Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 16 päivänä Tammi-kuuta 1841.N:o 3. Huomenna, 2 Sunnuntaina Loppiaisesta saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Kirkkoherra Norring; Suomalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Huchtman; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Turvaa aina Jumalaan. Jatkanto 2:sta N:sta. Kuitenkin koin minä kaikesta voimastani sotia sitä syntistä himoa vastaan, ei ainoastaan edellä mainitun käskyn kertomalla, vaan myös mieleeni johdattamalla niitä sonoja, jotka minä muistin isä-vainajani sekä sekä itse elämänsä ojennus nuorana ja lohdutuksena pitäneen että myös minulle usiasti lukeneen isosta, pyhästä kirjasta ja jotka sanat sittenpäin ei ole mielestäni luopuneet, näitä: väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen ja joihin äitini sitten aina jatkeli vielä tämän hellän muistutuksen minulle samas ta heiltä molemmilta parhaana tavaranansa pidetystä kirjasta: älä murehdi, poikani, me olemme tosin köyhät, mutta me saamme paljo hyvää, jos me Jumalata pelkäämme, vältämme syntiä ja teemme hyvää. Mutta mitä pimiämmäksi yö synkeni, sitä kipiämmästi alkoi sydämeni yllyttää minua pahantekoon - oikeinhan siis kaikkia synnin harjoituksia pimeyden töiksi kutsuttaneekin - ja minä viskeiliin vuoteellani kupeelta toiselle ihan tuska palavissa. Silloin muistuivat mieleeni nämät sekä kirkossa että kotona kuullut pyhät sanat: jos sinun oikia silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä tyköäs; ja jos sinun oikia kätes pahentaan sinun, niin hakka se poikki, ja heitä pois tyköäs. Sillä parempi on sinulle että yksi jäsenistä hukutetaan, kuin koko sinun ruumiis pitäis helvettiin heitettämän; ynnä näiden sanain kanssa muistui mieleeni myös niiden, vanhemmilta kuultu, selitys ja minä ajattelin: " Eiköhän ne sanat koskene minun nykyistä tilaani? Silmä ja käsi, sen minä visusti tiedän - merkitsevät tässä ainoastaan tilaisuutta pahuuteen; niiden <> puhkominen ja poikki-hakkaaminen merkitsee vaan sitä, että meidän tulee välttää ja paeta kaikki senkaltaiset tilaisuudet, vaikka ne olisivat meistä aivan niin hupaisat ja mieleiset, kuin edellä mainitut ruumiin jäsenet ovat ilon ja riemun antavaiset. -2-Kukkaro tuolla ikkunalla sytytti syntien himon sydämeeni. Nyt minä sen ymmärrän, että Jumalan sana ei suinkaan vaadi minua puhkomaan pois silmääni, joka yhä kääntyy tuonne vieraan omaisuuden puoleen, eikä hakkaman poikki kättäni, joka usiammin kuin kerran jo on ojentunut ottamaan sitä omaksensa, vaan tahtoo minua jättämään tätä paikkaa, joka, niin hyvä kuin sen minusta lieneekin, pahentaa minun, se on, vetää ja houkuttelee minua syntiin ja pahuuteen. Pois siis, pois! tästä, vaikka ulkopuolella kynnyksen kuolema olisi minua odottamassa - Sen sanottua karkkosin minä vuoteelta, viskasin vähät vaatteet päälleni ja alas kiitää pilkko-pimeässä pitkin ahoja, tiestä mitään tietämätä, ikään kuin vihollinen olisi perästä ajanut. Pian toki rauheni sydämeni ja minä aloin tuntea, että minä olin suuresta vaarasta päässyt, josta nyt kiitin Luojaani sydämestä; mutta rauhan enentyissä ruumis hetki hetkeltä raukeni ja vihdoin tuntein että uupuneet jalat ei enää tahtoneet hervonnutta ruumista edemmäksi kantaa, vaivuin minä paljaalle aholle pitkälleni ja olin, vaikka kylmä kivi pää-alaisena, kohta syvään uneen uponnut. En tiedä koko elämässäni rauhallisemmasti levänneen, ja taidan siis omasta kokemuksesta todistaa, että parempi rauhallisella omalla tunnolla maata kylmän maan päällä, kivi-nasturat alaisena ja pää raunioa vasten nojassa, kuin sisällisesti rauhattomana lämpöisessä kammarissa untuvilla uiksennella. En tiedä myöskään sanoa kuina kauan olisin maannut, jos en maatessani äkisti olisi tuntenut kovan kouran käsi-varteeni tarttuvan ja minua siitä kovasti puistelevan. Silmät auki saanut näin minä Myllärin seisovan edessäni, ja vielä uni-pöppyröissä ollen, muistin minä itsiäni pahantekijäksi ja luulin hänen nyt tulleen minua karkulaista kiinni ottamaan. Sen tähden riuhtasin minä, hämmästyksestä hengettömänä, väki-rynnäköllä itseni hänestä irti, pakoon lähteäkseni; mutta ennen kuin vielä ehdin paikaltakaan liikahtaa virkenin js toinnuin minä vähitellen ja sitä myöten myös mieleni rauheni, etenkin nähdessäni hänen ei kiivastuneena ja kostonhaluisena, vaan leppiänä ja ystävällisenä edessäni seisovan. Vihdoin, vielä äimeissä ollessani, kysäsi hän isän äänellä: " Mikäs sinun, poika parka, lämpimästä tuvasta yö-kylmällä tänne aukialle aholla kannatti? Eikös minun käytökseni ollut sinusta mieltä myöten, vai pelkäsitkö minua mies-murhaajaksi? - " En sinua pelolla pakoon lähtenyt, vaan pakenin tuntein että parempi on paeta <> kuin vähin voimin antaa itsensä vaaraan ja peljäten että jos aamuun asti viipyisin, en enää eläissäni tohtisi sinua eli toista kunnon-miestä silmiin katsoa. -3-" Nyt minäkin puolestani tahdon sinulle ilmoittaa, että minä ensimmäisestä silmän räpäyksestä sinun eteeni tultuasi, näköösi mielistynyt, aloin halajaa saadakseni sinua tarkemmin tuntemaan ja siinä aivoituksessa siis varten vasten panin, sinua koetellakseni, raha-kukkaron sinusta salaan vuotesi-kohtaiselle ikkunalle, pitäin, sinun tietämätäsi, kaikki liikuntosi silmilläni. Jo minä sinun nyt tunnen ja hamasta tästä hetkestä ei pidä sinun, jos vaan Jumala minun perheeneni ja taloneni vaaroilta ja vahingoilta varjelee, enää vajautta ja kurjuutta kärsimän. Minulla on Jumalan kiitos, sekä työtä että ruokaa, ja niin kauan kuin sinä tämän mielesi säilytät ja kaikissa Jumalaa silmäisi edessä pidät, tahdon minä sinua oman poikani vertaisena pitää. " - Niin puhui tämä tunnon-mies, Mylläri, ja mitä hän lupasi, sen hän myös täytti; - Jumala siunatkoon häntä siitä runsaimmalla siunauksellansa. Siitä päivästä asti on jo toinenkin hetki heittänyt maailmalle jäähyväisiä, ja nämät harmaat karvat korvallisillani ovat nähtävä todistus siitä, mutta ei ole vielä päivää läpi käsien päässyt ett'en minä olisi ylhäältä taivaasta toivottanut hänen aikoja sitten maassa maatuvalle ruumillensa rauhallista lepoa maan povessa, aina Luojaa kiitellen, että hän isällisestä armostansa katsoi minun heikkouttani ja ijankaikkisesta neuvostansa ja viisaudestansa otollisella ajalla lähetti minulle avun, taivaasta tulleen, vaikka ihmisen haamussa minulle ilmestyneen. Vaan sinä nuorukainen näistä minun nuorudeni kokeista ja elämäni äkillisestä ja ihmeellisestä vaiheesta ota oppi itsellesi, että maailmassa