Agricola: alkuper�isaineistoa: Sanan Saattaja Viipurista 1833, nro 11

Agricolaverkon vintti

Sanan Saattaja Viipurista 1833, nro 11

AGRICOLA

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 16. p�iv� Maaliskuuta 1833.
N:o 11.
Huomena Puolipaaston Sunnunt. saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: aamu-saarnan Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; puolip. saarnan v. Kirkkoherra Poppius; Ruotsalaisessa seurakunnassa: puolip. saarnan v. Kirkkoherra Poppius; Ruotsalaisessa seurakunnassa: puolip�iv�-saarnan Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; ehto-saarnan Phil. Doktori Wirenius; Saksalaisessa: Cur. gerens Charenius.
Toivo ja Kiitos. *)

-1a-

[ *) Seuravaiset sanat, jotka Sanoma-Seuraan l�hetetyt ovat, sis�ll�ns� pit�v�t kyll� enemmin ylistyst� t�m�n Lento-lehden toimittajillen, kuin he itsellens� omistaa taitavat; mutta he ovat kuitenkin hy�dylliseksi lukeneet, antaa niille tilaa t�ss� Sanan-Saattajassa, toivottain, ett� monta senkaltaista Suomen niemess� l�ytyisi, jotka lempi�ll� syd�mmell� Suomen suloisen kielen suojellusta soisivat. ]

-1-

Suo Jumala Suomen miehen Suomen mielen, Suomen kielen, Joka ompi pimi�ss�, H�m�r�ss�, h�pi�ss�, Kauvan ollut onnetoina, Tiedon tiell� toimetoina, Tulla viimein valaistuksi !
Suo my�s niiden suosiota, Jotka Sanan Saattajiksi Olon ottiit oivallisen Viel� meid�n Viipurissa, Suomen Suola-kaupungissa, Karjalaisen kartanossa, Savonmaan Salon Kyl�ss�; Ett� mielen yhtyydell� Ty�t� tehd� taitaisivat Kansakunnan kunniaksi, Suomen miehen miel-hyv�ksi, Opiksi oman sukumme, Eik� vierainkan vihoiksi !

-2-

Aina ompi onni ollut Jokaisen my�s joukon luonto, Kansan kaiken kallis lahja Osatessa omaa kielt�, Taitaessa tarinoita Lausutella, lasketella Vallan kaiken kasvannosta, Vanhoista Esi-Isist� :
Ei siis outo olisikan Jos my�s mekin Suomalaiset, Sattuisimme sillen tiellen, Jota my�den matkustella Olisipa oivallinen, Kirjoitellen kaikenlaista Lukioillenkin eduksi !
- Vaan m� muistan varoitusta, Ensi-lehden lempeytt�, Jossa vanhin varoittaapi Poika-lapsen lakkamasta Viem��n viinaa Viipurihin, Ett ei Sissi sieppajaisi. -
Mutta joskas saattaisimme, Hirvi�isin hiiskutella Mit� ompi mieless�ni, Niin m�, Suomi, sullen soisin, Ett� kieles kaunihisti Kirjoitettais' Opistossa Kuin my�s Oikeuksissakin, Kouluissa ja K�r�jiss�, Oman kansan kunniaksi, Ymm�rrykseks' yhteiseksi, Ett� taitais' Talonpoika Itse saada ilmestyksen K�r�j�ns� k�ymisest�, Omista jutuistansakin.
Niin ei huolis' hoitajata Tiell� tiet�m�tt�m�ll�, Kuin on kuultu kurjat menot Vasten vaikka tahtoansa Sinne t�nne sitkallensa K�yv�n k��nt�j�n k�siss�.
Parempi on parsitella Tiell�, jonka tiet�isimme, N�kisimme selvin silmin Kuin on nyt tai kurja kulku Asioimme ajangossa: Silm�t kiini sidottuna Ruotsin kielen ruoskan alla.
Kielen vierahan varoissa T�ytyy meid�n matkustella Kuin o'is sauva saattajana P�iv�n paisteella paraalla
( Ehk' on oppi kiitett�v�, Jos m� saisin Saksanmaalta Taikka Ruotsinkin rajoilta. )
Kyll' on monta muukalaista Oman maankin miehist�mme, Syntyneit� Suomen maalle, Joit' en saattele sanoa, Nimitell� nimikauden.
Pilkkana he pit�isiv�t Meid�n kielt� kunnollista.
Ne on miehet mielett�m�t, V�h�n oppiset olennot, <> Tyhj�p�iset, p�rskyv�iset, Jotk' ei osaa ollenkahan Tiedustella tiedon tiell� Kuin ei tunne miehen mielt� Eik� osaa omaa kielt�.

-3-

Joska saavat sanan kiini Tuskin taotuks' tavaten, Sit� sitten v��ntelisit, Sinne t�nne siirt�isiv�t; Vaan ei k��nny k�mp� kieli Meid�n puhtaille puheille.
Tok' on monta moittimata, Jotka halaisit halulla Tulla tiellen ohjatuksi, Saadaksensa tiedon sanat Entisist� elangoista Varsin vanhoista ajoista.
Vaan ei tahdo vanhuksista, Ajan kauvan kuluneista Asioista ajatella.
Mulla olis' mieless�ni, Nykyist� nyt sanoani, Saattaa Sanan Saattajallen Kiitoksella kaunihilla Tiedon meid�n Oppineista Osajista oman kielen, Joita monta ompi miest�, Hyv�n suopaa ja suloista, Suomen kielen suosioksi, Joit' en tunne enk� tied�, Enk� mahda mainitella; Vaan en taida taivutella Saattaa olla sanomata Judenista julkisesta, Miehest� niin mainiosta.
Se on selv� Suomalainen Meid�n kielemme kokia; H�n on paljon ty�t� tehnyt Vakaisesti valistanut Meid�n kansan kalloloita, Aivan hyvyyden halusta, Vaan ei palkinnon per�st�. -
Kiitoksella kiiruhtelen Saattaa my�skin sanomuksen Suomen kielen Sangarillen Oppinellen Osajallen, Ylh�isellen yst�v�llen.
Vaikk'en miest� muutoin tunne Ylist�n tok' ylh�isesti :
Olen ottanut Otavan Kaksi osaa katsellaksi, Gottlundin komiat kirjat, Jois'on oppia ololta, Sanottu Savon puheella, Selitetty selvemm�sti, Kuin m� t�ss� meik�l�inen Teillen saattanen sanella.
Ahkeruus.
( Vertaus Engelskan kielest�. )
Ahkeruus, joka oli Tarpeitten poika ja Teveyden ja Tyytyv�isyyden is�, asui lapsinensa pieness� majassa, ihanaisessa mets�l�ss� <> m�en juurella, kaukana kaupungin kapinasta.

-4-

He eiv�t koskaan rikkaita ja voimallisia n�hneet, ainoastansa maan veljeli�it� [!] naapurissa he usein tervehtiv�t.
Mutta kuin heid�n mielens� kerran teki maailmaa katsella, yl�nannoit he yst�v�nsa ja kotonsa ja l�ksiv�t matkustelemaan.
- Ahkeruus alkoi nyt matkansa hyv�ll� mielell�, ja h�nen sivullansa k�vi vanhin tyt�r Terveys, joka h�nt� laulain ilahutti.
Toinen tyt�r Tyytyv�isyys k�vi toisella puolella, tukein is�ns� askelia iloisella hartaudellansa.
N�in matkustivat he aukeilla mailla, k�vit kylien ja kaupungein l�pitse, ja l�hestyiv�t viimein p��-kaupungia.
Sis�lle tullessansa vaaroitti nyt is� lapsiansa, kielt�in heit� koskaan h�nest� luopumasta, " sill�, " sanoi h�n, " eronneet toinen toisestamme t�ytyy meid�n kaikkein hukkua. "
Vaan kuinka nyt k�vi ?
- Terveys oli liian ter�v� ja urhoollinen seuramaan is�ns� neuvoja, josta tapahtui, ett� h�n annoi itsens� Yl�llisyyden haukutuksista viettelt�, ja kuoli, synnytt�iss� Kipua maailmaan.
Tyytyv�isyys oli, sisarensa poisollessa, itsens� Laiskutteen antanut, eik� h�nest� sitten en�� mit�n kuultuu.
Ahkeruus, joka lapsita ei voinut yht�n iloa nautita, vaelsi ymp�ri maailmaa, heit� etsim�ss�; mutta ahdistettiin vihdoin Vaivalta ja kuoli kurjuudessa.
Julkisen Auktionin kautta myyd��n, 20. p�iv. t�ss� kuussa kello 11. e. p., Kaupungin Pakkhuoneessa, 425. Kannua Liflandista luvattomasti tuotua palo-viinaa, jota t�m�n kautta tiet� annettaan.
Viipurin Meri-Tullissa 13. p. Maaliskuuta 1833.
J. Wulffert.
Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tyk�n� vuonna 1833.
Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

Agricolaverkon vintti