Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 17 päivänä Huhti-kuuta 1841.N:o 16. Huomenna, 2:sena Rukous-päivänä saarnaavat: Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan v. Kirkkoh. Relander; Puolipäivä-saarnan Gymnasin Opettaja Berner; Ruotsalaisessa seurakunnassa Puolip. saarnan Linnan Saarnaaja Lundan; Ehto-saarnan v. Kirkkoh. Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Huomisen päivän Tekstit ovat: Aamu-saarnassa: Jes. 30:15. Näin sanoo Herra, Herra Israelin Pyhä: kääntymisellä ja hiljaisuudella te tuletta autetuksi: hiljaisuudessa ja toivossa te väkeväksi tuletta; mutta ette tahtoneet. Puolipäivä-saarnassa: Hebr. 10:16, 17. Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heillen tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: Minä tahdon antaa minun Lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan; ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enämpi tahdo muistaa. Ehto-saarnassa: Jer. 2:19. Sinun pahuutes tähden sinua nuhdellaan, ja sinun tottelemattomuutes tähden sinua kuritetaan: niin tiedä ja näe kuinka viheljäinen ja surkia se on, ettäs hyljäät Herran, sinun Jumalas, ja et pelkää minua, sanoo Herra Herra Zebaoth. Viipurista. Sihtierin Virkaan Keisarillisessa Viipurin Hovi-oikeudessa ovat 30:tenä päivänä Maalis-kuuta pääsemis-tilaa ( förslag ) saaneet: 1:ksi Hovi-oikeuden Notarius, Tuomari Baroni C. E. Lybecker; 2:ksi Hovi-oikeuden Vara-Viskaali <> ( Extra Fiskal ) A. J. Lille ja 3:ksi Hovi-oikeuden Aktuarius H. F. Floman. -2-Jämsän seurakuntaan on Kappalaisen vaaliin pantu: 1:ksi Haukivuoren Kappalainen J. G. Hoffström; 2:ksi Pihtiputaan Kappalainen C. W. Tawaststjerna ja 3:ksi Armovuoden Saarnaaja Joutsenosta A. Asp. - Haettaviksi ovat 7 päivänä tässä kuussa julistetut Kirkkoherran virat Jaakimvaarassa ja Jääskessä. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Moni muukalainen, joka on kuullut, vaan ei itse nähnyt miten täällä ollaan ja eletään, on ihmetellyt että meidänkin köyhässä maassa, liki pohjolan piiriä, voi olla iloisia ihmisiä, onnea, tyytyväisyyttä, riemua ja rakkautta. Me itse, jotka tunnemme maamme sekä kauneuden että moninaiset muut verrattomat edut, emme taida sitä ihmeeksi panna että harvoin joku Suomen poika mieltyy johonkuhun muuhun maahan paremmin, kuin omaansa, vaan melkein jokainen, vaikka halki maailman haronnut, pyrkii ja palajaa tänne raskaammalle työlle ja vähemmille tuloille takaisin, ennen kuin hän etäisissä, etetäisissä, onnellisimmissa suostuu helpompaan ja etuisampaan, vaan isillensa tuntemattomaan elämä-keinoon. Kyllä sekin on nähty, että melkein jokainen, jonka kova osa pakotti kaukana syntymä-sioiltansa viettämään parhaan ikänsä, kuitenkin, raukeavaa ruumistansa sydämen sisällisen halun voimalla kannatellen, kaalaa sinne takaisin, päästäksensä elämän ehtolla päätänsä sitä turvetta vasten nojauttamaan, joka häntä lapsena kannatteli, ja sen kellon kuulumille, joka hänen esivanhempansa, yhden toisensa perästä, viimeiseen uneensa unetteli. - Mutta mistä siinnee ihmiseen se rakkaus, joka sitoo ja kiinnittää häntä synty-sioinsa, ikään kuin se epätuntoinen turve, jolla hän ensi-kerran asetti askeleitansa, muinoin omin varoin käymään opetteleitessansa, olisi hänelle verratoin tuttu, ystävä eli heimolainen? Mistä se tulee että, kuta köyhempi ja viluisempi maa, sitä lujempi ja palavampi on siinä syntynytten halu saadaksensa siinä olla, elää ja kuolla? Katso! kerran tuli varakas mies pyytämään vanhan, köyhän leski-vaimon tytärtä palvelukseensa; mutta tyttö ei tahtonut lähteä, vaikka rikas tarjosi hänelle suuria etuja. Kummastuneena ja närkästyneenä kysyi tämä <> viimein: " Lienetkös sinä ensinkään mielenoma? -3-Minun talossani olisi sinulla helppo, huoletoin elämä ja hyvät päivät ja, paitsi näitä, hyvä palkka päälliseksi, josta sinulle voisi olla hyvä turva vanhain päiväsi varaksi. " - " Mutta, " - vastasi neito - " etteköhän luulle sitä miksikään, että minä täällä saan elää entiselleen, yhden päivän niin kuin toisenkin? Työtä en minä pelkää, jos minä vain saan tehdä sitä, johon minä olen hamasta lapsuudestani taipunut; ja niitä askaroitsemisia, jotka minä olen omilta vanhemmiltani oppinut, rakastan minä enemmin kuin joutilaisuutta ja työttömyyttä, joiden sanotaan saattavan ihmisen sekä ruumiin että sielun puolesta sairaaksi. Mutta vielä toinen ja painava syy haluttomuuteeni lähteä omasta, köyhästä kodostani teidän rikkaaseen taloonne on, ett'en minä tahdo, enkä voi hyljätä äitiäni köyhyydessänsä. " Ehkä edellinen satu voinee olla selityksenä siihen, että meidän ja monen muun köyhän maan asukkaatkaan ei tahdo eritä ja luopua syntymä-sioiltansa, vaikka muualla olisi suurempi voitto vähemmällä vaivalla saatavana. Me uskomme että isiltä perityt ja, hamasta lapsuudesta vähitellen ikään kuin ihmisen luonnon vertaisiksi muuttuneet, tavat ovat ihmisten vahvin kiinnitys synty-sioillensa. Mutta moni ajattelee toisin asiasta, sanoen ihmisten sydämen riippuvan ei tavoissa, vaan itsessä maassa haluinensa, rakkausinensa. Maa, sanovat he, on koko ihmis-su'un yhteinen äiti, jokainen erinäinen maan osa ja kulma mahtaisi siis mainittaa tämän iso-äidin tyttäreksi. Sen tähden lukenee siis kukin kansakunta, vaikka monta kertaa itse tietämätä, sitä maailman tienoa, johon hän eli esi-vanhempansa on sattunut asuntonsa asettamaan, ikään kuin omaksi äidiksensä. Jos siis kysyttäisiin meiltä, miksi me synty-siojamme rakastamme, vaikka ne muita maan paikkoja vasten olisivat vielä köyhemmät, koliammat ja alastomammat kuin jo ovatkin, niin vastatkaamme heille, että me luemme synniksi hyljätä äitiämme köyhyydessänsä. Sehän lienee siis syynä, että juuri kolkkoen pohja-maiden asukkaat ja kaikki vuorikansat ennen kotona nälkää näkevät, ennen kuin muualta runsaampaa elämän ravintoa etsisivät, vaikka monet muut onnellisemmissa maan paikoissa syntyneet ei paljo epäile muuttaissansa mihin ikänänsä sattuu. Jokainen tietää että rikkaan äidin lapsi aina luopuu vähemmällä surulla äidistänsä, kuin köyhän vaimon poika, ei ainoastaan sen tähden, että rikkaan poika tietää äidillänsä, pojan pois ollessakin, olevan varoistansa hyvän turvan, vaan myös senkin vuoksi että rikkaus usiasti turmelee ihmisen jo lapsena ollessa ja <> saattaa hänen, velvollisuutensa unhotettua, ajattelemaan että, kuin ei liene äidillänsä ollut hänestä niin suurta vaivaa ja estettä muissa tärkeissä töissänsä, kuin monella muulla köyhemmällä, niin ei tarvitse nyt hänenkään puolestansa niin varsin suurta huolta pitää äidistänsä, eikä viettää aikaansa hänen tykönänsä. -4-Mutta samaten kuin sitä vastaan köyhyys kiinnittää lapset vanhempiinsa, ei sallien lasten koskaan unhottaa sitä pitkällistä vaivaa ja valvetta, sitä moninaista rasitusta ja kurjuutta, jota äitinsä kärsi heitä huonouden iällä hoidellessa, elättäissä ja jalalle saattaissa, ja kehoittain heitä juuri kohtuullisen kiitollisuuden osotukseksi palvelemaan häntä kaiken elinaikansa mihinkään luopumata ja kenenkään vieraan houkutuksia korviinsa ottamata, niin myös itse syntymä-maan kolkkous ja köyhyys ikään kuin kehoi ttaa poikiansa paikoillansa pysymällä ja syntymä-sioissansa kiinni riippumalla osottamaan sydämensä kiitollisuutta ja sielunsa jaloutta. Lieneehän siis kumpanen syy tahtonsa eli molemmat yhteiseen vaikuttavina, se vaan on jokaiselle tietty, että köyhissä ja kolkoissa maissa ihmiset voivat elää iloisia ja onnellisia päiviä mokomin kuin luonnon rikkauden suhteen onnellisimmiksi luetuissa maailman tienoissa. Sen näkee, kuka tahtoo, ei ainoastaan meillä, vaan myös muualla maailmassa, todeksi. Osottaaksemme kuinka muissakin maissa, mokomissa kuin meidän, vähillä varoilla eletään iloista ja onnellista elämää, tahdomme me tässä jutella Norjan kansasta. ( Jatkanto toiste ). [Ruotsinkielistä tekstiä] Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|