Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 20 päivänä Maalis-kuuta 1841.N:o 12. Huomena, Puolipaasto Sunnuntaina saarnaavat: Suomalaisessa seurakunnassa: Aamu-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Puolip. saarnan Gymnasin Opettaja Berner; Ruotsalaisessa seurakunnassa Puolipäivä-saarna v. Kirkkoherra Huchtman, Ehto-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Marian Ilmestyks. päivänä: Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Suomalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Maan pinnasta ja päällys-puolesta. 1. Maasta ja vedestä yhteisesti. ( Jatkanto 8:sta N:rosta ) Vesi hyvissä lähteissä ei ole minkään näköinen eli karvainen, eikä minkään makuinen. Mutta meressä ei ole vesi eikä niin kirkas, eikä niin puhdas, vaan rupasempi, suolainen ja katkera-makuinen. Ei kaikissa järvissä ja virroissakaan vesi ole varsin kirkas, mutta harvoin se niissä toki on suolainen, vaikka senkaltaisiakin on joku maan päällä. Mutta ei suurissakaan merissä vesi joka paikassa ole yhtä suolainen, vaan missä ilma on kuumin, siellä vesikin on suolaisinta ja katkerinta. Ja hyvä totta lienee että niin on Luojalta laitettu, sillä sen kautta pysyy vesi aina terveenä, joka muutoin liian varin kautta pian pilautuisi, homehtuisi ja märkänisi. Kuumissa maailman paikoissa ei tunneta talvia nimeltäkään, sitä vähemmin tavoiltansa, eikä siis siellä koskaan näe jäätä, eikä lunta muualla kuin korkeimmilla vuorten harjoilla ja kukkuloilla. Sen tähdenpä ihmisetkin siellä panevat sitä aivan kummaksi, jos heille pyydät selittää että järvien ja vesien pinta meillä välistä jähmettyy niin kovaksi, että se kannattaa ihmisiä ja vielä raskaampiakin kappaleita päällänsä, ja että siihen aikaan maakin on pehmeillä valkeilla höytyillä peitettynä. Mutta me itse emme sitä taida <> ihmeeksi panna, sillä me näemme sen vuosi vuodelta uudistuvan. -2-Sen avulla me pääsemme kulkemaan niitäkin paikkoja joilla, sitä paitsi, liikunto olisi aivan työläs. Se valaisee pimiänä aikana illat ja yöt, että ihmiset ja muut luontokappaleet, lumen maahan tultua, selittävät ulkona pilkko-pimiässä yössä jotenkuten, ja paljoakin paremmin kuin maan mustana ollessa. Se estää myös pakkaisen tunkeimasta syvälle maahan ja siellä kasvuja ja juuria paahtamasta ja panemasta. - Suolainen vesi ei kylmä niin kohta jääksi kuin suolatoin, ja aavat meret ei jäädy ikänänsä niin, että niiden halki jäätä myöten voisi käydä eli ajaa. Syvässä sekä pohjaisessa, että etelässä semminkin, on meressä paljo jäätä, melkein ympäri vuoden, niin ett'ei se kerkiä sulaa tarkkaan kesä-sydämelläkään; mutta se uiksentelee siellä vallollisena alloilta ja tuulen voimalta sinne tänne kannatettuna ja ajeltuna ja sanotaan silloin tuulen ajo-jääksi. Koska siis nämät jää-kimpaleet eivät kerkiä kesälläkään sulaa vedeksi, niin ne aina vuosi vuodelta suurenevat ja kasvavat, ja aikaa myöten syntyy niistä mahdottoman suuria jää-kappaleita, jotka veden päältä ovat mäkien ja vuorten korkunaiset ja ulottuvat syvälle meren sisään. Niitä sanotaan jää-vuoriksi, ja kun aurinko paistaa niitä vasten, niin jää kiiltää sangen kauniisti, väkevästi ja monenkarvaisesti, ja vesi juoksee pitkin sivuja ja kupeita virtana ikään kuin joet ja kymet vuorten kukkuloilta alas; ja jää-vuoret hohtavat niin väkevästi vilua ympäristöillensä, että heistä ulos käypä vilun henki jo pitkien matkojen päästä ilmoittaa purjehtiville heidän lähenemistänsä, eikä ole silloin ihmisillä muu parempi neuvona, kuin pakenemalla ja kiertämällä pyrkiä pois näiden kulku-vuor ten kimpuista. Jos nämät hirmuiset jää-kimpaleet tuuliajossa sattuvat lämpymimpiin vesiin ja maailman paikkoin, niin ne siellä sulavat, mutta jos jäävät syntymä-paikoillensa, niin niiden ikää voi kenkään arvata. Syvälle jää-merien sisuksiin tunkeneet purjehtiat ovat viimeinkin joutuneet paikkoin, joissa, niin etäälle kuin silmä suinkin kannatti, näkyi kirkkain jää-ketoja yksi toisensa takana ja kiiltäviä jää-vuoria toinen toisesansa kiinni ja toinen toisensa päällä; ja se oli kuitenkin kesä olevanansa. - Useimmissa lähteissä on vesi sangen kylmä, mutta on senkaltaisiakin lähteitä, joissa vesi pysyy ylen aikaa lämpimänä ja tarkoin niinkin kuumana, että niissä voipi toimittaa kaikenlaisia keitoksia, niin kuin kiehuvassa vedessä muinoinkin. Niitä on monessa paikoin ja toiset senkaltaisia, jotka viskovat vettä ylös ilmoin; toiset taas sen tapaisia, että pysyvät aika-vuoroin asemillansa, ja aika-välistä taas työkkäävät kuumaa vettä suurella pauhulla ja <> kohinalla kohden taivasta; ja vielä toiset varsin rauhallisia niin kuin muutkin lähteet. -3-Arvatenkin mahtaa niillä paikoin olla ilmi tuli maan sisuksissa, joista nämät kuumat lähteet tulevat. Varin kautta muuttaa vesi muotonsa ja luontonsa, ja nousee savuna ylös ilmoin. Tästä savusta, höyryksi nimitetystä, joka näin muotoin ylenee maasta, järvistä ja meristä, syntyvät sitten pilvet, ilmalta kannatettavat; pilvistä syntyy sade, joka kostuttaa ja virvoittaa maan ja nesteellänsä saattaa sen kasvavaiseksi ja hedelmälliseksi; ja sitten juoksee vesi jälleen ojina ja virtoina järviin ja meriin takaisin. Näin muuttuu ja muutteleiksen vesi ja märkyys maan päällä Luojan laitoksesta lakkaamata kuivan maan hyväksi ja niiden, jotka siinä asuntoa pitävät ja siitä elatuksensa hakevat; ja niin ei ole siis yksi istuttamassa, toinen kastamassa ja vielä toinen kasvua antamassa, vaan yksi Luojan käsi kaikissa nähtävänä ja kaikkia kaikissa vaikuttavana, joka ei kysy meiltä neuvoa, ei tahdo eikä tarvitse meiltä oppia ja ohjausta, vaan hyvin kaikki toimitettua, tarjoo meille lahjansa ja antinsa alati, paitsi ansioa, nauti ttavaksi. Maan päällyksestä on vaan vähäinen osa tasaista ja siliää, vaan enin onturaista ja epätasaista, niin että yläviä ja alavia, vuoria ja laksoja on vieretysten ja sekaisin joka paikassa nähtävänä. Eikä sitä pitäisi pahaksi paneman, eikä kenenkään luulemaan itse muka paremmin tehneensä, jospa olisi ollut Luonnon latojana eli maan kaavan veistäjänä; sillä jos maa olisi varsin tasainen joka paikasta, niin ei siinä mahtaisi mitään kasvaa, ei mikään menestyä. Vuoret kyllä näyttävät hedelmättömille, ja sen tosin moni onkin; mutta nekin toimittavat muulle maalle hedelmällisyyttä ja kasvavaisuutta. Ilman vuoria ei olisi maan päällä ei lähteitä eikä juoksevia vesiä ja virtoja, sillä ne kaikki saavat vuorilta alkunsa ja niitä paitsi ei maa saisi mitään mehua ja kostutusta, vaan jäisi tyki kuivaksi ja kaiken kasvamattomaksi erä-maaksi; ja vaikka vielä sataisikin, niin ei pääsisi vesi kuitenkaan valumaan, jos ei maa olisi epätasainen; vaan kaikki ulkonäöltäkin surkia ja kamala, ja silmä kohta väsyisi ja kyllästyisi kuin ei muuta muutosta ja vaihetta missään havaitsisi; mutta nyt ilahtuu sekä silmä, että s ilmän kautta sielu ja sydän aina, milloinkin vaan sattunee, joka paikassa vaan uutta ja erilaatuista nähdessä ja ääritse ja ympäritse, ja läheellä ja kaukana toiset toisiansa -4-Useimmat vuoret ja tunturit ovat metsän kasvavaiset; usialla on myös multaa peitteenä, niin että ruoho ja monet muut kasvut menestyvät siellä mokomin kuin muualla alavammassa maassa. Mutta suurimman arvonsa ja rikkautensa ihmisten mieli-arviosta säilyttävät ne kohdussansa ja sisuksissansa, joista ihmiset suurella halulla ja väsäymättömällä ahkeruudella kaivelevat kultaa, hopiaa, vaskia, rautaa, kalliita kiviä ja muita aineita sekä tarpeiksensa, että koristukseksensa ja muuksi hyväksensä. ( Jatkanto toiste ). Muualta saatu ) Talonpoika ja Kyntörastas. ( Venäjän kielestä. ) Koska talonpoika kävi pitkin maantietä, sai hän kiinni pienen linnun, jota kyntörastaaksi kutsutaan. Talonpoika otti puukkonsa tupesta ja aikoi tappaa tämän lintusen; mutta kyntörastas sai ihmisen silmän ja kielen ja puhui talonpojalle: " Jos sinä tapat minun, niin et sinä täytä vatsaasi minun lihallani; mutta jos minun päästät, niin ilmoitan sinulle kolme viisauden kappaletta, jotka ovat suuresta arvosta ja varjelevat sinua vahingosta. " Puhu, vastasi talonpoika, ja minä lasken sinun. " Nämät kolmet viisauden kappaleet ovat, ensimmäiseksi: älä kaikkia usko mitäs kuulet; toiseksi älä halaja sitä, mitä sinulla ei ole, ja kolmanneksi; älä pahoittele sitä mikä on tapahtunut. " Tämän ilmoituksen saatua laski talonpoika, lupauksen jälkeen, kyntörastaan vallolleen. Mutta päästyä lentoon, lausui lintu ihmisen kielellä: " Voi ihmisparka! jospa olisit leikannut vatsani halki, niin olisit löytänyt kalliin kiven variksen suuruudesta minussa, ja ruhtinasi olisi maksanut siitä kivestä suuren summan. " Nyt rupesi talonpoika kovasti pahoittelemaan ja kyyneleet virtasivat hänen silmistänsä. Mutta kyntörastas nauroi ja lausui ihmiselle: " Enkös minä sanonut ett'ei huoli uskoa kaikkia mitä puhutaan; ett'ei huoli pyytää sitä, mitä ei ole, ja ei huoli pahoitella sitä, mikä on mennyt? Ajattele itse perään! kuinkas se on mahdollinen, että minussa voipi olla kallis kivi variksen suuruudesta, ja jos olisikin, niin kuinkas voisit omistaa semmoista kappaletta, joka ei ole sinun omasi; ja kuinkas kehtaisit pahoitella sen jälkeen, kuin annoit minulle vapauden? " Kyntörastas lensi ja jätti talonpojan häpiään. Tätä aviisia seuraa Lisä-Lehti. Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff. -5-N:o 12. Vuonna 1841. [Ruotsinkielistä tekstiä] -6-
|