Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 41
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 2 päivänä Loka-kuuta 1841.
N:o 40.
Huomena, Mikkelin päivänä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Puolipäivä-saarnan Kirkkoherra Norring; Suomalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Stolpe.
Ensi-Tiistaina 5 päivänä Loka-kuuta saarnaa Hovi-oikeuden saarnan v. Kirkkoherra Relander.
Porvon Hiippakunnan Sanomia.
Jääsken eli Pietarinkirkon Seurakunnan Kirkkoherran vaaliin on pantu: 1:ksi Koulu-opettaja Viipurista, Tähtikunnan Jäsen A. J. Tesche, 2:ksi Lemin Kirkkoherra C. G. Streng ja 3:ksi Hiitolan Kirkkoherra, Rovasti D. Saelan; ja Jämsän Seurakunnan Kirkkoherran vaaliin 1:ksi Koulu-opettaja Haminasta G. M. Nordström, 2:ksi Kuhmoon Kappalainen C. G. Lyra ja 3:ksi Helsingin Kaupungin Kappalainen J. Z. Lange.
- Ruskealan Kappalainen C. A. Hildebrand kuoli edesmenneen Syys-kuun 10 päivänä.
- Kappalaisen virka Ruskealassa on haettavana.
Turun ja Helsingin sanomissa luimme kertomisen vuosi-koettelemuksesta, jossa 3 p. viimo Elo-kuuta Mustialan maaviljelys-koulussa opissa olevaiset tutkittiin.
Lyhykäisesti ne mainitsevat: Viimo vuoden 1 p. Marraskuuta avattiin tämä koulu ainoastaan kahdellakymmenellä oppivaisella.
Kolmet olivat kuitenkin eronneet koulusta ja tutkinnossa jälellä vaan seitsemäntoistakymmentä, niistä yhdeksän päällikkö-yksi lammasto-oppivia ja seitsemän karjasto-oppiataria.
Miespuolisten osotettua harjautumisensa luvunlaskussa, tutki koulun direktori Herra Intendenti ja tähtikäs Gripenberg päällikkö-oppivat maaviljelys-opissa ja karjasto-oppiataret karjankaitsennossa ja voinvalmistuksessa, sitte kyseli opettaja Herra Fock oppivia hevosen ulkonaisista <> tunto-merkeistä.

-2-

Sen alla katseltiin oppivaisten Kirjoituksia ja kaava- ( modelli ) ja kartta-kirjaelmia.
Tutkinto vakuutti lyhyen opinajan hyvin käytetyksi, sillä vastaukset olivat selvät ja tyydyttäväiset.
Erinäisen ylistyksen ansaitsivat oppivien kaava- ja niekkaelma- ( konsti ) kirjailemat.
Tutkinnon pätettyä ja koulusta tehtyin viljelyskoneiden silmäiltyä, joista koneista tässä mainittaneen: harju-atra ( drillplog ), kuohottaja ( scarificator ), juurittaja ( extirpator ), vieru-astua ( rullharf ), vino-astua ( rhomboidalharf ) ja erinäisiä kylvökoneita, myös koet-kynnön ja koet-ojankaivun toimitettua, katseltiin juustopaino, jossa karjasto-oppiataret valoivat kymmennaulaisen juuston.
Sitte katseltiin koulun uudisrakennukset ja työskellyshuoneet: kuoharin tykönä oppivien neuvomiseksi hyvin valmistettu hevosrunko: karjakartano ja lammashuonet: vielä tiili-ruukki, paja ja keskoinen asuma yhdelle Ruotsista pellavasviljelyksen vuoksi kutsutulle perheelle: niin myös Bomanin tapaan tehty aita, joka yhteisen ja ansaitun tarkkauden herätti.
Kaikki todisti suurimman järjestyksen, ja yhteisellä ylistyksellä mainittiin tutkintoa, koulun kuntoa, hallituksen kiivautta ja Directorin toimellisuutta.
Oppivat lisäntyvät 1 p. Marraskuuta kolmeenkymmeneen asti.
Sydämellisestihän iloitsenee jokainen Suomalainen tästä koulusta, jongan kautta maanviljelykselle rakkaassa isänmaassamme järjellinen meno valmistetaan, ja suonee sille kaiken menestyksen ja siunauksen Jumalalta.
- Me puolestamme suomme myös koulun Directorille, tälle jalolle Suomen-miehelle, terveyttä, voimaa ja vakaisuutta tunnetulla nerollaan ja koettelemuksellaan saattamaan koulua toimellisten maanviljeliäin istukaslavaksi!
Toivoisimme talonpoikien ottavan vaarin tästä oppipaikasta.
Jos varakas konnunisäntä paremmin panisi poikansa tähän kouluun kuin muihin ylempiin, herrauteen häntä saadaksensa, ( onhan Suomessa herroja liiaksikin, vähemmänpä oppineita maanviljeliöitä ), niin olisi siitä sekä isänmaalle sekä hänelle itselleen suurempi hyödytys, sillä valaistu ja toimellinen talonpoika ansaitsee kunnian, mutta puoliraaka ja puoli-valaistu herrasmies on yhteiseksi kuormaksi ja vahingoksi.
- n. - r.
Muutamien muinoisten kansain, erinomattain Hebrealaisten, tavoista.
Vaatteenpari eli puku.
Ihmisten ensimmäisena vaatet-aineena lienevät luultavasti olleet eläinten nahat, ympäri ruumiin käärittynä.
Hebrealaisten omana, muista erinäisenä kansana ilmestyissä, olivat ne ajat jo kauan kuluneet, joina paremman tiedon <> ja valistuksen voittaneetkin kansat vielä pukivat itsensä eläinten nahkoin.

