1.§. Jos lapsi-ikäinen, joca on wanhembi seitzändä, ja nuorembi wijttätoistakymmendä wuotta, teke täyden haawan; wetäkön sackoa puolda wähemmän cuin se joca täysi-ikäinen on, sekä wirhestä että haawoituxesta. Jos hän wähemmän lyömän teke, cuin on mustanema, eli werinaarma; olcoon sama laki. Jos ei hänellä itzellä ole omaisuutta sackoa maxaa; nijn piestäkön wanhemmilda, eli holhojalda.

XXXVIII. Lucu. Haawoittamisesta / joca tapahtu oikiasta tapaturmasta.

1.§. Jocainen cuin haawoittamisesa teke jotakin tapaturmasta, ja ei aicomuxesta ja tahdollans; tehköön sackoa nijn haawoittamisesta cuin wirheestä, puolda eli neljättä osa wähemmän, cuin mieli-työstä, sen jälkeen cuin tapaturma on. Jos se tapahtu täydestä tapaturmasta, cusa hän ei taitanut wahingota edelläkättä huomata eli wälttää; olcon syytöin.

XXXIX. Lucu. Cuinga haawat pitä catzeldaman ja holhottaman; ja parandajan-palcasta.

1.§. Joca caupungisa tule haawoitetuxi eli lyödyxi; candacoon cohta Oikeuden edesä, ja nimitettäköön caxi hywä miestä, erinomattain Caupungin Parandajat, jotca ne haawat wisusti catzoman pitä, ja nijstä todistaman. Jos se tapahtu maalla, ja Käräjän-aica on sisällä, eli käsillä; ottacon se cuin lyöty on, cohta haaston sen päälle joca löi, ja hän olcon sitten welcapää, samana eli lähimmäisenä päiwänä tulla wastaman. Jos ei Käräjän-aica ole sisällä, eli lähellä, eli jos hän on nijn woimatoin, ettei hän itze taida Käräjään tulla; nijn andacoon haawat catzottaa nijldä, jotca sen ymmärtäwät ja sitten nijstä todista taitawat.

2.§. Jos jocu nijn pistetään, haawoitetaan, lyödään eli muserretaan, että hän yön ja wuoden sisällä cuole, ja coetellaan silloin selkiästi, että hän sijtä kätten-tegosta cuollut on; andacoon se cuin haawoitti eli löi, hengen hengestä. Jos muu tauti sijhen tygö tulla taita, eli parandajan huolimattomuus, elickä muu tapaturma; nijn langetettacoon coconaiseen, eli puoleen miehen-hengen sackoon, caicki sen jälkeen, cuin asianhaarat owat.

3.§. Jos jäsen tule saamattomaxi ja rambaxi yön ja wuoden sisällä, sitten cuin jocu lyöty eli haawoitettu on; nijn maxetaan sen edestä wirhe-sackoa, cuin sanottu on, asianomaiselle yxinäns.

4.§. Caikisa haawoittamisen asioisa, joisa sackoa tehdän; maxacon syypää parandajan palcan, esteen ja caiken muun culutuxen ja wahingon, ja sijhen tygö kiwun ja särkemisen edestä. Coetelcon myös Tuomari mitä puutetta sillä haawoitetulla elatuxesans sijtä on, ja määrätkön hänelle cohtullisen palckion.

XL. Lucu. Warcaudesta.

1.§. Se cuin ensimmäisen erän warasta calua eli rahaa, ylitze kymmenen talarin; tehköön sackoa colme kerta nijn paljon cuin sen warastetun hinda on. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsiköön ruumillans, cuitengin ei corkiammalda, cuin warcauden werran jälken.

2.§. Jos jocu warasta usiammasa paicasa, cuin yhdesä, eli eri ajoilla, ja ei ennen ole ollut warcaudesta Oikeuteen wiety ja rangaistu; nijn pitä custakin warcaudesta erittäin paicallans tutkittaman, ja siellä coeteldaman, jos hän warcauteen wicapää on; käyköön sitte tuomio warcaan ylitze caickein edestä, cusa hän wijmein Laisa käytetän, ja rangaistacon nijncuin se, joca ensimmäisen kerran warastanut on.

