Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 14
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 27 päivänä Maalis-kuuta 1841.
N:o 13.
Huomena, 5:tenä Sunnuntaina Paastossa saarnaavat: Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan v. Kirkkoh. Relander; Puolip. saarnan Arkidiakonus Hougberg; Ruotsalaisessa seurakunnassa Puolipäivä-saarnan v. Kirkkoh. Huchtman; Ehto-sarnan v. Kirkkoh. Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.
Viipurista.
Viimeisenä maanantaina 22 päivänä tätä kuuta vietiin läpi kaupunkimme Pietarista Paimioon maahan pantavaksi Ministeri-Valtakunnan-Sihtieri ja korkiain Tähtikuntien jäsen, Reivi Robert Henrik Rehbinder vainaja, joka lähemmäksi 64 ajastaikaa elettyä ja kahden keisarin aikana yhteiseen 30 vuoden paikoille Suomen maan hyvyyttä valvottua, kuoli Pietarin kaupungissa 8:tena päivänä juoksevaa Maalis-kuuta.
Viipurin läpi vietäissä olivat kaupunkimme ylhäisimmät säädyt ja virkamiehet, niin myös kaupungin porvarikunta, kunnioittaaksensa vainajan muistoa, ruumista saattamassa.
Porvoon Hiippakunnan Sanomia.
Armovuoden Saarnaaja Taipalsaarella D. Eklund on määrätty Pähäristin Kappalaisen virkaa toimittamaan.
Venäjän kielen Opettaja Kuopiosta G. Kiljander on saatuansa enimmät huudot Tuusniemen Kappalaisen vaalissa, tämän kuun 17 päivänä määrätty Kappalaiseksi Tuusniemeen.
Phil. Magisteri E. H. Schildt on määrätty Venäjän kielen Opettajan virkaa toimittamaan Kuopioon.
Haettavana on Venäjän kielen Opettajan virka Kuopiossa.

-2-

Työn arvo.
Pyydä päähän päivätyösi, Heitä huolet huomeneksi; Pahat mielet palkastasi Jätä vielä jälemmäksi.
Ojankaivussa paraan ikänsä viettänyt torppari-mies, laski toisen työtä tehdessä kerran, kätensä hervotessa, lapiansa turvetta vasten nojautumaan, kävi itse ojan reunalle istumaan, ja päätä paljastain huokasi: " Jokohan nyt Herra kohta laskenet palveliasi rauhaan menemään, koska jo uskollinen elokumppanini, lapia, alkaa käsissäni painaissa kepiäksi ja nostaissa raskaaksi tuntua? "
Näin sanottua huomaitsi hän selkänsä takana oman äsken toisille kymmensille kääntyneen poikansa, joka oli tullut kotoa eväitä helmasta.
" Mikäs sinulla on, poikaseni, koskas olet niin suruinen näöltäsi ", kysäisi isä poikaansa silmiin katsoissa.
" Eiköhän Jumala liene sallinut meille jotakuta vahinkoa tapahtua? ".
- Älä pelkää, isä kulta, vastasi poika; kuulinpa vaan tuolla tiellä tullessani puheen, joka pani minua pahoille mielin, osottain minulle, mitä en itse vielä ole tähän asti ymmärtänyt, meidän elomme surkeutta muiden ihmisten rinnalle laskeissa.
Tuolla maantien vierissä talon läpi käydessäni, älysi minun muutama matkustavainen, - Herrako lienee ollut vai muu Herrojen tapoja matkittavainen - joka, hetkikauden minua silmäiltyä, alkoi torua minua siitä, että minun silmäni, käteni ja vaatteeni olivat kaikki lian vallassa; ja kuin minä hädissäni vastasin, että tämä kaikki oli mutaa, joka isää ojankaivussa auttaissani oli minuun tarttunut, eikä muusta siivottomuudesta tullut, alkoi surkutellen sanoa: Voi sinua, poika parka, joka jo hamasta lapsuudestasi olet antanut itsesi näin rutaiseen, siivottomaan ja rasittavaiseen työhön!
Eikös maailmassa ole helpompaa ja hyödyllisempää elämäkeinoa sinulle?
Kukapa koskaan lienee kuullut ojankaivajan maailmassa kunnian eli rikkauden voittaneen?
- Jos tahdot, niin tuossa paikassa vien sinun kaupunkiin, jossa kohta saat siistit verka-vaatteet päällesi ja makian ruoan suuhusi, ja päälle päätteeksi vähästä vaivasta hyvän palkan, vieläpä totta, jos vaan oikein ymmärrät neuvosi pitää aikaa myöten pääset itse Herraksi.
" Noh! ja mitäkäs sinä tuohon vastasit? " kysyi ojankaivaja pojaltansa.
Mitäs minä voin hänelle muuta vastata, kuin sen että minun täytyi ensin kysyä lupaa vanhemmiltani.
Mutta hän rehahti nauramaan, alkoi soimata minua mielettömäksi, tyhmäksi ja vielä pahemmillakin nimillä nimitellä ja sanoa nyt ei enää minusta huolivansakaan.
Siitä tulin minä pahoille mielin, siitä pusertui itku silmiin, jota sinä, isäni, oudostelit.
Mutta eiköhän vieras toki lienekin totta sanonut?
Kovinhan tosin tämä työ on rumaa, siivotointa, raskasta ja vähävoittoista.
Heitä siis isä lapiasi lahoamaan, ja lähde minun <> kanssani parempaa ja hyödyllisempää elämä-keinoa muualta etsimään!

