Vapaakaupunki
Tampere julistettiin 1. elokuuta vapaakaupungiksi. Se tarkoitti, että teollisuuden harjoittajat saivat Tampereella vapauksia, joita muissa kaupungeissa ei ollut. Kaupunki oli vapaa kaikista ammattikuntarajoituksista. Kaupungin käsityöläiset eivät saaneet estää uusia yrittäjiä muuttamasta kaupunkiin ja aloittamasta liikettä. Myöskään oppipoikien määrää ei saanut rajoittaa. Käsityöläiset saivat etusijan tonttien jaossa sekä verohelpotuksia. Lisäksi kaupungin asukkaat saivat käydä vapaasti kauppaa ja tuoda raaka-aineita ja työkaluja ilman tullia. Tampereella oli kuitenkin ammattikunnat, ja vapauksien tulkinnasta syntyikin epäselvyyttä.Kuvassa Tampereen vapaakaupunkijulistus painetussa asetuskokolmassa. Tampere oli ollut vapaakaupunki jo perustamisestaan asti vuonna 1779. Siitä ei ollut kuitenkaan kehittynyt merkittävää teollisuuskeskusta, eikä varsinkaan rautateollisuuden keskusta, jollaiseksi sitä suunniteltiin.
Hallitsija kävi kaupungissa vuonna 1819. Tällöin pantiin vireille uuden vapaakaupunkijulistuksen antaminen. Viime vuonna James Finlayson sai luvan perustaa tehtaita Tampereelle ja siihen liittyneet omat erivapaudet. Hän oli juuri rakentamassa ensimmäistä pajaansa. Muutoin Tampereen teollisuus oli varsin mitätöntä.