Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.17. Helsingissä 27:tenä päivänä Huuhti-kuuta 1847. ( Lähetetty ) Vijatoinna kärsivän valitus *). -1a--1-Mikä myöskin murti rinnan ilosen ? Ah ne monet tuskat, kuin mua rasittaa, Monet pahat puuskat joill' mä poljetaan ! Ne särkee sydämmeni, ahdistaa rintani, Surulla alkaa työni ja päättää päiväni. Jos joku multa kysyis kuka sua vainoopi, Niin saisi vastimeksi sen mitä seuraapi: " Jos taidat sinä lukee petäjät mäellä, Sitten sä taidat tuntee ne kuin mua vainoovat? " Ah kuhun polo poika mä tieni ottaisin, Ett' saisin rauhas' olla niilt' kuin mua vainoisit ? Ah surullista aikaa mun nuoruudessani, Kuin kovin mua painaa, hävittää riemuni ! Ah kylol'mä on se rinta kuin ennen all' lämmin; Jos koitan sitä muuttaa, kylmenee enämmin. Jos vielä kerran koittais se rusko ihana, Ett' riemu huolet voittais ja surun kukistais ! Sitten mä iloitsisin kuin käki kesäkuus'; Pois olis suru silloin; siit' tulis laulu uus'. Ah nuorukainen täällä, jot' suru vaivaapi, Hän on kuin lehti jäällä, jot' tuuli ajaapi. En voi enämpi laulaa, sill' päätän virteni; Jos loppuis tämä vaiva, kyll virttä venyisi. Henrikki Selin Tulosten Koulumestari. Koulujen suomentamisesta. Kaikellaisia kirjoja, joista Suomalaiset jo ovat välin saaneet ja toivovat aikaa ottain enemmän saavansa maistaa' kalliita hedelmiä, voitettuja kansain ahkeralla työskentelemisellä sivistyksen pajassa, on näinä aikoina ruvettu oudoista kielistä suomentelemaan. Mutta kuolujen suomentaminen, jota paitsi ihmiskunnan virvoitukseksi kasvavaiset tieteitten ja taiteitten hedelmä-puut eivät voi' oikein juurtua' Suomen yrttitarhassa, on vielä viipynyt. Tähän viipymiseen näemme kyllä olleen ja olevan suuria syitä, kuitenkin luulisimme ilman Maanmiestemme mielessä jo ( vaikka vitkallisestikkin kesä lähenee ) niin paljon lämminneeksi, että olisi aika' ruveta' täydemmällä todella ajattelemaan ja miettimään oman kielen istuttamista opetus paikoihin. Sillä oikian istutus ajan ohitse' mentyä hankkeissa, on työlästä, liijatenkin täällä Pohjan kylmällä seudulla, saada' mitään aikaiseksi ja tuleentumaan ennen syksyä. Ottakaamme, rakkaat Isänmaan ystävät, ajasta vaari. Ei ole' toivomistakaan täydellisemmän kansallisen sivistyksen eikä omituisen tiedollisuuden hyötyvän maassamme niin kauvan kuin ylhäisemmän mielen-valaistuksen siemeniä muukalaisilla käsillä kylvetään, vaikka kuinka hartaasti' muutoin ahkeroittaisiin Suomalaisuuden kasvattamisessa. Tätä osottaa nykyinen aika sangen selkiästi'. Kaikki äitinkielellämme kirjoitetut sekä Viikko-lehdet että muut kirjat ovat kuin vaivakasvoisia pensaita, muualta tähän maahan siirrettyjä, ovat kuin orjat, pajasta peltotyöhön muutettuna. Tämmöinen huonous äkäyttää kyllä meitä, vaan emme voi' kukaan päästä' tästä; ei yksikään voi' riisua' vierasta pukuansa, johon lapsuudessa ja nuoruudessa on vaatetettu. - Koska ihminen tottuu, hamasta ensimäisistä alkeista tietoin ja taitoin etsinnössä, ajattelemaan ja puhumaan vieraalla kielellä, tottuu katselemaan muukalaisten tavalla elämää itsessänsä ja maailmaa ympärillensä, niin vierastuu mielensä omituisessa luonnostansa, ja likinäinen ajatusten yhteys niiden veljein kanssa, jotka eivät ole' häntä muukalaisuuteen seuranneet, heikenee. Näin täytyy oppineen surulla nähdä taitonsa ja viisaudensa olevan työlään saada' niiltä käsitettäväksi, joille sitä mielellänsä tahtoisi jakaa', ja kansa ei tunne' sivistystä oudossa puvussa, eikä mielisty' siihen, jos se ominaisenakin ilmestyy, sillä se näkyy kuin vieras, väkisin suomalaiseksi vaatetettu. Suomi kustantaa kouluja ja kasvattaa suuren joukon oppineita, joista moni kilvoittelee Europan parhaitten miesten rinnalla; mutta näistä kaikista tulee enemmin taikka vähemmin muukalaisia. Niidenkin, jotka eivät vielä äitinsä rinnoilla opi' ruotsalaisiksi, täytyy, niinpian kuin ensimäisen askeleen astuvat yleisemmän taidon tiellä, taivuttaa' ajatuksensa vieraan kielen mukaan. Tämä ensi askele' on vaikia ja usialle sangen raskas; jo tämä estää monta Suomen nuorukaista korkiampaan valaistukseen pyrkimästä. -2-Maassamme on umpi suomalaista väkeä enemmän kuin viisi vertaa ruotsia puhuvain suhteen, kuitenkin ei ole' Korkiaopiston oppilaisten seassa edes yhtä kymmenestä, syntynyttä umpi suomalaisista vanhemmista; mutta jos koulut olisivat suomalaisia, niin totisesti' ei suinkaan jäisi näin monet luonnon lahjat, joita Jumala jakaa ei yhdelle suvulle tai' säädylle runsaammin kuin toisellekkaan, viljelemättömiksi, lahomaan siksensä, tai' tuottamaan väärin käytettynä pahoja hedelmiä. Joku sanonee: " Meillä on kylliksi virkamiehiä; mistä tulisi sioja kaikille jos isompi joukko yhteisestä kansasta nousisi herras-säätyyn? " Tähän vastaamme, meidänkin mielestämme olevan tarpeeksi ja liijaksikin herras-miehiä maassamme, mutta moni näistä olisi sopivampi tekemään työtä ruumiin kuin mielen voimalla. Jos kaikilla olisi yhtä huokia päästä' taidon tietä kulkemaan, niin joutuisivat ne, joita Luoja on suuremmalla hengellä siunannut, tärkiämpiin sioihin; ne taasen joita kehnous tai' huolettomuus vaivaa eivät pyrkisikkään vaan saisivat kohta alussa jäädä' työskentelemään mihin kukin parhaiten sopeisi: talonpoikina, merimiehinä tai' sotamiehinä. Myös sopeisi osan lukumiehiksi aikovista, jotka eivät voi' parempainsa kanssa kilvoitella', tulla' lukkareiksi, suntijoiksi, nimismiehiksi, siltavoudeiksi, jahtivoudeiksi j.n.e. joita näihin saakka on tehty isompain herrain palvelijoista, usein varsin taitamattomista, kykenemättömistä omaa nimeänsä kirjoittamaan. - Se on varsin tyhmä tapa, joka meidän maassa enemmän kuin muualla on ollut yleisenä, että herrasväki vaatii poikiansa väkisinkin luku-työhön, vaikka usialla näistä ei ollenkaan tähän ole' halua. Nämät, jos saisivat taipumustansa seurata', tulisivat monikin varsin kelvollisiksi peltomiehiksi tai' käsityöntekijöiksi: tulisivat itse' onnellisiksi ja hyödyttäisivät maakuntaa yhteisesti'; mutta pakotettuina mihin ei ole' luontoa eikä halua, tulee monikahdoista ei muita kuin lurjuksia; toiset taas, vihdoin ja vaivoin, parempain puutteessa taikka juonittelemisella, virkoihin autettuina, ovat valtakunnalle kuin sammaleet puun kyljelle, jotka mitään hyödyttämätä' ainoastaan nestettä imevät - ja itse' eivät saa nauttia sitä iloa ja onnellisuutta, jota menestyksellä työtä tekeväiset isänmaan ja ihmiskunnan yhteiseksi parhaaksi tuntevat tykönänsä, eivätkä arvoa ja kunnioittamista muilta ihmisiltä. Vanhempain pitäisi muistaman sananlaskua: " Ei se koira oravaa hauku', joka väkisin metsään viedään. " Olisipa suomalaisen kirjallisuuden levittäminenkin paljoa huokiampi, jos kouluissa omaa kieltä luettaisiin. Nykyinen tieteellisten kirjain työläs kaupaksi käyminen tulisi parannetuksi, sillä ovatkos ne vähät kirjat joita kouluissa käytetään ? Tulisi myös usioita jaloja kirjaintekijöitä koulujen opettajista, niin pian kuin saisivat kääntää' mielensä vieraasta puheesta ja ajatustavasta omaan parempaan ja sopivampaan. Nyt koulu-majistereilla, päivä kaudet ruotsin kielellä opettaissansa, tuskin aikaa omaa kieltä edes muistellakaan, ja ruveta' jotain kirjoittamaan tällä, joka ei kelpaa' jokapäiväiseksi tarpeeksi, näkyy heille turhaksi vaivaksi - ruotsiksi kirjoittamisen taasen katsovat syystä yhtäläiseksi, kuin kantaa' puita metsään. Kirjaintekijöitä ja kustantajoita rikastutetaan ja pränttääjöille saatetaan ansioa - mutta vaan vieraalla maalla ! Jo tästä, mitä lyhykäisesti' maininneet olemme, luulisimme kylliksi näkyvän kuinka hyödyttäväistä, kuinka tarpeellista koulujen suomentaminen olisi. Mitään tästä virkkaamatakkin huomainnee jokainen, vapaasti' katseleva mikä hyvä on, ettei mitään liene' soveliampaa eikä kohtuullisempaa kuin tämä asia. Saksan kouluissa puhutaan saksaa, Ruotsin kouluissa ruotsia; miksei siis Suomen kouluissa suomea ? Miksei kohta ruveta tätä hyvää asiaa matkaan saattamaan ? Mutta vaikuttaneeko taas pitkät puheetkaan mitään niissä joiden ymmärrys oman erinäisen voiton pyynnöstä on sokaistu, ja jotka, jos ymmärtävätkin, eivät huoli' yhteisestä parhaasta muulloisin kuin silloin, koska heille itse' siitä tulee näkyväinen hyöty. Pahin vastus kaikissa isänmaan hyväksi hankituissa asioissa on näiltä, jotka julkisesti' tunnustavat joka asiassa ensiksi ja enemmin katsovansa jos itselle siitä mitään tulee *). -2a-En integrerande del af Directionen för Helsingfors Theater. ] -2-- Niille jotka eivät itse' tähtensä vaan rakkaudesta vanhoja tapoja ja sääntöjä kohtaan ovat kuurot puhuessa parantelemisista ja muutoksista uusien ajan vaatimuksien mukaan, muistutamme ettei mikään pysy' kumminkaan yhdellänsä; mikä ei parane' se pahenee. Vanhat rakennukset lahovat, sentähden pitää niitä korjailtaman ja viimein uusia niiden siaan tehtämän. Mutta onpa vielä, paitsi huolettomuutta ja itsekkäisyyttä, muitakin esteitä koulujen suomentamisessa Tämä, ehkä kyllä hyvä asia, ei ole' tehty niin helposti' kuin puhuttu. Nämä esteet lienevät kuitenkin vähemmässä arvossa kuin tavallisesti' luullaan. -3-Mutta lieneekö enää monta varsin umpi ruotsalaista muissa kuin jos juur Helsingin ja Vaasan kouluissa ? Sitä vastaan on toisissa ( usiammissa ), esimerkiksi Porin ja Hämeenlinnan, kouluissa sangen harvoin joku varsin ruotsalainen. Ja niille harvoillekkin, jotka eivät taida suomea, olisi sekä hyödyllistä että sopivaista kohta lapsuudessa oppia' sitä, koska kumminkin kerran täytyy siihen ruvetansa, jos aikovat kelvollisiksi virkamiehiksi. - Toiseksi sanotaan: " Jos kouluihin Suomen kieli otettaisiin, niin olisi sen ottaminen myöskin Lukioihin ja Korkiaopistoon, muutoin kävisi oppivaisille, tottuneille suomea lukemaan, työläästi' muuttaminen ruotsin kieleen; mutta äitinkielemme ei ole' vielä tarpeeksi tuleentunut käytettäväksi ylhäisemmissä oppi-sioissa, joissa tieteitä yleisemmin ja vapaammin harjoitetaan. " Olkoon vaan ruosalaisuus vielä muutamia vuosia yliopistoissa; mutta jos aivotaan joskus saada' näihin Suomalaisuutta, niin on rupeaminen alhaisemmista, koskei kumminkaan muuttaminen käy' yhtäkkiä. Ette tietojen ja taitojen laviampi etsiminen muulla kielellä kuin sillä, jolla perustus laskettu on, ole' aivan työlästä, näemme siitä, että nyt, vaikka kouluissa on meitä Ruotsin kielellä opetettu, taidamme varsin hyvin viljellä' saksaa ja ranskaa, koska ruotsi edemmäksi jouduttuamme ei ulotu' tarpeeksemme. Koulu-aikanansa oppeisi kyllä jokainen ruotsia taitamaan paljoa enemmänkin kuin moni nykysistä oppilaisista taitaa saksaa, jota yhtähyvin tarvitsee ja menestyksellä käyttää. - Vielä muistutetaan että " nykyisille opettajille olisi sangen vaikiaa, usialle varsin mahdotonta, ruveta' Suomenkielellä opettamaan. " Kyllä kaiketi'. Mutta onkos niin hyvää asiaa matkaan saattaissa, kuin tämä on katsomista jos vaivaakin nähtäisiin ? Alku on kyllä raskas kaikissa, mutta on kuitenkin kerran tehtävä. Pijan ovat vastukset voitetut, ja tunto hyvästä työstä sekä jälkeentulevaisten kiitollisuus kaunis vaivan palkinto. Nuorimmat opettajat tottuisivat kyllä helposti' suomenkielellä opettamaan, semmenkin koska tuntevat heitänsä palaviksi rakkaudesta isänmaan vapaata tiedollisuutta ja kansallisuutta kohtaan. Ja vanhemmistakin emme luulisi kaikkein tätä vaivaa pahaksuvan - mutta jos niinkin olisi, että joku ei taitaisi' eikä tahtoisi' muuttautua', niin saisi se pitää' tapaansa, kyllä jonkun ajan kuluttua jälkeensä tuleva sitten ottaisi Suomenkielen. Jos otettaisiin kouluihin se järjestys josta Lento-kirjotteissa on paljon puhuttu ja joka meidänkin mielestä on sopivaisempi - se järjestys ettei joka luokalla ole' eri opettaja, vaan jokaisella tiedon haaralla: Historialla opettajansa Määrä-opilla eli Suure'-tieteellä opettajansa jne., yhteinen koko-koululla, niin kävisi paremmin laatun opettamimin [opettaminen] yhdeltä Suomen toiselta Ruotsin kielellä kunne' kaikki ehtisivät suomettua'. Mitä se haittaisi vaikka, esimerkiksi, Tietoviisautta vielä opetettaisiin ruotsiksi, koska Jumaluus-tiedettä selitettäisiin suomeksi. Luetaanpa nytkin Viipurin Läänin kouluissa ( Haminassa j. m. ) Historiaa ja Maan Opasta Venäjän, muita tiedon alkeita Ruotsinkielellä. - " Mutta mistä saataisiin suomalaisia opetuskirjoja kouluihin? " Näistä ei olisi' mitään suurta vastusta. Vieraskielisistä kirjoista saataisiin varsin pijan suomentamisella ensi tarpeeksi. Tuomiokapitlumit määräisivät soveliaimmat koulukirjat suomennettaviksi, ja usiat äitinkielen harrastelijat olisivat kohta valmiit tähän mieluiseen työhön. Kustantajoita löytyisi kyllä tämmöisille teoille, joiden tiedetään yltäkyllin kaupaksi käyvän. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurat olisivat myös tieten mieluiset tässä tekemään mitä varansa myöden antavat, ja armollinen Esivalta, jonka juur näinäkin päivinä ei ole' nähty säästävän Maan yhteisiä varoja ( Finska Statsmedel ) toimittaissa mitä Se katsoo tarpeelliseksi. Jopa nytkin, vaikkei vielä Iso-kouluissa Suomen kielellä opeteta', on ilmaantunut kirjoja ensimäiseksi hätä-varaksi: meillä on Uskon-Opin Historia, 1 Osa Suomenmaan Historiaa Kajaanilta tehty, Euklideen Alkeet 4 kirjaa Kilpiseltä suomennetut, meillä on Maan Opas ja muita vähäisiä kirjoja, sopivaisia edes ensimmäisiin luokkiin kouluissa; ja pijan on lähtevä präntistä suomennettuna Bredow'n Historia ja Euklideen 1 kirja Heikelliltä enännetty - kukaties muitakin semmoisia. - Vielä katsoo joku esteeksi koulujen suomentamiselle nykyisen eripuraisuudenkin Suomalaisten kirjailioden välillä, koskei ole' saatu mitään kirjoitus ja puhettapaa yleiseksi, niin ei tiettä' mitä kouluissa olisi seuraaminen. Tämän esteen ei pidä' viivyttämän, sillä emme tiedä' jos vielä moniin aikoin kaikki rupeavat kirjoittamaan samaa puheenparta, ja aika on kallis. Muistakaamme mitä sanotaan: " Ruohon kasvua odottaissa kuolee nauta. " Eikä se haita' kouluissa paljoa vaikka puhutaankin ja kirjoitetaan erilailla; kyllä koulupojat aina ymärtävät mitä opettaja heille selittää, jos vaan tarkasti' kuultelevat ja asia selittäjälle itse' on selkiä. Ei Su[o]menkielen murteet ole' niin erilaisia, ettei toinen ymmärrä' mitä toinen tahtoo sanoa', jos ei turhan vuoksi väännellä' eikä vääristellä' lauseita. - Viimeksi mainitsemme mitä muutama pelkää tässä asiassa: " Suomenmaan olevan liijan vähäisen pitämään voimassa tarpeellista kirjallisuutta koulujen, ja vielä vähemmän, jos ylhäisempiinkin opistoihin oma kieli otettaisiin, näiden varaksi. Ruotsin kanssa yhteen voidaan jotensakkin, " sanovat he. Tähän vastaukseksi muistutamme Greekan maata, jossa on noin puoliksi kansaa Suomalaisten rinnalla; mutta sanotaanpa sielläkin äitinkieltä kouluihin hankittavan. Emme uskoisi semmoisten kirjain, joita jokapäivä kouluissa on käsillä, tulevan suomalaisina mitään kalleemmiksi kuin nyt ovat ruotsalaisina; sillä niitä tohdittaisiin kyllä präntätä' tuhansittain erällänsä. Ovatpa kaikki kirjat joita Ruotsista tuodaan hyvin kalliita, ja kalliintuvat vielä enemmän isosta tulli-maksosta. Tulli-verot ja muut kustannukset ulkomailta tuodessa tekevät ettei suuremmatkaan ja harvoimmin käytettävät kirjateot tulisi' erinomaisen paljoa maksokkaammiksi itse' tehtyinä kuin Ruotsista tuotuina; ja jos vähä enemmän maksaisivatkin, niin jäisi kumminkin hinta kotimaahan. -4-Huono-apumies Ruotsi on. Oma apu on aina parhain; ja sitten sen, jolla on enemmän varaa auttamiseen. Nyt näitä esteitä nähtyämme voitettaviksi virkkaamme vielä ettei suinkaan, kuin moni älppii, sivistys eikä tiedollisuus maassa koulujen suomentamisella menisi takaperin ( " luudalta lattialle " ); sillä jos opettajat ovat sivistyneitä, jos heillä on tietoa ja taitoa niin ei se liene yhteen kieleen kiinnitettynä; taitanevat sitä Suomeksikin levittää', niinpijan kuin Suomea taitavat. Vaikka se kävisikin heille ensin työläämmältä, niin tulee se kuitenkin koulupojille hyväksi, niinkuin siemen kasvaa pellossa tietämätä' jos kylväjän työ käy helposti' täi' vaivalloisesti'. Mutta jos hetken kärseisikin tiedollisuus kipua, niin sille syntyisi ja kasvaisi siitä sitä jalompi ja raittiimpi henki, joka väkevämmin ja omilla voimillansa veisi Suomen sukukuntaa täydellisyyttä kohden - täydellisyyttä, johon ihmiskunta on Luojalta määrätty pyrkimään. Nämä vähäväkiset mietteet olemme kirjoittaneet muiden tarkempain ja suurempain henkein mietittäviksi, toivossa niitä Isänmaan ystäviltä ja esimiehiltä korviin otettavan, jos ei muuksi, niin edes vastustettaviksi. Mutta kohdaneeko se kova, ja nuorempia neuvottelioita ( semmoisia kuin Suometar ) usein kohtaava, onni meitä se ettei kukaan pane' puhetta miksensäkkään, vaan heitetään niskoja muristen: " Lapsen teito, vaimon muisti! " Ei saisi' pienempiäkään katsoa' ylön, sillä " alusta aseppuu väärä on. " Hiippakuntain Sanomia. Turussa 10 p. tässä kuussa, on käyttämällisessä Taito-näytteessä ensimäinen Kanssa-opettaja Porin Iso-koulussa, Tieto Viisauden. Majisteri Kaarlo Vertinanti Nordlun, katsottu Lukian Apulaisen, ja koulun Pää- sekä Yli-Opettajan virkoihin hyvin Kelvolliseksi; ja Tieto-Viis. Kandidati K. W. E. Rancken sopivaksi Pää-opettajan virkaa toimittamaan Tampereen Vähä-koulussa. Samana päivänä on mainittu Kandidati Rancken määrätty tätä' virkaa tästä ajasta eteenpäin toimittamaan. - 14 p. tässä kuussa on, Avoimiksi julistettu: nykyisin asetetut Opettajan ja Opettajattaren virat Turun Naisväen koulussa. - Määrätyt: Kirkkoherran Apulainen Hämeenlinnassa, Aleksanteri Etv. Nygren, Kappalaisen siaiseksi Vihdin pitäjässä; ja Kirkkoh. Apulainen Savossa, Kaarlo Y. R. Sumelius, Pitäjän Apulaisen Siaiseksi Espossa. - Virkaan vahvistetut: Kirkkoh. Apul. Limingassa, Vara-Kirkkoh. J. L. Gummerus, Kappalaisen virkaan Pyhäjoella ja virasta vapaa Pappismies Kotriiti Lagerström Kappalaisen tilaan Merimaskussa. - Viran vapautta kivulloisuuden tähden on suotu säätylle Kirkkoherralle Kumlingessa Penjami Sulinille koko Touko-kuuksi ja puoleksi Kesä-kuuta, jona aikana Kirkkoherran virkaa mainitussa pitäjässä vielä eteenpäin toimittaa Pappismies M. Hultman. Vaaliin on pantu Hailuodon Kappalaisen virkaan: 1:ksi Kirkkoh. Apul. Sotkamossa A. Neumann; 2:si Kappalaisen Apulainen Säresniemessä Majisteri J. Kaapriel Lagus ja 3:si Kirkkoh. Apul. Kalajoessa E. H. Nikander. Porvosta. Virkoja vastaanotettavana: 1 p. tässä kuussa, Yli-Opettajan virka Helsingin Iso-Koulussa kanssa-opettajalta, Majisteri Joh. Matias Hackzellilta; 1 p. Touko-kuuta, Toinen Kappalaisvirka Helsingin kaupungissa Pruukin-Saarnaajalta Mariakoskella, Kaarlo Konstanttiini Grahnilta, Kappalaisvirka Anjalassa Kirkkoh. Apulaiselta Parikkalassa, Vara-Kirkkoh. Kaarlo Joh. Antellilta, Toinen Kappalaisvirka Mikkelissä Kappalaiselta Haukivuoren kappelissa, Vara-Kirkkoh, Joh. Yrjänä Hofströmiltä, ja Kappalaisvirka viimeksi mainitussa kappelissa Kapp. Apulaiselta Asikkalassa, Taavitti Brummerilta. - Avoinnan on Pää-opettajan virka Helsingin Vähä-koulussa : Mainittavaa. Suutari käy kehnoilla kengillä, raatari huonoilla housuilla - ja nälkään kuollaan ensiksi peltomiehen säädystä. Niitä hyväntahtoisia, jotka lähettävät omia tekojansa Runoja näihin lehtiin pantaviksi, pyytäisimme seuraamaan runomittaa ( meter ) semmoisena, kuin se on Kalevalassa. Oikian runomitan tuntemiseen auttaisi vaarin ottaminen siitä, mitä Lönnrot on tästä kirjoittanut Kalevalan Esipuheessa ja Kallavedessä, niin myös Suomettaren miettimisistä Numeroissa 11, 13 ja 14. Uuden aikaisia Virsiä ja Lauluja tehdessä soisimme seurattavan tavausten Arvoa ( qvantitet ), enemmän kuin korkoa ( accent ). Täällä olevan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran päätöksen jälkeen myydään seuraavaisia kirjoja tästä päivästä ruveteu puoleksi vähennettyyn hintaan, nimittäin: Tavallista paperia. Hienoa paperia. Kanteletar 3 Osaa 1:teen Rupl. 35 kop. R. 80 kop. Sananlaskuja - 75 - - - - Arvoituksia - 25 - - 30 - Suomi 1844 - 75 - - - - Suomi 1845 - 75 - - - - Helsingissä 16 p. Maalis-kuussa 1846. Sven Gabriel Elmgren. [osoittavan käden kuva] Viikko-lehti Suometar annetaan tänä vuonna Helsingistä jokaisena Tiistaina. Tilata' saadaan sekä Posti-kamarissa että Waseniuksen Kirja-puodissa Helsingissä 1 Ruplalla ja 50 kopeikalla, ja kaikissa Suomen Posti-konttooreissa 1 R:lla 73 k:lla ( kaikki hopiassa ). Sekä itse' N:o-lehdet, että Lisä-lehdet, joita tulee yksi joka kuukaudelle', jaetaan sieltä, missä tilaus tapahtuu. Aina saadaan vieläkin Suometarta täydellisesti' vuoden al'usta alkaen. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|