Valtiopäivät

Säätyjen edustajat oli kutsuttu koolle 23. tammikuuta lakimääräisille valtiopäiville Helsinkiin. Nikolai II oli vahvistanut yksityiskohtaiset Juhlamenojenohjeet valtiopäivien avajaisia varten. Keisarin edustajana otti kenraalikuvernööri Bobrikov 23. päivänä vastaan aateliston ja pappissäädyn valan. Kahta päivää myöhemmin valansa antoivat porvariston ja talonpoikaissäädyn edustajat.

Valtiopäivät avattiin 27. päivänä. Valtaistuinpuheessa säätyjä kiellettiin käsittelemästä aiheita, joilla oli yleisvaltakunnallista merkitystä. Suomen säädyille kuuluivat vain Suomen asiat. Muu oli vaarallista politiikkaa.

Valtaistuinpuheen jälkeen maamarsalkki sekä pappis-, porvarisja talonpoikaissäätyjen puhemiehet esittivät puheissaan kenraalikuvernöörille säätyjen alamaisen kunnioituksen Hänen Majesteetilleen Keisarille ja Suuriruhtinaalle. Porvarissäädyn puheessa kuitenkin esitettiin huoli lehdistön vapautta kahlinneesta sensuurista.

Kenraalikuvernööri antoi Valtiosäädyille tiedoksi ne esitykset, jotka Keisari ja Suuriruhtinas oli tahtonut Armossa antaa Säätyjen käsiteltäviksi. Bobrikovin aloitteesta esille tuli myös kysymys maatyöläisten oloista. Näiden maastamuuttoa Amerikkaan pidettiin huolestuttavana.

Päättäjäiset

Valtiopäivien päättäjäisissä 6. kesäkuuta säädyt ilmaisivat puheissaan syvän alamaisen kunnioituksensa ja vilpittömän uskollisuutensa keisarille, joskin porvarissäädyn puheessa toivottiin asevelvollisuuskysymyksen myönteistä ratkaisua.

Säätyjen luottamus hallitsijan hyvään tahtoon oli nyt aikaisempaa heikompi. Talonpoikien sävy oli epäilevä:

"Talonpoikaissääty myöskin toivoo, että Säätyjen päätökset, jotka ovat ahkeran työn ja vakavan harkinnan tulokset, saavuttaisivat Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollista vahvistusta."

Kunnallinen äänioikeus

Äänioikeutettuja oli vain vajaa viidennes kaupunkien henkikirjoitetusta väestöstä ja varakkaimmalla neljänneksellä oli 70 % äänistä. Joissakin kaupungeissa äänioikeus oli evätty veroamaksavilta työläisiltä, joiden katsottiin olevan tehtaanomistajan "isäntävallan alaisia".

Asiasta keskusteltiin jälleen, mutta mitään ratkaisua ei saatu aikaan. Suuremmissa kaupungeissa työväen järjestöt osallistuivat vaaleihin joko suomalaisen puolueen listalla tai boikotoivat "kukkarovaltaa". Yhteinen linja ruotsalaista valtapuoluetta vastaan löytyi useimmin raittiusasiassa.