Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 28. päivä Syyskuuta 1833.N:o 39. Huomena Michelin päiv. saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Ruotsalaisessa: v. Kirkkoherra Poppius; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius. Sanomia Ulko-maalta. Meidän Majestetimme Keisari on 10:nä päivänä tässä kuussa tullut Mynchengrätsin kaupungiin Böhmin maalla, jossa Österrikin Keisari Puolisonsa kanssa Hänen tulemistansa odottivat. Österrikin Keisarin korkialle Puolisolle on, silloin kuin tämä korkia Pariskunda viipyivät Böhmin Pääkaupungissa Pragissa, Wetstein niminen lasin-kauppias lahjoittanut somasti silitetyn lasisen Juoma-astian, jolla on se toimellinen ja merkillinen rakennus, että koska lasin korvasta kiini otetaan, alkaa se samassa soittaa kansan yhteistä ylistys-virttä: " Jumala varjelkon Keisarin Frantsin. " Hänen Keisarillinen Majestetinsä tahtoi mielisuosiolla tätä tarjoa vastaan ottaa, ja annoi Wetsteinillen kulta-kellon muistoksi. Vanhasta Viipurista. Toista virstaa Viipurin kaupungista on hyvin kuuluisa ja kaunis puu-tarha, jonka Suomalaiset kutsuvat Vanhaksi Viipuriksi. Muiten on sen nykyinen nimi " Mon repos " se on suomeksi: " leponi. Mistä syystä tätä paikkaa kutsuttaneen <> vanhaksi Viipuriksi, siitä varmaa tietoa meillä ei ole. -2-Mutta vanhoina aikoina taidettiin meidän maassamme karjaa enemmiten kaupita ja myydä, josta Karjalan maa on mahtanut saada nimensäkin, sillä sahoja silloin vielä täällä ei löytynyt ja myös muualla seisoivat suuret ja synkiät metsät, niin ett ei muukalainen tarvinnut niin kaukaalta kuljettaa puukalua kuin nyt. Koska siis, niin kuin me arvelimme, tässä karjaa kaupittiin, niin kutsuttiin se linna, jossa tätä kauppaa pidettiin Karja-linnaksi eli saksaksi Biehburg, ja tämän sanan muuttelivat Suomalaiset jälleen Viipuriksi. - Sitten kuin Viipurin nykyinen linna Ruotsalaisilta rakennettiin, nimitettiin siis se paikka, jossa entinen kauppa seisoi, vanhaksi Viipuriksi. Niin kuin jo sanottiin, niin varmaa tietoa tästä asiasta ei ole, vaan " joutilas jotakin tekee, on aikaa arvellakin. " Tämä sia on nyt muuttunut hyvin kauniiksi puu-tarhaksi taikka kryyti-maaksi, jonka omistaja, Baron Nicolai, Venäjän Ministeri Juutin maalla ( Danmarkissa ) usiammiten kesällä tänne tulee lapsinensa lepämmään [!] viran toimituksistansa. Tänne myös kävelevät kaupungin asukkaat, semminkin sunnuntaki iltoina, luonnon ja konstin kauneutta ihmettelemässa, sekä silmiänsä että sydändänsä ilahuttamassa, sillä kaunis luonto meitä luoksensa vetää ja sen sydän, joka ei ole turmeltu, mielellänsä viipyy kaikissa kuin on soria ja ihana. Vaan ei ainoastansa Viipurilaiset kävele täällä huvittelemassa itsiänsä lapsinensa ja ystävinensä, mutta myös harvoin joku reisuvainen, joka kesä-aikana kaupunkiin tulee ja täällä vähäkin aikaa viipyy, jättä [!] tätä mainiota paikkaa katsellemata, sillä se on kaikkein kuuluisin puu-tarha koko Suomessa ja myös muilla mailla harvoin löytyy senvertaista. Tähän on rakennettu suuri kartano, ilo-huoneet, muisto-patsaat ja myös on Baron Nikolai <> tiettänyt tänne yhteen saareen lepo-kammion itsellensä ja omaisillensa. -3-Tähän paikkaan on kaksi vuotta takaisin myös asetettu ukon Väinämöisen kuva, jonka Danskilainen kuvan seppä Borup on valanut Pietärissä. Tämä kuva joka on valettu gipsistä ja aika-miehen korkeudelta seisoo suuren kiven päällä, pitäilee kanteleen kämmenessä ja toisen käden sormilla näkyy hän kanteleen kieliä liikuttelevan. Huulet hyväsukuisen näkyvät hyräilevän ja ukon silmissä putovat vesi pisarat " läpi viiden villa vaipan, sarka kauhtanan kahdeksan. " Se paikka jossa tämä kuva seisoo on korkialta vuorelta piiritetty ja toiselta puolelta loiskuvat meren aallot kivistä rantaa vasten. Jos sinä katsentelet tätä kuvaa, niin sinun mieleesi jouhtuu Suomen kansan entiset urot, joiden muisto vielä viipyy Suomalaisissa vanhoissa lauluissa, ja sinä ikään kuin näet : Kuinka Vanha Väinämöinen Otti soiton sormillehen Käänsi käyrän polvillehen Kantelen kätensä alle. Soitti vanha Väinämöinen; Vasta ilo ilolle kävi Soitto soitolle tajusi. Ei sitä metsässä ollut Jalan neljän juoksevata Jok ei tullut kuulemaan Tehdessä Isän iloa Väinämöisen soitellessa ja n. e. p. Kunnian Osotus Väinämöisen Kuvalle Vanhassa Viipurissa vuonna 1831. Väinämöinen voimallinen, Runon Isä riemullinen, rakastettu, rauhallinen! terve tullen Viipuriin, Karjalinnan Kaupungiin ! -4-Tämä asia on myös löydetty todeksi sillä Englannissa on nähty hevoisen juoksevan 88 jalkaa sekunnissa joka teki piammasti 94 Venäjän virstaa tunnissa. Tuuli, joka samalla ajalla niin pitkät matkat kulkee kutsutaan jo myrskyksi. Tarina. Oli kaksi veljestä, joista vanhembi aamulla varhain löysi maan tiellä rahakukkaron. Tämän toi hän kotiinsa, ja sanoi nuoremmalle veljellensä, joka vielä makasi: " katso, veljeni, mitä se saapi, joka varhain nousee ylös ! jos minä olisin maannut niinkauan kuin sinä, niin en minä olisi löytänyt tätä kukkaroa. " " Se voipi olla sinulle hyvä, vastasi nuorembi veli, mutta jos se, kennen on kukkaro, olisi maannut niinkuin minä, niin ei hän olisi pudottanut rahaansa. " Seuravaiset Laivat ovat täältä pois lähteneet : Syyskuuta. Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mihinkä paikkaan. Millä Lastilla. 21. p. Arnold. J. F. Grönbeck. Mallaga. Lautoilla. 28. p. Lord Wellington J. Chew. Hull. Lankkuilla. Kuuloitus. Suomalainen vara-kirkko tässä kaupungissa ja muu kirkon tavara, jota ei tarvita uuteen kirkkoon, myydään auktsionissa 5. päiv. lokakuuta kello 3. jälestä puolen päivän nimitetyssä vara-kirkossa. Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|