Ulkomaankaupan järjestely
Päätullijohtokunnan ensimmäinen tilinpäätös vuodelta 1812. Palkat maksettiin hopearuplina. Tullihallitus Ga 1 Tilit ja tilitositteet 1812. Kansallisarkisto.
Ote luotsauspäiväkirjojen yhteenvedosta vuodelta 1812 koskien Flisöbergin luotsiasemaa. Luotsi ja majakkalaitos Ee 1. Kansallisarkisto.
Tullitaksa
Asetuksessa Suomenmaan kaupasta määrättiin, että
"Ulkomaan kalua saadaan Suomen Kaupungein omilla Laivoilla sisälle tuoda kaikkiin Tapuli-Kaupungeihin Suomen maasa".
Ulkomaankauppa rajoitettiin siten edelleen tapulikaupunkeihin, Tornioon ja muutamiin Ahvenanmaan pitäjiin. Kaikissa kauppapaikoissa oli tulliasema.
Suomi sai ensimmäisen oman tullitaksan. Se oli jokseenkin sama kuin Venäjän tullitaksa erittäin korkeine tulleineen. Lisäksi suomalaisten ulkomaankauppaa rajoitettiin jonkin verran, jotta se ei olisi uhannut venäläisten etuja.
Tullihallitus
Kaupunkien tullikamareja hoitamaan sekä tullivartioketjua ja kauppatasetta valvomaan perustettiin 18. helmikuuta uusi keskusvirasto eli Päätullijohtokunta. Samalla annettiin virastolle johtosääntö, jossa sen toimintatavat määrättiin. Johtajaksi tuli entinen sotilas Gustaf Hjärne, joka oli ollut keskeinen henkilö Viaporin antautumisessa.
Pookki ja luutsilaitos
Luotsija majakkalaitos sai oman ohjesääntönsä 17. toukokuuta. Se ei juurikaan eronnut Ruotsin vallan aikaisesta. Laitoksen johdossa oli luotsimajuri, jonka alaisuudessa toimi neljä luotsipäällysmiespiiriä. Luotsiasemia oli 48.1
Viipurin luotsialue jätettiin Venäjän meriministeriön alaisuuteen ja Pohjanlahden luotsilaitos oli edelleen yksityisten ylläpitämä.
Luotsilaitoksen kiireellisenä tehtävänä oli sodan aikana tuhottujen majakoiden kunnostus. Päätehtävä oli kuitenkin laivojen auttaminen satamiin. Laivat maksoivat luotsausmaksun.