-3-

Egyptiläisillä oli jo ennen Josephin aikoja hienoja kuteita ja kankaita sekä pellavasta että puumulista, ja kuningas Pharaoni lahjoitti tälle muukalaiselle kauniin puumuli-lankaisen vaatteen.
Millaisia, liinaisia ja puumulisia vaatteita piteskelivät seuraavina aikoina myös Israelin kansalaiset.
Ainoastaan laumain paimentajat ja erikot, niin kuin Johannes kastaja, pitivät kamelin-karvaisia vaatteita.
Lampaan villasta ei ollut tietoa näiksi tarpeiksi ennen Labanin aikoja: ennen Salamonia ei osattu Juudan maalla vielä tehdä vaatetta puumulistakaan.
Kaikkein hienoimpaa liina-vaatetta oli sekä Egyptin että Juudan maalla Pappien puku.
Sitä vastaan silkki vielä oli niidenaikuisille länsipuolimaisille kansoille tuntematoin.
Vanhassa Testamentissä ei mainita silkkiä.
Mutta keskimäisessä Aasiassa oli silkkiä pidetty vaatteena jo monia satoja vuosia sitä ennen.
Se oli niin kallista ainetta, että alussa pidettiin puoleksi, se on, loimeksi silkkiä, ja kuteeksi puumuli-lankaa.
Länsimaalla sanotaan kuuluisan tuhlaajan, Heliogabalus nimisen Roomin Keisarin olleen ensimmäisen, jolla havaittiin koko-silkkinen vaate päällä, mutta se mahtoi olla ihmeen kallis, koska toisen, Aurelianus nimisen Keisarin, täytyi kieltää sitä puolisoltansa.
Vasta 6:nella satakunnalla vuotta tuotiin silkkiä kehräävä mato ( silkki-mato ) Aasiasta Euroopaan.
Sitä ennen luultiin tämän aineen kasvavan, mokomin kuin puumulin, puissa.
Tätä ennen pidettiin yksi vaate toista kalliimpana ainoastaan painettansa ( ulko-karvaansa ) myöten.
Purppura oli vanhimpina aikoina suuressa arvossa, mutta juhlallisimpana pidettiin sekä Hebrealaisilta että Egyptiläisiltä ja Roomalaisilta valkiat vaatteet.
Assyrialaisten päämiehet rakastivat tymperäsinisiä vaatteita; mutta mustia ei suvaittu missään.
Kirjavia vaatteita pidettiin Jaakobin aikoina arvossa, ja vielä Daavidin elinaikana pueksentelivat itsensä naimattomat ihmiset niihen; mutta laki kielsi Hebrealaisia vaatteisiinsa sekoittamaan liinaa ja puumulia taikka villaa yhteen.
Vaatteen näöstä, leikkeen ja ompelon suhteen, ei ole meillä varmempaa tietoa.
Se vaan on tietty minkälainen Pappien puku piti oleman, silläs se oli laissa ( 2 Moseksen kirjan 28 lu'ussa ) määrätty, ja että kansa yhteisesti rakasti pitkiä, väljuiä vaatteita.
Päällysvaate oli pitkulainen, piammasti nelikolkkainen kappale vaatetta, joka paitsi paljoa leikkoota ja ompelemista, senkaltaisena kuin se oli kankaasta lähtenyt, luotiin olkapäille, ja peittäin koko ruumiin, rippui pitkissä poimeissa maahan asti.
Matkoilla, ja muun soveliamman kappaleen puutteessa, pidettiin sitä peitteenä maatessa, satulan alaisena ratsastaissa, purjeena ja jalka-vaatteena.
Näitä päällys-vaatteitansa levitti kansa tielle Jesuksen viimeisen kerran Jerusalemiin matkustaissa, ja Egyptin <> maalta paetessa kantoivat Juudalaiset niissä happamattomia leipiänsä.

-4-

( Jatk. toiste ).
[Ruotsinkielistä tekstiä]
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti