Suomalaisia tunteita

J.A. Ehrenströmin kirje J.F. Aminoffille koskien Puolan kapinaa 21.9.1831. sivu 1. Riilahden arkisto, Kansallisarkisto.

Valtiosihteeri R.H. Rehbinder prokuraattori C.J. Walleenille 12/24.5.1831 koskien ylioppilaita ja Puolan kapinaa, sivu 1. Stjernvall-Walleenin kokoelma. Kansallisarkisto.
Valtiovalta
Suomalaisten suhde Puolan kapinaan oli kaksinainen. Puolalaisia ymmärrettiin ja täällä oli puolalaisia tukevia mielipiteitä, mutta korkein ja vastuunalainen virkamiehistö ja yliopisto pysyivät uskollisina Venäjälle. Heidän mielestään Puolan kapina oli järjetön yritys. Kun Suomen kaartikin kunnostautui kapinan kukistamisessa, suomalaiset saivat Nikolain silmissä uskollisen alamaiskansan maineen.
Päinvastoin kuin Puolassa, täällä ei toteutettu mitään venäläistämistoimia, vaikka sensuurija santarmivalvonta olivat tehokkaita. Hallitsija luotti täysin suomalaisiin virkamiehiin.
Kaksi vanhaa valtiomiestä, J.A. Ehrenström ja J.F. Aminoff olivat kovin tyytyväisiä Varsovan valtaukseen. Kirjeessään syyskuussa Ehrenström kertoi:
"Ollessani vaimoni kanssa sunnuntai-iltana vierailulla kreivitär Armfeltin luona saimme tiedon tästä suuresta uutisesta hänen mieheltään, joka kertoi sen mitä suurimman ihastuksen ilmauksin. Vielä odotetaan tämän tapahtuman lähempiä yksityiskohtia, jotta saataisiin selville, millä tavalla kaupungin valloittaminen on tapahtunut..."
Ylioppilaat
Ylioppilaat aiheuttivat kuitenkin harmia vallanpitäjille. Viime vuoden joulukuussa Helsingin ylioppilaat olivat juoneet "maljan Puolalle". Tapaus ei herättänyt mitään huomiota, kunnes eräs matematiikan dosentti teki ilmiannon tehdäkseen kiusaa kilpahakijalleen maisteri J.J. Nervanderille. Asia meni hallitsijan tietoon ja sai aivan uudet mittasuhteet.
Valtiosihteeri Rehbinder joutui selvittämään asiaa ja yritti vakuuttaa, että "Puolan malja" tarkoitti opiskelijapiireissä lasin juomista loppuun asti. Tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta sitten tapahtui muutakin.
Kreikkalaiskatolisten pääsiäisyönä ylioppilaat häiriköivät ortodoksisen kirkon edessä. Kirkon ikkuna särkyi ja alttarille putosi ulkoa heitetty kivi. Tappelu venäläisten kanssa Puolan kapinan aikaan tulkittiin poliittiseksi mielenosoitukseksi. Poliisi halusi tarkastaa koko ylioppilaskunnan saadakseen kiinni nuoren miehen, jonka viitta oli joutunut poliisin käsiin. Ylioppilaat pitivät tätä loukkaavana, ja osa opiskelijoista ilmoitti protestiksi eroavansa yliopistosta. Konsistori puolusti heitä. Tämä sai valtiosihteeri Rehbnderin sanomaan: "Häpeän olla tämän roskajoukon päällikkönä ja on vähän liian julmaa, että koko kansakunnan täytyy niellä heidän skandaalimaisten tekojensa häpeä".
Rehbinder ei halunnut kuulla yliopiston erioikeuksista, vaan opetti poliittista realismia haukkumalla ylioppilaat lurjuksiksi ja professorit aaseiksi ja lehmiksi. Hän pelkäsi, että Pietarissa tällaiset tapaukset nähdään kapinana. Rehbinder kirjoitti prokuraattori Walleenille toukokuussa, että haluaa erota yliopiston kanslerin tehtävästä, koska "alaiseni yliopistossa tekevät tyhmyyden toisensa perästä".
Myös kenraalikuvernööri kävi puhumassa professoreille ja sanoi, että jos järjestyshäiriöt jatkuvat, yliopisto suljetaan ja palkanmaksu loppuu. Syksyllä ovet pidettiinkin kiinni koleran vuoksi ja mielet rauhoittuivat. Yksi opiskelija tuomittiin sakkoihin.
Valtiosihteeri R.H. Rehbinderin kirje prokuraattori C.J. Walleenille Pietarista 24. toukokuuta, jossa hän sanoo professoreita aaseiksi ja tarjoutuu eroamaan yliopiston sijaiskanslerin tehtävästä.