokakuussa ylioppilaskunnan puheenjohtajavaalin. Valituksi tuli tohtori J.R. Danielson. Häntä ajoi paikalle voimakkaasti fennomaanien johtaja professori G.Z. Forsman eli Yrjö-Koskinen. Samana syksynä Forsman järjesti Danielsonin myös historian professorin virkaan, joka vapautui Zacharias Topeliukselta. Danielson oli Kivekästä sovittelevampi johtaja. Hän oli vaikuttamassa siihen, että maltillisemmat fennomaanit järjestäytyivät perustamansa Valvoja-lehden ympärille. Se tahtoi tehdä suomenmielisyydestä aikaansa seuraavan, eurooppalaisen liikkeen. Jyrkkä kielitaistelu sai jäädä vähemmälle.

Maltilliset ruotsalaiset

Ruotsinmielisten ehdokas ylioppilaskunnan vaalissa oli historian tohtori M.G. Schybergson, joka oli Danielsonin kilpahakija myös viranhaussa. Hän kuului myös maltillisiin ja erosi siten jyrkistä svekomaaneista. Liberaalit ruotsalaiset julkaisivat joulukuussa oman poliittisen ohjelmansa. Myös heidän ydinjoukkonsa koostui ylioppilaista ja muusta yliopiston väestä.

Ylioppilaskunnassa kielikiista jatkui koko syksyn. Marraskuussa vietettiin ylioppilastalon 10-vuotisjuhlaa. Siellä syntyi kiistaa siitä, pitikö Maammelaulu laulaa suomeksi vai ruotsiksi. Se päätettiin laulaa molemmilla kielillä yhtä aikaa.¹