Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 21. Helsingissä 25:tenä päivänä Touko-kuuta 1847. ( Lähetetty. ) Anton Alfthan. [Kuollut] 18 14/3 47. Italian ihmetmaassa, Piisan kukkakalmistossa Veres hauta havaitaan. Virkan vielä Kuka siellä Nuorra nukku Tuonelaan. Suomalainen sulo, jalo Maallensakin toivon valo, Esikoinen isänsä, Ystävien, Omaisien Ilo, onni äitinsä. Isä kaipoon käärittynä, Äitin sy'än särettynä, Siskoin silmät itkussa Erostansa; Ka'ostansa Nuori Suomi surussa. Hurskas henki! rauhasessa Sieluin sä'etsatamassa Elä' iät' riemussa ! Intos' palo, Neros' jalo Loistaa lemmen muistossa ! Konstantin. Bjarmalaisien vanhasta kalmistosta Holmogorin lähillä, taikka samasta, josta kirjoituksessamme: " Tutkistelemuksia Suomalaisien esi-isistä ja niiden asumapaikoissa, " puhuimme, kerrotaan vähän venäläisessä aikakautisessa kirjassa " [venäläinen nimi] " tämän vuoden helmekuun vih'ossa. Enimmäksi käypi kertomus yhteen sen kanssa, mitä Tohtor Kastren siitä kirjoittaa kirjassa " Suomi 1844 " ja mitä myös kirjassa " Fosterländskt Album I " kirjoituksessa " Isländarnes berättelse om de fordna Finnarne " puhutaan. Seuraava kappale' venäläisessä kirjassa selittää kuitenkin tarkemmin mainion Bjarmalaisien kalmiston: " - - nä'et metsikön Holmogorin vastassa Holmogorka nimisen jo'en oikealla puolella. Tämä metsikkö kutsutaan rahvaalta kuusikoksi, sentähden että se kasvaa vaan pitkän pituisia, ikuisia kuusia. Jo'esta on se puolen toista virstan päässä, jos ei etempänä; mutta ennen on se ollut paljoa likempänä jokea, joka aj'an kuluessa nähtävästi on muuttunut paikkansa. Metsikön pituus on puolen virstan paikoilla, mutta leveys nousee 120:neen Venäen syleen. Keskellä on aukea paikka 300:n Venäen sylen paikoilla ympäri ja keskipaikalla nähtävästi syvempi, ja pieniä korkopäitä on ympäri koko metsikössä. - - - Rahvas haveksii siellä pahan hengen elävän, jonka syyksi muutamia onnettomia tapauksia sanotaan, ja sentähden eivät uskallakkaan koskea' kirveellä yhtään puuta. Me saimme usein kuulla' rahvaalta monia luuloja, sellaisia kuin nämät: " jos ajat yöllä kuusikon sivutse, niin pidä' silmät ja korvat tarkasti auki; muuton - viepi.... katoat tieltä ja sekaut sinne aamuun asti. Hyvä kyllä; jos sillä vaan pääset, tapahtuupa muuten usein montakin seikkaa. " Tämän tähden myöhistynyt iloinen ajomies, nähtyä metsikön, kohta heittää heleän laulunsa, miettii, ja, tehtyä rukouksensa, ajaa täyttä vauhtia hirveän paikan sivutse. " " Kaikki tämä saattaa mielestämme seuraaviin johtolauseihin: 1 ) Holmogorin metsikkö on uskottavasti sama paikka, jossa Tsuudilaisien kalmisto on ollut, jonka keskellä Jumalan kuva seisoi, ja 2 ) taikainen luulo siitä on noussut rahvaassa Kristin uskon levetessä ja on kestänyt polvi polvelta näihin aikoihin asti. Tarvitsee vaan ottaa' kertomuksemme varteen ja tehdä' tässä metsikössä vanhan aikuisia löytöjä. N. Basilefski. " ( Lähetetty. ) Pari kuukautta matkalla Savossa ja Karjalassa. ( Jatko 20:teen N:roon. ) Asukkaat Pieksämäelle ovat siirtyineet osittain Hämeestä osittain Karjalasta. Sen ilmoittavat heidän sukunimensäkin. Lähellä kirkkoa oleva kyläkin on nimelleen Karjala. Kylät ja kartanot enimmiten mainituille maanselän harjanneille ynnä niiden vieruille raketut, ovat nä'yltään samanlaiset, kun muuallaki Savossa. Tavat ja vaatteen parsi samate. Kielen murre myös melkeen yhtäkuuluva, kun Yläsavossakin, noin raakasempi kuitenkin. -2-Se on peräytynyt aivan huonoon ja surkiaan tilaisuuteen. Rahvas on köyhtynyt niin, jotta harvassa tapaat taloja, jotka yli vuoden omillansa tulevat aikoin. Ristiinan pitäjässä olevan Ruunun Jyvistön ( Krono Magazin ) tyhjenti Pieksämäen seurakunta menneinä kahtena vuotena melkeen itsekseen. Jotta mierolaisia niin muodoin tapaat läämältään pitäjätä kiertelemässä, ei tarvitse mainita'kaan. Näitä raukkoja estääksensä ympäri kulkemasta ja mieron pahoja tapoja ja laiskuutta oppimasta yhdistyi pitäjän väki nykyjään kirkkokokouksessa kylittäin köyhiään aina ruokkimaan. Paitsi muita, niinkuin viimmeiset yli koko Suomenmaan rasittavaiset kato-vuodet, lie sekin tälle köyhyydelle syyksi luettava, jotta rahvas täälläkin rakastaa vaan samoille, ennistäänkin jo kyllä pienille maapalstoille kyhätä asunmajojansa, suurella tuskalla ja työläydellä sekä rasittavaisilla riidoillakin ainoastansa muuttaen uudispaikoille, joiksi käyviksi ja pelloiksi kelpaavata ja hyvin anteliastakin maata olisi kuitenkin ylehensä kyllin. Keskikertaisina vuoden tuloina saavat aina 15, jotensakin hyvinä 20, 25, ja parahina 30:tä ja usiampaakin kappaa sa'alta lyhteeltä. Täällä luetaan lyhteittäin ja ne sata määrittäin, joka käypi yhteen jyväluvunkin kanssa. - Kansa on kuitenkin noin kymmenen vuoden kululla enentynyt 10:tuhannesta 15:ta tuhannen hengen paikoille. Maanviljelyskin ei ole' juuri kiitettävä. Eräitä löytyy toki, jotka muille esimerkiksi ovat näyttäneet, miten, oikian talonpojan ja maanviljelijän pitää maata raataa, ja sillä neuvoin koittaa varakkaaksi päästä, eikä kaupalla ja muilla vehkeillä, joten eräitä täälläki kallista aikaansa ovat kuluttaneet ehkä vähemmällä menestyksellä. Muutoin ovat Pieksämäkeläiset jotensakin ymmärtävää ja nerokasta kansaa, hyviä kun sivistyneemmiltä hyvänä pidetään, he ovat " miesnä miesten kansa, sunna korien seassa. " Vaan suureksi viaksi on heille luettava heidän tyhmä, kova ja uppiniskanen riiteliäisyytensä keskenäänkin, joka heille ei suinkaan ole kunniaksi eikä miksikään hyödyksi. Tuomaria he " vaivaavat " liiemmin, kun tarvis olisi, usemmin tynni tyhjillä asioilla. Vaan parempi sekä kukkarolle jotta mielelle olisi, jos pieksämäkeläiset, samat kun suomen rahvas yleensä muistasivat ja aina korviinsa ottasivat esi-isänsä vanhan sananlaskun tässäki jutussa, ja menisivät aina " aikasin kirkoon, myöhään keräjään. " Eipä esi-isämmekään keräjöissä riidelleet ennen vanhaan, ei heillä ollut Tuomaria, he olivat itse omat tuomarinsa, kaikki asiat ratkaisivat he ainoastansa tuntonsa jälkeen, tyydyttäen näin kummankin puolen. Eiköhön nytkin vielä näin kävisi tekeminen, jos pahaa, kovaa sydäntä esinnä vaan koettasiin pehmittää ja muulla keinoin lievittää. Mut kaikella on syynsä, kaikella lakkarinsa, josta siemenet lappaiksen, josta syyt sikiävät. Niin on Pieksämäkeläisten riiteliäisyydenkin kanssa. Itse ovat he tähän ehkä vähemmin syypäät. Tämän kauniin lahjan mainitaan herran heille muinoin, ennen vanhaan antanee. Hän oli ollut täkäläisissä asioissa oiva opettaja. - Täkäläisiä rahvaan ystävijä ja halullisia rahan kurkistajoita mahtoi muinain " parempina aikoina " löytyä oivalta, ja löytyneepä noita vieläkin, sillä usein kuulin Talonpoikiin naurellen keskustelevan tälläisistä rahan onkijoista ja renttu-herroista, joten he heitä korottaen mainitsevat. Ja kunne äitin kieli tulee yleensä oikeuksissa sekä kaikissa muissa toimituksissä ja kirjoituksissa käytettäväksi, menestyykin rahvaalle tosin suureksi vahingoksi ja rasitukseksi näiden renttu-herrojain hyvin sivistynyt ja kunnioitettava suku, joka kotimaassammekin surkuteltavasti ei taida olla niinkään pieni, vaan joka ei tokiki liene kasvamassa, mut ennen vähenemässä. Toki kotimaan sekä parannetut että tykkänänsäkin uudistetut koulut ja muut monellaiset sivistyksen laitelmat jotain vaikuttanevat. Pieksämäkeläiset ovat myös jotensakin hyviä kirjanlukijoita. Ostelevatkin vähin itselleen aina uusia kirjoja. Sanoa en taida kuitenkaan, jos luku tällä enemmin kun ehkä muuallaki on niin hyvällä kannalla, jotta kaikki myös ymmärtäisivät lukunsa, paitsi ne niin nimitetyt heränneet, joita Pieksämäenkin seurakunnassa on paljo; ne varmaasti ymmärtävät kaikkia, mitä lukeevat. Näitä uskolaisia alkoi tännekin noin 12:ta vuotta takaperin enemmältä si'etä. Tämän uskon vimmauksen ensi aikoina tuli moni mielettömäksikin. Hulluja kuletettiin yhä pappein luokse; heille oli suuri vastus näistä raukoista. Kumma oli näinä aikoina nähdä, miten pienet 5 ja 6 vuotiset lapsetkin pari kolme kertaa vuorokaudessa vaipuivat kielillä puhumaan, siitä unesta aina sitte herättyänsä kertoen Taivaan ja helvetin nähneensä, sen ja sen vielä elävistä ihmisistä siellä ja siellä, milloin rajalla selin eli kasvoin sinne taikka tänne; milloin enkeleitten keskellä taivaan ihanaisuudessa ruusut ja palmut kädessä, milloin taas ikuisessa tuskassa kadotuksen polttavassa tulen liekissä. Likelle kirkkoa rakennuttivat he itselleen omituisen huoneenkin, jonka heidän ilveilijänsä ristivät siirappi-kirkoksi. Tähän kokoutuivat he aina kirkkoteillään lauantai-illoiksi laulamaan ja keskustelemaan hengellisissä asioissa. Muuan Nilsiästä eli niiltä seuduin tullut viisas oli yhteen aikaan heillä päämiehenä. Vaan kaikki on katoavainen, kunnia, ystävyys, rikkaus ja rakkauskin. Niin sattui tällekin miesparalle. Rahvas kadotti luottamuksensa häneen, peräytti hänelle kantamasta ja antamasta eväitänsä, ja silloin katsoi hän ajan olevan pa'eta. Hän poikkeni pitäjästä, en tiedä minne. Näitä heränneitä ei hätyytetty täällä millään tavalla. Rovasti vainaja, - - - - - - - - -, arveli mielettömälle katsovansa estää tämmöisiä uskon ja mielen hengellisisä liikutuksia, jos kenkin heitä kanteli, ja näin saivat he parate tahtovat uskossansa kilvoitella. Mutta " aika tuopi tyynen meren, aika vuotavan venehen, " sanoo sananlaskukin. Nyt ovat nämä kerettiläiset, joten heitä myös haukutaan, tasoittuneet oikeiksi jumalisiksi ihmisiksi, jotta ilolla ja todella saatta sanoa heidän olevan parhaimmat kaikista seurakunnan jäsenistä. -3-Hyödyllisiin laitoksiin kuuluu pitäjässä olevat kaksi rauta-ruukkia, Haapakosken ja Porsaskosken ruukit, jonka viimmeksi mainitun kotimaata hellästi rakastava, toimellinen talonmies Kaprieli Sikanen veljineen omilla varoillansa on rakennuttanut. Haapakosken ei ole vielä oikein valmis. Pitäjä odottaa siitä aikaa voittain paljon hyötyä, se tulee varmaan olemaan parhaimmia Suomessa. Rauta-malmista ei tule puutosta, sitä löytyy kyllin Järvissä sekä vähin soissakin. Yhteinen jyvistö saatiin myös pari vuotta sitten pitäjään toimeen. Hoitajaksi sille valitsi rahvas kirjoitusta taitavan talonpojan. Velka- sekä kaikki muut jyvistöä koskevat kirjat tulevat suomeksi kirjoitettavaksi. Jyvistön asetuksetkin ovat Suomen kielelle käännetyt. Ehkä lie tämä ensimäinen kotimaassa, jossa näin tehdään. - Kirkko, nykyjään korjattu, on vanha ja liijan pieni. Sisus niinkuin vanhoissa kirkoissa tavallisesti ylehensä maalattu ja kaikellaisilla kuvauksilla koristettu. Elävin silmin näet täällä muinaiset, hengelliset urohot. Seinällä keksit myös suuren taulun, joka törkeillä kuvauksilla on kuvailevinansa Taivaan ja helvetin, jossa monenmuotosia, suurempia ja pienempiä kadotuksen ruhtinaita majaileevat ja kaikellaisilla ilveyksillä ja vehkeillä, senni seitsemän tavalla, jota ei ilkiä, eikä voi niin sanoa, raatelevat niitä ihmisraukkoja, jotka maalari sinne on syytänyt. Tämä, nykyiselle ajalle kunniaksi seinältä pois laskettava päätöin, muinaisaikainen ko'e maalari taiteessa, lie ei suinkaan vähän vaikuttanut edellä mainittuin lasten kielillä puhumiseen. Muistan, miten kerrankin lassa ollessani täkäläiseen uneen hetken perästä aina vaipuvain pari kolme 5 vuotisein tyttö-lasten keralla yötä valvoin, miten he sipsuttivat eriäänellä, eri kielellä, jota en ymmärtänyt, miten he kimakasti lauloivat Sionin virsiä y.m., sormiansa ja varpaitansa siinä sivussa myös liikuttaen ikäänkuin olisivat soittaneet ja tanhunneet, ja miten heidän kertomuksensa ihmisen onnesta ja tulevaisesta tilaisuudesta sitte aina olivat mainitun taulun kuvauksein mukaiset. Nyt enää tällaisia lapsia ei löydy, eräitä vanhempia ihmisiä tapaat kuitenkin, joilla tämä lahja on tallella. Kertomisilla Pieksämäestä kerran antautuani mainitsenen yhdellä tiellä parista kivi-sillasta, joita pitäjässä on montakin, ja joiden oiva mestari muinais silta-vouti vainaja oli, nimittäin: Virtasalmen silta, joka järkinään kivestä rakettu; kaiteet ja kaikki, on 900 kyynärän pituinen ja viepi Juvalle mennessä mainitun salmen yli. Tältä salmelta pohjoseen, Längelmäen kylälle päin, aukenevalla selällä, jolla pyydetään paljo kaloja, kuhija y.m., löytyy eräitä saaria, joilla on tavattu ruumiin luita, pääkalloja j. m. Muinoin oli näille haudattu ruumiita, ja yhdellä pidetty Jumalan palvelustakin, jota vielä sentähden kutsutaan piispan tai papin saareksi. - Toinen Kangasniemeen päin, 3 ruotsin virstaa kirkolta, viepä Palokin silta on niinikään sen salmen suhteen, jolle se kivestä myös on rakettu, merkittävä. Tämä salmi nyt yhdistään kaksi pienempää lampia suuren- ja hako-Palokin, on muinain ollut noin 100 kyynärän leviätä kangas-tannerta. Vaan Joulu päivänä, kirkkaikana, muuanna vuotena mennehellä vuossadalla, oli jonkun luonnon vaikutuksen kautta tämä tanner kadonnut, ja mainitut järvet juosseet yhteen. Vanhat mainitsevat, miten hämmästyneenä kirkosta palaava väki tämän äkkisen muutoksen oli keksinyt. Sula vesi lainehti heille eteen, vaikka aamu-hämärässä heidän kirkkohon mennessä vielä oli maana - Kaksi uutta maantietä on paraikoa Pieksämäellä rakennuksessa, toinen itä-puolella, toinen suoraan Joroisiin viepä, jota viime mainittua jo kahtena kesänä köyhälle vä'ellä ja Ruunun kustannuksella on tietetty. Nyt kertonen viimmeksi, muusta mitänä virkamatta, miten pitäjä on saanut nimensä. Eräitä metsämiehiä sattui muonoin menemään sille mäelle, jolle kirkko on rakettu, ja joka silloin oli jylhänä kuusikkona, niinkuin vieläki muutamista monen sa'an vanhoista pelloille kasvamaan heitetyistä kuusista nähtävä on. Kuusikkoon tultuaan kuulivat he i'ältä ilmoa jonkuun pieksännän. Tiedustaakseen mikä tämä pieksäntä oli, nousi heistä yksi pitkän kuusen latvan. Täältä näki hän kuusikon alla olevan järven, jonka laineet pieksivät rantaa. Siitä syntyi pitkälle nimi, Pieksämäki, ja järvelle, pieksäjärvi. Heittäkäämme nyt siis Pieksämäelle jäähyväiset, siellä ehkä liiemmiki viivyttyä, ja menkäämme matkamme mukaan muuanne edelleen. Tästä pitäjästä tulimme Joroisiin ja Rantasalmeen, joiden pohjaispuolimaisia kyliä kulimme, ja Heinäveden kappeliin, sen eteläpuolta samoen. Tällä välillä ei ole' juuri mitänä muuta silmään pistävää, kun muuallai Savossa, ellei olletikin Rantasalmessa, rahvaan herrastava ulkonäky, ynnä ne monet teiden ohilla olevat herras-hovit, joita eräitä mekin tulimme sivuuttamaan, ja joista, saadaan sanoa, meille eli oikeemmin eräälle kyytimiehellemme oli suuri, vaikka hänelle rakas viivyke. Tämä puhelias kyytimiehemme kehui nimittäin olevansa " aika tutun ja ystävän " kaikille valloille, paitsi nimismiehelle. Hän halusi sentähden " pikimmältänsä vaan pistäydä " joka tiemme varrelle sattuvaan hoviin, arvellen aina viina-ryypyn häntä siellä odottavan. Kysyttyämme, mintähden hän nimismiehelle ei ollut aika tuttu ja ystävä, hymyili hän vaan, " hm, hm, " päätään puistaen, ja viimmein miettien nimismiehistä ei olevan paljoa kehumista. Puhuiko hän totta ? Rantasalmea, voipi sanoa, matkustaa vaikka ken mieluullisesti talvellakin. Suomalaisten ylehensä kiitettävän anteliaisuuden löydät kyllä täälläkin todistettuna. Sen havaitsimme. Ihmiset näkyivät olevan joka paikassa, jossa tulimme käymään, hyvijä ja siivoja, ymmärtäväisiä ja älykkäitä. Kartanot hyvin rakentut, tuvat raittiit ja siistit, enemmiten pari kolme kammaria edessänsä ja ulos lämpivillä uneilla varustetut. -4-Rantasalmelainen on muutoinkin ulkomuodoltaan, käytöksilleen ja puheilleenkin sivistyneempi, kun ehkä missään muualla Savossa. Täydelliset kirjoitus-aineetkin näet usiassa talossa olevan, niinkuin jo monissa muissakin paikoissa Suomen rahvaalla. Tämä on iloista kuulla ja nähdä, tämmöinen ulkomuotokin. Se todistaa, jotta ihminen rakastaa sivistystä, ja kaikkea muuta sitä seuraavata ulkonaistakin raittiuutta, siveyttä ja siistyyttä, ja näyttää niinmuotoin jo ylenneensä raakasesta luonon tilaisuudesta. Tämä on kaikki hyvä ja kiitettävä. Soisin ylehensä Suomessa niin olevan, niin elättävän, ja ken tuota ei soisi, ken Väinämöisen keralla ei lausune: " Soisin Suomeni hyväksi, Karjalani kaunihiksi; Hyvin aina elettäväksi Kunnialla kuoltavaksi - Laiskat Lappihin menevän Muut velhot Iron vesille. " Mut, mut - täytyy kuitenkin tunnustaa, jotta mieli-pahakseni havaitsin rahvaan täälläkin jo vaihtaneen soman talonpoikasen vaate-partensa rumiin, herras-taviin liepehelma-nuttuihin, joita tällä ilmoa vihaksesi näet aina Karjalaan asti. Rumissä, väljähihasissa hameissa hurpelehtelevat vaimotkin, pienistä tytöistä alkain. Savon neitistä niin kaunistavaa, lyhyttä, sievää röijyä ja hametta etsit tyhjään. Vaate ei suinkaan te'e ihmistä pahemmaksi eikä paremmaksi, oli se millinen hyvänsä, kun muuten vaan sisulleen on siviä ja sievä. Mut joskin " miestä nuttuunsa aina ei arvaaman pidä, " niin voipi kuitenkin vaattestaki vähin katsoa. Sillä " niin on tieki, kuin talokin, niin on vyöki, kuin uroskin. " Puolestani pidän minä enemmin rahvaan vielä ylehensä ylä-Savossa pidetystä vaate-laadusta. Kesällä sattuisitko pyhänä Rantasalmen kirkolle, niin tuskon ettei silmäsi suikiasi nähdessäsi, miten vaimot, etenkin nuoret sulhoa odottavaiset neityet, kuinka ne koriana enemmiten kirjavissa karttuuneissa kirkkomäellä seistä kehottelevat, ja miten pojat heitä likennellen astuvat sinisissä sortuuteissä ja koreissa kiilto-nappi liiveissä, jonka lakkarista et voi ta'ata, katsositko, löytäsitkö jonkun nauhan heiluen riippumassa, josta siis älynnet miehellä ajan-mitan olevan mukana. Keskinen kansakäymisensä, olo ja toinen toistansa kohteleminen näytti myös olevan kovin siisti, mitattu ja mietetty, ikäänkuin toisiansa, vaiko meitä, olisivat kajostelleet. Tätä vikaa muualla ei niin suurena keksitty, se onkin ruma, joka säädyssä vaan vaivaava. Suoralla rehellisyydellähän ihmisen toistansa pitää aina näkemän ja kohtaaman, niin köyhän, kuin rikkaan, niin alhaisen, kuin ylhäisen, niin kuninkaan, kuin kerjäläisenkin. Yhtäläisiä olemme kaikki, arvonsa on kullaki; antakaamme se, kajostelematta, kelle on annettava. " Arva'a oma tilasi, anna arvo toisehenkin, " ja te'e tämä ilman piilemättä, ilman tyhjää ujouutta. ( Jatko toisten. ) Kotimaalta. Viimeinkin on Litteraturblad ( jota ilmottaissa on kutsuttu: Litteraturtidning ) eli Kirjallisuus-lehti ilmestynyt Helsingissäkin tämä ensi vihko on 32 neljäistä sivua. Ilolla ojennamme mitä 8:nessa Numerossamme mainitsimme: sen tulevan Ruotsin kielellä; sillä jo tässäkin vihkossa on yksi kappale' - Kansankouluista ja Kansanopetuksesta - omalla kielellä. Saadaan siis toivoa' usiampiakin seuraavista vihvoissa. - Ruotsin kielellä on: Alkulause', Suomalaista Kirjallisuutta ( Kajaanin Suomen Historian arvostelus ), Ruotsin Tekemäilevästä ( Dramatisk ) Kirjallisuudesta, ja Turkki Abdul Medjidin aikana. - Pää-opettaja Joh. Wilh. Snellman on pyytänyt ja saanut vapautta virasta mennäksensä tänä suvena ulkomaille vaeltamaan. Ulkomailta. Sanoma-lehti: Litterarische Zeitung ( Berliinissä 28 p. Huhti-kuussa ) ilmoittaa Maamiehemme H. Kellgrenin Saksankielisen kirjan Suomen kielen alkeista ( josta kirjasta jo mainitsimme 14:ssä Numerossa [)] olevan jo präntätyn Berliinissä, 95:llä kahdellaisella sivulla. Kirjassa on kaksi Pää-jakoa: 1 Ääni-oppi ( 5 kappaletta: Sanakunnasta, juuresta ja tavuusta; Korvosta ja arvosta; Äänikkeiden sopu-suosiosta; Tavuiden rytmistä; Ääntämisestä ja kirjaimesta ) ja II Taivunta-oppi ( 4 kappaletta: Nimukoista, Monikonmerkistä, Sia-nimukoista, ja Lausukoista ). Tekijä ei huoli' antaa' kieli-opin laista osotusta Suomen hänelle toisena Äitinkielenä tyyni tutusta kielestä, vaan ainoastaan antaa edes ne yleiset kieli-lajit, jotka sen sisällistä elettä perustavat ja sille omituisen luontonsa antavat. Heimokielien asetteleminen rinnakkaisin käy läpi kaiken johdate'-ajatuksena, liikkuen viittauksissa Unkerin, Turkin, Monkolin ja Mantsun kieliin. Hiippakuntain Sanomia. Porvosta. Kihtelysvaaran Kappalainen, Vara-Kirkk. Niilo Aschan on kuollut viimeis kuun 26:na päivänä, josta siis tämä Kappalais-virka on avoinna hakijoille. - Tietineisessä ( theoretisk ) taito-näytteessä on Oppilas Klaus Vetrikki Corander Kanssa-opettajan ja Vähä-koulujen Pää-opettajan virkoihin katsottu Kelvolliseksi. - Vapautta virasta on suotu: Kolmannelle Kanssa-op. Porvon Iso-koulussa, Auk. Vetr. Gyldénille, kivuloisuuden tähden, tämän luku ajan loppukuu, ja määrätty Armovuoden-saarnaajalle Joutsassa Kaarlo Kustaavi Stenrothille, kivuloisuuden tähden, kolmeksi kuukautta. - Nastolan Kappalais-vaali, joka välille tulleista esteistä on viipynyt, pidetään 11 päivänä tulevassa Heinä-kuussa; Luumäen Kirkkoherran vaalissa ovat: 1:ksi Leppävirran Kirkk. Apulainen, Vara-Kirkkoherra Majisteri Jaakko Johannes Grönros, 2:ksi Kehruston-saarnaaja Lappeenrannassa, Vara-Kirkkoherra Antero Joh. Kiljander, 3:ksi Kirkkoherran virka toimittava Pelkijärvellä, Vara-Kirkkoherra Joonas Kaprieli Grahn; Kiuruveden Kappalaisvaalissa: 1.ksi Kiideksen Kirkkoh. Apul. Kustaavi Mauri Lundeqvist, 2:ksi Korpilahden Kirkkoherran Apul. Majisteri Joh. Jaakko Nahm, 3:ksi Heinäveden Kirkk. Ap. Majisteri Alpertti Ingman. [osoittavan käden kuva] Tilaajoille Helsingissä jaetaan tämä Viikko-lehti Waseniuksen Kirja-puodista joka Tiistaina puolipäivästi' ja jälkeenpäin. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|