Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 32
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 31 päivänä Heinä-kuuta 1841.
N:o 31.
Huomena, 8:tena Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa, Puolipäivä-saarnan Apulainen Winter; Suomalaisessa seurakunnassa, Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.
Tanssi-laulu.
Miesten, naisten merkillisten, taitavain ja toimellisten töistä tavat tunnetaan, arvo heille annetaan.
Mutta myöskin moninaiset leikit, tanssit taipuvaiset nuori kansa käsittää, huolet niillä hävittää.
Siivottua suojan ääret, suurten, pienden suorat sääret tanssatessa tarvitaan, koska polskat potkitaan.
Viulu soipi vinguvainen, Piiparikin puoldavainen puhaldaapi pillillään, silmät siitä killillään.
W - s -

-2-

Ei kaikki ole omasi, mikä on käsissäsi.
( Jatkando 30:stä N:rosta ).
Sen sanottua meni hän matkoihinsa; mutta kunniallinen ja Jumalaa pelkäävä mies rinesi minne oli aikonut.
Muutaman ajan kuluttua ilmautui rahoille isäntä, ja nyt havaittiin se todeksi, mitä kiitettävä löytäjä oli varonut, se on, rahat olivat suuri-perheellisen kauppian koko omaisuus, joka, kaiken tavaransa kaupaksi saatua, oli lähtenyt kaukana pidettäviltä kuuluisilta markkinoilta uutta ostamaan, mutta, vasta matkan pähän päästyä, vahinkonsa havainnut.
Ilo-kyyneleet silmissä kiitteli hän nyt vaimonsa ja lapsensa pelastajaa onnettomuudesta ja kurjuudesta, tarjoten hänelle hyvän osan rahoista rehellisyytensä palkinnoksi.
" Niin suuri osa rahoista ", sanoi hän " kuin sinä itse mielit, olkoon omasi, vähä se sittenkin lienee rehellisyytesi palkinnoksi; täydellisemmän suokoon sinulle Jumala! "
Mutta kunnon mies vastasi: " Pitäkäät te rahanne; en minä kiitosta eli palkintoa pyytäen niitä teille säilyttänyt, vaan säilytin niitä, sen kautta oman tunnon rauhan itselleni säilyttääkseni.
Se olkoon minun osani, voittoni, palkintoni! "
Ei kaikki ole omasi, mikä on käsissäsi.
2.
Mutta ei tämä ollut ainoa kunto-töynsä; sillä koko elämänsä oli alinomainen toimellisuuden ja rehellisyyden harjoitus.
Monista tuleville ihmis-polville, semminkin nuorille, esikuvaksi säilytettävistä töistänsä ja mieli-laatunsa todistuksista juttelevat ymmärtäväiset vanhemmat vielä nytkin muutamia pyhä-iltoina ja muina jouto-aikoina lapsillensa opiksi ja tulevain elämä-päivänsä ojennukseksi.
Mutta seuraava puhe hänen elämänsä vaihesta ikänsä loppupuolilla olkoon tässä, niitä vasten jotka aina valittavat rehellisyyden ja toimellisuuden maan päällä ei koskaan menestyvän, pantu osotteeksi ja vahvistukseksi sille totuudelle, että toimellisuus ja vilpittömyys ei aina maankaan päällä jää palkinnota.
Sillä hamasta siitä päivästä alkain kuin hän niin kunniallisesti ja niin varsin omaa voittoa pyytämätä oli löydetyn omaisuuden isännällensä, kauppialle takaisin saattanut, alkoi hänen nimensä joutua ympäri maan ja kaupunkien kuuluisaksi.
Hän, joka tätä ennen pahoilta kieliltä monta kertaa itse kerjäläiseksi kutsuttu, ei ollut nähnyt näihin asti muita kuin itsiänsä köyhempia ja kurjempia matalaan mökkiinsä astuvan, äkkäsi muutamana kauniina kesäisenä päivänä komiat vaunut, joita kyllä joka päivä liikkui maantien viereisen asuntonsa sivuitse, seisattuvan ovensa eteen ja keski-ikäisen korkia-sukuisen Herran nousevan vaunuista ja käyvän suoraan ovelle päin.
Tästä oudosta asiasta puoli-hämmästyneenä hypähti hän sialtansa <> mennäksensä kysymään vieraalta, jos hänelle oli tiellä mikä vahinko tapahtunut eli jos hän muutoin niitä köyhästä talosta tarvitsisi.

