Kanteletar ym.
Elias Lönnrot sai valmiiksi kokoelman muinaissuomalaisia lauluja. Siinä oli yli 600 runoa. Omasta mielestään merkittävimmät runot Lönnrot oli saanut vasta kaksi vuotta sitten Ilomantsista, missä "vanha 80-vuotias akka" Mateli Kuivalatar ne hänelle lauloi. Lönnrot julkaisi kokoelman nimellä Kanteletar. Laajassa johdannossa Lönnrot selitti miten
"Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen pyhempi kieli, jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia".
Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä. 1 Kirja, joka painettiin 1840.
Kanteletar julkaistiin useana niteenä, joista ensimmäinen painettiin tänä vuonna. "Suomen kansan runoja" sisältää paljon kuvauksia arkisista huolista, varsinkin rakkaudesta.
Runola
Axel Gottlund, joka oli itse julkaissut ennen Kalevalaa Otavan, ei myöntänyt tappioonsa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran herroille, vaan julkaisi kilpailevan kansaneepoksen, Runolan.
Gottlund oli perehtynyt kansanrunouteen perusteellisesti jo ennen Lönnrotia ja julkaissut niistä mm. kokoelman Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi. Hän ei muutellut runoja vaan talletti ja julkaisi ne kuulemassaan muodossa. Hän yhdisti kansanrunouden suomalaisten historiaan ja esitti ennen Runebergia ajatuksen, että kansanrunoista tulisi koota yhtenäinen eepos, runollinen kuvaus suomalaisten muinaisuudesta.
Suomi
Elias Lönnrot ja muut suomalaisen kulttuurin edistäjät päättivät perustaa aikakauskirjan Suomi, jossa oli tarkoitus julkaista runoutta ja Suomen historiaa ja kieltä koskevia kirjoituksia.
Läntinen vain itäinen kieli?
Gustaf Renvall julkaisi teoksen Finsk Språklära, Enligt den rena BestFinska, i Bokspråk vanliga Dialecten, jossa hän oli sitä mieltä, että suomen kirjakielen on seurattava länsisuomalaisia murteita ja kielioppia. Monet muut kielimiehet, kuten Axel Gottlund, vaativat kirjakielen pohjaksi itäsuomalaisia murteita.