-3-

Niin puhui poika; mutta isä vastasi varoitellen: " Älä ole pahoillasi poikani osastasi ja onnestasi maailmassa.
Kaikki työ joka käsillä tehdään on aivan halpa, sillä se ei tarkoita muuta kuin nykyisen ajallisen tavaran kartuttamista.
Toinen tärkiämpi on meille kullekin tehtäväksi pantu, iankaikkisen elon tarvetta tarkoittava päivätyö, ja se on jokaiselle yhteinen.
Se työ maailmassa on paraaksi sanottava, joka auttaa meitä kunnialla kulkemaan elämän läpitse.
Tämä minun työni, jota sinä mieletöin alat hävetä ja hylkiä, mahtaa olla Jumalan edessä parempi kuin moni ylhäinen toimitus.
Älä siis poikani koskaan elinaikanasi pelkää työtä, vaan pelkää ennen kaikkea, etenkin nuoruudessasi, laiskuutta ja työttömyyttä.
Mitä raskaampi työ, sitä rauhallisempi mieli.
Olinpa minäkin kerran nuorena mieletöin niin kuin sinä nyt; mutta Jumalan sormi johadtti minua ei tuntemattomalta kulkulaiselta, vaan omalta papilta ja sielun paimenelta neuvoa ja ohjausta anomaan ja kyselemään mitä työtä ja elämän keinoa maailmassa piti kunniallisimmaksi ja paraaksi lukeman.
Mutta voinetkos arvata mitä hän minulle lausui?
Ei hän käskenyt minua kaupungissa etsimään helppoja päiviä ja huoletointa elämää, vaan hän neuvoi minua monella hellällä ja sydämellisellä puheella kaikkea luvallista ja kunniallista työtä maailmassa rakastamaan ja arvossa pitämään, päättäin vihdoin nämät opetuksensa sanoilla, jotka ei koskaan luovu mielestäni, näin sanoen: Älä siis ystäväiseni sure, jos ei sinun työtäsi maailmassa suureksi sanottaisi, jos ei näkö-kärkkäät ihmiset kaukaa rientäisi katselemaan ja ihailemaan kauniita käsi-alojasi ja ihania is tutuksiasi.
Jospa vaikka joku mieletöin kysyisi sinulta, miksis niin halpaan työhön olet ruvennut, josta sinulle ei voi suinkaan suurta palkkaa lähteä, niin vastaa sinä, että se ei ole omasi, vaan herrasi työ niin kuin myös yrtti-tarha ja itse työ-kalut hänen omansa ovat, ja ett' ei siis sinun tule niistä vastata, vaan että jokainen, joka sitä halajaa, menköön kysymään vastausta itse isännältä; - sinä vaan sen tiedät, että jos vaan saat tehtäväsi taitavasti, tarkkaan ja tunnollisesti tehneeksi, niin on sinullla tästä t yöstä, mokomin kuin muilla muusta, palkka noudatettavana eloauringon aletessa, hiljainen rauha, iloinen kotiin-lähtö.
Toimelliselta ja hurskaalta ikä-mieheltä kysyttiin kerran, miksi hänen Jumala lienee niin runsailla lahjoilla siunannut?
- Hän vastasi: " Sen tähden että minä en yhtäkään velvollisuutta halpana pitänyt, en yhtäkään luvallista työtä alhaiseksi ja arvottomaksi lukenut. " -
Kerran tahtoi muun maan kuningas istuttaa puu-tarhan, jo kutsui siihen kaikenlaista työ-väkeä, paitsi mitään väli-puhetta pitämätä, antain kunkin mennä <> mille työlle tahtoi.

