Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 38
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 11 päivänä Syys-kuuta 1841.
Huomena, 14 Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Puolipäivä-saarnan Kirkkoherra Norring; Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan v. Kirkkoherra Relander; Puolipäivä-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Stolpe.
Viipurista.
Viimeisenä Lauvantaina 4:nä päivänä tätä kuuta, tuli Ladoga nimisessä Höyry-laivassa Venäjän valtakunnan Ulkomaan-Departementin Päämies Reivi Nesselrode, ynnä Englannin valtakunnan Ministerin Blomfieldin ja Preussin Ministerin von Liebermannin kanssa, Baroni Nicolain tykö Vanhassa Viipurissa, jotka Herrat käytyä Sunnuntaina Imatran koskea katsomassa, lähtivät täältä maanantaina takaisin Pietariin.
Kimala.
( Loppu 34:stä N:rosta ) Tarvitsettehan te ruumiinne väeksi terveellisen ja ravitsevan ruoan, niinpä eläimennekin.
Jos hevosen ei pidä väsymän työssä ja lehmän ei ehtymän maidossa, niin älköön puuttuko ravintoa.
Kaikki elävä tarvitsee elatusta, ei yksin ihminen ja raavas, mutta myös puut, viljat ja ruohot.
Siksihän te väetätte peltonne; mutta eipä se vielä ole kyllä, se pitää väetettämän runsaasti.
Tuossapa joku naapureista mainitsi, panevansa kaiken melkein runsaan tadet-varansa peltoon, eikä kuitenkaan saavansa niin paljon viljaa, kuin Pietari pienemmästä pellostaan.
Tosin vastasi Pekko, mutta peltosi on liian suuri karjaasi vasten.
Niinkuin hyvästi ruo'itettu lehmä lypsää enemmin, niin myös pelto hyvässä tateessa tuo paremman annin, kuin harvoin ja vähän väetetty.
Työ laihalla ehkä suuremmalla pellolla on suurempi, mutta hyödytys pienempi.
Tästä syystä jätin minä suuren osan pellostani <> niityksi, sen ensin hyvin väetettyäni.

-2-

Seuraavana vuotena sain minä tällä tapaa kylliksi tadetta muulle pellolleni, ja sillä muotoa rikkaamman niiton.
Pellon panemisella niityksi varustin minä viljemmalta heinää, ja lisäsin sitä myöten karjaani, mutta aina siinä määrässä jotta taisin ne hyvästi elättää.
Katsoinpa tarkastikin jotta karjani olisi hyvää laatua, enkä säälinyt rahaa hyvää lypsylehmää saadakseni.
Maito-rikkaan laadun hankittua, kasvatin itse hiehoja, alusta omaksi tarpeekseni, mutta kohta myös kaupaksi.
Kuitenkin otin aina tarkan vaarin hyvästä ruo'ittamisesta, enkä pitänyt enemmin karjaa kuin niitty ja pelto runsaasti voi ravita, sillä hyvässä ruokossa antaa se enemmin ja parempaa maitoa, voita ja lihaa, sekä voimakkaamman tateen, kuin kehnossa.
Näin lisäsin vähässä ajassa tadet-varani ankaralla sonnalla, ja siinäpä on talonpojan rikkaus.
Myös eläinten kusen käytin hyödykseni.
Nännien eli koloen kautta kokosin sen suuriin maahan kaivettuihin tiinuin, ja valoin sillä mutaa, jota olin vetänyt suuriin kokoloihin pellollen.
Inhosipa moni teistä, pilkkasi ja nauroi minua kuin minä kaupungista vedin ihmissontaa ja sekoitin sen raan mudan kanssa ja sitten levitin niityille ja viljoille palaneena väkeväksi ruoka-mullaksi - rikas oli vaivani palkinto.
Sitä myöten kuin tadet-varani lisäyntyi, aloitin minä uudestaan viljellä entisiä, niittyinä levänneitä pelto-sarkojani.
Niittynikin antoivat nyt tadehdittuna kolmet vertaa ja kolmet kertaa parempaa heinää, entistä vasten.
Tällä tapaa saatuani sekä pellot että niityt oikiaan ruokkoon ja voimaan, aljin soita viljellä.
Teidän kokeenne niiden kuivaamiseksi eivät myöntyneet, minä tutkin sentähden maan tilaisuuden.
Havaittuani mudan pinnassa, sen alla hiekan, mutta hiekan alla perustuksena raskaan saven, joka ei laske vettä lävitseen, mutta aina pitää maan pinnan märkänä ja ruosteisena, kaivoin minä niska-ojat ja ei yksin hiekkaan asti, mutta vielä korttelin verran saveen, jolla muotoa estin vesi-itkun suota piirittäviltä ylänneiltä.
Kapaleet tein nyt pitkät mutta ei leveämmät viittä syltä.
Ruostet katosi, halla pakeni ja nyt näette ne taikka altoavan viljoillaan taikka viherjöitsevän ruohoillaan.
- Missä on nyt niiden entinen kanerva, sammal ja raitapehkot.
Nyt aloittivat talonpojat Kimalassa harjoittaa Peroselta saatuja neuvoja, ja moniassa vuodessa nähtiin niiden hyödytys.
Mutta silloin tuli aivan kuiva kesä, pouta rasitti suuresti peltoja ja niittyjä, muille tuli katovuosi, mutta ei Pekolle.
Hän salpasi likeiset ojat ja laski niiden veden niityilleen, josta ruoho luokastui ja antoi runsaan heinätulon.
Tästäkin ottivat sitten vaarin Perosen nyt jo ahkerammat naapurit.
Kylä oli yhteisesti jo tullut varakkaammaksi seuratessaan Pekon toimellisuutta; hänellä oli kuitenkin suurin siunaus.
Jokaisen kelvollisen maa-tilkun oli hän viljellyt, ja jokapaikassa <> palkittiin hänen taitonsa ja uurautensa.

