Kurjuus
Elintarviketilanne oli vuoden alkaessa vaikea, mutta kriisiksi se muuttui vasta helmikuussa, kun sota lopetti suuren osan normaalia kauppaa. Keväällä musta pörssi oli kaupungeissa ainoa tapa saada ruokaa yli vaatimattoman korttiannoksen. Kunnalliset elintarvelautakunnat yrittivät parhaansa, mutta niidenkin oli vaikea saada tavaraa, ja sotilaat asettivat aina itsensä etusijalle ruokaa jaettaessa.
Ankarin pula elintarvikkeista oli siellä, missä ei sodittu eli pohjoisessa. Tämä alue oli riippuvainen ostoviljasta ja sodan aikana kuljetuksia oli vaikea järjestää. Etelässä punaiset hankkivat ruokaa tarpeen mukaan pakko-otoilla.
Kaikkein vaikeimpaan tilanteeseen joutuivat vankileirien punaiset vangit.
Elintarvikepula oli paikoin todellinen eli ruokaa ei saanut, vaikka olisi ollut varaa maksaa kohtuuttomia hintoja. Useimpien ongelma oli kuitenkin se, että ruoan hankkimiseksi piti nähdä paljon vaivaa tai siihen oli uhrattava kaikki varat. Juuri muuta ei työmiehen palkalla saanutkaan. Hintojen mukaan laskettu reaalitulo putosi jyrkästi muilla paitsi viljelijöillä ja oli eri väestöryhmissä seuraava verrattuna vuoden 1913 tasoon:
- teollisuustyöntekijä 31 %
- kirvesmies 36 %
- virka-apulainen 37 %
- johtava virkamies 16 %
- maatyöläinen 70 %
- talollinen 267 %.
Sisällissota toi mukanaan entistä laajemman köyhyyden. Viime vuonna avustettavien määrä oli jopa laskenut. Nyt avustettujen määrä nousi noin seitsemällä tuhannella.
Tänä vuonna laskettiin ensi kerran myös, miten monta ihmistä avustus välillisesti koski. Se tarkoitti yleensä avustetun muuta perhettä. Näin laskettu köyhien määrä oli 91.400 henkeä. Näistä neljäviidesosaa oli maalaisia. Työn puute oli syynä 2.250 avustukseen ja kapinasta seurannut vankeus noin 5.000 avustukseen. Tätä enemmän avustuksia myönnettiin, kuten ennenkin, vanhuuden, sairauden ja "perheen monilukuisuuden" vuoksi.
Kun avunsaajista poistetaan vanhat ja vammaiset, saadaan ammattijako, joka kertoo mitä väestöryhmiä köyhyys Suomessa kosketti. Avustettavista oli:
- maaseudun sekatyöläisiä 18.200;
- maataloustyöläisiä 10.300;
- teollisuustyöläisiä 8.700;
- kaupunkien sekatyöläisiä 5.500;
- palvelijoita 3.200;
- torppareita 1.900;
- talollisia 484 ja
- virkamiehiä yms. 100 henkilöä.
Maaseudun työläisväestö oli selvästi yliedustettuna; teollisuustyöväestössä avustettuja oli 7-8 % sen määrästä. Sotavuosien syvin köyhyys keskittyi sinne, missä se oli ennestäänkin tuttua.