Leipurilaki

Keisari vahvisti 4. kesäkuuta eduskunnan viime vuonna laatiman leipomotyölain. Laki tulee voimaan 1.7.1909.

"Leipomoissa, joissa tavaraa valmistetaan myytäväksi, saa tietyin poikkeuksin tehdä työtä ainoastaan arkipäivinä, eikä muuna vuorokauden aikana kuin kello kuuden aamulla ja kello yhdeksän illalla välisellä ajalla, kuitenkin niin, että työ sunnuntaitai pyhäpäivän edellisenä päivänä on lakkaava kello kuusi iltapäivällä...

Leipomossa saa työntekijää käyttää työhön enintään neljäkymmentäkahdeksan tuntia viikossa, ei kuitenkaan kymmentä tuntia enempää vuorokaudessa."

Senaatti antoi 16. heinäkuuta leipurinammatin järjestysohjeet. Niiden mukaan työhuoneissa tuli olla riittävästi valoa ja ilmaa. Ikkunoiden piti sijaita niin, että huone täyden päivänvalon aikana on riittävästi valaistu keinotekoista valoa käyttämättä.

Leipomahuoneiston piti olla niin etäällä makista, lokakaivosta ja kaatokuopasta, että epäterveellisiä kaasuja, likavettä tai muuta saastaa ei voinut niistä sinne päästä. Jokaisessa työhuoneessa tuli olla sylkykuppeja, jotka piti joka päivä puhdistettava. Lattialle sylkeminen oli kielletty.