-3-

Hänen niittynsä semminkin olivat ihme koko tienoolle, ja naapurit olisivat mielellään luulleet hänen maatansa omaansa paremmaksi, jos ei olisit nähneet samain tiluksien kehnoja tuloja, niiden entisen isännän aikana.
Nyt kysyttiin häneltä, miksi hänen niittynsä olivat muita hyötysemmät?
Ettekös ole havainneet, vastasi Peronen, kuinka jokainen raavaslaatu rakastaa erinäisiä paikkoja ja paremmin menestyy näillä itse-valituilla laitumillaan?
Vieläpä ruohot enemmin valitsevat maaperää, jossa he kasvavat.
Erinäiset ovat ruohot kostiassa maassa, erinäiset kuivassa, ensimmäiset menestyvät alangoilla toiset ylänneillä, erinäiset ovat ne siimeksessä, erinäiset auringon säteille auvimmilla rinteillä, erinäiset savessa, erinäiset hiekassa, erinäiset mutamaassa.
Tavalliset eli luonnolliset niityt ovat peitetyt aivan erinäisten ruoholaatuin paljoudelta, jotka eivät yhtä-aikaa valmistu ja sentähden harvoin antavat voimakasta heinää, jos ei niitä varhain lyödä; mutta tämän kautta ne aikaa-myöten pilautuvat eli turmeltuvat, siitä syystä, että he eivät pääse siemenelle, eivätkä saa sitä kylvää tuleviksi anneiksi; muitenkin varhainen heinänteko pienentää pieleksen isäntänsä suureksi vahingoksi.
Monet raavaan ruoaksi käytetyt kasvut ovat vihdoin sopivammat ja tulosammat.
Näistä syistä on hyödyllisin, peltoen voimaan saatua, viljellä vuorottain jyvä-viljoja ja ruovitus-kasvuja, valittuja maaperää ja konnun tilusta myöten.
Ruovitus-kasvuen siemenet kylvetään silloin sekä ruis oraasen sekä kauraan keväällä ruohoja viljellessä; taikka pannaan maa-omenia, taikka istutetaan kaalia ja lanttuja, taikka viljellään naurista karjalle.
Sopivaisten ruohosiementen kylvöstä ovat niittyni niin antisat.
Jos suonetta ja suvannetta, tahdon minä vähän väliä kertoa teille, rakkaat maa-miehet! miten maaviljelys ja karjankaitsento muualla maailmassa harjoitetaan ja miten te niiden parantamisella taidatte oman tilanne parantaa, nähdäksenne vihdoin ettei ajallinen elämä Luojalta ole yksin vaivaksi ja murheeksi annettu, mutta myös etenkin valistukseksi, sivistykseksi ja iloksi!
n. - r.
Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Elo-kuun 30 päivänä, Juno nimeltä, Kippari Joh. Axelqwist, tuleva Hull kaupungista, suoloilla; Syys-kuun 2 p. Boliwar, H. J. Christiansen, Stawanger, sillillä; 6 p. Catharina, Adam Lenker ja Catharina, Gustaf Wilmarkus, Pietarista, viljalla; Fanny, Matts Kuningas, Pietarista, kaikenlaisella tavaralla; 8 p. Aura, Gustaf Andersson, Riigasta, kauroilla; Mathilda, A. Nackström, Lybeck, kappale-kaluilla.
Seuraavaiset Laivat ovat täältä pois lähteneet: Syys-kuun 4 p. Jupiter, O. Högwall, Narvaan, lankuilla; 6 p. Delphin, Fredr. Lindberg, Turkuun, tyhjänä; 7 p. <> Juno, Joh. Axelqwist, Hull, lankuilla; 8 p. Michael, Eric Penti, Helsinkiin, ruisjauhoilla.

-4-

[Ruotsinkielistä tekstiä]
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti