Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 7 päivänä Elo-kuuta 1841.N:o 32. Huomena, 9:tenä Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa, Puolipäivä-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Suomalaisessa seurakunnassa, Apulainen Winter; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Isä meidän Aunuksen kielellä. Taatto meiän, sinä olet taivahal. I Pyhitäh nimi sinun i tulov tjsarstva sinun. I lienöv valdu sinun, kui taivahal i maal. Leiby meiän heittelemätöi anna meille nygy. I anna meille velgat meiän, kui i myö heitämmö velguniekkoin meiän. I elä vie meidy pahah. I päästä meidy ounahas. Isä meidän Lapin kielellä. Utjatjämek, don, gutte läk almin. Basotuvvus du nammat. Bottus du valddegoddat. Dakkujuvvus du dattot most almest, nust maida ädnamest. Adde migjidii odna häive min juokkebäivalasjh laibbamek. Ja adde migidii velgidämek andagassi, nuftgo migis välgoladsjhaidassamek andagassi addep. Ja ale doalvo min gätjtjalussi. Mutto bäste min bahast erit. Isä meidän Viron kielellä. Issa meie, kes sa olled taevas. Pyhitsetud saago sino nimi. Tulgo meile sino riik. Sino tahtmine syndko kui taevas, nenda ka maa peäl. Meie iggapäävast leiba anna meile tänä-pääv. Ja anna meile andeks meie völlad, kui meie andeks annamme oma völglastele. Niink ärra saata meid mitte kiusatusse. Vaid peästa meid ärra sest kurjast. Ei kaikki ole omasi, mikä on kädessäsi. ( Loppu edellisestä N:rosta ). Herra. " Jo minä nyt tunnen ja julkisesti tunnustankin sinua itsiäni onnellisemmaksi, <> vaikka moni sekä läheellä että kaukana minua kunnioittaa, moni myös sekä virkani ja varani että myös muun onneni suhteen minua kadehtii, ja karsaasti katsoo. -2-Mökkiläinen. " Kiitän nöyrimmästi, hyvä Herra, minua muistamastanne jo ennen kuin minua vielä tunsittekaan; olkoon myös tahtonne, jos vaan ei lapseni lahjoistanne oppisi ylpeilemään jo ennen antiin enemmin luottamaan kuin Jumalaan ja omaan ahkeruuteensa. " Näin keskusteltua ja tuumailtua erkani vieras tyytyväisenä ja hyvillä mielin, hyviä ja kelvollisia lahjoja jokaiselle perhekunnan jäsenelle paitsi isäntää itsiä jaottuansa, luvaten vielä toistainkin käydä heitä katsomassa. Asia tuli kohta kuuluviksi, ja vähitellen alkoi muitakin matkustavaisia seisattua tähän päivään asti tuntemattoman torpan kohdalle ja käydä sen matalaan tupaan puhuttelemaan sen köyhiä, vaan kunniallisia ja tyytyväisiä asukkaita. Jokaisella oli jotakuta tiettämistä eli vaatimista, yhdellä yhtä, toisella toista, ja kuin mökkiläiset, aina nöyrät ja valmiit vieraita auttamaan ja palvelemaan, eivät kulungistansa ja vaivoistansa koskaan vaatineet ylellistä hintaa ja palkintoa, ja viimeksi mainituista tavallisesti ei tahtoneet otta vähääkään vastaan, niin karttui heille päivä päivältä enemmin vieraita, jotka oudoilla paikoilla matkustellessa aina enemmin halajavat talon ihmisiltä leppeyttä ja ystävällisyyttä kuin runsasta ravintoa taikka muuta hyvää. Jokainen heistä jätti, monta kertaa talo-väen tahtomattakin, rahaa eli jonkun muu kappalee talon hyväksi jälellensä, ja niin havaitsi perheen isä yht'äkkiä kirstussansa raha-säästön, jonka vertaista hän ei vielä eläissänsä ollut omanansa tallella pidellyt. Eipä nyt monta viikkoa kulunut, ennen kuin uusi, soma, iloisa, entistä väljempi tupa seisoi vanhan sialla valmiina, suurilla lasi-ikkunoilla ikään kuin kutsuen ja kehoitellen tietä myöten kulkevia katsomaan tuvan sisusta ja siivoa. Siitä kasvoivat aikaa voittain talon varat aina suuremmaksi ja muutaman vuoden perästä aljettiin köyhää mökkiä kyläkunnassa ja ympärillä jo mainitta uudella nimellä, se on, rikkaaksi taloksi. Mutta ei uusi nimi ja uudet varat kuitenkaan tuoneet uusia tapoja taloon, vaan kaikki talon ihmiset, nuoret, vanhat, säilyttivät entiset tapansa, uskollisuuden, toimen, nöyryyden, hyväntahtoisuuden ja vilpittömän Jumalan pelon, niin kuin kalliimman ja katomattomimman omaisuutensa muinoinkin, muuttumattomana. -3-Ehkä on eromme enennetyllä iällä ollut jo kestävä kyllä, suosio sielumme kiinnittää, ystävät muistolla yhdistää. Vaikka on vaiheilla kuoleman hetki, ei mene mielestä riemuinen retki; viipyen vielä se vaikuttaa, onnea ollutta ilmoittaa. Kallis on kaiketi kullalla hinda, kallihin rakas ja kytevä rinda, jota ei jakseta jähdyttää, erolla, vuosilla eksyttää. Sydän on sima ja metinen mieli, palava poveni; vaan kova kieli ei taida sanoja taivuttaa ja sitä sinulle ilmoittaa. Toivo on tallella elämän teillä, että on endinen rakkaus meillä, sulana suosion säilyttää, virvoittavaisena viivyttää. W - s - Miitelmiä. Koska tykönäs huomaiset alkavan tytyä omiin sielun-avuhusi, niin katsele muita, jotka ovat tähdellisemmät kuin sinä, että kiista kehoittaisi sinua. Mutta koska tunnet itsesi tytymätöinä onnehesi, niin katsele niitä, jotka ovat huonommassa tilassa kuin sinä, ettäs oppisit tytymään osahas. Viisaat ottavat oppia vihollisiltansa; narrit tuleevat opettajainsa vihollisiksi. -4-Jos rehelliset ja kunnioitettavat miehet joutuuvat eripuraisuuteen toinen toisensa kanssa, niin on tavallisesti alussa yhden vika; mutta jos riita kauvan kestää, niin tuleevat molemmat vikapäiksi. Me näemme kuinga paljo yhdellä ihmisellä on, ja sentähden me kadehtimme häntä; mutta jos me näkisimme kuinga vähä hän nautitse ja hänellä on iloa siitä, niin me surkuttelisimme häntä. Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Heinä-kuun 29 päivänä, Laiva Hippogriff nimeltä, Kippari C. Needham, tuleva Köpenhamn tyhjänä; Canowa, Robert Clarke, Turusta, tyhjänä; Simon Honganen, Simon Huunonen, Pietarista viljalla; 30 p. Nicolai, Wasili Dremin, Narvasta, alabaster; Masau, W:m H. Allen, Kronstatista, tyhjänä; Betty, J. C. Dusing, Rigasta, viljalla; 31 p. Parken, W:m Dawison, Kronstatista, tyhjänä; Norwal, John York Reay, Köpenhamn, tyhjänä; Elo-kuun 2 p. Alexandra, Thomas Schönberg, Haminasta, muuttokaluilla; 4 p. Sylphide, Alexander Malm, Trapani, suoloilla; 5 p. Stella, Robert Park, Hull, tyhjänä. Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Heinä-kuun 30 p. Fortuna, C. D. W. Åberg, Lovisaan, tyhjänä; Elo-kuun 2 p. Pandora, J. W. Snellman, ja Chieftan, John Ness, Hull, lankuilla; 3 p. Lillan, Alex. Mahkonen, Turkuun, talikynttelillä; 4 p. Taivo, Staffan Falk, Pietariin, tervalla ja puilla; Alexandra, Thomas Schönberg, paju-kuorilla; Bernadotte, P. Petterson, Pietariin, tyhjänä; Österstjernan, H. J. Hansson, Lybeck, laudoilla. [Ruotsinkielistä tekstiä] Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti. Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff. -5-N:o 32. Vuonna 1841. [Ruotsin- ja venäjänkielistä tekstiä] -6-
|