3.§. Jos waras warcauden tähden toisen kerran Oikeuteen wiedään; maxacon sackoa, neljäkertaisen warcauden werran. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, cuin sanottu on, ja silloin enätän rangaistus wijdellä parilla raippa-witzoja, eli neljällä parilla witzoja. Jos hän tule colmannen kerran jällens, ja warcaus astu sataan talarijn; hirtettäköön, joco se on mies eli waimo. Jos warcaus on wähembi, pääsköön hengelläns: mutta kärsiköön ruumilla warcauden werran jälken, ja tehköön työtä colme wuotta Cuningaan wangiudes. Jos hän warasta neljännen erän; hirtettäköön.

4.§. Caicki se cuin warastettu on, pitä jällens maxettaman, ennen cuin sacko ulos otetan. Jos ei waras sitä woi; sowittacon asianomaisen työllä, cosca waras ei tule hengeldä pois, eli Cuningaan työhön tuomittu ole.

5.§. Jos jocu warasta hedelmitä puutarhasta, humalistosta, naurismaalda, eli caalimaalda, herneitä, härkäpapuja, tammenterhoja eli pähkinöitä, täyden miehen tacan, eli cuorman, eli warasta ja poiswie yhden cuorman, toisen hacatuita puita, hirsiä ja aidaxia, seisocoon warcaan oikeuden. Jos se on wähembi, nijn tehdään sackoa, cuin näpistelemisestä sanotaan.

6.§. Joca itzens sisälle cangotta johonguun paickaan eli huoneseen warastamaan, waicka hän ei mitäkän löydä eli ota; rangaistacon ensimmäisellä erällä, yhdexällä parilla raippa-witzoja, eli seitzemällä parilla witzoja. Jos se tapahtu toistamiseen; olcon caxikertainen rangaistus. Jos hän taas tule colmannen kerran; kärsiköön seitzemäncolmattakymmendä paria raippa-witzoja, eli yxicolmattakymmendä paria witzoja: ja neljännellä erällä cuusineljättäkymmendä paria raippawitzoja, eli seitzemäncolmattakymmendä paria witzoja. Jos hän myös silloin on jotakin warastanut, kärsikön sen edestä erittäin, cuin ennen on sanottu.

7.§. Jos waras murta itzens sisälle läpi ackunan, eli muutoin taloon, eli huoneseen yöcautena, ja saa haawoja eli tule tapetuxi; olcon mitätöinä. Jos hän teke wastuxen joco se on yö eli päiwä; olcon sama laki. Jos hän teke nijlle wahingota jotca omans warjella tahtowat; olcon cahdenkertaisesa sacosa; ja kärsikön sijnä siwusa coto rauhan ricoxen edestä.

8.§. Jos muu mies otta warcaan kijnni, cuin se, joca oikia asianomainen on, eli calusta waaria pitämän pidäis; nijn on hänen omans caxikymmenes penningi caikesta sijtä cuin warcaan myötä sijnä hänen omans oli.

9.§. Jos asianomainen itze ei tahdo warcaan päälle candaa Oikeudesa; nijn candacoon se, jonga Cuningaan puolesta päälle candaa tule, ja natitcoon asianomaisen oikeuden.

10.§. Joca tahdollans päästä warcaan, ja hänen pois tieldä toimitta, sitten cuin hän kijnni otettu ja wangittu on; kärsiköön nijncuin Rangaistus Caaresa, ja ennen täsä Caaresa eroitetaan.

XLI. Lucu. Jos usiammat ynnä warastawat / eli jocu tule sijhen haucutelluxi / eli käsketyxi; taicka muutoin warcaudesa osallinen on.

1.§. Jos caxi eli usiammat lijttäwät itzens ynnä warastamaan; nijn pitä cukin coconaisen warcauden werran jälken rangaistaman, ehkä cuinga he sen keskenäns jacaneet owat. Jos se cuin omaans paitzi on, nautitcon sen jällens, hänen omaisudestans, jolla on wara maxaa.