-3-

Mutta ovella oli hänellä jo matkustavainen vastassa, joka, hyvän päivän annettua, kysyi ystävällisesti: " Asuneeko tässä talossa se toimen mies, joka äsken, nykyisessä maailmassa sangen harvoin tavatulla, rehellisyydellä saatti muutamalle kauppialle äsken näille paikoille pudonneen raha-summan kääsiin?
Vai tekö itse lienettäkin? "
Mökkiläinen.
" Sekö lienen, jota kysytte, en voi oikein tietää, mutta kylllähän minunkin, ei kauan aikaa, onni satutti maantieltä löytämään rahoja, jotka, Jumalalle kiitos olkoon, nyt jo ovat oman isäntänsä, minusta tuntemattoman kauppiaan käsissä.
Mutta kuinka on asia, jota en minä ole sittenpäin puhellakaan maininnut, vähäpä itsekään enää muistanut, voinut teille, hyvä Herra, joka luultavasti asunette jossakussa etäisessä kaupungissa, kuuluviksi-tulla? "
Herra.
" Hyvä työ ei joudu unhouksiin, Jumalalta ei koskaan, mutta, Hänen suomastansa ja sallimuksestansa, ei aina ihmisiltäkään.
Kauppias, jonka sinä hädästä ja hävinkistä pelastit, jonka kunnian ja hyvän nimen sinä säilytit, hän vaimoinensa ja lapsinensa, joiden ajallinen onni oli sinun käsiisi annettu, kohtuullisen kiitollisuutensa osoitetuksi julistavat työtäsi ja toimiasi ympäri maan ja kaupungin.
Heiltä olen minä sen kuullut, ja, asioiltani vaadittu matkaan lähtemään ja halaiten saadakseni sinua nähdä, tulin minä tätä tietä omin silmin katsomaan ja kuulustelemaan sinun ja perheesi osaa ja onnea maailmassa.
- Mutta minun silmistäni näyttää ikään kuin ei onni olisi teitä aivan runsailla lahjoilla muistanut. " -
Mökkiläinen.
" Moni sanoo meitä osattomiksi maailman onneen, minun itseni ei ole vielä eiliseen iltaan asti tarvinnut elämätäni surulliseksi valittaa; mitä tästäpuoleenkin seurannee, se on Jumalan kädessä ja annissa.
Varoja, se on tosi, on meillä vähä; mutta lieneekö rikkaus aina jo yksinänsä niin varsin suureksi onneksi luettavakaan?
- Minä olen mielessäni kiittänyt Jumalaa osastani, nähdessäni monen, mielettömiltä onnelliseksi huudetun, kullatuissa vaunnissa ja pulskiassa pu'ussa, mutta kalvenneilla kasvoilla ja raskaalla mielellä, tuossa pitkin maantietä edes takaisin ajelevan, ikään kuin, sekä ruumiin että sielun puolesta sairastavina, tahtoisivat tuuliin ja ilmoin kipujansa ja vaivojansa karistella ja kuolemaa pakenemalla viivytellä.
Minä en ole eläissäni sairastanut, en toden perään osannut peljätä muuta kuin syntiä, enkä koskaan kovin pahoilla mielin ollut muusta kuin oman sydämeni heikkoudesta, joka ei ole minun aina sallinut rakastaa Jumalaa ja lähimmäistäni niin puhtaalla rakkaudella, kuin velvollisuuteni olisi vaatinut; vaan puutokset ja vajaudet jos jolloin kulloin lienevät sattuneet minua kohtaamaan, ei <> ole vielä kertaakaan yö-rauhaani rikkoneet, muistaissani kuinka monta sataa veljiäni, minua kaikin puolin onnettomampaa j a surkuteltavampaa, minä olen nähnyt eläissäni tuolla tietä myöten ovestani ohitse kulkevan, ja ajatellessani kuinka monella tuhannella, onnellisiksi luettujakin, ei ole puoleksikaan sitä vasten kuin minulle oikeita ilo-päiviä elämässä suotu.

