Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1833, nro 4
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 26. päivä Tammikuuta 1833.
N:o 4.
Huomena Kolm. Sunnunt. Loppiaisesta saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Philof. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Suomalaisessa: Apulainen Relander; Saksalaisessa: Cur. gerens Charenius.
Ulkomaan Sanomia.
Joille nykyisen ajan sota-sanomat ovat tutut, tietä annetaan, että Antwerpenin linna 24:nä päiv. Joulu-kuuta voitettiin Frankriikin sotaväeltä, joka moniaita viikkokausia oli sitä piirittänyt.
Hollannin sotaväki, joka sitä urhollisesti pyysi säilyttää on ynnä päämiestensä kanssa joutunut Fransmannin fangeuteen.
Pietarborin viimeiset aviisit toimittavat Portugalin sodasta, että Don Pedro, joka Oporton kaupungissa on nuoremmalta veljeltänsä Don Migueliltä piiritetty, 17:nä päivänä Joulu-kuuta väkirynnäköllä on voittanut mainitun linnan Villa Nuova nimisen esi-kaupungin, joka hän vallassansa vielä piti 25 päivänä mainitussa kuussa, jona päivänä viimeiset sanomat sieltä läksivät.
Epä-kuolleesta.
Toisinaan tapahtuu taudissa, että koko ihmisen ruumis niin jäykistyy, ettei hän voi liikuttaa yhtäkän jäsentä, vaan on niinkuin kuollut.
Siitä ilmoittivat Baierin maan aviisit vuonna 1791 yhden merkillisen tapauksen.
Doktor P***, joka oli kuuluisa lääkäri ja vielä eli mainitulla ajalla, <> sairasti muutamia vuosia ennen Ingolstatin kaupungissa ja tuli äkkiään niin jäykäksi että kaikki luulivat händä kuolleeksi.

-2-

Hänen kansansa tehtiin myös niinkuin kuolleen.
Hän riisuttiin alastomaksi, pestiin ja pantiin laudalle niinkuin kuollut.
Mutta hän oli täydessä tunnossansa; hän näki, kuuli ja tiesi kaikki, mitä hänen ymbärillänsä tapahtui.
Vaikka ruumiilla oli kuolleen muoto, niin hän kuitengin eli.
Hän kuuli ystävänsä ja sukulaisensa itkun ja valituksen, hän näki kaikki askareet, jotka tehtiin hänen hautamiseensa ja tunsi kuinga nikkari otti hänestä kirstun mitan.
Voi sitä surkeaa tilaa !
Hän havaitsi, että hänen piti eläväldä menemän hautaan, eikä voinut andaa pienindäkään äändä eikä merkkiä, että hän eli.
Ja se mikä vielä lisäsi hänen vaivansa, oli, että hänen suutansa, joka oli jäänyt avonaiseksi, pyydettiin kaikella voimalla painaa kiini, josta hän tunsi hirmuisen kivun, niin että hän jo luuli koko leukaperänsä säretyksi.
Ja niin olisi tämä kurja saanut surkean kuoleman haudassa, jos ei Jumala olisi vahvistanut händä.
Yöllä hautaus päivää ennen tunsi hän ruumiinsa vähän notkiammaksi ja sai sen verran kätensä liikkeelle, että hän lykkäsi maahan lampun, joka paloi hänen vieressänsä.
Tästä tuli suuri hämmästys ja pelko valvojille, jotka istuivat toisessa kammarissa.
He näkivät ruumiin liikkuvan ja luulivat hänen kummittelevan ja pakenivat kaikki kiireesti ulos.
Mutta sairas virkeni aina enämmin ja rupesi huutamaan ettei händä heitettäisi yksinään.
Valvojat käändyivät vähittäin takasin ja ottivat händä vihdoin vastaan elävien seuraan.
Hän kostui kohta ja joi itse hautajaisensa, joka jo olivat valmistetut, omaisensa ja kutsuttuen vierasten kansa suurella ilolla ja riemulla.
Mutta sinä, rakas lukia, älä ole kiireissäs, viemään kuollutta ulos ja älä pyydä lähimmäistäs hautaan, ennenkuin sinä tarkasti tiedät, että hän on kuollut.
Kirkko-Tarha.
Harvoin välillä syndymän, haudan, muistan muuta kuin ruumihin laudan; tänne itkulla ihminen syndyy, tääldä tuskalla takaisin käändyy.
Mutta tuskamme palkitsee toivo, jossa vaikenee jokaisen voivo.
Etsi elämän merellä lautaa, jollas julkenet lähetä hautaa.

-3-

Tänne luovataan onnemme laivat, tässä vaipuvat tuskat ja vaivat; kautta kuoleman tuonelaan tullaan, ääni Luojalda laupias kuullaan.
Jos on kuolema elämän kouko, Kirkko-Tarha on taivahan touko.
Kalma riutuvan ruumiimme kandaa tänne, tääldä sen takaisin andaa.
Maahan murtuvat ihmisen raajat, muisto-merkit ja ristit ja vaajat; mutta murtunut olendo voittaa, koska autuuden auringo koittaa.
Vaikka kandakon valdikan, sauvan; eipä varjossa viivytä kauvav; Luoja uudistain luotunsa nostaa, kaikki tekomme palkitsee, kostaa.
Jumalan Nimi.
Koska Macedonialaisten Kuningas Aleksander, Philipin poika, oli Babylonissa, annoi hän jokaisesta maakunnasta, kuin hän voittanut oli, kutsua tykönsä yhden papin, ja kokoisi heitä kaikki linnaansa.
Sitten istui hän istuimellensa ja kysyi heiltä: " tunnustatteko ja pelkäättekö te yhtä näkemätöintä korkiaa olentoa? "
Papit kaikki kurmarten vastaisit: " tunnustamme ja pelkäämme.
" Taas kysyi Kuningas: " Mutta millä nimellä se teiltä kutsutaan? "
Nyt vastasi Pappi Indian maalta: " meillä kutsutaan hän Braama, se on jalo. "
Pappi Persian maalta sanoi: " meillä kutsutaan se Ormus, se on maailman suurin valo. "
Pappi Judean maalta vastaisi: " meillä kutsutaan hän Jehova-Adonai, se on herra joka on, joka oli, ja oleman pitää. "
Näin muotoin jokainen Pappeista kutsui erinäisellä nimellä sitä kaikkein korkeinta olentoa.
Nyt vihastui Kuningas sydämmestänsä ja sanoi: " teillä on ainoastansa yksi Herra ja kuningas, niin teillä myöskin pitää oleman ainoastansa yksi Jumala, ja teidän pitää händä Grekan kielellä kutsuman, Zeus. "
Nyt tulivat Papit sangen murheelliseksi Kuninkaan sanan ylitse ja vastaisit, jokainen puolestansa, sanoden: " sillä nimellä, kuin me hänen kutsuneet olemme, ovat kansat lapsuudestansa tottuneet händä nimittämään.
Kuinka me sen siis muuttaa taidamme? "
Mutta Kuningas vihastui vielä kovemmin.
Nyt astui hänen eteensä yksi vanha harmaapäinen viisas Bramini eli Pappi Indian maalta, joka Kuningasta Babyloniin seuranut oli.
Tämä korotti äänensä <> ja sanoi: " Salli, o Kuningas, että minä puhun kootuille veljilleni! "

-4-

Sitten käänsi hän itsensä Pappien tykö, sanoden: " loistaako teilläkin päivän tähti, joka on sen maallisen valkeuden lähdet? "
Kaikki Papit vastaisivat: " loistaa. "
Nyt kysyi Bramini heiltä, yhdeltä toisen perästä: " miksi sen kutsutte? "
Ja jokainen sen nimitti erinäisellä nimellä.
Sitten sanoi Bramini Kuninkaalle: " eikö siis heidän pidä myöskin yhdellä ja samalla nimellä päivän tähtiä nimittämän ja kutsuman sitä sillä nimellä, kuin sinä sen Grekan kielellääs kutsut, nimittäin: Helios. "
Siitä kysymyksestä häpeisi Kuningas ja sanoi: " Kutsukon jokainen Jumalaa omalla nimellänsä ja niin kuin tapa on ollut; sillä nyt minä näen, ettei kuvat, eikä merkit, eikä nimet mitään ole, vaan Jumalan olento, joka on ulos puhumatoin. "
Biblia seurain pää-Direksioni Pietarin kaupungissa on vaatinut Suomen Biblia seuralta Suomen kielisiä uusia Testamentiä, jakaaksensa niitä Venäjän maassa asuville Suomalaisille, joita siellä nyt löytyy paljo enemmin kuin mahtaisimmekan arvata.
Näin on lähetetty Suomalaista Pyhää Raamattua Erivanin maahan eli Venäjän-Armeniaan, niinkuin myös hamaan Persian valtakuntaan, jaettavaksi siellä olevaisille Suomalaisille.
Myös yhdessä saaressa Kaspian meressä sanotaan asuvan sekä Suomalaisia että Virolaisia.
Paitsi niitä löytyy likemmin Suomen maan rajoja paljo Suomalaisia väkiä, josta osa tunnustaa itsiänsä meidän eli Lutheruksen oppiin, osa taas Venäjän eli Grekan uskoon.
Ne, jotka vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakot itsiänsä lähimmäisessa postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, andakot tiedon Viipuriin apteikiin ja maksakot 2 Ruplaa 50 kopekaa, niin he tulevaisen kesäkuun loppuun asti voivat sen saada alkain vuoden alusta.
Nya musikalier och Finlands Stats-Calender finnas till salu å Boktryckeriet.
Goda Viner hos C. G. Fischer.
Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833.
Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

Agricolaverkon vintti