2.§. Jos jocu haucuttele eli käske lapsi-ikäisen canssans warastamaan: eli jos mies sen teke waimons canssa; wanhemmat lastens, orwoin holhoja wallanalaisen canssa; esimies sen canssa, joca hänen cuuliaisudens alla on, isändä eli emändä palcollistens eli coturins canssa: seisocon saman oikeuden, cuin se joca toisen kerran warastanut on. Jos hän toistamiseen sencaldaisesa työsä löytään, ja warcaus nouse sadan talarin ylitze; hirtettäkön: ja se, joca haucuteldu eli käsketty oli warastamaan, rangaistacoon, nijncuin muu waras, jos hän täyteen ikään tullut on.

3.§. Jos jocu on muutoin warasta auttanut neuwolla, eli työllä; seisocon saman oikeuden cuin waras itze. Joca tietens on kätkenyt eli nautinnut hänen canssans, eli edelläkättä tietänyt, että warcaus tapahtuman piti, ja ei sitä ilmoittanut; eli tiesi warastetuxi ja autti sitä salamaan, eli myös muulla tawalla on warcautta edesauttanut: seisocoon warcaan oikeuden.

XLII. Lucu. Coto-warcaudesta ja julmasta sisuwarcaudesta.

1.§. Jos palcollinen eli muu käskyläinen warasta, näpistele, <194> eli aicomuxella jotain tuhla eli sala isändäns omaisudesta; se olcon caicki cahdenkertaisen sacon alla, muuta näpistelemistä ja warcautta wastan.

2.§. Jos jocu warasta wähän eli paljon, cosca tulipalo, wedenhätä, haaxiricko, wäkiwalda eli wihollinen päälle tule ja ahdista, eli myös jotakin cuin sencaldaisesta waarasta ja hädästä corjattu on; se hirtettäkön.

3.§. Jos hahdenhaldia, calunwetäjä, eli heidän wäkens warasta sitä cuin heille annettu on culjettaa, eli tallelle pitää; maxacoon sen jällens; ja tehkön sackoa neljä kerta nijn paljon cuin warastettu on. Sijnä tilasa olcon sama laki, cosca wierasten holhoja, eli Crouwari maja-mieheldä warasta.

4.§. Jos jocu wieckaudella otta lapselda joca nuorembi on cahtatoistakymmendä ajastaica, eli sildä cuin mielipuoli on, waatteita, caunistusta, eli muuta mitä ikänäns he candawat; eli jos jocu warasta saunasa; eli sildä joca rascasa taudisa macaa; eli joldaculda cuolleelda ihmiseldä; eli macawalda kedolla; eli sijnä cusa yhteinen lijckuwainen tauti huonesa on: olcon myös sama laki.

5.§. Jos jocu warasta sijtä hahdesta, eli calusta, cuin randandunut ja ilman wäke maalle tullut on; rangaistacon cuin nyt on sanottu.

XLIII. Lucu. Sijtä / joca warasta ulcona kedolla; ja jos jocu otta toisen miehen wenhen / eli hewoisen; taicka lypsä hänen lehmäns / lambaans / eli wuohens.

1.§. Jos jocu waraasta pellolda, eli nijtulda, eloo leicattua, eli leickamatoinda, heiniä eli olkia suowatuita, eli suowamattomia; eli toisen miehen hewoisen, <195> eli carjaa, jotca ulcona kedolla syötteellä käywät, aidan sisällä, eli ulcona aidasta; olcon se caxikertaisesa sacosa.

2.§. Sama laki olcon, cusa jocu warasta mettiäis-patzan, eli calaa toisen miehen lammicosta, calaarcusta, wercoista, merroista, catitzoista, eli muista calan-pyydyxistä: linduja ja metzän-eläwitä jahti-pyydyxistä, eli itze pyydyxet, ja muuta sencaldaista.

