Hallinto
Fabian Steinheil. Gravyyri. Valok. J. Tiainen. Museovirasto 157307.
Circulaire till samtelige Landshöfdingar ne med befallning att meddela Hof-rådet Ladau äskade underrättelser angående postverket 27.6.1810. Kansallisarkisto.
Hallituskonseljin jäsenen suuri univormu eli juhlapuku, jonka malli annettiin toukokuussa 1810. Museovirasto.
Steinheil
Fabian Steinheil. Gravyyri. Valok. J. Tiainen. Museovirasto 157307.
Circulaire till samtelige Landshöfdingar ne med befallning att meddela Hof-rådet Ladau äskade underrättelser angående postverket 27.6.1810. Kansallisarkisto.
Hallituskonseljin jäsenen suuri univormu eli juhlapuku, jonka malli annettiin toukokuussa 1810. Museovirasto.
Kenraalikuvernööri Barclay de Tolly nimitettiin Venäjän sotaministeriksi. Hänen tilalleen tuli kenraaliluutnantti, vapaaherra Fabian Steinheil, joka oli taustaltaan balttilaista aatelistoa.
Steinheilin yhteistyö hallituskonseljin kanssa ja Pietarissa toimineen Suomen asioiden komitean kanssa näytti alkavan hyvin. Hän osasi ruotsia ja pystyi näin osallistumaan aktiivisesti hallituskonseljin kokouksiin ja käyttämään siellä puheenvuoroja.
Hallitsijan käskykirjeessä Steinheilille korostettiin, miten suomalaisten uskollisuus oli voitettu hyväntahtoisuudella ja tätä politiikkaa tuli jatkaa.
Uusi kenraalikuvernööri oli osallistunut moniin sotiin Venäjän armeijassa, myös Suomen valloitukseen. Nyt hänen johdossaan oli sekä sotaväki että siviilihallinto.
Tänä vuonna alkoi Suomen oman keskushallinnon kehittäminen. Se oli tarpeen, koska Ruotsin keskusvirastoja ei enää ollut, ja Suomen hallintoelimet poikkesivat liian paljon venäläisistä, jotta ne olisi voitu yhdistää. Kun lisäksi virkamiehet Suomessa osoittivat alusta lähtien yhteistyöhalua valloittajan kanssa, ei ollut mitään syytä purkaa toimivaa järjestelmää.
Leimapaperikonttori
Suomi oli saanut syyskuussa 1809 annetulla keisarillisella päätöksellä omalla vaakunalla varustetun leimapaperin. Valtion virallisen paperin hankkimisesta ja toimittamisesta vastaamaan perustettiin leimapaperikonttori.
Gustaf Ladau sai 16. toukukuuta tehtäväkseen laatia suunnitelman Suomen postilaitoksen järjestämiseksi. C.E. Mannerheim teki aloitteen yleisten rakennusten intendentinviraston perustamisesta.
Valitusaika
Alamaiset saattoivat valittaa viranomaisten päätöksistä niin siviilikuin rikosasioissa. Asiasta annettiin kaksi asetusta toukokuun 5. päivä.
"Kejsarillisen Majestetin Armollinen Asetus, Ajasta, jonga sisällä Revisionija Valitusasiat Hänen Hallitus-raadisansa pitä täytettämän."
Pykälissä 1-4 selvitetään yksityiskohtaisesti, miten nopeasti valitukset esimerkiksi veroista on käsiteltävä niin oikeudellisissa kuin taloudellisissakin kysymyksissä. Käsittelyajan määrääminen esti virkamiesten mielivallan valitusasioissa.
Kejsarillisen Maj:tin Julistus Ajasta ja Paikasta, josa Armoanomuxet Rikosasioisa pitä sisälleannettaman määräsi, että anomukset on jätettävä viidentoista päivän sisällä tuomion lukemisesta maaherralle. Sieltä ne menevät Hallituskonseljille ja tarpeen niin vaatiessa Keisarille asti.
Suomen alamaisten oikeusturva oli parempi kuin useimmissa muissa keisarikunnan osissa. Suurin ero oli siinä, että Suomessa maanomistajilla ei ollut sananvaltaa maallaan asuvien ihmisten yksityisasioihin.