Itämeri

Eräillä Itämeren alueilla todetut veden happipitoisuuden alenemiset ovat antaneet aihetta vakavaan huolestumiseen, sillä vastaava ilmiö usein liittyy jätevesien aiheuttamaan vesien pilaantumiseen.

Vielä ei tiedetä, kuinka paljon hapen kulutus on ihmisen toiminnan johdosta kasvanut, eikä toistaiseksi ole edes riittäviä perusteita luotettavien arvioiden suorittamiseksi. Itämeren tutkimuksen eräs kiireellisimpiä tehtäviä yhteiskunnan palvelemiseksi onkin kehittää luotettavat menetelmät ihmisen vaikutuksen osuuden arvioimiseksi.

Jätteitä joutuu meriveteen suoraan asuma- ja puunjalostusteollisuusjätteinä sekä välillisesti jokien tuomana. Esimerkiksi fosforia arvioidaan vuosittain joutuvan Suomenlahteen 975 tonnia, Saaristomereen 300 tonnia, Selkämereen 330 tonnia ja Perämereen 380 tonnia. Kalastuksen kannalta voidaan todeta, että tilanne rannikoillamme ei ole vielä kovin paha.

Vain noin kymmenesosaa rannikkovesistämme voidaan pitää jätevesien johdosta häiriintyneinä, eikä tästä ole toistaiseksi ollut sanottavasti haittaa. Mutta jos rannikkovesien pilaantuminen jatkuu, kalastus joutuu tästä kärsimään ennemmin tai myöhemmin. Kalastusta harjoitetaan nimittäin juuri rannikkovesissä, ja veden vaihto ulapan ja rantojen välillä on vähäistä.¹