Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 18 päivänä Syys-kuuta 1841.N:o 38. Huomena, 15 Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Puolipäivä-saarnan v. Kirkkoherra Relander; Suomalaisessa seurakunnassa Gymnasin Yli-Opettajan siainen, Mag. Alopaeus; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Stolpe. Porvon Hiippakunnan Sanomia. Kivennavan Kirkkoherra, Viipurin Rovastikunnan Kontrahti Rovasti H. Borenius kuoli 20 päivänä äsken päättynyttä Elo-kuuta. - Haettavana on Kirkkoherran virka Kivennavan seurakunnassa. - Kirkkoherran Apulainen G. Bäckström on määrätty Kirkkoherran viran toimittajaksi Kivennavalle. Maan pinnasta ja päällys-puolesta. Kasvukunnasta. ( Jatkanto N:o 33:sta ). Jumala on sallinut kasvukunnan tuoda hyvänmaullisimpia ja suloisimpia hedelmiä eläville herkuksi, niinkuin monenkaltaisia marjoja, päähkyniä, maanhedelmiä ja muita; ja Hän on usein niin laittanut, että nämät hedelmät saisivat olla rauhassa, siksi kuin ovat valmistuneet ja kypsyneet. Moniaat ovat siihen saakka pahanmakuiset. Puut kantavat hedelmiänsä korkialla maassa, estäin niin eläimiä niitä noutamasta: ja pudottelevat niitä vasta silloin, kuin ne jo ovat oikein joutuneet ( kypset ). Löytyy senkaltaisiakin kasvuja, jotka ovat terävillä piikillä varustetut, jotka heitä säilyttävät; vaan joiden hedelmät, valmiiksi tultua, avautuvat itsestänsä ja ikään kuin tarjoileksevat ohitse kulkevaisille. -2-- Toiset puut sitä vastaan antavat mehua, joka ei kovetu, niin kuin koivu ja vahtera keväillä, ja niin edespäin. Vaan katselkaamme, likemmin kasvuja erittäin - Niistä me kuitenkin nimitämme ainoastaan niitä, jotka meiltä ovat tunnetut, ja joista meillä suurin hyöty on. Täydellisimmillä kasvuilla on kaksi taikka yksi sydänlehti. Sydänlehdeksi kutsutaan ne lehdet, jotka ensisti nousevat, siemenen idättyä ja ovat toisista erimuotoiset. Tämä erimuotoisuus havaitaan parhaimmiten keväillä, koska siemenet itävät. Kaali, esimerkiksi, nousee kahdella sydänlehdellä; mutta kaikki viljalaadut ainoastansa yhdellä. Ne meillä tunnetut hedelmiä kantvaiset puut ovat: Omenapuu, perunapuu, pihjala ja kirsipuu: lämpeemmissä maissa kasvaa hedelmäpuita, jotka mehunsa puolesta ovat mainittuen puiden laatuiset. Suuruutensa suhteen nimitämme Lunttipuun, joka niin laajalle levittää oksansa, että yksi ainoa puu aikaa myöten on kuin horho, jonka lehtien alla tuhatta ihmistä yhdellä haavaa taitaa löytää varjoa, ja jonka hedelmä on pienten viikunoen näköinen, punainen, makia ja suloinen. Muut mehuttomia hedelmiä kasvavaiset Lehtipuut ovat monenlaatuisia. Ne kelpavat erinomattain rakennuksiksi ja käsitöihin, niin kuin Tammi, jonka hedelmä Terhoksi mainitaan, Päähkynäpuu joka antaa päähkyniä, Leppä, Koivu, Haapa, jonka lehdet värisevät pienessäkin ilman löyhkeessä. Ja vieraissa maissa kasvavista puista mainitsemme vaan Kampväärtti puun, jonka pihka on se meiltä usein trvittu kampvärtti. Kuuluisimpia puulajia ovat Havupuut, helposti tunnetut naskalinkaltaisista aina viherjöitseväisistä lehdistänsä, jotka Havuksi kutsutaan - Hedelmä kutsutaan kävyksi. Varsi, jonka kätköissä pihka ( hartsi ) löytyy, jättää aineita rakennuksiin ja käsitöihin. Senkaltaiset ovat Mänty, taikka Petäjä, Kuusi taikka Näre ja ulkomaalla kasvava Cederipuu, jonka ympärys on monta kyynärää mitalta; tähän kuuluu myös se pienillä havuilla puettu kataja pensas, jonka puu on hyvänhajullinen ja astioiksi mainion hyvä ja kestävä. ( Jatk.toiste ). -3-( Jatkanto 35 N:rosta ). Aika on silloin joutavassa, kun on pappi soutamassa. Aika on tulla, toinen mennä, kolmas varsin ilman olla. Aika sataa, koska heinät ladossa. Aika se on hyvä aika: heinät saattapi latohon. Aika tulla, toinen mennä, kolmas orvon ajatella. Aika tuopi tyynen meren, aika vuotavan venehen. Aika vanhin, avaruus suurin. Aika vanhin vanhimmista, ilma suurin suurimmista. Aikaisin kirkkoon, myöhän keräjään. Aikanansa kirkkoon, hiljan kapakkaan. Aikanansa mies aikoo, mutta lopussa kiitos seisoo. Aikavat herrain kiireet. Aikoihin Ahdin elätti, päivihin Pätösen pojan. Aikuinen orjan aita, pojan polvi päivyinen. Aina antapi Jumala, lupaapi armo luoja, arkena anelialle, pyhänäkin pyytäjälle. Aina auttapi Jumala, ajan kunki katkasepi; ei ole vielä velvonunna, eikä tahtonna takasin. Aina kala vedessä, ehk' ei aina apajalla. Aina kuluu kulkevalta, pitäjältä pirskahtapi, se kuluu, jos kukkoinaki, menee mämmi ruokinaki. Aina on aika viriällä kiiret laiskalla kotona. Aina on hyvä pahoa pakossa, häppe hätävarana. Aina onni saanehella, ei aina ansainnehella. Aina siihen korsi jäää, kuhun kuorma kaatuu. Aina tauti tiinehessä, yskä heikkohenkisessä, vaiva vanhassa akassa. ( Jatk. toiste ). [Ruotsinkielistä tekstiä] -4-Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|