Muita aiheita...
Tulli
Tullilaitos sai uuden ohjesäännön. Se määräsi tullitoimistojen ja vartioinnin tehtävät, mm. miten tullitarkastus oli tehtävä. Tullileimoista määrättiin:
"jokainen huivi, joka ei kudonnan kautta ole kiinni toisessa kankaassa, leimataan erikseen... Vaahtoavat viinit varustetaan kahdella, langalla toisiiinsa yhdistetyllä lakkaleimalla, joista toinen pannaan pullon korkkiin ja toinen sen kaulaan".
Ämmäkoski 1888. Kuva: Museovirasto.
"maarajalla Venäjää vastaan ja Laatokan järvellä olevien tullivartioiten tulee koettaa estää luvatonta tavarankuljetusta Suomen ja Venäjän välillä".
Elintarvikkeet
Vuoden 1886 tullitaksaan tehtiin muutoksia lähinnä elintarvikkeiden ja juomien osalta. Maksut olivat melko korkeita. Seuraavassa esimerkkejä:
- –rypälemehu ja lakritsa 10 mk/100 kg
- –konjakki 150 mk/100 kg tai 2 mk/pullo
- vaahtoavat viinit 3,60 mk/pullo
- –olut 50 p/pullo
- –hedelmät 100 mk/100 kg
- –kahvi 40 mk/100 kg
- –puhdistettu sokeri 60 mk/100 kg
- –liha ja makkara 13 mk/100 kg
- –piparkakut 60 mk/100 kg
- –maissi 2,50 mk/100 kg
- –sikarit 5 mk/kg.
Venäläisten viinien tullia laskettiin.
Espanja
Venäjä teki Espanjan kanssa kauppa- ja merenkulkusopimuksen. Se sisälsi joitakin erityismääräyksiä Suomen ja Espanjan kaupasta. Seuraavien espanjalaisten tuotteiden tulleja helpotettiin: rautamalmi, korkkipuu, pullonkorkit, oliiviöljy ja viinit. Suomalaiset taas saivat alennusta puun, paperin, lasin, voin ja paloviinan tulleihin. Muita poikkeuksia, jotka sisältyivät kauppasopimukseen olivat Suomen rajakauppa Ruotsin ja Norjan kanssa, sekä Arkangelin rantalaisille myönnetyt tullivapaudet. Espanjan hallitus taas sai oikeuden määrätä rajoituksia tupakkakauppaan.
Verot
Valtiopäivät hyväksyivät seuraavalle kolmelle vuodelle suostuntaverot, jotka koskivat mallasjuomia, tupakkaa, pelikortteja, ulkomaalaisten elinkeinoja ja karttapaperia. Olutveron maksoi sen valmistaja (1 mk/10kg maltaita), tupakkaveron maksoi maahantuoja (irtotupakasta 2,30 mk/kilo) ja pelikorttiveron valmistaja (60 p pakalta).
Ulkomaalaisen sirkuksen johtaja maksoi elinkeinoveroa 300 markkaa kuukaudessa. Karttapaperimaksu oli asiakirjoista maksettava leimavero. Oulun ja Vaasan läänien sairaaloita varten kannettu kruunun hospitaali- ja lasarettiropo lakkautettiin.
Kyytilaitos
Kyytilaitosta muutettiin taas hieman. Kihlakunnnan lautamiehiä koskenut vapautus holli- ja kruununkyydistä ja majoitusvelvollisuudesta lakkautettiin. Asetus antaa hyvän kuvan siitä miten kyytilaitos toimi. Matkanopeudesta säädettiin mm:
"Matkustavaisella, joka kyytiä käyttää, älköön olko oikeutta kulkea nopeammin kuin kilometri kuudessa minuutissa, tähän lukematta sitä aikaa, mikä hevosten muuttoon tarvitaan; ja pitää, jos kaksi aikaihmistä ynnä kyytimies kulkee yhdellä hevosella, nopeus rajoitettaman kilometriksi kahdeksassa minuutissa. Huonolla kelillä vähennetään tämä nopeus kelin laatua myöten."
Kortit
Keisarikunnnan valtiovarainministeriö ilmoitti, että Venäjälle vietävistä korttiteoksista piti maksaa helmikuun 13. päivästä lähtien tullia Venäjän yleisen tullitaksan mukaan 2 ruplaa 65 kopeekkaa puudalta.
Margariini
Keinotekoisen voin eli margariinin kaupasta, viennistä ja tuonnista annettiin asetus, jossa määrättiin mm., että sitä piti myydä selvästi erillään voista ja se piti merkitä selvästi sanalla "margariini", eikä sitä saanut myydä samassa huoneessa kuin luonnollista voita. Epäillystä aineesta voitiin ottaa näyte. Tulli oli 94 mk sadalta kilolta.
Vakuutusyhtiö
Suomen ensimmäinen tapaturmavakuutusyhtiö Patria perustettiin. Sen osakepääoma oli 500.000 markkaa. Perustajat olivat pankkitirehtööri Alfr. Charpentier, kenraalimajuri J. af Lindfors, insinööri-alikapteeni U.W. Lagerborg, kollegiasessori N.Chr. Westermarck, asianajaja Rudolf Elwing ja fil. maisteri Sigrid Kullhem.
Posti
Postilaitoksen organisaatiota muutettiin. Päätirehtöörin tuli tarmokkaasti valvoa, että asetuksia ja määräyksiä noudatettiin, erityisesti postinkulkua rautateillä. Hänen tuli raportoida tästä säännöllisesti.
Koski
Kajaanijoen Ämmäkoskella sijaitseva saha sai voimansa 4,5 metrin putouksesta. Kosken ohi kulki kanava, jota pitkin tarvelastissa olevat veneet pääsivät Ouluun.
Naisten elinkeino-oikeus
Vuoden 1879 elinkeinoasetusta muutettiin siten, että myös naitu vaimo sai harjoittaa elinkeinoa, jos mies antoi siihen luvan ja vastasi sitoumuksista. Tämä oli tarpeen, koska vaimo oli miehensä edusmiehisyyden alainen omaisuutta koskevissa asoissa. Jos mies oli heikkomielinen, rikollinen tai eronnut vaimosta, suostumusta ei tarvittu. Leskivaimo sai jatkaa miehen liikettä samoin oikeuksin kuin tämä. Useimmat naisyrittäjät olivat leskiä.
Majakkamaksu
Majakkamaksua perittiin jokaiselta laivalta, joka tuli suomalaiseen satamaan ulkomailta tai lähti satamasta. Maksu oli korkeimmillaan 44 penniä rekisteritonnilta ja alimmillaan 11 penniä. Maksu oli kaksinkertainen, jos maalla ei ollut merenkulkusopimusta Venäjän kanssa.
Erillinen taksa oli kotimaan tai Itämeren satamien väliä säännöllisesti kulkeville laivoille, höyrylaivoilta 30 penniä kuukaudessa tai 1,80 markkaa vuodessa rekisteritonnilta. Maksu suoritettiin tullikamariin. Siitä olivat vapaita kruunun omistamat laivat, kaikki sotalaivat, pursiklubien laivat sekä alle 30 rekisteritonnin laivat.
Talousuutisia
Rajamäen hiivatehdas perustettiin elokuussa.
Leipurit perustivat maan ensimmäisen ammattiyhdistyksen 5. huhtikuuta Helsingissä.
Senaattiin perustettiin Kauppa- ja teollisuustoimituskunta jakamalla valtiovaraintoimituskunta. Uuden kauppaan ja teollisuuteen keskittyvän "ministeriön" päälliköksi nimitettiin senaattori Leo Mechelin.
Valtio otti neljän miljoonan markan lyhytaikaisen lainan Savon radan jatkamiseksi Kuopioon.