Aateliston puolenvaihto
Suomen aateliston suuri enemmistö havaitsi pian, että oli edullisempaa sopeutua uuteen valtaan kuin vastustaa sitä tai muuttaa Ruotsiin. Päätöstä helpotti varsinkin se, että he saivat pitää vanhat palkkaetunsa eli talonsa, vaikka virka lopetettiinkin.
Suomen ritarihuonetta ei lakkautettu, vaan se jatkui aikaisempaan tapaan. Venäjän keisari alkoi nimittää siihen uusia jäseniä. Ensinnä kunnian saivat ne aatelittomat, jotka kunnostautuivat yhteistössä uuden vallan kanssa. Yliopiston rehtori G.E. Haartman aateloitiin nimellä von Haartman. Piispa Tengströmin lapset korotettiin aatelissäätyyn palkkiona isän ansioista. Maamarsalkka de Geer sai kreivin arvon ja lähes anteeksi suuret velkansa.
G.M. Armfeltin itsenäisyyssuunnitelma 1810. Armfeltin arkisto. Kansallisarkisto.
Monet sotilaat saivat uusia tärkeitä virkoja. G.W. Ladau sai aatelisarvonsa takaisin ja hänet määrättiin hoitamaan Suomen postilaitosta. Kaksi Viaporin entistä komentajaa, G.F. Stjernvall ja F.A. Jägerhorn, nimitettiin maaherroiksi, samoin Stjernvallin veli.
Yksi maan johtavien sukujen jäsen majuri B.H. Aminoff kirjoitti uuden tilanteen antamista mahdollisuuksista.
Itsenäisyyssuunnitelma
Yksi viimeisiä käännynnäisiä oli Ruotsin hallitusneuvoston jäsen ja sotakollegion presidentti G.M. Armfelt. Hän esitti kevättalvella suunnitelman Suomen julistamisesta itsenäiseksi Englannin takuun turvissa. Tämä perustui oletukseen, että Euroopassa syttyisi uusi sota. Englannin ulkoministeri ei vastannut suunnitelmaan.
Armfelt kirjoitti ajatuksistaan ystävilleen Suomessa. Suomeen ja Pietariin tehty matka saivat hänet kuitenkin toisiin ajatuksiin. Hän jätti keisarille ja Speranskille kuvauksen Suomen oloista ja ehdotuksen asioiden järjestämisestä. Matkan jälkeen hän lokakuussa erosi Ruotsin palveluksesta.
Gustaf Mauritz Armfeltin käsikirjoitus, jossa suunniteltiin Suomen julistamista itsenäiseksi Englannin tuella. Hän oli vaihtanut isänmaata jo monta kertaa ja tuomittu Ruotsissa valtiopetoksesta kerran kuolemaankin.