edes päästäksensä, ei tarvitse ihminen suurta voimaa, suurta viisautta, ei ylhäisiä ystäviä, sukua, eikä heimoa, jos hänellä vaan on vahva ja järkähtämätöin uskallus Häneen, joka tuntee kaikki ihmisten tarpeet ja putokset, niin hyvin kuin heidän ajatuksensakin. Hänen turvissansa olen minä niin kuins äsken kuulit ja hamaan tähän päivään saakka elon tietä tehnyt, ylellisille huolille sydämessäni siaa valmistamata, ja hänen siipensä suojauksessa toivon minä sinunkin löytäväsi vahvimman varjon ja suojeluksen kaikilta maailman kohtauksilta ja kovan onnen myrsky-tuulilta. Sinä valitit äsken tilaasi surkiaksi, sen tähden että ihmiset sinua orvoksi kutsuvat, sanoen mielettömästi: " ei tuolla heikolla ole turvaa maailmassa, enemmän kuin taivaan linnulla oksalla. " Mutta mitäpäs sinä heidän puheistansa? Se vaan on oikein orvoksi sanottava, joka ei tiedä eli tahdo antaa itsiänsä taivaallisen isän turviin; mutta se tila on ihmisen omassa tahdossa ja vallassa. Kavahda sinä itsiäsi siihen tulemasta. Nyt et sinä vielä ole <> orpo, että turvata elämässä. -4-- Niin tämä kelpo-mies. Ja poika lakkasi itkemästä ja vaikeroitsemasta, turvaten Jumalaan. Eikä hänen tarvinnut elinaikanansa paheksia tämän toimen-miehen neuvoa seuranneensa. Nyt on hän siinä tilassa, että hän voipi ei ainoastaan neuvolla, vaan myös työllä hoidella horjuvia; mutta hänen leppiä, hiljainen ja nöyrä käytöksensä jokaista kohtaan osottavat, että hänellä vielä on opettajansa ja hyvintekiänsä vakuutus ja neuvo ei ainoastansa muistissa, vaan myös sydämessä, niin että hän vielä tänäkään päivänä ei luota taitavansa omin varoin tehdä kulkunsa maailman läpi, vaan nyt niin kuin ennen luottaa Jumalaan. Nuorukainen, joka alat taivutella askeleitasi elämän tielle, jossa moninaiset tapaukset taitavat sinua kohdata, turvaa sinäkin aina Jumalaan ja Häneen yksinänsä! - Seka-Sanomia. Warschan nimisessä Puolan maan pääkaupungista eli äsken 20 melkein sadan vuoden ikäistä rouvaa. Edesmenneessä Touko-kuussa kuoli niitä yksi, äsken nimitettyyn ikään päästyänsä. Tämän vuoden Kihlakunnan Talvi-käräjät alkavat Viipurin Hovi-oikeuden alla olevissa Kihlakunnissa seuraavaisina päivinä: Sortavalan Kihlakunnassa: Uupuniemen pitäjän käräjä 12 p. Helmi-kuuta Käräjä-huoneessa kirkon tykönä. Ruskealan pitäjän k. 4 p. Maalis-kuuta toistain määrättävässä paikassa. Sortavalan kaupungin ja maaseurakunnan k. 24 Maalis-kuuta Liikolan tilalla Sortavalan kaupungin tienoissa. Salmiin Kihlakunnassa: Salmiin pitäjän k. 15 p. Helmi-kuuta Käräjä-kartanossa Miinalan kylässä. Suojärven pitäjän ja Korpiseljän Kappelin k. 1 p. Maalis-kuuta Revonniemen tilalla Tschipakan kylässä. Impilahden ja Suistamon pitäjien ja Kitelän Kappelin k. 15 p. Maalis-kuuta Arposenmäen tilallla esinnämainitussa pitäjässä. Pielisjärven Kihlakunnassa: Juuvan Kappelin k. 15 p. Helmi-kuuta Lukkarin kartanossa kirkonkylässä. Nurmen pitäjän k. 8 p. Maalis-kuuta Käräjä-huoneeessa kirkonkylässä. Pielisjärven emäkirkon k. 29 p. Maalis-kuuta Pekkalan tilalla Lieksan kylässä. Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti. Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff. -5-Sanan Saattajalle Viipurista. N:o 3. Vuonna 1841. [Ruotsinkielistä tekstiä] -6-
|