Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 9. päivä Maaliskuuta 1833.N:o 10. Huomena Ensim. Rukous päivänä saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: aamu-saarnan Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; puolip. saarnan Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Ruotsalaisessa seurakunnassa: puolipäivä-saarnan Theol. Doktori ja Rovasti Ottelin; ehto-saarnan Ojen. huon. Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Cur. gerens Charenius. Ulkomaan Sanomia. General-Lutnanti Muraviev on tullut Aleksandriasta takaisin. Aegyptin hallitsia, Mehmet Ali on luvannut antaa itsiänsä jälleen Sultanin alle ja tahtoo lakata sotimasta. Keisarillinen Venäjän Contre-Amirali Lazarev, joka oli sota-laivoilla seilannut Konstantinopoliin, auttamaan Sultania, jos tarvis olisi vaatinut, taitaa sieltä palata, koska hänen apuansa ei tarvita. Grekan maa, joka ennen oli Turkilaisen vallan alla, on nyt Europan ruhtinain suostumuksen kautta saanut oman kuningaansa. Tämä Grekan maan ensimmäinen kuningas, Otto nimeltä, on Baierin kuninkaan nuorempi poika ja kuuluu jo tulleen Grekan maalle. Turussa on 20 päiv. helmekuussa yhdeksän talonpoikaa, jotka tulivat sinne markinoille, kuollut haikuun, yhteen tupaan, hökäri Scharlinin kartanossa. Kuusi miestä, jotka olivat samassa seurassa virkenivät jälleen, avun saatua lääkäriltä. Suurin osa näistä onnettomista maanmiehistä oli Lammin pitäjästä Hämeen maalta. -2-He pääsivät pakoon, ennen kuin ihmiset ennättivät toisen avuksi. Miehen Arvo. Lauletaan kuin; Skön som Cyperns Herrskarinna. Kunnia on kasvavainen Miehuudesta menossa, valhe, vääryys vaipuvainen totuudesta tunnossa. Puhdas meno maamme päällä ombi arvon andaja, mutta tunnon tuska täällä kova synnin kostaja. Peto puree kahleitansa, rietas rikkoo valansa, vaan ei vakaa puhettansa, mies, se muistaa sanansa. Mies ei luovu liitostansa, ehkä taivas taipukon, tukahuta tundoansa ehkä vahvuus vaipukon. Oikeus on onni meillä, kaiken kansan vakuutus majoissa ja matka-teillä vahva, luja luottamus. Retkillänsä rehellisen vaellus on vakainen; rinda-luissa rauhallisen tundo asuu tasainen. Hyvän-suondo sydämessä elon riemut enändää, viha, vaikka peittehessä, onnen osat vähendää. Ylpeyden ynseydet turhuudeksi tunnetaan, irstaisuuden ilkeydet häpiäksi havaitaan. Viekkauden mato musta, lohi-kärme kamala, vaatii väärää vaikutusta, tunnoille on tukala. Mutta miehen vaeldaissa oikeus on indonsa, majastansa matkustaissa tuopi mukaan tundonsa. Rehellinen retkillänsä valmistaapi vakuuden; vaaka, mitta mielessänsä kohta tundee kohtuuden. Koska miestä menoissansa indo seuraa suloinen, kunnialla Suomen kansa händä kohtaa kotoinen. Näimbä aina ansiosta arvo paras peritään, jota raha-rauniosta täällä turhaan etsitään. -3-Kalifornian maalla pohjan puolimaisessa Amerikassa kasvaa iso kuusi kuivissa hiekkamaissa, joissa ei luulisi mitään menestyvän. Tämä puun lai ei tee tihiää saloa, niinkuin meidän maassamme, vaan seisoo erinänsä toinen toisestansa. Se kasvaa suoraan, saapi yli kaksi sataa jalkaa pituutta ja on tyvestä kuuteen kymmeneen jalkaan asti paksu. Yksi maahan kaatunut puu, joka mitattiin Douglas nimiseldä matkustavaiselda, ja ei vielä ollut suurembia, oli 215 jalkaa pitkä; 134 jalkaa maasta oli tyvi vielä 17 1/2 jalkaa paksu ymbärildä. Puu on pehmeä ja keveä, niinkuin muukin kuusi, ja täynnänsä pihkaa, joka haisee niin kuin ambra. Oksien nenissä riippuvat käävät, jotka valmistuvat kahdessa vuodessa, ja ovat 15-16 tuumaa pitkät ja 11-12 tuumaa paksut. Siemenet ei ole suuremmat kuin meidängän kuusissamme, mutta hyvänmakuiset. Niitä kootaan talveksi ja syödään. Kissa laivan kapteinina. Edesmenneenä vuonna 1832 nousi yksi joki Piemontin maalla Italiassa ja hävitti Levan nimisen kaupungin ymbäristön vedenpaisumisella. Kokonainen kylä ynnä ihmisten, eläinden, ja sanalla sanottu, kaikki poisvietiin vedeldä. Muutamia virstoja tästä kylästä nähtiin kätkyt kulkevan jokea myöden, ja kätkyessä oli kissa, joka hääri ahkerasti ja meni yhdeldä puolelda toiselle, niin että hän oli milloin edellä, milloin takana, hallitsemassa alusta, ettei se menisi kumoon, eikä lykättäisi kiviä vasten kaikenlaisilda muilda kaluilda, jotka myös kulkivat jokea myöden. Koska kätkyt tuli likemmäksi kaupungia, joka oli joen rannalla, havaitsivat ihmiset, että kätkyessä makasi lapsi, kiirehtivät auttamaan ja saivat myös sen pienen aluksen, väkinensä rannelle. Kaupungin kansa kokoundui näiltä outoja reisuvaisia katsomaan, ja päätti, että lapsi ja hänen kumppaninsa kissa piti elätettämän kaupungin kustannuksella. Kohta sen perästä saatiin myös tieto lapsesta, kenen se oli, ja että hänellä kotona oli perindö, joka vielä paljo suureni sukulaisten hukkumisen kautta. -4-Jos sinä suot, että ihmiset sinua kiittäisivät, niin älä kiitä itsiäs. Ei ole niin vaarallinen vahingoittaa ihmisiä, kuin tehdä heille liian paljo hyvää. Ylpeys kieltäis' ottamasta, ahneus kieltäis' maksamasta. Ennen herkiät elämästä, kuin herkiät toivomasta. Ei moni hyvää tekis', jos ei turhuus häntä vetäis. ' Moni kiittää ystäväänsä, kiittäksensä itsiänsä. En mä kiitä, jos ei niitä, jotka minua ylistävät. Me tunnustamme usiasti pieniä vikojamme, sentähden, että toiset uskosivat, ett ei meillä suuria olekan. Laiskuus voittaa miehen, voittaa miehen toimenkin. Ei hurja hyvyyttä moiti, vaikka moittii hyväntekiää. Peitä vikojas, ehkä kuinka peität, et päs peitä kokonans. ' Vanhuus voittaa, ratto lakkaa, toivo vetää tuonelaan. Ne, jotka vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakoot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne jotka itse tahtovat sitä hakea, antakoot tiedon Viipurin apteikiin ja maksakoot 2 Ruplaa 50 kopekaa, niin he tulevaisen kesäkuun loppuun asti voivat sen saada, alkain vuoden alusta. Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|