Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 11. päivä Toukokuuta 1833.N:o 19. Huomena Rukous Sunnunt. saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa: Apulainen Relander; Suomalaisessa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius. Hela Tuorstaina saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Suomalaisessa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius. Koiran-Luola. Koska matkustavainen Italian maalla reisuaa Neapelin kaupungista lännen puolelle Putsuolin kaupunkiin päin, tulee hän Pausilypun vuoren tykö, jonga läpitse vanhoina aikoina on hakattu suora tie, tuhatta miehenaskelta pitkä ja niin leveä, että kaksi vaunua voivat hyvin mennä toinen toisensa sivutse. Tie on kylmä ja pimiä, sillä vuori on sen kattona, ja saapi ainoan valonsa kumpaisistakin päistä. Koska reisuvainen kulkea tätä tietä ländeen päin, niin hän viisi venäjän virstaa Neapelista tulee luolan luoksi, joka kutsutaan Grotta del cane eli koiran-luolaksi, jossa on niin häijy ilma, että koirat ja muut eläimet, ja kaikki millä vaan hengi on, siinnä kuolevat lyhyessä ajassa; ei siinnä tulikan pala, vaan sammuu kuinikän se sinne viedään. Tämä luola on vähän ylembänä tietä vuoren juuressa, kolme kyynärää korkia, kaksi kyynärää leviä ja 5-6 kynyrää [!] pitkä vuoren sisässä. Pohja on musta ja kostia maa, josta se kuolettavainen ilma eli höyry nousee, mutta ei se kuitengan pääse ylemmäksi kuin yhden jalan eli puolen kyynärän kesänaikana ja 6-10 tuumaa talvella. Sitä ylembänä ei ole mitän vaaraa. Jos ovi, joka on luolan edessä, lyödään kiireesti kiini, niin <> nousee höyry vähän korkiammalle, mutta asettuu kohta endiselle siallensa; näin tapahtuu myös, jos höyryn päälle huulilla eli pakeella [ p.o. palkeella? ] puhalletaan. -2-Minä otin koiran, sanoo yksi Ruotsalainen reisuvainen, ja panin händä maahan ja pidin händä vähän siinnä mutta ei paljo tarvinnut aikaa, ennen kuin hän jo itsestänsä makasi maassa järkähtämätä, puhalsi ja veti hitaasti hengeänsä, ja kaikki tämä ei tapahtunut paljo pitemmässä ajassa, kuin yhdessä minutissa. Koira oli melkein kuollut, kuin hän vietiin luolasta ulos; koska hän oli ulkona vähän levännyt vatsallansa, virkeni hän kohta jälleen, mutta kuin hän tahtoi juosta, meni hän monda kertaan ylenniskojansa ja löi paljo kuperkeikkiä, sillä pää oli hänellä vielä raskas ja voima heikko. Mutta kuin hän oli vähän aika tällä muotoa ollut pyöryksissä, niin hän taas tuli oikein terveeksi. Samaa koettelemusta voipi myös tehdä linduin, konnikain, kärmeitten ja muiden eläinden kanssa. Merkillinen on, että kärmettä on nähty olevan kuusi minutia tässä myrkyllisessä höyryssä, ennenkuin se herkesi andamasta elämän merkkiä, mutta kuin se vietiin Agnanon järveen, joka on liki luolaa, niin se jällensä virkeni ja sai vielä sen voiman, että sitä sitte pidettiin yhden ja yhden neljännen osan tuntia luolan höyryssä, ennenkuin se oikein kuoli. Tässä luolassa on nähty aasia kuolevan lyhyessä ajassa, niin myös ihmisiä, ja kaikkia, joilla on tarvis hengeä vetää. Monda ovat tietokärkäisydestä käyneet maahan koettelemaan tätä höyryä, mutta he ei ole pääsneet ylös omilla voimilla. Minä aivoin myös koetella sitä, ja rukoilin sentähden niitä, jotka olivat minun kanssani, että he kiireesti temmaisisivat minua luolasta ulos, jos he näkisivät minun pyörtyvän. Sen jälkeen minä kukistuin maahan päin, mutta kuin se häijy höyry tapasi minun nenäni ja haisi märänneille munille taikka vanhoille renska astioille, niin minä kiireesti nousin pystyyn, ilman mitään vahingoa. Jos kauvan seisoo luolassa niin tunduu, kuinga jalkoja rupeaa varistamaan, ja ei kuitengan pohja ole vari, vaan enemmin kylmä kuin lämmin. Minä koettelin tätä luolaa myös valkean kanssa ja sytytin sytykkeen, joka ylhällä paloi kyllä hyvästi, mutta alhalla pohjassa sammui niin äkkiään ja tarkkaan, ettei näkynyt ei tulta eikä sauvua, ja se sauvu, joka läksi, meni maata myöden ovesta ulos. Minä sytytin myös tulta köytettyin kuiviin olkiin ja puotin niitä maahan, ja se oli <> sangen outo katsoa, kuinga se kovasti palava leimaus langeissa äkkiään erkani olesta, niinkuin sitä olisi saksilla leikattu ja sammui kiiremmästi kuin jos sitä olisi vedeen pistetty. -3-Minä tahdoin ambua pistuolilla, mutta en saanut ruutia höyryssä palamaan eikä säkendä lähtemään. Kuinikän minä pidin pistuolia ylembänä, niin se kyllä laukesi. On myös pantu kompassa höyryyn, mutta neula on kadottanut voimansa ja magneti ei vedä rautaa luoksensa. Tainkallaisia vaarallisia ja kuolettavaisia höyryjä on muillakin paikoilla Italian maassa. Tarina. Karjalainen surkutteli Pohjalaista, hänen kovaa onneansa ja ruu-an puutostansa tänä nälkä-vuotena. Toinen vastasi: " On meillä luontokappale, jonka veri myödään, nahka syödään, muu runko poltetaan. " Mitä se ? Petäjä. - Kysyen pohjan maan tytöltä: " Mikästä sinua työnsi näin etähän koti mailta ", vastasi hän: " Kukasta siellä voi pitää yhtä leikkiä oravan kanssa. " " Kuin niin? " kysyi toinen. " Niin, kuin ihmiset siellä lainaavat leipää oravalta ", kohtasi hän. Seka Sanomia. Hamburin kaupungissa löytyy modeli eli kuva laivasta, joka on kokoonpantu kahdesta osasta eli jäsenestä. Tämänkaltainen alus kutsutaan jäsen-alukseksi ja liikutetaan meren alloilta. Se kulkee sekä myötä että vasta tuuleen, eikä tarvitse purjetta. - Merimies Englannissa, sanoo nähneensa kalliolla meressä istuvan näkin eli veden emännän, jonka ala-puoli oli sinertävä ja niinkuin kalan pyrstö, mutta ylä-puoli oli naisen näköinen ja valkia. Sillä oli suloiset silmät ja niillä katseli hän sekä merimiehen että kalalokkien päälle, jotka hänen ylitse lensivät. - Lukua on laskettu, että jos kaikki ne väkevät juomat, jotka yhtenä vuotena Englannissa juodaan, kaadettaisi yhteen, niin sillä voisi täyttää yhden järven, joka olisi 5 jalkaa syvä, 40 jalkaa leviä ja 7 1/2 Venäjän virstaa pitkä. Kuinka paljo riitaa, tappelusta, haavaa, surua ja murhetta ei ole mahtanut syntyä tästä viina-järvestä ! -4-Carl Gust. Ottelin. Jos joku maamiehistä tahtoisi maksoa vastaan ko-ota Ruisheinä-juuria, niin ilmoittakoon itsensä sitä pikemmin sitä paremmin Viipurin Aptekissa, jossa hän saapi tiedon, millä ajalla niitä parhammiten ko-otaan, kuin myös millä tavalla niitä puhdistaman ja kelvollisiksi valmistaman pitä. Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|