-4-

Nyt alkaa jo voimani väsäytyä ja ruumiini rau'eta, niin kuin tuo ulkonainen majani, joka kaiket ikä-päiväni on minulle ja omilleni ollut suojana ja varjona ulko-ilmojen tuimuutta vasten, nyt jo vähitellen ramenee, ryhmettyy ja kaatumille kallistuu; mutta sitä vasten ovat minulla siviät, nöyrät ja terveet lapset nousemassa, samalla tavalla kuin metsässä uusi tuvan salvos, mätänevän siaan pantava, on minulla jo ylenemäisillään.
Jos vaan nyt vielä jaksaisin saada sen paikoillensa velkaa tekemätä taikka hyviä ihmisiä muutoin kovin suuresti vaivaamata, eipä minulla sitten enää olisi paljo tämän maailman hyvyyttä toivomista. "
( Jatkando toiste ).
Seka-Sanomia.
Englannin Ruhtinatar saapi toisinaan alamaisiltansa ereskummallisia lahjoja.
Muutama vanha rouva lähetti hänelle kerran pienen kissan ja talopoikainen vaimo pari porsasta lahjaksi.
Äsken valmistettiin hänelle muutamassa paikkakunnassa iso juusto, johon tarpeita piti koottaman 750 lehmästä.
Joka maan kulmalta keräytyy sinne ihmisiä katselemaan tätä ihmettä, joka tulee kuljetettavaksi pääkaupunkiin 8 lehmällä, mitä vaan maassa kauniita löytyy ja saatettavaksi 50 komialta neidolta.
Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Heinä-kun 24 päivänä, Laiva Pandora nimeltä, Kippari J. W. Snellman, tuleva Hull, tyhjänä; Wollter, Joh. Rosenberg, Kronstatista ja 27 p. Providence, Henry Graham, Hull, tyhjänä; Österstjernan, H. J. Hansson, Lovisasta, kaikenlaisella tavaralla; Johan Honganen, Abr. Karvanen ja Johannes, Christer Härkö, Pietarista, viljalla; 28 p. Johan Honganen, Joh. Tikka, Pietarista, möbelillä; Fortuna, E.D. Åberg, Lovisasta, kaikenlaisella tavaralla; Nancy Ebeu: Watson, Hull, tyhj änä; Bernadotte, P. Petterson, Stockholmista, kaikenlaisella tavaralla.
Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Heinä-kuun 22 p. Eliza Swan, H. Reed, Leith, lankuilla; Friedrich Wilhelm IV. Martin Gross, Rotterdam, laudoilla; Industry, J. Seebeck, Gloucester, lankuilla; 24 p. St. Thomas, W. J. Riis, Malaga, laudoilla; 27 p. Ruby, Henry Simm, Victoria, E. Renardson ja Boliwar, James Beautyman, Hull, lankuilla; 28 p. Mary, Th. Robinson, Leith, lankuilla.
Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti.
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

-5-

Lisä-Lehti Sanan-Saattajalle Viipurista.
N:o 31.
Vuonna 1841.
[Ruotsin-, saksan- ja venäjänkielistä tekstiä]

-6-

[Ruotsinkielistä tekstiä]

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti