Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 29 päivänä Touko-kuuta 1841.N:o 22. Huomena, 1:senä Heluntai päivänä saarnaavat: Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Puolipäivä-saarnan v. Kirkkoherra Relander: Ruotsalaisessa seurakunnassa Kirkkoherra Norring; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Stolpe. 2:sena Heluntai-päivänä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Suomalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Relander; Saksalaisessa seurkaunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Viimeisenä Torstaina tuli Tohtori E. Lönnrot matkoiltansa Venäjän puolelta meidän kaupunkiin ja läksi täältä jälleen tänäpäivänä Helsinkiin. Herran Torhtorin Lönnrotin tuldua Viipuriin 27 päivänä Toukokuuta 1841. Matkustaja mandereella, kandajana kandeletta, samovainen sauvoinensa ajatukset, arvoitukset, sanan laskut, runot, laulut Suomen koneista kokoillen, Lönnroti on löytäneenä tiensä vielä Viipuriingin, josta joka Suomalaisen Karjalangin Kaupungissa sydän ombi syttyneenä händä kohtahan kokoillen. -2-Maasta ja vedestä yhteisesti. ( Jatkanto 12:sta N:rosta ). Nähdessämme vuoria siellä ja täällä, luulisimme niiden ei olevan missään järjestyksessä eli yhdistyksessä toinen toistensa kanssa; mutta tarkemmin katsellessamme löydämme olevan tykkänänsä toisin, sillä taikka ne ovat rinnakkain eli perättäin juurinensa yhdessä, niin että löytyy monen sadan penikulman pituisia vuoria, joista sivuille jakautuu pienempiä vuori-selkämiä, niin kuin oksat puun rangasta. Mutta ei ainoastansa pituudellensa ole vuoret mainiot ja ihmeteltävästi Luojalta asetetut täyttämään luiden siaa muissa ruumiissa; myös korkeudellensa ovat he aivan merkilliset. Jos vuoret taitaisivat kukkulasta juureen asti mitattaa, niin moni löydettäisi puolen penikulman korkuiseksi. Sen tähden ne ulottuvatkin pilvien läpitse kohden taivasta, ja ollessa niillä, nähdään pilvet alempana piirittävän vuoren ympäryksiä, ja ylös ja alas nostessa havaitaan pilvet pelkäksi veden höyryksi. Näillä korkeilla vuorilla tarkoin kuumimmissakin maailman osissa pysyy jää ja lumi aina sulamata, sen tähden että ylhäällä ilmassa on aina kylmä, vaikka lämmin ja vari tasa-maalla usein on poltttava. Nämät monenvuotiset lumi- ja jää-säästöt vierevät usein hirmuisina paloina alas ja saattavat alangoilla suuria hävityksiä. Tästä myös ymmärretään kuinka lähteet ja virrat vuorilta saavat alkunsa, koska lumi ja jää sulaa vedeksi, eli veden höyryt kokoontuvat niiden ympärille ja muuttuvat vedeksi, vaikka siellä ei sada, eli seisattuu sateella vesi vuoren lokkeroihin ja halkeemiin, josta se vuotaa vähittäin alas ja ei yhtä haavaa niin kuin lakeilla mailla. Nämät vuoret kuin myös maan selkäimet ovat vesijakoina maan päällä, sillä ne osottavat vesi-nieluille juoksunsa ja estävät niin muodoin veden paisumasta. Luonnon Ainetkunnista. Ihmisten tarkasti tutkittua kaikkia kappaleita ja aineita, joita maan päällä, s. o. vedessä eli maalla löytyy, on huomaittu, että kaikki mitä luonnon tulon eli hedelmän nimellä merkitään, voivat jaettaa kolmeen osaan, ja ne kolme osaa joihin monta ja melkein lukemattomia kappaleita luetaan, kutsutaan Luonnon ainetkunniksi, ja on siis kolme Luonnon ainetkuntaa, nimittäin Kivi-, Yrtti- ja Elävä-kunta. Oikein ymmärtääksemme eroitusta näiden välillä on tarpeellinen tietää, että eläväin ruumiit ovat ikään kuin kudotut lukemattomista suonista, joista toiset ovat suuret, toiset pienet ja hienot, ja että näissä suonissa juoksee neste, joka toisissa on punainen, ja kutsutaan vereksi, toisissa taas muun kaltainen; sillä yksin sylki valuu <> sen kaltaisista suonista, jotka suussa aukenevat. -3-Ota meren kaisla, viillä molemmin päin poikki, niin että sisus tulee varsin puhtaaksi, kasta sitten toinen pää vedessä ja ala puhua toisesta väkevästi sisään; niin havaitset kuinka kostunut pää alkaa ikään kuin kiehua. Siitä näet että pieniä, hienokaisia suonia juoksee läpi kaislan, ja niin on niitä jokaisessa puussa ja jokaisessa kasvussa, mikä ikänänsä maa kantaa, vaikka ne muutamissa ovat sangen hienot. Kasvaissa ovat nämät suonet täynnä nestettä eli mehua, joka on puulle eli kasvulle ikään kuin elon aineena, ja josta nämät saavat voiman tehdä lehtiä, kukkia ja oksia. Senkaltaiset ruumiit ja rungot, kuin elävien ja maan kasvuen nyt on sanottu olevan, kutsutaan kasvaviksi. Kasvavaisilla on oma sisällinen liikkensä ja elonsa, ja kasvavat sisältä puolin, valmistuvat, vanhenevat, kukistuvat ja kuolevat. Epäkasvavaisilla sitä vastaan ei ole mitään sisällistä liikettä, ei mitään elo-voimaa, vaan lisäytyvät ja suurenevat vaan ulko-puolin pienokaisten itse-kaltaisensa ainetten pintaansa tarttuissa ja liittäytyissä. Sen tähden voivatkin yhä lisäytyä ja suureta, niin ett'ei heitä voi koskaan sanoa täysikasvuisiksi; ovatkin lujemmat ja pysyväisemmät kuin kasvavaiset maan tuomat. Kivikuntaan luettavat ovat kaikki epäkasvavia; vaan toisiin molempiin luetut ovat kaikki kasvavia. Kivikuntaan luetaan siis kaikki kivet, maat, savet, vesi, suola ja kaikki mikä ei sikiä ja suurene sisällisen elon kautta niin kuin kasvut ja elävät. Yrtti- ( kasvu- ) kuntaan luetaan kaikki, jotka kyllä sisästä kasvavat, vaan joilla ei kuitenkaan ole aistimia eikä voi omasta tahdosta järkähtää, liikkua eli muuttaita paikasta toiseen. Siitä nähdään siis pian kuta ainetkuntaa kukin kappale on. Piitä ei saata sanoa eläväksi, eikä hänessä ole ei suonia eikä mehua tavattavana, ja on siis kivikuntaan omainen. Nauris kasvaa sisältä puolin ja lehdissä eli naatissa näkyy selvästi suonia, mutta aistista eli liikkeestä ei ole alkuakaan ja luetaan siis Yrttikuntaan. Perhoisella taas on aistin, pääsee hän myös liikkumaan mihin vaan tahtoo; sepä siis luetaan Eläväkuntaan. Näitä kaikkia kutsutaan luonnon tuomiksi, luonnon anteiksi ( anniksi ) ainoastaan alku-omaisessa eli luonnollisessa tilastansa ollessa, ennen kuin ihmisten käsissä ovat muun näköiseksi muodostuneet eli muuttuneet, sillä sitten aljetaan niitä kutsua ihmis-teoiksi, käsitöiksi ja muilla erinäisillä nimillä, mikä ja missä miksikin. Kaikki kappaleet, ihmisten tekemiäkin, ovat alkuansa luonnon antamia ja yhdestä eli toisesta luonnon ainetkunnasta otetut. Niin on e. s. veitsesi kahta luonnon ainetkuntaa sillä terä, raudasta ja teräksestä tehty, on Kivi- ja varsi, puusta vuoltu, Yrtti-kunnasta lähtenyt. ( Jatkanto toiste ). -4-Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Touko-kuun 21 p. Skiöld, C. H. Rasmussen, Corsöer, tyhjänä; Lendävä, Michel Pucki, Haminaan, ruisjauhoilla; 22 p. Nimetöin Laiva, Jacob Koho ja Matts Ikonen, Pietariin, ikkuna lasilla; Nimetöin Laiva, Iwan Popoff, Kronstatiin, piillä; 24 p. Itowa, J. N. Dawids, Gloucester, lankuilla; Boliwar, James Beautyman, Hull, lankuilla; Fortuna, C. D. W. Åberg, Lübeck, laudoilla; 25 p. Luuri, C. J. Sandmark, Riigasta, tyhjänä. [Ruotsinkielistä tekstiä] Että minä nykyisesti olen muuttanut asuntoa Herra Lagmannin, Maan-Sihtierin Tamelanderin kartanoon Kaupungissa, saan minä tämän kautta nöyrästi tiedoksi saattaa. Gustava Elisabeth Emeleus Lasten-Ämmä eli Babuska. Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|