-4-

Illalla kysyi hän jokaiselta erittäin, kuta työtä hän oli tehnyt?
- Yksi näytti tuota, toinen taata; yksi kuusen, toinen kukkaisen, yksi omena-puun, toinen orjantappuran; - ja niin oli tarhan isännän tarkoitus tullut täytetyksi, sillä hänen maa-alansa oli täynnä kaikenlaisia erinäköisiä ja eriluontoisia puita ja kasvuja.
Nähtiinpä siinä monen kaunokaisen kukkapään keskessä, moni outo ja ereskummainenkin kasvu; mutta niin oli herra itse suonut, sillä hän tiesi, ett' ei kukaan hänen laitoksiansa huomaitsisi, eikä istukkeensa ihanuutta ihmettelisi, jos ei hän asettelisi halvempia kallisten kasvujen väliin, rumempia ruusuen rinnalle.
Illalla kysyi hän, niinkuin sanottu on, jokaiselta päiväläiseltänsä erittäin, mitä työtä hän oli tehnyt.
Istutettuen puiden ja yrttien hyötyä ja hintaa myöten kullekin palkan määrätäksensä?
Luuletkos?
.. Ei, ei työn lajia, vaan työn siivoa myöten!
- Jos kullakin työllä olisit oma edeltäkäsin määrätty palkkansa eikä kukaan katselisi miten se on tehdyksi tullut, niin suurin osa talon töitä taitaisi varsin tekemätä jäädä, ja minkä näköisetköhän tehnytkään olisivat?
- Jos työ-väki tietäisi että Herran Sabbathi-kello, joka illalla kutsuu väsäytyneet työltä levolle, kuuluu yläville ja aukeille maille ennen, kuin alaville ja ahingoille, niin kukapa nämät viimeiset viljelisi?
Älä siis ihmis-parka koskaan Jumalankaan käskyä halvaksi lue ja hylji, sen tähden että sen sinun mielestäsi ei ole niin tärkiä ja painava kuin toinen.
Sillä molemmilla, sekä sinulta suureksi luetulla että pienimmälläkin, on yksi pää-tarkoitus, molemmilla myös yksi alku ja antaja, joka on kaikkein Herra.
Ei käskyläiselle ole sitä valtaa annettu, herransa asetuksia tutkea, eikä palkollinen pantu talon hallitsian käskyjä mieltänsä myöten selittämään.
Se, joka tehtävistänsä pienimmänkään tekemätä jätti, on paha palvelia; sillä pieni työ oli samalta herralta hänen käsiinsä annettu kuin suurikin, ja työpalkkaa määrätessä ei tule ainoastaan työn laji, vaan myös teettäjän arvo ja ansio lukuun laskettavaksi.
Älä siis ihminen eläissäsi lain käskyjen painoa punnittele, sanoen: " Tämä käsky on suuri, sen tähden tahdon minä sen pitää, sillä sen palkka on suuri. "
- Jumala ei ole ihmiselle ilmoittanut, mikä palkka kullakin työllä oleman pitää.
[Ruotsinkielistä tekstiä]
Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti.
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

-5-

Lisä-Lehti Sanan Saattajalle Viipurista.
N:o 13.
Vuonna 1841.
[Ruotsin- ja venäjänkielistä tekstiä]

-6-

[Saksan- ja ruotsinkielistä tekstiä]

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti