Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 16. Helsingissä 20:tenä päivänä Huuhti-kuuta 1847. Runebergin Runoelmista 4:ns laulu. ( Runoksi mukaeltu. ) Kasvo poika pulskeana, Ylen virkkuna yleni, Päähän vuoen viientoista Ja kohalle kuuentoista; Usko ei lemmen tääll' elävän, Luuli ei ai'oinkaan asuvan. Vielä vietti viisi vuotta, Vuotta kuutosen kulutti; Usko ei lemmen tääll' elävän, Luuli ei ai'oinkaan asuvan. Keksipä tyttisen tulevan, Neitisen lähentelevän, Posket koitti koin rus'olta, Silmät taivosen sineltä. Eipä nyt aikoa kulunut, Pitkä hetki heilahtanut, Kuin tunsi tulisen lemmen, Lemmen liekkisen havaitsi; Jota ei ennen oppinunna, Ei ennen tajunnutkana; Vaikka vuoet vuottelivat, Sekä kestivät kesoset. Suomenkieliset Sanomalehdet. Ei kenkään taitane' kieltää', että Sanomalehdistö meidän maassa vielä on sangen heikko, ja siihen nähden, minä voimallisena ja kuuluna se muualla on ja miksi se meilläkin kerran onnellisempina aikoina on tuleva, vasta syntymäisillään. Tästä puheesta eivät ruotsalaisetkaan sanomalehtemme ole' suljetut, sillä jo siitä, että niilläkään, paitsi Saima vainajata ja Aamulehteä, ei ole' muuta tarkoitusta kuin kirjoitetuiksi tuleminen ja toimittajan käsiltä onnella pääseminen, jo siitä näkyy selvään, millaiset ne ovat. Vaan koska tämä paha on jo ruotsinkielisiä sanomalehtiämme haitannut, joiden kieli on kuitenkin ollut sivistyksen ja vallan tähän asti ainoa kieli, niin mitä ei se sitten ole Suomalaisille sanomalehdille tehnyt, joiden on pitänyt sotia' vierasta sivistystä, vierasta mielenjuoksua, oman kirjallisuuden ja kirjakielen köyhyyttä vastoin, joita moni sivistyneempi ei ole' voinut lukea', joita harva voipakin on viihtinyt lukea', joiden toimista ja kilvoituksista ei kukaan ole' mitään pitänyt. Mutta jos nämä syyt ovat olleet raskaat syntyvätä Suomenkielistä sanomalehdistöä kyllin painamaan, niin on näissä ollut itsissäänkin paljon syytä sillä tavalla, ett' eivät ole' mainittuja vaikeuksia välttääksensä, kaikkia heille tarjona olleita varoja käyttäneet, että ovat olleet toimitetut niin kielessä kuin aineistakin huolimattomilta toimittajilta esim. Suomalainen ja Maamiehen Ystävä, ja että, jos ovatkin sattuneet lukijoita enemmälti saamaan, eivät ole' niitä kokeneet kauemmaksi luonansa pitää', mutta sanomattomalla toimettomuudella ne ikäänkuin poies lykänneet, niinkuin esim. viimeksi mainitun lehden olemme nähneet tekevän. Suomalaisen sanomalehdistön heikkouteen ja vähään arvoon on siis ollut syytä kumminkin puolin, niin asian itsen hitaassa edistymisessä, kuin sanomalehtien toimituksessakin. Vaan päivä päivältä vähenee ne vaikutukset, jotka näihin aikoihin asti' ovat kielen köyhyydellä monia ajatuksia estäneet suomentumasta, päivä päivältä enenee kirjallisuus ja sanasto, vuosi vuodelta ulkonee kielen rajat sivistyneiden puolella ja sivistyksen rajat sivistymättömien puolella, ja niiden, kielen sivistyksen, jälkiä on sanomalehdistönkin astuttava, sillä se on kansojen sivistyksen mitta ja merkki, samoin kuin lämpimänmittaaja on ilman laadun osoittaja. Vaan ovatko Suomenkieliset lehdet seuranneet näiden kansallisuuden ja valkeuden urohien jälkiä, ovatko ne olleet niiden viininkantajoita kansallisuuden vastausta ja mielten pimeyttä sodittaessa ? Sitä olisi vaikea tähän asti' tapahtuneeksi sanoa', ja vaikea olisi ollut vaatia'kaan niin paljoa. Mutta nyt alkaa, niinkuin sanoimme, kieli jo olla' kyllin viljelty eikä osaajatansa estä' ensinkään jos mitäkin asiaa sillä toimittamasta, maamme sivistyneemmät hieroovat silmiänsä isänmaan ja äitinkielen lemmettömyyden unesta heräten, ja katsahtavat ympärillensä, kysellen ja arvellen, minkälaista tämä uusi kieli, jota entisen siaan niin voimallisesti' pyydetään, kumminkin mahtanee olla'. Niin arvellen tulevat silmänsä luomaan ensimäiseksi tämän kielen kirjallisuuden päivällisiin tuotteihin, sen sanomalehtiin. Kenen vika, jos nämä epäelevät, aikomuksestansa peräytyen, silloin takasi kääntyvät ja estävät Suomalaisuuden itsissänsä valloille pääsemästä ? -2-Ja tätä aikomusta alkaaksemme tahdomme jo paikalla kunnioitettavia kumppalioimme vähän tarkemmin katsella', vähän lähemmälti tutkia', mitä hyvää tänä vuonna ovat matkaan saattaneet. Kanava näytti jo ensikerran ilmautuessaan olevansa vapauden ja valon rakas ystävä ja sen seureeksi myös Suomenkin sekä kielellisen että valtiollisen edistymisen vahva puolustaja, ja koko aikansa on sitten näihin asti yhtä riivakkana ja vilkkaana pysynyt. Vaikka tämä sanomalehti alkuansa taisi olla' vaan rahvaalle aiottuna, niin oli sen toimitus niin taitavasti' tehty, että lehteä oli sivistyneemmänkin varsin huvittava lukea', sillä se ei ruvennut niin viisaasti ja kaikkia nykyisemmän ajan vapaampia tietoja ja mielaloja karttaen lukijoitansa " neuvomaan ", kuin muiden rahvaan sekä kirjojen että sanomalehtien olemme nähneet tekevän, mutta puhui asian selvillä ja suorilla sanoilla, niin paljon kuin tilaisuus ja " kova aika " ovat myöten antaneet. Tämmöinen on Kanavan laatu vieläkin, ja siitä olemme hänelle suuressa velassa. Vara Maanmittari Herra Hanén onkin tällä Kanavallansa erittäin kauniisti' kirjoittanut nimensä vähien äitinkieltä harjoittavien kirjailijoiden joukkoon, ja toivottava olisi, että hän jakamatta käyttäisi aikansa ja voimansa Suomalaisen kirjallisuuden edistyttämiseksi, sillä siihen näyttää hän epäelemättä olevan luotu. Kaikissa maan talollisuutta ja lakia koskevissa eli muutoin maan yhteisissä asioissa on Kanava etenkin näyttänyt erinomaisen neron ja asioille tuttavuuden, jonka tänäkin vuonna olemme nähnyt kirjoitelmasta " Elatuskeinojen vapaus " ja monesta muustakin. Mutta tämä ei ole' sen ainoa vahva puoli. Runossa ja kuvaelussa on tämä lehti myöskin ollut paljoa parempi monta muuta lehteä, ja olleti'kin ilveillyksissä kiitettävä. Kanavan tämän vuotisesta sisällystästä kuuluvat näihin laatuihin olleti'kin " Pitäjän Pappi " ja se erinomainen " Väitös. " Asia itsessänsä oli vähäinen, mutta " Suomen " rakkaimmat puheen parret ja kieli-viat olivat niin taitavasti mukaellut ett' ei Viisikään voinut nauramatta olla', että " Suomi " itsekkin tunnusti ei kotvilleen niin paljon nauraneensa kuin tälle kirjoitelmalle, ehkä naurunsa, meidän kesken sanoen, näytti vähän kuivan laiselta. - Kielensä puolesta on Kanava herkkä ja selvälukuinen, ehkä näyttää Germanilaiset kielet varsinkin tekemissänsä uusissa sanoissa häntä toisinaan liiaksi haitanneen. Tämä vika on kumminkin melkein kaikille alkaville välttämätöin, sen rajoja vaijis määrätä', ja katoaa aikaa voittaen. Toinen meidän nähden isompi vika Kanavassa on se, että hän on ruvennut ilmoituksia ja kuuluutuksia ottamaan. Jos nämä olisivat pelkkää suomea, niin voisi nuo kuitenkin kärsiä', mutta niitä on varmaankin neljällä jos ei usiammallakin kielellä ja muutamat Suomen kansalle tuntemattomilla kirjaimilla, ja sentähden on lehden kahdelle viimeiselle palstalle varsin vaikea katsoa'. Tähän kyllä voisi sanoa': no jättäkää ne katsomatta, sillähän siitä pääsette, vaan ei taitaisi tämäkään vastine varsin täysin määrin asiaan tyytymätöintä miellyttää'. Paitsi sitä ottavat nämä ilmoitukset koko joukon lehden muille paremmille asioille sovitettavaa kallista tilaa. Elköön Kanava pahastuko, jos siitä hänelle kaksi ystävällistä neuvoa annamme. Esimäinen on se: että heittää pois koko ilmoitukset, ja sen kustantaja toimittaa toisen ilmoitus-lehden Viipurin kaupunkin vastoin. Kanava voittaisi paljon sillä tavalla. Eli toiseksi: jos nämä ilmoitukset tahtoo luonansa pitää', niin laajentautukoon. Vaan sen sillensä jättäminen ei meistä suinkaan ole' varsin mieleinen asia. ( Jatko toisten. ) Suomen kieli kirjallisesti' käytettävänä. Jalosti' nousemassa on kielemme kirjallisesti', ehkä vieläkin moni vajaus haittaa missä enemmin kussa vähemmin. Täydellisen Sanakirjan ja hyvän kieliopin puute' haittaavat kyllä, mutta ehkä toivottavasti' hyvä kielioppi jo kohta, ja Lönnrotin ja jättiläis-sanakirja kahden vuoden kuluessa on tuleva, niin saamme niistä kuitenkin vaan kielemme kuivat ja hengettömät jäsenet ja niveleet sekä niiden liikuttelemiset nähdä'. Suuri haitta mielestämme on kuitenkin se, ettei vielä ole' varsinaista kirjaa, jossa näkisimme periomaista suorasanaista ( prosa ) Suomea ihan elävältään luonnon synnyttämänä. Kyllä laulusanaista löytyy hyvääkin, ja olemme siitä jo erittäin puhuneetkin, mutta suorasanaista kieltä tarvitaan ja käytetään ainakin enemmin kuin laulusanaista. Kaivataan siis varsin kovin sellaista suorasanaistakin kirjaa, joka uskaltaisi sanoa': " Vaan kuitenki kaikitenki, Oksat karsin, tien osoitin, Tuosta tuonne tie menevi, Rata uusi uskenevi, " j.n.e. suoran sanan kirjoittajoille. Suoranaisessa kirjakielessämmekin sekä tulevassa laulussamme pitäisi virtoman kielemme aivan sydänveret selvinä ja elävinä, paraissa ja verevissä voimissansa, eikä miltään sekoitettuina ja turmeltuina. Sitte vasta se olisi täydessä kunniassansa. Elköön joku luulko', luonnon mukaisesti' ja ilman virheitä voivansa käyttää' kieltämme kirjalla, vaikka vielä kuinka hyvin luulisi tuntevansa puhe'kielen luonnon mukaisen juoksun. Ainoastansa sitte kuin kirjalla tapaa suoranaisen kielen periomassa luonnossansa, voipi paraiten havaita' sen luonnon. Selvien Suomalaisien se'assa kuulet kyllä aina heidän puheensa luontoisenansa, mutta juuri tämä aina yksi tavallisuus tekeekin, että siihen ei osaa' niin tarkasti tähystyä', kuin pitäisi. -3-Haittaava tavallisuus olisi kaikki pa'ennut ja pois, ja puhe'kielen luonnollisuus pistäisi silloin silmään aivan kuin kaikki muukin erinomainen. Jos kuulet jonkun selvän Suomalaisen sanovan itsellesi satuja, niin voivat ne kyllä pystyä' päähäsi, mutta lu'ehhan samat sadut sanasta sanaan painettuna kirjalla, kyllä sanon, että löydät niistä paljoa enemmin asioja, joita kuullessasi et varsin osannut älytäkkään. Jokainen mahtanee arvata', pispan Agrikolan olleen paljoa vaikeamman kirjoittaa' suomea kuin nyt on, ainoastansa siitä syystä, että häntä ennen ei kukaan ollut kirjalla käyttänyt kieltämme. Sama on laita, jos nytkin joku umpipäin rupeaisi kirjalla käyttämään rahvaassa elävätä puhe'kieltä, tähän asti käytetystä kirjakielestä mitään huolimatta. Se tuntuisi äkkinäiseltä ja ompa mahdotointakin niin pi'an kuin kirjakieltä sitä ennen on on lukenut. Tottumus siihen, kuin kieltä ennen on kirjalla käytetty, tahtoo aina seurata', niin pi'an kuin itse' rupeaa sitä kirjoittamaan. Kirjallista johdatetta tarvitaan siis kaikin mukomin, jos uh'alla tahdotaan kirjakieleen puhe'kielen elävätä luontoa niin virkeänä kuin mahdollista on, ja kukas Suomalainen ei sitä tahtoisi'. Suuri tarvis on siis, saada' Suomen Kansan Satuja annetuiksi. Vasta sen kirjan saatua toivoimme paraiten voivamme ruveta' seuraamaan kielen periomaa luontoa sen suorasanaisessa käyttämisessä. Sitte vasta kielemme voipi kirjallakin päästä omille juurillensa ja peruksillensa, ja se asia maksaa paljon. Emme suinkaan tahdo' sivistyneen kirjakielen varsin tarkoin kiintyvän talonpoikaiseen mielenjuoksuun, mutta pitää kuitenkin tottuman siitäkin tapaamaan luonnollisuuksia ja sopivaisuuksia, joita taidollisella vapaudella suureksi hyödyksi voipi käyttää'. Kielen murteitakin ei pidä' yksipuolisesti käytettämän, mutta etuudet pitää otettaman mistä murteesta hyvänsä, niin pi'an kuin tarpeelliseksi näkyy, saadaksemme täydellisen kirjakielen. Olla' Vepsän kieli Suomen maan sisällä; se sitte kyllä kelpaisi kulmakiveksi panna', sillä siinä löytyy kielemme rakennus alkusäännöllisyydessänsä ja täydellisyydessänsä. Se on nyt meille kuitenkin li'ian etäinen vieras, sillä sitä puhutaan vaan Aunuksen maalla Onegajärven etelälänteisillä ranteilla ja Svirri-jo'en eteläpuolella. Kielen tutkijoille tämä erinomainen murre' kuitenkin on ylen tärkeä; se antaa selkoa monessa asiassa, ja ansaitseekin todella likemmin tutkittaa', kuin sitä tähän asti' on voitu saada'. Kuin Vepsäläiset ovat Hämäläisien kanssa likeistä sukua, niinkuin ennemmin olemme sanoneet, niin on Vepsän kielestä Hämeen murteelle likeisin ja merkillisin etu *). -3a-Hämeen murteen hyväelijöille on tällä kielellä suurin tärkeys. ] -3-Suomen maassa pehmennetään yleiseen p v:ksi, jonka kautta monta sanaa tulee muuttumaan muiden sanojen muotoiseksi, niinkuin: haavan tulee sanasta haapa sekä haava. T ja k heitetään pehmentäessä pohjais- ja itä-Suomessa tukkunansa pois, mutta länsi-eteläisessä Suomessa pehmennetään t osittain säännöllisesti d:ksi, jolla kuitenkin on toisenlaatuinen ääni kuin ruotsin kielessä, osittain r:ksi ja l:ksi, esim. aita aidan, airan, ailan, pohjais- ja länsi-Suomessa aian. K heitetään pehmentäessä länsieteläisessäkin Suomessa enimmiten pois, paitsi Tur'un seuduilla ja Satakunnassa, jossa se pehmennettynä on jäänyt pahimillensa, esim. kokea' kojen, korko korvon aika ajaan j.n.e. Tämän epämukaisen pehmennyksen käyttäminen kirjalla on jo monilta arvollisiltakin miehiltä, niinkuin Tohtor Kastrenilta ja Lönnrotilta aikakantisessa kirjassa Suomi 1841, osoitettu sopimattomaksi, ja viime mainitulta mieheltä erinomattain Lukemistoa seuraavassa kirjoituksessa mahtavasti' lausuttu kelpaamattomaksi. Mutta kuitenkin koska kielemme alkuaikomus oikeastansa on pehmentää' ja ei varsin pois heittää' k:ta sul'ettujen tavuiden al'ussa, niin on mainittu Lönnrotimme tahtonut, että kielemme vaatimus kirjallakin seurattaisiin, ja k pehmennettynä osoitettaisiin yhteisellä merkillä, joksi meiltä Lönnrotin entisen esimerkin jälkeen käytetty ' mahtaa olla' paras. Ainoastansa, jos puustavi n on k:n edellä, sopii käyttää' g, esim. honka hongan. Kuinka paljon sekaa tulisi, jos k:pehmennysmerkkiä ei käytettäisi', osoittaa erinomattain mainittu Tohtor Kastrenin kirjoitus. Kuin ilman sitä ainoastansa pienin osa Suomea käyttää j:tä ja v:tä k:n pehmennykseksi, ja se, niinkuin jo ennemmin olemme sanoneet, myös on sopimatoin runoihin, niin on se yleisemmän, kätevämmän ja säännöllisen käytöksen löytyessä, kaikin pois heitettävä, ja Lönnrotin hyvin ymmärretty miete' kaikilta varteen otettava, sillä sen tiedämme vakaasti', että hänen selvästi' ajatellut ja hyvin perustetut mietteensä kielessämme tuleevat kyllä kuitenkin seurattaviksi, vaikka vielä joita kuita löytyisikin, jotka halveksivat niitä mietteitä taikka typeryydestä eivät uskalla' liittyä' Lönnrotin kirjoitustapaan. Sitä emme mekään suinkaan ole' umpipäin seuranneet, mutta onkin Lönnrot mainitussa Lukemistoa seuraavassa kirjoituksessansa pannut esiin pi'an kaikkien eriämiemme kanssa yhtäpitäviä mietteitä, ehkä hän, välttäen jyrkkää eriämistä ranhasta kirjoitustavasta, suopean luontonsa mukaan vielä ei ole' kaikkia kirjoituksessansa käyttänyt. Ainoastansa sanasta kun, niissä tiloissa, joissa me kirjoitamme kuin, ei ole' Hän kirjallisesti ilmoittanut muita mietteitä, kuin mitä Mehiläisessä on lausunut. Niin pi'an kuin sanotaan niinkuin, kuin - niin, silloin - kuin j.n.e., taikka voipi sanottaa', niin ei kyllä voi kirjoittaa' kun, sillä toisiansa vastaavien ( correlata ) sanojen pitää aina oleman yhdessä lu'ussa ( numerus ), niinkuin yhdessä siassakin ( casus ), joka tässä on instructivus. -4-Emme suinkaan ole' mielineet näyttää', Tohtor Lönnrotilla olevan tässä perätöin erehdys taikka osaamattomuus; niistä on hän vapaampi, kuin kukaan muu kielemme käyttäjä. Suurin kielemme tuntija ollen, on hän jo usein osoittanut näkevänsä kielemme syvimmätkin salaisuudet halki ja on löytänyt syitä siihenkin että kirjoittaa' kun, ehkä toiset syyt ne kuitenkin kumoaavat. Sanassa senkun ( utan blott ) pitää kuitenkin kun edellä osoitetusta syystä yksikön instructivus-siassa vastaamassa kumppaliansa sen. Varsin toinen asia on jos kun on yksikön hallinta siassa ( genituvus sing. ) ( Jatko toisten. ) Hiippakuntain Sanomia. Turusta. Hänen Keis. Maj. on armollisesti' määrännyt Naisväen Kouluun Turussa asetettavaksi Toisen Opettajan ja Kolmannen Opettajattaren, kummankin määrätyllä vuotisella palkalla. - Kappalais vainajan, Joh. Jaak. Ingmannin, leskelle ja lapsille on armollisesti' suotu kaksi päällis armovuotta Toholammin kappelissa; ja samat Kappalaisen, Vara-Kirkkoherran J. K. Pettersonin, leskelle ja lapsille Hailuodon Kappaleissa. - Määrätyt, 14 p. Huhti-kuussa: Kappalais Väli-Saarnaaja Pyhäjoella, Auk. Kranck, Armovuoden saarnaajaksi Kappalaisen perillisillä Ala-Torniossa; Pappi Alvreti Kihlman ( joka Maalis-kuun 10 päivänä määrättiin viimeksi mainittuun toimitukseen ) jäämään Kirkkoherran Apulaiseksi Kronobyssä; Kappalaisen Ap. Ylihärmässä, Majisteri Kaarlo Kustaavi von Essen ( määrätty Kapp. Apulaiseksi Maanlahteen ja Solvion kappaliin ) jäämään Kapp. Apulaiseksi Ylihärmässä; Kirkkoherran Apulainen Lapualla, Elias Vetrikki Alcenius, Kapp. Apulaiseksi Solvion kappelissa - kaikki nämät toimitukset alkavat 1 p. Toukokuuta. - Viran Vapautta on jatkettu Kirkkoherran virkaa toimittavalle Espossa, Tieto-viis. Maj, Vara-Kirkkoherra Kapriel Penedikti Hildenille, ja Kappalainen Espossa, Vara-Kirkkoherra Kaarlo Vetrikki Apelarti von Qvanten on määrätty Kirkkoherran virkaiseksi mainitussa pitäjässä. - Avoinna on vieläkin hakiain puutteesta Kappalaisen virka Sottungassa. Porvosta. Suomen Keis. Senatti on antanut Tuomiokapitlumille tietä' Hänen Keis. Maj. armossa määränneen: 1:ksi että tästälähin Opettajiksi maan Vähä-kouluissa otetaan ainoastansa semmoisia, jotka kelvollisesti' taitavat Suomea ( Venäjänkielen Opettajista puhumata' ); 2:ksi asetettavaksi Vähä-kouluun Helsingissä Pää-Opettajan viran, 215 hopia ruplan palkalla, paitsi asunhuoneita taikka niiden vuoro-varoja kaupungilta; 3:ksi Naisväenkouluun Helsingissä pantavaksi sekä toisen Opettajattaren, 230 hop. ruplan palkalla vuodessa, paitsi vapaita asunhuoneita, ja nykyisen Toisen Opettajattaren pitämään, kutsuttuna Kolmanneksi Opettajattareksi, entisen palkkansa, että Toisen Opettajan 230 hop. ruplan palkalla vuodessa, paitsi 75 hop. rupl. huoneitten vuoroksi, ja nykyisen eli Ensimmäisen Opettajan saamaan vuotiseksi huone' vuoroksi 100 hop. ruplaa, niin myös ne 175 hop. ruplaa vuodessa, jotka ovat yhteisesti' palkoiksi Venäjän, Saksan ja Ranskan kielien Opettajille, enännettäväksi 200:ksi, 4:ksi asetettavaksi Jyväskylän ja Mikkelin kaupunkeihin Vähä-koulut, kummankin yhdellä Opettajalla, joka saa vuotiseksi palkaksi 120 hop. ruplaa, ja kaupungit saavat kustantaa' huoneet sekä Opettajalle että koululle, niin myös kynttilät poltinpuut ja hoidon, Koulu-asetuksia myöden; 5:ksi Heinolaan tehtäväksi Iso-koulun, samanvertaisella kustannusmäärillä, kuin on Savonlinnan Iso-koululla, eli' 1750 hop. ruplalla vuodessa. - Avoinna ovat: 1:ksi Heinolan uudessa Iso-koulussa Pää-opettajan, Ensimäisen ja Toisen Kanssa-opettajan, Venäjän, Veisu ja Voimistelemus opettajan virat; niin myös Yli opettajan ja toisen Kanssa-opettajan virkain pito, edellinen 300:n, jälkimäinen 150 hop. ruplan palkalla vuodessa; 2:ksi Toisen Opettajattaren ja Toisen Opettajan virat Naisväenkoulussa Helsingissä; 3:ksi Opettajain virat Jyväskylän ja Mikkelin kouluissa. - Suomen Keis. Senatti on suonut Saksan opettajalle Kuopion Lukiossa Emanuel Ropertti Walleniukselle oikeuden lukea' palvellus vuosia siitäkin ajasta, jona palveli Pietarin hiippakunnassa; ja Tieto-viisauden Majisterille Kaarlo Reinh. Lindbergille oikeuden hakea' korottamista Porvon Hiippakunnassa, vaikka hän Turun Hiippakunnassa syntynyt on. - Vaaliin on pantu Suomiaisten Kappalais virkaan 1:ksi Saksan Opettaja E. R. Wallenius, 2:ksi Armovuoden Saarnaaja Mikkelissä Verneri Vilhelmi Wilskman: 3:ksi Kirkkoh. Ap. Sysmässä Aatami Sallmén. - Asetettu on Oppilainen Joh. Vilh. Boisman Venäjän Opettajaksi Helsingin Iso-koulussa. Sanojen ja Sananparsien saamiseksi Tohtori Lönnrotin tekeellä olevaan uuteen Suomalaiseen Sana-kirjaan niin koolta, kuin mahdollista on, pyytää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä tämänkautta Suomenkielen ystäviä kokoilemaan ja Seuralle lähettämään alkuperäisiä suomalaisia lauseita, merkintö-sanoja, aseiden ja kalujen nimiä jne, joita ei tähän asti' ole' kirjakielessä ollut, niin myös puheenmuotoja ja sananparsia joissa tavallisilla sanoilla on toinen tarkoitus. Palkinnoksi on Seura määrännyt 1 ruplan hopiassa jokaiselta kymmeneltä sanalta elikkä sananparrelta, jotka Toht. Lönnrot katsoo hyviksi ja ottaa Sana-kirjaansa, ja vähemmältä joukolta samassa mitassa, eli 10 kop. joka sanalta; ja palkinto lähetetään koonneelle niinpian kuin kokoelmien arvo on saatu tietä'. Muistettava on: 1:ksi että kaikki sanat ja sananparret ovat käännettävät ruotsiksi, elikkä heidän tarkoituksensa selitettävät, joko Ruotsin taikka Suomen kielellä, niinmyös lauseet, paitsi merkintö sanoja, näytettävät siinä puheessa, jossa maalla heitä kuullaan; 2:ksi että pitäjä elikkä pitäjät, joissa lähettäjä on kuullut sanat, on nimittäminen; 3:ksi ettei ole' aikaa määrättynä lähettämisille; mutta jos sama sana usialta tulee, niin saa ensiksi lähettänyt palkinnon; 4:ksi että maalla asuvaisten on antaminen tietä' mihin palkinto tulee lähetettäväksi. Helsingissä 3 p. Maaliskuuta 1847. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puolesta, Sven Gabriel Elmgren. [osoittavan käden kuva] Viikko-lehti Suometar annetaan tänä vuonna Helsingistä jokaisena Tiistaina. Tilata' saadaan sekä Posti-kamarissa että Waseniuksen Kirja-puodissa Helsingissä 1 Ruplalla ja 50 kopeikalla, ja kaikissa Suomen Posti-konttooreissa 1 R:lla 73 k:lla ( kaikki hopiassa ). Sekä itse' N:o-lehdet, että Lisä-Lehdet joita tulee yksi joka kuukaudelle', jaetaan sieltä, missä tilaus tapahtuu. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|