Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 25. Helsingissä 22:tenä päivänä Kesä-kuuta 1847. ( Lähetetty. ) Huono kylä. Voi nyt! mikä poika rukka, minäkin jo lienen. Mikä minun poskistani punanki jo viennee? - Mikäs muu kun suuri suru, joka mua vaivaa: Kun ei anna' akat voita, eikä tytöt naida'. Piimätönt' ei olle' toista pitäjää ei kylää, Niinkun tämä; kohinasta kirnun ei oo' hyvvää. - Saisin kyllä tyttöjä, mut huonost' en mä huoli', Joitten huuli, nahka on kun vanhan hongan kuori Noit' sovi' suudellakkan; huulenikin raappii, Likka joka muuten on kun tyhjä vanha kaappi. Tämän kylän likat ovat matalii ja mustii, Anialla variskin on samallainen justiin. Ennenkun mä noita nain, mä elän ihan yksin, Kippuroita, kappuroita, vääräselkä-kyssii. - Likat ei niin harmita', vaikk' emmä saakkan noita Vaan ne akat, jotka syödäk', eivät anna' voita. Perunoilla kalalla ei laulellakkaan voida' Kulkku kuiva närisee kun paha kulku koira. Henrikki Selin. Herra Gottlund kirjoitustapoinensa *). -1a--1-Toivomme että ehkä jo kyllä lienee annettuja esimerkkiä Herra Gottlundin kirjoittamista kielivirheistä, mutta jos tarvitaan, niin kyllähän näitä vasta saadaan kuin paljon suvaitaan. Erittäin on hänen laulustansa ( Runolasta ) kirjoitettu Helsingin Aamulehdissä 28 ja 29 vuotena 1841, ja Kalevalan XXIII:nella sivulla ovat esimerkiksi kirjoitetut kolme ensimäistä virheellistä sä'että myöskin Herra Gottlundin. Sanoimme, että ehkä kyllä lienee annettuja esimerkkiä virheistä, sillä uskomme, Herra Gottlundilla olevan paraan mielen kirjoittaa' ja vaikuttaa' elävästi ja oikein, ehkä hän innossansa on tullut harhapol'uille, josta hänelle ylhäkyllin on pilkkaa tehty, mutta lieneekö yksikään ystävällisesti kokenut osoittaa' hänelle parempia teitä, kuin moitittu on ollut. Ystävällisesti ja oikein toden puolesta kehoitamme siis Herra Gottlundia heittämään pois kaiken epämukaisuuden ja säännöttömyyden kirjakielestänsä, sillä kirjakielenkin pitää olemaan niin elävä, kuin mahdollista on, siis aina yhtä mukaista ja säännöllistä, juuri sentähden, että kaikki ihmisetkin puhuuvat murrettansa mukaisesti ja säännöllisesti, eivätkä milloinkaan ota' rajamurteen erinäisyyksiä suuhunsa, paitsi jos tahtoovat matkitella' niitä, jotka sitä murretta puhuuvat. Ei kukaan voi' sanoa että talonpoika pitää puheensa kieliopin kahleissa, sentähden että hän ei kertaakaan heitä sen lakia ja sääntöjä, kullaisena kunkin murteessa ovat, ja enemmin ei tavitse' kirjallakaan sitoa' lauseitansa kieliopillisesti, mutta ei millään muotoa vähemminkään. Mukaisuus ja säännöllisyys ovat siis Herra Gottlundilta kaiken mukomin seurattavat, jos hän mielii oikealla ja sulalla isänmaan rakkaudella Suomen oivallisessa kielessä työksennellä', ja vielä emme suinkaan epäele', ettei hänellä sitä aikomusta ole'. Suomen kieli on aivan helppoa kirjoitettavaa, jossa ajatukset saavat aivan vapaasti ja luonnollisesti juosta', sentähden oudostuttaavat paljon Herra Gottlundin monet eriskummaiset, epäluontoiset ja muukalaiset lauseet, joille usein ei voi' löytää perustusta ruotsalaisuudessakaan. Tohtor Lönnrot, Kanava ja moni muu ovat kyllä kirjoittaneet helppoa ja puhdasta kieltä, ja niiden kirjoittamien tarkalla tutkimisella toivomme Herra Gottlundin vielä tulevan kuuluisaksikin Suomalaiseksi. Erinomattain ovat senlaiset alkusuomalaiset ja mainiot kirjat kuin Kaleva, Kanteletar, Suomen Kansan Sanalaskuja sekä Suomen Kansan Arvoituksia Herra Gottlundilta niinkuin muiltakin tarkoin tutkittavat. Niistäkin jo oppii paljon Suomen " henkitärtä " ja kotiomaa ajatuksen juoksua suorasanaisessakin puheessa, niin että Herra Gottlund ei tarvitse' paljon hätäellä', jos Suomen Kansan Satuja vielä ei ole' painettu. Kaikkien enimmin tarvitsee Herra Gottlundin kuitenkin tarkata' Suomen kielioppia; se on aivan paljon hyödytystä antava. Ei tarvitse' Herra Gottlundin luulla', että kielen oikein eläväksi käyttämiseksi tarvitaan pitäytyä' ainoastansa yhdessä puheen murteessa, samoin kuin jokainen elävä ihminenkin puheessansa tekee. Sen kautta tultaisiin vaan yksipuolisesti kirjoittamaan yhdelle paikkakunnalle, ja vajavaisuus rankaisisi sellaista kielen rajoittamista. -2-Kaikista murteista, se on, koko kielestä pitää kirjamurre' ha'ettaman; pitää ahkeroittaman käsittää' aivan kielen mielijuurta ( ideal ), sen täydellisyyttä ja kyllyyttä, joita ei yhdestä murteesta saada'. Siitä voittaa ajatuksen juoksukin aivan paljon. Jokainen näkee, että nykyinen kirjakieli on paljoa elävämpää kuin Raamatun Suomi. Kuinka me tahdomme kieltämme kirjoitettavan, on Herra Gottlund jo saanut lukea' lehdissämme 16, 18 - 20, johon aivan mielellämme soisimme hyviä lisäyksiä niin Herra Gottlundilta kuin muiltakin; se olisi kaikki Suolen kielen suureksi voitoksi. Eikä se olekkaan vaikeata Herra Gottlundille, ruveta' kirjoittamaan mukaisesti ja säännöllisesti, sillä hän käyttää sanaa monella lailla, kuin kussakin murteessa käytetään ja sanoo yhden olevaan niin hyvän kuin toisenkin, koska niitä vaan käytetään. Kuin kirjuttaa, kirjottaa, kirjuittaa, kiruttaa ja kirjoittaa kaikki ovat oikeat, niin pitää viimeisenkin oleman oikean, eikä Herra Gottlund siis koskaan riko' kieltä vasten, jos hän aina käyttää sitä, eikä muita koskaan, mutta voittaa paljon sillä, että tulee mukaisesti ja sen kautta luonnollisesti kirjoittaman. Niin on laita kaiken epämukaisuuden kanssa Herra Gottlundin kirjoituksessa ja pääsy siitä joka paikassa yhtä helppo. Sana kirjoittaa' ei ole' yksin sen tähden käytettävä, että syytä ei löydy' er'etä' tavallisesta kirjoitustavasta, mutta senkin tähden, että ainoastansa se on niistä kaikista oikea. Kuin nimittäin tahdotaan sanoa' että varustaa' jollakulla jotakuta, niin tehdään anottu lausukka annetun nimukan monikon kohdinnasta. Niin tulee sanasta kirjoja, kirjoittaa' ( = kirjoilla, se on, kirjavuuksilla varustaa', sanoista lautoja, nimiä, kuvia, tulee laudoittaa', nimittää' kuvittaa' j. n. e. Pitkä aa ja ää ei ole' suinkaan alkuperäisin kuulunut oa ja eä, sillä Lyydiköt ja Vepsäläiset Aunuksen läänissä, joiden kieli, niinkuin ennenkin olemme sanoneet, vielä on suuremmassa alkuperäisessä säännöllisyydessä, kuin muut Suomen kielen murteet, sanovat aina puhtaasti ja selvästi aa ja ää, ehkä Karjalan ja Venäen kielet kahden puolen juuri tahtoisivatkin toista äänneetä. Niiden likimäisillä heimolaisilla Suomen puolella, Hämäläisillä, on sama äänne' vieläkin pysynyt ja pitää huolimatta aina puolensa kirjakielessämme. Hämäläiset eivät siis ole' suinkaan saaneet sitä Ruotsin kielestä. Savolaiset ovat siitä oppineet sanomaan oa ja eä, kuin niiden hitaat leukapielet eivät niin kohta jaksa' au'eta' niin paljon kuin pitäisi, ääntääksensä aa ja ää, ja suun vielä vähemmin auki ollessa tulee luonnollisesti a:n edellä o ja ä:n edellä e kuulumaan. Välistä seitattuuvatkin leukapielet keskimatkalle, josta sitte tulee oo, kuin pitäisi oleman oa ja ee taikka öö kuin pitäisi oleman eä taikka öä, esim. katos, leipee, leipöö j.n.e. Muuten tätä ei voine' selittää', kuin kuitenkin al'usta niin ei ole' ollut. Että pehmennetylle t:lle ja k:lle tarvitaan merkit, äännettäköön sitte kuin kussakin, osoitetaan selvästi aikakautisessa kirjassa Suomi 1841. Näistä olemme jo mekin jutelleet ennen mainitussa kirjoituksessamme. Hyvä olisi siis, ettei Herra Gottlund enään käyttäisi j:tä pehmennetyn k:n siassa, sillä suurin osa Suomen maata heittää sen pois ja Turkulaiset vaan käyttäävät sitä vielä. Tässä asiassa olemme me siis paremmin käyttäneet Savon puhetta kuin Herra Gottlund. D, jos vaikka pikkuisempi, tarvitsee Herra Gottlundin myös käyttää', ja vaan ilmoittaa, ettei sitä Savossa eikä muu'alla Länsisuomessa äännetä', niin kaikki on sillä hyvä. Sanomme että jos vaan Herra Gottlund tahtoo, niin on hänen kielensä huokeammin kuin uskoisikaan kelle hyvänsä vertoja vetävä. Uusia sanoja tehdessä tarvitsisi Herra Gottlundin myöskin olla' aivan varusan ja ottaa' vaarin siitä, mitä olemme samasta asiasta sanoneet ennen mainitussa kirjoituksessamme. Lii'an vähän vaarin otettua voidaan usein erehtyä'. Niin on esim. tietomuksella toden perästä juuri se merkitys, jonka Matti Matalainen sille on antanut, sillä nimukoista ja mainikoista päättein -mus ja -mys tehdyillä sanoilla osoitetaan aina jotakuta ihmistä taikka eläintä jolla on vähän lii'aksi sanottua kaltaisuutta esim. ilkimys, äkimys, ylimys ( öfversittare ) tuhkimus j.n.e. Toinen on laita lausukoista samalla päätteellä tehtyjen sanojen kanssa, mutta tietomus, tarinamus j.n.e. eivät ole' lausukoista tehtyjä. Ei tarvitse' Herra Gottlundin pelätä', että kieli olisi toisen suusta otettua, jos Herra Gottlund seuraisi Lönnrotin kirjoitustapaa, sillä se ei ole' mitään muuta kuin aivan luonnollisinta, että yhdessä kylässä ja tavallisesti, usiemmassa pitäjässäkin puhutaan aivan samaa murretta, eikä kuitenkaan voi' sanoa' että he ottaavat kielen toisensa suusta. Aivan yhtä luonnollista on siis sekin, että kirjamurre' on kaikilla yhtäläinen. Onhan se kaikissa muissakin kielissä yhtäläinen, ja eivät kuitenkaan valita' sitä. Grekan kielessä käytettiin kyllä alkupuolella usiempaa murretta kirjalla, mutta aina mukaisesti yhtä sekauttamatta muihin. Mutta me olemme jo niin valistuneet, että jo voimme pyytää' kirjakieltämme yhteen murteeseensa vakautumaan. Eihän itse ajatus, joka on pääasia olekkaan kuivissa sanojen puustaaveissa; ne eivät ajatuksia miksikään muuta', siis voipi kirjoitustapa ilman mitään vahingotta sovitettaa' kielen vaatimuksien jälkeen. Aivan tärkeä asia olisi, jos meidänkin rakastettu ja arvosa kielemme vaikka kuinka kohta tulisi samaa etua nauttimaan, kuin muut Europan kielet jo aikaa sitte ovat nauttineet nim. vakautunutta kirjakieltä. Tässä vakautumisessa on Herra Gottlundin kirjoitustapa muita enemmin jäl'illä. Kyllä soisimme, ettei niin olisi. -3-Kahtalaista runorakennusta ei löydy', ehkä Herra Gottlund Runolan esipuheessa omaksi tarpeekseena niin on sanonut. Ei se ole' luonnollistakaan. Ympäri Europan kuuluisat Karjalan runot Kalevalassa ja Kantelettaressa, joissa ei mitään sellaista kahtalaisuutta löydy', pitäävät aina puolensa paljoa paremmin kuin huonot Savolaisien tekemät runot Väinämöisissä ja missä hyvänsä. Ja ilman sitä ei löydy' niissäkään sellaista kahtalaisuutta, ehkä muuten kehnoutta kyllä. Aivan mielellämme olisimme suoneet Herra Gottlundinkin ansainneen tulla' lu'etuksi niiden Suomen maan mainioiden miehien joukkoon, joista viimme vuoden Saima sanomissa niin usein juteltiin, ja joista kuuluisimmat ovat Lönnrot, Kastren, Runeberg j.n.e. Ainoastansa omien töitensä kautta ovat nämät miehet niin kuuluisiksi tulleet ja sama keino on Herra Gottlundillekin auki. Aivan sydämemme pohjasta suomme Herra Gottlundillekin siihen vahvaa tahtoa ja onnea, se olisi suureksi kunniaksi Herra Gottlundille, niinkuin kaikille Suomalaisille, sillä kunnia on meilläkin osana siitä, että meillä on Lönnrot, Kastren ja monta muuta sellaista kuuluisata nimeä, ja joiden joukkoa soisimme lisäytyvän vaikka kuinka paljon. Olkoon Herra Gottlund aina vakuutettu siitä, että sen verran kunniaa maailmassa saadaan, kuin ansaitaankin; siis jos nä'emme itsiämme vähän kunnioitettavan, niin on kaikki oma syy. Nykyisinä aikoina ei maailma kunniata jakaessa enään pety', paitsi mitä joka osaamatoin talonpoika tietämättömyydessä tehnee. Työtä nyt Suomen jalosti nousevalla kielellä on yltäkyllin. Vaadimme ja toivomme siis Herra Gottlundia aivan intosasti yhteen työhön; kielemme kunnian ja valistuksemme enentämiseen ja kor'ottamiseen, jota erinomattain toivomme Herra Gottlundilta niinkuin ainoalta Suomen kielen opettajalta korkeaopistossamme. Hävettää se meitä, nähdä' armasta kieltämme noin tärvätyksi, kuin joka viikon Herra Gottlundin sanomalehti Suomi sen osoittaa. Minkä ajatuksen saaneevat sanomalehden Suomen lukijat kielestämme, kuin näkeevät sen olevan ei vielä sitä paremmassa korjuussa. Eikö sitte Herra Gottlund tahtoisi sekä kielensä että itsensä' puolesta tulla' niin mainioksi kuin Lönnrot. Sitä toivomme. Jos taas Herra Gottlund on tarvitseva kovempia sanoja kuin tässä olemme käyttäneet, niin tietäköön jo, että sitte ei säästetä', sillä me rakastamme kieltämme enemmin kuin että kärsisimme sitä niin vähin huolin käytettävän, juuri kuin ei sillä olisikkaan arvoa ja kunniata. Tällä kirjoituksellamme emme ole' mitään muuta tarkoittaneet kuin Herra Gottlundin ja kielemme kunniata ja hyötyä. Kelpo mies aina hyvän tuntee ja ottaa sen vastaan; ainoastansa kunnotoin ei sitä te'e'. - Nyt olemme kokeneet täyttää' lupaustamme lehdessämme 6. Mietteitä. Eriskummaisesti ahtautunut on niiden niin kutsuttujen heränneiden eli köyrettiläisien ( pietist ) usko, kuin he pelkäävät ymmärryksen ja maallisen viisauden sekä opin olevan uskolle vaijennukseksi. Ei kukaan kiellä' sitä, että i'ankaikkisuus ei ole' yhtään lyhempi, jos se al'ettaisiin vaikka kymmenen miljonaa vuotta nykyistä jäl'emmältä, kuin jos se lu'ettaisiin tästä hetkestä. Jumala on itsekin i'ankaikkinen ja ääretöin. Jos nyt joku uskollansa ottaa Jumalan täydellisesti vastaan, niin ei hänen uskonsa siitä vajene', jos vaikka olisi hänen yhdessä päässänsä kaikki ymmärrys ja viisaus kuin ihmisien päissä sitte maailman luomisen on ollut, yhtä vähän kuin i'ankaikkisuus vajenee, siitä otettakoon pois kuin paljon hyvänsä. Mutta kuta laveammaksi ymmärryksemme totisen tiedon kautta on tullut, sitä paremmin tunnemme Jumalan uskon ja usko Häneen on myöskin sitä enemmin perustettu. Voiko niillä olla' erinomaisen suuret ajatukset Jumalasta ja seuraavasti usko niin vahva, jotka pakottivat Galilein ottamaan takaisin sanansa, että maa pyörii auringon ympäri ja sanomaan että asia olisi takaperin. He pitivät siis maata Jumalan paraana luotuna. Nyt tietämme jo paljoa enemmin ja katselemme siis Jumalatakin toisin silmin. Emme ymmärrä' kuinka maallinen viisaus ja ymmärrys olisi uskolle vajennukseksi. Pari kuukautta matkalla Savossa ja Karjalassa. ( Jatko 24:teen N:roon. ) Kuutamossa mainitun salon poikki hiljasin päästyämme tulimme rauhassa Vuokkalan sahalle, johon pääsimme yöksi. Jopa olikin myöhä, kello yli yhdeksän, ja maalla on se paljon. Rahvas valvoi kuitenkin vielä, vaikka oli pyhä-ilta. Tähän lie syynä ollut likellä sahaa paraikaa oleva tanhuaminen, johon kaikki nuori väki sahaltai lie keräytynyt, ja johon ilohon mekin, tultuamme vaan tästä tietäen, varmaan olisimme oi'asseet. Jolle kulle sahalle eli muulle suuremmalle ruukille, on iloisa, jos milloin, tulla. Väen paljouskin jo ilahuuttaa. Liikkeellä olevia ihmisparvia keksit ympärilläsi joka kulmalla, tuolla erään sitä ja sitä teeskentelevän, tuolla toisen toista laativan; jokaisella on työtä, jokaisella jotai käsissä. Kaikki puuhaavat, uutterasti vilisten kun kusiaiset kesällä kekonsa ympärillä, jouten et keksi ketään, ei pienijä lapsimuikariakaan. Näidenkin pienten, lapsuuden viattomalla sulolemmellä kasvoillansa, mailman monenkaltasista toimista ei tieden, ei ymmärtäin vielä mitänä, näidenkin näet iloisina vaan joukossa häärivän, milloin kuin itikat kesällä työ-miesten ympärillä, kysyen eli anoen niiltä jotai, heitä näin viivyttäen, milloin taas juoksevat he villikissoina hiilihautain ympäri, niiden reunoja mittaellen, ja näiltä muutauden johon kuhun muuhun paikkaan, palavain puukokoin varreille, tulen helteessä sitte kuperkeikkaa, heitellen; milloin keräytyvät he jälleen tästä rakkaasta työstään kuin kanan poikaset kokoon, vakinaisempaa työhön muka antauden, pienissä paaseista kyhätyissä uneissaan paistamaan potaattija, nauriita, ja ellei näitä löydy saapuvilla, savileipijä ja muita multa-kakkaraita, milloin heidät näet taas kaikki nämä omat vehkeensä uurauttaneen, ja avuksi muka keräilevän ja kantavan lastuja, puun palasia ynnä muita raiskaiksi heitettyitä laudan kappaleita niille korkeille rovijoille, joissa kaikki kelpaamattomat puut ja laudat poltetaan, siinä tulen äärissä sitte yli vuoden näin vakinaista kokkoa viettäen. -4-- Tämmöisen vilinän, tämmöisen uutteruuden ja vä'n paljouden kohtaat aina joka vähinkin paremmalla sahalla eli muilla, millisiä ruukeilla hyvänsä. Sanomattoman hyödyn ja edun ovat sentähden täkäläiset laitokset ylehensä sekä koko maalle, jotta etenkin seuduillensa aina tuovat ja levittävät. Kuinka monta paikkatointa ihmistä, köyhää, talotointa perhettä eivätkä vakinaisilla päivä ja viikko-töillä yli vuoden niillä tule sangen hyvästi aikoin ja nälättä elä aina eteenpäin. Vaan ihminen ei elä ainoastaan paljalla leivällä. Ruukkein isäntäin pitäsi lempeydellänsä ylehensä myös kääntäytä, jos ei muihin, niin tosin toki niihin monihin kymmeniin, pieniin lapsukaisihin, jotka vanheimpansa turvin, piennä ollessa heiltä leipä-palasta aina odottaen, täkäläisillä laitoksilla eleskelevät ja viettävät lapsuudensakin ajan. Näistä ylenee aikaa ottain työhön kelpaavaisiakin ihmisiä, enemmiten vanhempainsa mukaan töillänsä syntymä- ja kasvupaikkaansa suurempanakin hyödyttäen; sillä " sitä kuusta kuuleminen, jonka juuressa asunto. " Näidenkin sivistyksestä, näidenkin hengellisestä kasvannosta pitäisi huoli pidettämän; ja millisissä paremmin käyvissä valistuksen vaipan varjoissa, näitä pieniä voisi etusammin sivistyttää, ellei samalla paikalla, samoilla ruukeilla, jossa he elävätkin, niille asetetuissa kouluissa ? Tämmöiset koulut eivät kaiketi'kaan paljon rasittaisi ruukkein isäntiä. He ovat useemmiten rikkaita, monen sa'an tuhannen miehiä. Kernaasti voisivat sentähden vuosittain aina muutaman sadan maksaa vakinaiselle lapsein kouluttajallekin, joksi kuitenkaan kaikkia kirjoitusta ja lukua taitavaa renttua ei olisi ottaminen. Kunnon mies tässäkin, vaikka pienessä ammatissa tarvittaisiin. ( Jatko toisten ) Kotimaalta. Maamme Senaatissa ovat kaikki vara Esimiehet ja Jäseneet - paitsi Kenraal-Luutnanttia m. m. Klinkovströmiä - vielä kolmeksi vuodeksi, 1 p. Marrask. 1847 samaan päivään v. 1850, korkioissa toimituksissansa vahvistetut Vallitsian armollisella Julistuksella, ann. 2 p. tässä kuluvassa kuussa; Kenraal-Luutnantti Kreivi K. M. Armfelt on samalla kutsuttu Senattiin. - Jumaluus-opin Apulainen, Pyhän Raamatun Tohtori J. L. Schauman on 5 p. tätä kuuta katsottu käyttämällisen Jumaluusopin Rohvessoriksi Suomen Korkiaopistossa. Pyhä- ( Sunnuntai ) koulut ovat armollisessa Kuulutuksessa, ann. 7:nä p. tätä kuuta, vielä 10:ksi vuodeksi eteenpäin pysytetyt voimassansa ja saaneet uudistetut raha-annot Hallitukselta, nimittäin Sunnuntai-koululle Helsingissä 500, Turussa 300, Vaasassa 100, Porissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Kuopiossa, Viipurissa ja Oulussa 75 Ruplaa, kaikki Hpssa, itsekulleki koululle; vaan kaikille maamme muissa pienemmissä kaupunnissa löytyville Sunnuntai-kouluille yhteensä 500 Rplaa, samassa rahassa, jaettavaksi. Sama Kuulutus asettaa myös tulevan vuoden alussa jo alotettavaksi opetuksen, paitsi muissa aineissa, myös Suomenmaan Historiassa ja Maatieteessä, sekä maksettavaksi vuosittain Sunnuntaikouluissa Helsingissä ja Turussa 2 Rplaa, Porissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Oulussa, Vaasassa ja Viipurissa 1 Rpla, Porvoossa, Ristiinan kaupunnissa, Tammisaaressa ( Ekenäs ), Haminassa, Kokkolassa, Kuopiossa, Loviisassa, Savonlinnassa ja Uudessa Kaupunnissa 70 kpkaa, Raahen ja Pietarsaaren kaupunnissa, Käkisalmessa, Joensuussa, Raumaalla, Sortavalassa, Torniossa ja Lappeenrannassa 40 kpkaa Hpssa, Kouluin avuksi Kisälleiltä ja vertaisiltansa, ja puoleksi sitä määrää Oppipojilta ja muilta. - Hänen Keis. Majest. on armossa säätänyt asetettavaksi Suomen Työtaidollisia Tarvinto Kouluja ( teckniska realskolor ), joita nyt ensi aluksi tulee kolme, nimittäin: Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. Näistä aivomme toisten enemmän puhua'. Sanomalehti: Borgå Tidning, juttelee Sota-neuvos Nyberg vainajan Tuusilassa määränneen perinkalustansa 4000 hop. ruplaa Pitäjän koulun asettamiseksi, mainitussa pitäjässä, ja 1000 hop. ruplaa seurakunnan vaivaisille hyväksi. Näjemme siis nyt vähällä ajalla jo kolmen isänmaatansa rakastavan miehen ( muistamme Aatami Wilcken, josta puhuimme N:ssa 14 ja Aatami Sasslinin, N:ssa 18 ) huomanneen kuinka suloista on, että vielä kuoltuansakkin taitaa' hyvää tehdä'. Näin kauniit esimermit vaikuttanevat muissakin varallisissa Suomen asujamissa halua tavaraansa käyttämään voitoksi ja kunniaksi, joka ei niin pian katoo, kuin tämä maallinen elinaika on ohitse' mennyt. Präntistä on nykyisin tullut: Suomalaisen Kirjallisuuden toimituksi 9 Osa, Yhteinen Historia. Suomentanut K. Aejmeläus, Läänin-Rovasti, 128 kahdeksaista sivua, hinta 25 kop. hop. niinmyys: Sampo, Runollista vuonna 1847 C. A. Gottlundilta, 188 kuustoistaista sivua ( paitsi neljää laulantosivua ), hinta 50 kop. hop. Hiippakuntain Sanomia. Porvosta. Vangisto-Saarnaaja Helsingissä, Majist. Yrjänä Etvarti af Enehjelm on määrätty olemaan tänä suvena papillisissa tarpeissa avullinen niille Suomen Tarkk'ampuvais Väjestöstä, jotka tänne ovat jääneet. - Pää-opettajaksi Kuopion Lukiossa on valittu, kolmeksi vuotta tästä alkaen, Lukija Maj. Vapiaani Collan, joka menneinäkin vuosina on Pää-opettajana ollut. - Taito-näytteessä Vähä-koulujen opettajan virkoihin on V. t. Venäjän opettaja Kuopion Iso-koulussa, Aatami Etvarti Rongain katsottu kelvolliseksi tietineisessä ja Kiitettäväksi käyttämällisessä. - Sama Herra Rongain on sitten asetettu Kuopion Vähä-koulun Opettajaksi. - V. t. Pää-opettajalle Helsingin Iso-koulussa Maj. Joh. Matias Hackzellille on lupa annettu matkustaa' tänä suvi-väliaikana Ruotsiin. [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 1. Viimeis N:ron viimeisellä palstalla, 10:llä rivillä on: mienluonteista, lujettava: mielenluonteista. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|