Vapaa-aika
Kirjallisuus
Tämän vuoden kirjauutuuksia olivat Hagar Olssonin "Mr Jeremias söker en illusion", Uuno Kailaan "Silmästä silmään", Aino Kallaksen "Reigin pappi", Heikki Toppilan "Auringon nousun maahan, Katri Valan "Sininen ovi" ja Lauri Viljasen "Tähtikeinu". Esikoiskokoelmana julkaistiin Yrjö Jylhän "Ruoskanjäljet".
Tunnetuimmat suomalaiset. Kuva: Museovirasto 6.4-65.
Zane Greyn "Rajaseudun sissit" ja Guy de Maupassantin "Kaunis ystävä", joka oli "taidokas pariisilaiskuvaus, mutta niin rivo, ettei sitä ole kirjastoihin hankittava".1
Suomen Kuvalehden lukijakyselyssä tunnetuimmiksi eläviksi suomalaisiksi arvioitiin juoksija Paavo Nurmi, presidentti L.Kr. Relander, presidentti K.J. Ståhlberg, säveltäjä Jean Sibelius ja kenraali C.G.E. Mannerheim.
Elävät kuvat
Minna Canthin näytelmän pohjalta filmattu Murtovarkaus, oli Helsingin Sanomien mielestä
"taiteellisessa ja teknillisessä suhteessa paras suomalainen taideteos valkoisella kankaalla ja siinä astuu nuori suomalainen filmitaide ensimmäisen kerran kypsyneemmän sisarensa, ruotsalaisen filmitaiteen rinnalle".
Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti filmistä Meren ja lemmen aallot, että siinä on "jotakin amerikkalaisuutta, jota kotimaisissa filmeissä tähän asti ei ole ollut, nimittäin pikajunia, lentokoneita ja muita nykyisen kuumeisen ajan kulkuvälineitä. Mutta ei amerikkalaisuutta sen huonoimmassa mielessä."2
Musiikki
Kotimaiset taiteilijat olivat jälleen ruvenneet taltioimaan esityksiään gramofonilevyille.
Aino Saaren laulamana oli kuultavissa "Tehtaassa", "Sorakumpujen vainajille" ja Emmerich Kalmanin "Mustalaisruhtinatar". Hannes Saaren esityksiä oli "Volgan aallot", "Juomarin laulu" ja "Meripojan heilat".
Kapellimestari Martti Similä lauloi vanhan viisun "Jos kaikki Suomen järvet" (viinaksi muuttuisi). J. Alfred Tanner levytti heinäkuussa toistakymmentä suosittua lauluaan, mm. "Orpopojan valssin" ja "Kulkurin valssin".
Amerikansuomalaisia siirtolaisia saapui toukokuussa Helsinkiin höyrylaiva S/S Andanialla. Laivalla matkustajia viihdyttänyt tanssiorkesteri kiinnitettiin kesäksi ravintola Oprikseen.Orkesterin soitto oli aitoa amerikanjazzia ja se antoi suomalaiselle tanssimusiikille uuden sysäyksen.
Kaikkia ei "neekerijazz" miellyttänyt. "Ensin oli mustia peijakkaita autonkuljettajina ja palvelijoina, nyt on heitä jo tarjoilijoina, taskuvarkaina ja sirkustirehtööreinä," kirjoitettiin Seura-lehdessä. Suomen Kuvalehti pelotteli puolestaan, että "jazztytöt eivät pääse naimisiin".
Torvisoittokunnat joutuivat väistymään Helsingin keskustan tanssipaikoista kesän jälkeen.
Uuden tanssimusiikin airueita oli Dallapé-orkesteri, josta tuli tavattoman suosittu. Yhtye esiintyi seitsenmiehisenä haitarijazz-kokoonpanona.
Dallapén juuret olivat työväenliikkeessä. Aiemmin he esittivät Sörnäisten nuoriso-osaston Rajamäen pojat -nimisenä ryhmänä kisällilauluja mm. Arbetets Vännerin juhlasalissa.3