3.§. Jos jocu otta ja nautitze ilman lainamata eli wuoromata, toisen miehen wenhen, eli aloxen, eli hewoisen, ja coetellan, että hän sen on tehnyt ilman pahaa ja wihaista aicomusta; maxacon caxikertaisen wuoron, ja caiken wahingon.

4.§. Jos jocu lypsä toisen miehen lehmää, lammasta, eli wohta; seisocon Käräjä- eli Raadituwan owen edes yhden hetken, maito-astia kädesä.

5.§. Jos jocu repi toisen aidan, ja laske eläimen pellolle, eli nijtulle, eli muihin tiluxijn; kärsikön nijncuin Rakennus Caaresa sanottu on.

XLIV. Lucu. Sijtä / joca pane ulos-tecoa ja rasitusta Cuningan werollisten alamaisten päälle.

1.§. Jos jocu rohkene panna weroa, ulos-tecoja eli muuta rasitusta Cuningan alamaisten päälle; eli petollisesti otta corkemba tullia ja weroa ulos, cuin suostuttu ja päälle-pandu on; maxacon wahingon, ja seisocon cahdenkertaisen warcan-oikeuden.

2.§. Se Cuningan wirca-mies ylhäinen eli alhainen, cuin itze eli muiden cautta ylitze puhu, eli wiettele alamaisia johongun calun cocomiseen, custannuxeen, ulostecoon, eli työhön; maxacon wahingon, pandacon pois wiralda, ja wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän semmoista wastanotta, cosca se nijncuin <196> wapasta mielestä taritan; wetäkön sackoa sata talaria, ja andacon sen jällens cuin hän otti.

XLV. Lucu. Sijtä / joca petollisesti tygöns wetä Cruunun sisälle-tulon; nijn myös / jos Ylöscando-mies jotain sijtä hucka.

1.§. Se cuin petollisesti wetä alans Cruunun sisälle tuloo; seisocon caxikertaisen warcauden-oikeuden.

2.§. Jos Ylöscandomies kääppi Cruunun, Caupungin, eli muita yhteisiä rahoja, ja nijtä hucka; pandacon pois wiralda, ja maxacon ne cuuden talarin caswon canssa joca sadalda; tehkön myös sijhen tygö sackoa neljäkymmendä talaria joca sadan edestä cuin hän tygöns kääppinyt on. Jos ei hän taida täyttä jällens maxaa, ja se on wähembi eli sataan talarijn asti; tehkön työtä Cuningan linnasa eli warustuxesa, yhden wuoden. Jos se astu jotakin sen ylitze, eli cahteen sataan talarijn; tehkön työtä cuin sanottu on, caxi ajastaica, ja nijn edespäin. Jos se astu ylitze yhdexän sata talaria, eli tuhandeen asti; tehkön työtä kymmenen ajastaica. Jos hän on kääppinyt jotain sen ylitze, tehkön työtä caiken elinaicans. Jos se käy ylitze cahden tuhannen talarin; nijn hirtettäkön: Ja käykön ei sitä wähemmin caikisa näisä tiloisa, hänen omaisudens maxoxi. Jos hän taita wahingon maxaa waan ei sackoja, ja ne astuwat tuhandeen talarijn, eli sen ylitze; nijn istucon yhden cuucauden Cuningan wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos sacot owat wähemmät; rangaistacon sencaldaisella wangiudella cahdexan, eli neljätoistakymmendä päiwä, eli colme wijckoa, nijncuin Tuomari sen coettele.

XLVI. Lucu. Kircko-warcaudesta.

1.§. Joca warasta jotakin Kircosa, joco se on Kircon omaisutta, eli muilda sinne tallelle pandua, ja se on sadan talarin eli enämmän werta; nijn hirtettäkön.

2.§. Jos jocu siellä warasta wähemmän cuin sadan talarin werran; olcon cahdenkertaisesa sacosa; tehkön myös sijhen tygö työtä Cuningan Linnasa eli Warustuxesa, yhden eli usiammat wuodet, sen jälken cuin ricos on.

3.§. Joca warasta jotakin toiselda Jumalan palweluxen alla, taicka Kircon sisällä ja mualla, cusa julkinen Jumalan palwelus pidetän, eli warasta ulcona Kircko-mäellä, hewoisen, eli mitä hywäns; tehkön cahdenkertaisen warcaan sacon.

4.§. Sama laki olcon sijtä, joca warasta josacusa ruumis-huonesa, eli caiwa ylös cuolleen ruumin, ja otta käärilijnan, arcun eli pugun; eli warasta waiwaisten-huonesa, eli Kircon esi-huonesa; elickä waiwaisten almukätköstä joca ulcona Kircosta on.

XLVII. Lucu. Näpistelemisestä / taicka sijtä cuin warastele.

1.§. Jos jocu otta eli näppi kymmenen talarin werran, eli wähemmän, se ei mahda warcaudexi cutzuttaa: waan andacon hän sen tacaisin, ja tehkön sackoa puolen sen werta. Jos ei hän sitä woi; kärsikön colmen päiwän wangiuden, ja sowittacon asianomaisen työllä. Jos hän sen teke toisen erän; maxacon tacaisin, <198> ja sackoa toisen sen werran. Jos se tapahtu colmannen erän; seisocon warcaan-oikeuden.

XLVIII. Lucu. Löytämisestä ja löyty-calusta / ja cuinga se pitä ylöscuulutettaman.

1.§. Joca jotain löytä, hänen pitä sen cohta ilmoittaman, ja cuuluttaa andaman colme Sunnundaita perästyxin, lähimmäisesä Kircosa maalla, eli caikisa Caupungin Kircoisa; nijn myös Kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadituwasa. Jos se tule joca cadottanut on, ja osotta että se on hänen; ottacon omansa jällens ja andacon cohtullisen löytöpalcan. Jos ei hän tule yön ja wuoden sisällä, sitte cuin cuulutettu on; ottacon Cuningas caxi osaa, ja colmannen osan löytäjä.

2.§. Aarniosta ja wedenpohjasta löytystä tawarasta, eli muusta sencaldaisesta, johonga omistajata ei löydy, ottacon maan-isändä puolen ja löytäjä toisen puolen. Jos se on wanhaa mynttiä, culdaa, hopiaa, cuparia, mitallia, eli muita taito-cappaleita; nijn pitä hänen sen Cuningalle tarjoman. Jos Cuningas sen lunasta; andacon hänelle täyden hinnan, ja cahdexannen osan werran sijhen tygö: sen hinnan pitäkön se cuin löysi. Meri-hyljystä ja Laiwa-löydöstä, eroitetan Meri-Laisa.

3.§. Joca löytä hewoisen, härjän, lehmän, lamban, wuohen, eli mingä eläimen tahtons; andacon kerran cuulutetta, ja nautitcon isännäldä ruocon ja caiken muun custannuxen, sitte cuin se hyödytys lucuun tullut on, cuin hänellä sijtä on ollut. Jos syytä on epäluuloon, sitä wastan, joca sano löytänens; nijn pitä hänen itzens warcaudesta puhdistaman cuulutuxella ja todistuxilla, ja omalla walallans, ettei hän sitä eläindä pahudella ja cawaludella, waan nijncuin culcu eläimen <199> ylös ottanut. Jos ei oikia omistaja tule, yön ja wuoden sisällä; nijn pitäkön eläimen se cuin löysi.

4.§. Jos jocu löytä kimalaisia toisen tiluxilda, ja ei anna cuuluttaa, mutta otta ne pois; käykön sijtä cuin seurawaises§. sanotan. Jos jocu asetta ylös tyhjän kijmalais patzan metzään, eli mualle; eli rualla ja syöttellä hucuttele tygöns toisen miehen kijmalaiset; tehkön sackoa colme talaria, ja andacon ne tacaisin.

5.§. Jos jotain löytän, ja ei anneta nijn cuulutettaa, cuin sanottu on; andacon jällens, ja tehkön sackoa caxi sen werta cuin hän löysi, eli sijtä salannut eli hucannut on.