Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 15. Helsingissä 13:toista päivänä Huuhti-kuuta 1847. Toivomat. *) -1a--1-Niilo nurmella lepäsi, Koivun kaunosen kylessä, Tuli siihen kolme neittä, Kolme kaunoista kanoa; Tullessahan tuumoavat, Arvelevat astuessa, Mi ois millenkin sominta, Kuka kullenkin komehin. Niinpä virkki vanhin impi, Lausui tällä lausehella: " Sormuspa minun someinta, Kullan kiiluva komehin, Kun on sulhon suorittama, Menon merkki miehelähän. " Siitä virkki toinen tytti, Lausui tällä lausehella: " Vyöp' ompi minun komehin, Vyö se kaiken kaunokainen, Ku on kullin kirjaeltu, Ja hopein huoliteltu, Vyölle poikaset pälyvät, Silmän luopi sulhosetkin. " Siitä virkki nuorin neiti, Tytti taitaen sanovi: " Niilopa minun sominta, Metsän pyytäjä parahin; Sormus sormessa kuluvi, Tuli kullan tummenevi, Vyössä kirjaset katoavat, Hälvenee helo hopian, Kulu' ei Niilon kaunis kaula, Tummene' tuli silmästä, Ei katoa' kylki lämmin, Huulten hälvene' hunaja. " Suomen kielestä ja kirjallisuudesta. Me olemme kuulleet sanottavan, että kirjallisuutemme tila on kummallinen ja surettava. Ensi katsannossa muka jo havaitsisimme sen olevan ruumiillisesti köyhän, jota sen vuotiset harvat tuotteet todistasivat; vaan siinä ssivussa myös hengellisesti köyhän, alakulosen ja raukean. Jos se on tosi; mikäs siihen syynä ? Suomen kansan luku on puolitoista miljoonaa henkeä: onkos tämä kansan paljous hengellisesti kuollut ? Jos se on tosi: onkos tämä alakuloisuus, tämä raukea olento taudiksi? vai onko se vaan se tyyni, joka aamuruskon koittaessa varmemmasti vakuuttaa päivän tulevan ? Miten ollen, ei siitä kuitenkaan voi päättää, turhan olevan omituista kirjallisuutta maassamme pyytää'kään. Tähän asettautuu monta seikkaa rinnatusten, jotka paljastavat tämän sangen rauhottavan mielipiteen alastomuuden ja murtavat pahanaikaisesti kaikki levollisuutemme hempeät tukeet. Muutenpa on tämä seikka jo vuosia sitte saanut puheeksi ja monen mielestä milt' ei ei kyllin väitellyksi. Luetut ovat ne kansat, joita on kohdannut niin kova onni kuin suomalaista, että tieto ja valistus on vaatetettu vieraan kielen kylmään pukuun. Vaan tämä on enemmän ulkonaisen sattuman vika; sen saattavaksi Suomalaiset, kerran sen pol'uille päästyä, helposti poistaa. Kolkompi oli se kylmäkiskonen ylenkatse, jolla Suomen omat muukaloidut kasvatit aina näihin päiviin kohtasivat isänmaansa kalliinta hengellistä tavaraa, sen kieltä ja kirjallisuutta. Mutta meidän nähden on jo se päivä tullut, ett' ei toinen kieli eli kansallisuus enää pysy eikä kannatakse, - - Mutta alku on jo pantu; nämä viimeiset vuodet ovat jo tuottaneet kokeita, joita saatat pitää vaan valmistuksena, ehkäpä mitättöminä yrityksinä. Ne ovat kuitenki aamuruskon ensi säteitä, toivon ensi huohmaamia. Ne näyttävät kaikestaanki, että kielemme voipi käsittää kaikki nousevan sivistys-kielen vaatimukset, ja ett' ei kielemme köyhyys estä aivottua työtä. Mutta aivan sen vuoksi, että tämä alku tarkottaa ei tämän eikä huomeisen päivän tarvista, vaan kokonaisen kansakunnan tulevaa kirjallisuutta, ovat nämä aikuistemme kokeet silmäiltäväksi ei ainoasta rakkaudella, vaan tarkkaudella. Mille pohjalle kirjakieli nyt al'ussa pannaan, sen kannalla se on kulkeva vuosisatoja. Totta puhuen ei tämä kirjallisuutemme alku ole'kaan nykysen ai'an. -2-Kaikki tietävät, että siitä päivästä lähtien on maassamme virkkunut kirjallisuus, jonka rikkautta ja sisällyksen arvoa emme voi kieltää, nimittäin niin kutsuttu hengellinen kirjallisuus. Sen voima ja vaikutus on niin rahvaan kuin kirja-kielen suhteen myödytetään jokaiselta, joka vaan katsastaa, mitä sama kirjallisuus on vaikuttanut muiden protestanttilaisten maiden kielille niin Saksan maalla, niin Ruotsissa ja Danskassa. Jo näiden hengellisten, kaikille tarpeellisten ja kaikilta lu'ettujen kirjojen luonnossa ja tarkotuksessa löytyy tämä luonne. Niiden jokaista kristittyä tavoittava ja sydämelle puhuva sisällys totuttaa jokaista rakastamaan myös sitä pukua, jossa kristillisyys hänelle tarjotaan. Koska sen vuoksi Raamattu on ollutki mainittuin maiden samote kuin oman maammekin ensimäinen, koko kansakunnalle yhteinen kirja ja sen perusteelle luodut hengelliset kirjat ovat ensin sivistyttäneet ja rikastuttaneet kieliä, ovat ne myös sitoneet kuurniinsa kulkemaan taivuttaneet näiden maiden kirjakielet. Vaan mikä vielä paitsi sitä on kankeuttanut erittäin maamme kirjakieltä ja osaksi myös pahentanut rahvaanki puhetta, on näissä hengellisissä kirjoissa löytyvä ruotsalainen ajatusten meno ja ruotsalaiset puhetavat. Eikä kumma: raamattumme kääntäjät olivat taikka Ruotsissa syntyneitä tai kaikestaanki Ruotsin kielellä oppineita miehiä. Samote on enin osa muita hengellisiä kirjoja paljaita suomennoksia, ja kukin tietää, miten vaikea kääntäjälle on karttaa taipumusta käännettävän kirjan kieleen ja sen omituisuuksiin. Myös tämän nykyjänsä heränneen paremman ja kotimaisemman kirjallisuuden harjottajat eivät ole saattaneet kokonaan kiertää tätä rikasta ehkä kieleltänsä pahentunutta kirjallisuutta. Heidän on vielä lisäksi täytynyt kouluissa ja korkiopistossa hankkia kaiken sivistyksensä ja tietonsa Ruotsin kielellä, joka myös on heidän jokapäiväinen puhekielensäki. Ketäs sitte kummastuttaa, jos heistä joku sanosi: " Pahoin on tehnyt paljo nainut, vii'esti vihillä käynyt; ei tunne anoppiansa eikä appensa kotia? " Mutta ruotsalaisuuden kahleita on jo al'ettu kopistaa ja von Beckeristä alkaen ovat Lönnrotin, Ingmannin, Gottlundin, Ticklénin, Kajaanin y.m. nimet tämän kotimaisen työn ja toimen kansa yhdistettynä. Turun Viikkosanomain synnynnästä ( v. 1820 ) alkaa uusi kirjakieli, jonka likeneminen rahvaan kieleen on paras tunnusmerkkinsä, ja joka siitä päivästä on aina enemmin ja enemmin tointunut: edellä mainittuin miesten kirjat ja toimitukset sisältävät tämän tointumisen historian selvässä jatkossa. Heidän kyllä sanotaan itsekunki ominpäinsä kokeneen harjottaa omaa kirjotustapaansa; vaan tarkemmin tutkiva havatsee kohta näissä yhteyden, joka yksin perustaa ja vaikuttaa edestymistä kaikissa asioissa, semminki kirjallisuudessa. Kielen luonnon tutkistelemiset, tiedustelemiset toinen-toisensa toimituksista ja huohmannoista, niiden käyttäminen, vaellukset ja kansakäyminen rahvaan seassa ja siitä syntyvä syvempi ja parempi tieto Suomen kielessä on se yhdistävä side näiden miesten välillä *). -2a--2-Vaan, niinkuin jo äsken mainittiin, se ei ole vielä puhdistaunutkaan kokonansa ruotsalaisuudesta, ja niin kauan kuin Ruotsin kieli on Suomessa opetuskielenä, makaaki sen paino jokaisen kirjottelian kynän ponnella. Sen vuoksi onki sama tie, jota mainitut miehet ovat astuneet, käytävä kaikilta, jotka mielivät puhua Suomen kansalle selvää kieltä. Matkustukset Suomen sydänmaissa, Karjalassa ja osittain Savossaki, aukasivat nimittäin heidän silmänsä tavallisen kirjakielen vaillinaisuudesta ja yllyttivät raikkaamaan sen siaan toista parempaa. Siellä, näissä Karjalan kaukaisissa kylissä, rahvaan parissa ja keskellä on kirjallisuudellemme imettävä puhtautta ja mehua, luonnollisuutta ja raikkautta. Suomen Kirjallisuuden Seura on siis kahdella tavoin hyödyttänyt kirjallisuuttamme lähdettämällänsä Runojen keräiliöitä Karjalaan: Suomen vanhuus-muistot ja jäännökset ovat tulleet kadotuksesta säilytetyiksi, ja keräiliöistä on saatu hyviä Suomen kielen harjottajoita. Nyt jo alkaa Runot olla melkeen lopullisesti kerätyt, osa saduista ja tarinoista on myös Seuran huostassa; nyt ei siis niitten vuoksi tehdyt matkustukset Karjalassa saata enää saannillansa niin paljon ilahuttaa keräiliätä eikä nähtävästi hyödyttää Seuraa. Vaan löytyyhän muitaki tarkotuksia, joiden vuoksi uurasteliat saattasivat mennä ja Kirjallisuuden Seura saattasi lähdettää nuoria miehiä käymään ympäri maan: esim. keräämään tietoja rahvaan tavoista ja maakuntain kansallisesta olosta ( statistiska uppgifter ) j.n.e. Jo se ainoasti, että kielemme selvemmässä luonteessansa opitaan nuorisolta on niin suuri voitto, että se monin kerroin palkitsee Seuran kustannukset. Mutta ei ainoasta sen vuoksi, että tämä uusi kirjallisuus tarkottaa kirjakielen puhdistusta, käypi sanoa sen perustajoista alotetuksi varsinainen suomalainen kirjallisuus: semmosita tointa nimitetään vaan parannukseksi ( reformation ). Se on kokonansa se kotimainen hengi, joka kehottaa ja vetää heitä, se tarkotus johon kaikki toimensa ja tekemisensä mieliivät, se on sanoen, isänmaansa ja sen kielen ijäisyyttä tarkottava toimi, joka saattaa heidän kokeillensa tämän arvon ja kunnian. Mutta tämän suhteen onki avara ja kunnioittava toimi avoinna aikuisillemme. Muissa maissa ( esim. Ruotsissa, Ranskanmaalla, Enklannissa ) on nimittäin Lakien kirjallinen kerääminen enimmästi alkanut äitinkielen kirjallisuuden, jota myös historialliset keräykset, niin kutsuttu kaunis kirjallisuus ja kaikkinaiset tieteelliset tekeet hyödyttivät. Kaikissa näissä on Suomen kieli ollut orpona. Ruotsin valta, vielä enemmin sen voimakas kansallinen etupolku ja rikas lakiloima ( lagstiftning ) tukahdutti kaikki tämmöiset kokeet maassamme. -3-Meill'on lakiloima ja lain käyttäminen Ruotsin kielellä, tieteellisyyden harjotus samote, kauniissa kirjallisuudessa, ne vähänsä'ki, paljaita suomennoksia. Erehdyt kyllä ja sen mahdottomasti, jos luulet tästä olevan syytä epäillä ja hätäillä suomalaisuuden tilasta ja pysynnästä. Me luulemme kokonaan toisin, että tämä puute on paras kehoittaja työhön ja toimeen. Onki jo koetus näyttänyt, että Ruotsin kieliset kirjat ovat löytäneet harvoja ostajia, vaan Suomen kielisiä on myöty kymmen-tuhansittain vuodessa. Eikö se jo kiihota ja miellytä kirjoitteliaa tietäessä kirjottavansa tuhansille ja kirjansa tuhansilta lue'tuksi ja hyväillyksi ? Myös niiden määrä vähenee vuosi-vuodelta, jotka eivät taida eikä tahdo ymmärtää Suomen kieltä; mitäs siitä sitte lähtee kirjottamasta Suomessa Ruotsin kielellä, kuin harvat siitä isänmaassamme huoliivat ja Ruotsissa eivät ollenkaan ? Sen vuoksi katsomme mitättömäksi, milt' ei kummalliseksi, herra Kajaanin, Suomen Historiansa esipuheessa mainittua, aikomusta kääntääksensä se ensin Ruotsiksi ennenkuin täydellisesti lupaa lopettavansa tämän kauniin alkeensa. Cui bono? kysäisisi Latinainen. Suomen kielen käyttämisestä. Kanavan 13 numerossa on seuraava kirjoittelma: Kun Suomen kielellä kotimaassamme on niin vähän laillisuutta julkisissa toimituksissa, niin hylitään sitä sellaisissaki tiloin joissa lakiki näyttää toisin tarkoittavan. Tässä tahdomme virkkaa vaan muutamia sellaisia temppuja. Laki vaatii julkisen toimitus-miehen, jolle asiamiehet tulevat palkan maksamaan, antamaan asianomaisille vissiä aikaa ennen luvunteon samasta palkastaan. Tätä nyt jo seurataanki melkein yleensä kruunun maksuissa, niin että maksajat saavat kukin omalla kielellään, Ruotsiksi tahi Suomeksi tällaiset luvunteot, josta Keis. Kirjoituksessa 12 Lokakuuta 1833 on jo niin säätty. Mutta nyt löytyy muitaki maksuja, joissa luvunteot ovat asianosaisille annettavat ennen maksupäivää, ja jotka samasta syystä pitäisivät olla maksajan kielellä kirjotettu, mutta kirjoitetaan ilman eroitukseta vielä Ruotsiksi. Tässä ovat merkittävimmät Maamittarein palkkakirjat, jotka joka vuosi viimeistään 6:tena Tammikuuta ovat saatettavat pitäjän Nimismiehelle häneltä asianomaisille luettaviksi ja seliteltäviksi. Nämä palkkakirjat annetaan vielä yleensä Ruotsiksi, Nimismiehen käännettäviksi asiamiehelle; jos Nimismies sattuu osaamaan niin paljon Suomea, niin hän ehkä jolle kulle voipi Suomeksi selittää palkkakirjan sisällyksen. Mutta niin kuin monesti tapahtuu että samassa pitäjässä on usiampia Maamittaria työskennellyt, ja pian jokaiselta tilamieheltä vaaditaan palkkaa, niin tulee Nimismiehelle mahdottomaksi täyttää tätä käskettyä selitystä, jonkatähden hän tavallisesti antaa palkkakirjan maamiehille itselleen käsiin. Etteivät nämä siitä tule hullua viisaammaksi, on arvattava. Jos nyt sattuuvat tapaamaan jonku, joka hyvästä puheesta ja paremmasta maksusta ottaa sen heille selittääkseen, niin se on hyvä. Vaan ketäpä siihen saavat ? Papilla ei ole aikaa. Tuomari asuu kaukana, Maamittari on ehkä lähellä vaan se ei vissistä syystä ota sitä työksensä. - Kirkossa on kuitenki kuulutettu että jokainen voipi tulla Revisioniin valittamaan Maanmittarin toimista, ja tilamies tietämättä mistä häntä veloitetaan, päättää matkata puolen kymmentä, usiasti 10 peninkulmaa Revisioniin, jossa viimeksi antaa saadun palkkakirjan esiin ja saapi ehkä kuulla koko sen sisällyksenki, josta hänellä tavallisesti ei ole mitään muistuttamista. Kuitenki on hänen täytynyt matkata pitkät matkat, viipyä monta päivää ja kärsiä mitättömiä kulutuksia. Tämä voisi suureksi osaksi estettää sillä, että maanmittarein palkkakirjoista tulisi sama käsky kun kruununsaatavain luvunteosta, etta annettaisiin muka maksajan kielelellä, Suomeksi suomalaisille ja Ruotsiksi ruotsalaisille tilamiehille. - Mieleen pantava on myös tavallisuus kuulutusten suorittamisessa suomalaisiin seurakuntiin, joihin myös lähetetään ruotsalaisia kuulutuksia. Ken ei ole harmitellen kuunnellut pappein niitä saarnastuolilta melkkaavan, niin ettei paraskaan niistä voi selvää saada. Mutta se on laillinen että asiasta ei tulla tolalle, selvät suomalaiset kuulutukset ovat laittomat. Kysymme vielä sitäki: Mitä toimittavat nuo käräjätupain ovilla naulatutu paperit ruotsin kielisin kuulutuksineen suomalaisessa käräjäpaikassa ? Ainakin on se vissi ettei lain tarkoitus ole ollut näitä kaikkia tehdä asianomaisille tuntemattomalla kielellä. Tähän lisäämme vielä erään muistutuksen: mistä ovat vissit auksionein pitäjät ottaneet oikeuden, julkisissa auksionissa käyttää sellaista kieltä, joka ei ole enemmän kansan kun lainkaan kieli ? Vain onko tässäki asia hankkia sellainen kieli jota ei asianosaiset ymmärrä ? Erittäin nimitämme tässä Viipurin Läänin kaupunkeja, joissa enin osa kaupunkilaisia ei ymmärrä muuta kun Suomea, vähäinen osa Ruotsia ja Venättä. Ken luulisi nyt jälkimmäisiä, etenki viimeistä kuitenki julkisissa ja rahvasta koskevissa toimituksissa voitavan käyttää ? Sitä nähdään kuitenki joka päivä. Kotimaalta. Täkäläinen Kirjallisuuden Seura piti viime keskiviikkona tämän kuun kokouksen, vaan keskustettavat asiat olivat sangen vähäiset. Vara Maamittari ja Kanavan toimittaja Herra Hanén oli Seuralle lähettänyt äkkinäisempiä suomalaisia sanoja, joista eräät olivat sangen somia ja ajatusta terävästi täytäviä. Herra Hanén oli siis ensimäinen; joka ei katsonut Kirjall. Seuran ilmoitusta niin " häpiälliseksi, " kuin se " Suomesta " oli tuntunut, ehkä lähettämistänsä sanoista ei kuitenkaan, niiden sopiviksikin nähtyä, luvattua palkintoa ei sanonut vaativansa. - Talollisuuden Seura oli lähettänyt Kirj. Seuran tutkia' kasvihoitajan N. Lindgrénin ruotsiksi kirjoitetun, Tohtori Roosilta, suomennetun kirjan " Silkkimatojen kasvattamisesta ja hoidosta. " -4-- Kirjaa Fosterländskt Album on kolmas osa näinä päivinä kirjakauppaan ilmautunut. Sen sisällystä on sangen huvittava ja moniaineinen, ja suomeksi lueteltuina ovat sen aineet seuraavat: seitsemen Virolaista ja kolme Suomalaista Satua; neljä Suomalaista ja seitsemän Tsuudilaista: neljä Syrjäniläistä ja seitsemän Lappalaista Runoa; Suomen Oppilan perustaminen, Herra Tigerstedtiltä; Suomen Runon Luonto Lönnrotilta ( Kantelettaren esipuhe ); Meidän maa, laulu Runebergiltä; Mikael Agricola, Herra Elmgréniltä; ja Herra Ehrströmiä tekemä Sävel mainitulle laululle; kaikki ruotsiksi eli ruotsinnettuina, joka asia ei vähän näiden kirjoittelmien arvoa halvenna'. - Alkuperäinen kauniskirjallisuus ei ole' vielä ottanut loistaakseen meidän kielellä, ja siitäkin on moni äitinkielen ylenkatsoja saanut ainetta Suomen raakuudesta ja korkeempiin aineihin sopimattomuudesta puhua'. Ilolla voimme nyt kuitenkin ilmoittaa', jo erään nousseen näiden jaarittajoiden mietteitä työllä vastustamaan. Tämä on herra Lagervall, näytelmä runoa jo ennenkin, " Ruunulinnassa ", taitavasta koetellut, joka nyt ilmoittaa ei vähemmän kuin neljä Näytelmää ( dramer ) tulevan kesän kuluessa kirjallisuuteemme toimittavansa. Näiden nimet ovat Kaini, Tuhkapöperö, Juoseppi ja Juuditti, ja ne tulevat kukin eri vihkossansa, maksaen vihko hienolla paperilla 30 kop., tavallisella 25, mutta kaikki yhtensä: hienolla paperilla 1 rupl. ja tavallisella 90 kop. hop. - Tilaus-paikkoja emme tiedä' muita neuvoa', kuin Oppilas-Osakunnat. Hiippakuntain Sanomia. Turusta: Kuolleet Maaliskuussa: Uskelan pitäjähän kuuluvan kirkkopaikan Muurlan Saarnamies Antti Rietrikki Spiring; Degerbyn Saarnamies Lauri Reinholtti Rymander; ja Lemlandin Kirkkoherra Kusta Englund. Avoinna: Kirkkoherran virka Lemlandissa; Saarnamiehen virat Muurlassa ja Degerbyssä; kolmannen opettajan sianpito Turun korkeammassa Alkeis Koulussa, joka tulee avoimeksi tulevan luku ajan alussa; Kappalaisen virka Storåssä; sama virka Enarissa. Määrätyt: Kapp. Apulainen Majisteri Kaarlo Kusta v. Essen Kapp. Apulaiseksi Maanlahteen ja Solvioon; Kirkkoherran Siainen Lemlandissa Juoseppi Vilhelmi Fontell virka- ja armovuosien Saarnaajana sekä Huolenpitäjänä ( curam gerens ) eteenkinpäin Lemlandin Kirkkoherran virkaa pitämään. Kolmas Opettaja Turun korkeammassa Alkeis Koulussa, Majist. Roori Eevalti Bergroth toisen opettajan Siaiseksi samassa koulussa tulevan lukuajan alusta; Ryökkinä Matilta v. Kraemer nyt paikalla Turun Naiskoulun toisen Opettajattaren virkaa toimittamaan; Muhoksen Kirkkoherra, Tohtori Kaarlo Jaakko Frosterus Kontrahti-Rovastin Siaiseksi Oulun Rovastikunnassa Iijoen Kirkkoherran, Rovastin Eerikki Juhana Frosteruksen jälkeen, joka kivuloisuuden tähden ja pyrinnästä on samasta virasta vapautettu. Vaalihin pannut: Kiulaan Kappalaisen viran: Kapp. Apul. Perniössä Kusta Aatolhvi Hornborg, Kapp. Metsämaassa nimi-Kirkkoherra Rietrikki Vilhelmi v. Pfaler ja Pitäjän Apulainen Eurajoella Kusta Sjöblad. Petalahden Saarnamiehen viran: Kirkkoh. Apul. Maanlahdessa, Majist. Jaakko Esaias Wegelius, Kirkkoh. Apulainen Kokkolassa, Majist. Sakari Alrikki Gallenius ja Kappal. Apul Nerpiössä Rietrikki Hedberg. Saarnamiehen viran Kaskisten kaupungissa *): Väliajan saarnaaja samassa paikassa Aukusti Henman, Kirkkoh. Apul. Lappfjerdissä Jaakko Schroderus ja Kirkkoherran Apulainen Ulvilassa Kusta Emil Galle. -4a-Täksi kutsuu eräs Turkulainen ja Suomen kielen osaaja Kaskön kaupunkia. ] -4-Vahvistetut: Storån Kappal. Kaarlo Henrikki Fonselius Lappfjerdin Emäseurakunnan Kappalaiseksi; Enarin Kapp. nimi-Kirkkoh. Juoseppi Vilhelmi Durchman Isokyrön kappelin Ylistaron Kappalaiseksi; Sääksmäen Kirkkoh. Apul. Kusta Dahlberg Pitäjän Apulaiseksi Vihdin pitäjähän. Porvosta. Virkaan vahvistettu: Työstön Saarnamies Kaarlo Konstantini Grahn Helsingin Kaupungin-seurakunnan Kappalaiseksi. Määrätyt: 24 p. viime kuuta; Armovuoden Saarnaaja Werner Vilhelmi Wilskman Kappalaisen Siaiseksi Sulkavalle 1:stä päivästä tulevata Toukokuuta; Toinen Opettaja Helsingin korkeassa Alkeis-Koulussa, Majist. Henrikki Kotliipi Perander tämän kuukauden ensimäisestä päivästä eteenpäin Pää-opettajan lukuja samassa koulussa toimittamaan. Kirkkoherran koettelun läpikäynyt: Rekori Monell, Jääsken Kirkkoherran Apulainen. Suometar.Tämän uuden Viikkolehden tarkoitus on levitellä' Suomalaisille' sanomia Suomen asujaimen yhteisiin haluhin ja tarkoituksiin koskevissa asioissa, ja taitoansa' myöden jutella' sekä huvitukseksi että hyödytykseksi. Kirjoitus-tapa niinkuin sisällepitokin on oleva enimmästi' niiden mielen mukaan, jotka kuuluvat sivistyneempiin säätyhin. Hiippakuntain uusia, niin Turun kuin Porvonkin, on Suometar tuova paperille, Turusta ensimmäisenä ja Porvosta toisena ilmottajana. Lehti annetaan Helsingissä jokaisena Tiistaina puolena arkkina hienoa paperia, ja lehden myötä kerran kussakin kuukaudessa Lisä-Lehti Huvi-lukua sisällensä' pitävä. Tilata' saadaan Waseniuksen et Comp. tykönä ja kaikissa Maamme Posti Konttooreissa. Hinta vuosi-kerrasta on 1 Rupla 50 kopeikkaa ja tätä paitsi posti-rahaksi 23 kopeikkaa ( kaikki hopiassa ) niiltä tilaajoilta, jotka ulkona Helsingistä asuvat. Ne, jotka tilaavat kymmenen kappaletta, saavat 11:en maksota'. - Kirjoittajat ovat: Oppivaiset: A. E. Ahlqvist, D. E. D. Europaeus, P. Tikkanen, ja kandidati A. Warelius. - Toimittaja ja pränttääjä on: A. W. Gröndahl. Litteraturtidning för allmän medborgerlig bildning utgifves i Kuopio i fria häften af 50 ark för året. Bladet innehåller, jemte anmälan af utländsk och inhemsk litteratur, äfven en fortgående öfversigt af den inhemska periodiska litteraturen samt dikter och noveller i original eller öfversättning. - Redaktionen besörjes af Elias Lönnrot och Joh. vilh. Snellman. - Prenumerationspriset är för hel årgång 2 Rubel, för half årgång 1 Rubel 20 kop. Silfver. - Företaget, såsom afseende icke den lärdes behof utan allmän bildning, rekommenderas ödmjukast till Höglärade Medborgares allmänna välvilja. - Ei Toimituksen huolimattomuudesta ole Suometar tällä kertaa viipynyt. Viipymisen syyt ovat kuitenkin tässä nimittämättömät. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|