Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 26. Helsingissä 29:tenä päivänä Kesä-kuuta 1847. Suomettarelle. Erehdyksen poistamiseksi saanen luvan oikaista', mitä Suomettaren 22:sessa numerossa sanotaan minun rohvessori ( valtaneuvos ) Kruselle maininneen Kalevan-pojista, muka 60 - 70 satua heistä heränneeni. Siihen lukumäärään minulla kyllä on suomalaisia rahvaan satuja koossa, mutta en muista', kerrottaneenko yhdessäkään Kalevan-pojista. Enimmät niistä ovat monen kansan yhteisiä satuja ja muutamat tavataan tuhat ja yksi yötä nimitetyissä saduissa, mitä teitä lienevätkin Suomen rahvaaseen vaeltaneet. Enemmän perää on lausumisella pahan-askeleen-mä'estä. Tavallisemmasti sanotaan sitä kuitenkin pirun-askeleen-mä'eksi, ja äsken kysyttyäsi, mistä olisi sen nimensä saanut, ehkä saatkin vastaukseksi, Kalevan-poikain ennen vanhaan, " koska kivet vielä olivat pehmeitä ", sillä käyneen. Niitä jälkiä mainitulla mä'ellä ei kuitenkaan ole usiampaa kun kaksi. Edellinen erehdys tuli epäilemättä siitä, että kun Kalevan-pojista oli samalla kerralla, kun suomalaisista saduistakin puhetta, Kruse lienee käsittänyt asian sillä lailla, kun olisivat sadut olleet Kalevan-pojista. Muuta alkua sille en voi keksiä. Kajaanista 13 Kesäkuuta 1847. Elias Lönnrot. Pari kuukautta matkalla Savossa ja Karjalassa. ( Jatko ja loppu 25:teen N:roon. ) Näistä tämmöisistä kouluista olisi ruukille itsellekin suurempi hyöty, kun ehkä luultaisikaan. Ainahan on iloisempi, helpompi, ja parempi töissänsä ja muissa millisissä asioissa hyvänsä, sekä kohdella ja pitää, että nähdäkin sivistyneempiä ihmisiä, kun raakoja, typeröitä raukkoja ? Ja vaikiapa ei olekkaan tämmöisiä kouluja saada toimeen, kun muuten vaan halu ja tahto lie hyvä. Jopa Puhoksen sahalle Kiteen pitäjässä tämmöinen koulu pari kolme kuukautta takaperin asetettiin. Kaikille muille on tässä hyvä esimerkki seurattavana. Paha ei olisi näistä tämmöisistäkin kouluista kotimaan sanoma-lehdissä vuosittain kertoa, miten ne menestyvät, kuinka monta lasta niissä on ollut, j. m. Ilahuttavan uutteruuden ja vä'en vilinän näimme mainitulla sahallakin, kun aamulla päivän valettua kävelimme sitä ympäri katsellen, mitä katseltavaa oli, josta tässä en huoline kertoa mitään, hyvin tieden jokaisen kyllä sahoja nähneen. Valkama näytti olevan hyvin etuisesti laaittu. Suuremmat venehet ja soimat kohennetaan tälle veden keralla talvi-teloillensa, ja lasketaan samalla tavalla jäälleen alas järveen eli lahteen, johon koski, joka vetensä paljoudella käyttää sahan ja myllyn, virtoaapi, ja joka on aivan likellä sahan rakennusta, tuskin kolmeakymmentä syltäkään. Tämä kohentaminen ja laskeminen menee sievään ja sukkelaan, ilman suuretta vaivatta. Sahan haltia on eräs pohatta Kauppamies Viipurissa. Hän on itse venäläinen, ja heimoansa ovat sahalla kaikki päällysmiehetkin. Suomea osasivat nämä vähin, ruotsia niinkuin enemmiten muutkin Suomessa asuvat Venäläiset, ei ollenkaan, paitsi yksi, joka silmään pistävästi heimokunnastaan oli eroitettu sekä puheelleen, jotta muutenkin käytöksilleen. Vilkas ja sukka kuitenkin. Kaikki sahan väki kiittivät häntä hyväksi mieheksi. Hän on vielä nuori, matkustanut paljon, niinkuin sanoi. Koko sahan rakennus oli häneltä itseltään kuvailtuna paperille. Näiden kuvauksein mukaan koitti hän nyt meille selvemmin selitellä, kuinka ja miten mikin kappale ja ratas sahassa vaikuttaa. Venehein kulun oli hän niinikään oman aprikoitsen mukaan ilman kartata ylä Karjalasta alkain aina Lappeenrantaan saakka sangen selkiästi kuvaillut suurelle paperi-levylle. Katsellessamme sitä kartan rinnalla näytti se meistä hyvin onnistuneelle. - Tämä saha, sillä ilmoa, niinkuin sanovat, ollen parhain, on luonnonkin suhteen iloisalla ja hyvin kauniilla paikalla. Vesi piirittää sen melkeen joka kulmalta, ympäristöt ovat puisemia, männikkö- ja koivukunnahia ja alangoita. Aikaa voittaen on se kaunistava vielä kaunihimmaksikin, kunhan ne monet sille istutetut, nyt vielä pienoiset puut jaksavat kasvaa ja suurentua. Muutenkin on se etusalla kohdalla. Se on orivirran pohjoispuolelle rakettu, joka virta yhdistää Savon ja Karjalan Saimahan lankeavat vedet. Sahaa sivuuttaen oikialle kädelle pääset tämän virran kautta Karjalan ja Savon vesiä soudellen aina Lappeenrantaan, ja Kanavan kerran valmihiksi tultua on kulku avoinna vaikka mihin mertä myöten. -2-Mut jotta Kanavan kaivannosta sen valmihiksi saatua, vielä laviampikin etu ja hyöty tulisi, on varmaan vielä muitakin pienempiä kaivantoja ja koskein perkamisia, niin Savossa, kun Karjalassa, ja ehkä muualla keski Suomessa, vaariin otettavia ynnä tehtäviä. Vuokkalan sahalta poikkenimme, aamiaisen tiettävästi esinnä syötyä, Kaarnapohjoseen päin ja tätä suuntaa ajaen 8 virstaa tulimme vitasin Oriveden viehkajäätä myöten yli rajan Savosta Karjalaan. Kalevalata ja Kanteletarta lukeissani nousi usein mieleheni suuri halu jolloin käydä ja nähdä Karjalata ynnä sen rahvasta, jonka tiesin esi-isämme runoja ja lauluja kotvemmin, kuin muiden, mielessään pitäneen, ja säilyttäneen. Millä mielellä nyt siis näin toivoni täytetyksi, en tarvitse lausua. Varpasalo oli ensimäinen kylä Karjalata, jonka näimme ja jonne nyt tulimme. Tämä täänniminen salo on suuri saari Oriveden itärannoilla Rääkkylään Vuokkalan sahalta mennessä. Sillä elää 5 vaiho 6 taloja. Yhteen hevosta muka vaan muuttaaksemme astuimme nyt sisähän. Se oli n. k. Varpasalon Hirvosen talo, josta jokainen Karjalassa matkustanut, ellei itse siinä ole käynyt, lie kuulut mainittavan. Se on varakas ja komia talo. Välillä saimme mekin jo ennen kuulla tästä. Suurta mutkaa matkallamme tänne poikkeeminen ei tehnyt. Päätimmekin sentähden siinä käydä. Päivä oli murkinaisillaan tähän tullessa ja, vähä siinä viivyttyä, ai'oimme vielä samana päivänä runnellä edellämme. Vaan talonisännän meitä yöksi pyydettyä ja emännänkin, tietää saatuaan, mitä miehiä olimme, meille luvattua mukaammekin erään laulun laukkahun antaa, jos viipyisimme, suostuimmekin mieluisesti tähän kauppaan ja jäimme kiistämättä huommenneksi. Iloisia olikin olomme tässä, vaikka kotvemmikin olisimme viipyneet. Lysti oli isännän kansa keskustella maanviljelyksestä, ja muista täkäläisistä asioista. Kokeneen lausetta on aina huvittava kuulla. Lysti oli katsellakin kaikkia. Katselija viipyy ja viihtyy aina mieluisesti kauemminkin siinä, jossa hän, joskin kuin kaikkia joka kulmalta silmäilisi, yleensä vaan kohtaa, keksii, näkee ja älyää toimen, huolen ja ahkeruuden kauniita käsi-aloja. Tämä ilahuttaa, tämä virkistyttää mieltä. Sillä erinäisen ihmisen, niinkuin koko maakunnankin ruumiillinen sekä hengellinen onni ja kaikki muu hyvyys ovat niin lujasti, niin kovasti yhdistetyt hänen oman toimellisuuden, ahkeruuden, uutteruuden, sanalla sanoin, kaiken huolenpitonsa kansa, jotta tätä paitsi hän tosin on aina vaipuva ja uppoavaa sangen surkiaan, huonoon, ylenkatsottavaan tilaisuuteen. Elo toimetta, elo omaa huoletta ja katsannotta ei kannata ketänä. Tämän tiesivät tämän ymmärsivät esi-isämmekin jo hyvin. Väinämöisen huulilta valuvat nuorelle kansalle neuvoksi seuraavatki, paljon merkitsevät kiellot ja lauseet. Hän epäsi Kukkaroa paikattua Vyöltä miehen naimattoman Kielti työtöntä taloa, Toukoa tekemätöntä. - Kielti maata miehetöntä, Kirvehetöntä kyleä, Eloa emännätöntä, Koiratonta kartanoa. Hän sanoi nuoremmalle veiollensa, Kaunis on kattila tulella, Vaikka vettä kiuhukohon; Hyvä mieli miehen päässä, Vaikka ilman istukohon. Väki ei väännä hartioita, Säre ei mieli miehen päästä. Ken maallista hyvää tavarata, ken ajallista yhteisestä hyvyydestä aina valuvata, sieltä aina katsottavaa sekä etsittävää onneansa ylenkatsoo, hänelle itselleen on tämä mieletöin ylenkatseensa tosin myös tuova kovan ja vaivaloisen somannimisen sekkunsa, vaikka toista laatua. Kaikkeatyhmyyttä, heikkoa, mieletöintä sekä luonnotointa aljetta ja teeskentelemistä seuraa ajassansa aina ansattu palkintonsa. Toimella ja kunnialla hankittu raha ja tavara on hyvä. Sillä voipi paljon hyvää matkaan saattaa, niinkuin on nähty kotimaassammeki esimerkiksi Wilckenin ja Sahlinin tehneen. Ne jotka tiedollisuudella kotimaatansa eivät voi hyödyttää, voipi sitä tehdä tavaralla ja rahalla. Kumpasetkin, tieto ja raha ovat tarpeen. Henki ja ruumis ovat maalimassa aina yhdistetyt. Tietty on jokaiselle kuitenkin, jotta katovaiseen hyvyyteen. Kaikkia onneansa ei ole paneminen. Täydellinen onnellisuus ei valu ainoastaan katoavaisesta tavarasta. " Onni ei ole ostannossa, lykky teiltä löydännässä. " Moni, jos näin olisi, ostasi kyllä mieluullisesti paremman onnen, pahan pois panisi. Muista neuvoista, muista seikoista on onni myös odotettava. " Vaan ollaan vuosi onnetaki, ei leivätä puoltakaan. " Kuitenkin " Vielä kielti Väinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kullalle kumartamasta, Hopialle horjumasta. Vanhan nuorta tahtomasta Kaunista käkeämästä. " Vuorokautemme suju mainitun talonpojan tykönä sangen somasti ja nopiasti: Puolen talon vierain-varalle komiasti raketusta pytingistä, jossa talon vanhin poikakin toverinensa asu, saimme haltuumme. Kahdessa kammarissa, suurempi sali keskellä, kaikki maalatuilla lattiailla, oleskelimme. Myöhemmin, iltasen ravittua, tuli emäntä lupansa perästä lauluilla meitä näihin tervehtimään. Erään pitkän, mielalakseni, vasta jälkeen päin Kantelettaressa jo täydellisempänäkin keksityn laulun " katusta kaunoisesta " kirjoitin häneltä. Emäntää seurasi myös koko joukkonen nuoria tyttöjä, kaikki punaposki neitisiä, kaksi oli heistä talon. Heiltäkin kirjoitettiin eräitä lauluja. -3-Näitä tämmöisiä somija ja kirkassilmäsiä, punaposki neitisiä tapasimme usiampiakin Suomen Karjalassa, ja takasi ken, miten asiat olisivat takaltuneet, olisivatki vaan täällä niin mieluisesti mutsoa ( ung hustru ) mukahamme tarjonneet, kun Venäjän Karjalassa, jossa nais-väki, olletikin likempänä rajaa, melkeen yli kantaan, saapi sanoa, ei näyttänyt miltään. Ruma vaate-partensa onkin tälle syynnä. Kainalohin kiskovat he hameensa, jota sitte lyhyet yli olkapäin menevät nauhat pitävät kiini. Ymmärrettävä on, miltä kukin etenkin, vaimo-ihminen näin säkkiin pukeutuen näyttää. Ken talonpoikasen rahvaan keskuudessa kotvemmin oleksii, ei ole suinkaan oivaltamatta sen nuorta etenkin nais-väkeä, miten se yleensä on riski, kivutoin, kaunis ja kukoistava. Varreltaan niin suora ja solakka, kasvot ei kaiketi kalmaat, silmät kirkkaat ja loistavat, ja joskin eräitä tapaat tummentuneina, joskin erään kivuloisemman, niin tuolle toki elä kummeksi. Jotainhan talvikauteinen uunein ja pärein savu ynnä muu vähempi raitis elanto savu-tuvissa lie vaikuttava. Mut mitenkä on herras-rahvaassa - onko siinä aina näin, vaikka se on paljoa pienempikin ? Olipa syitä kahdenpuolenkin, ja millisiä hyvänsä, niin kumma tuo ei liekkään, jos enemmiten löydät silmään silmään pistävänkin eroituksen. Talonpoikasen tytön elämä on hamasta lapsuuden ajasta iloisa ja luontosempi. Kodissa nuorena, naimatoinna ollessaan on hän ahkerasti liikkeillä ja töissä, ja semmoisissä töissä, jotka eivät väännä mieltä murheelliseksi, eikä säre aivua huolelliseksi. Hän tietää, jottei " kolka' kosian kengät, kirjokannet kiiätteli, tytön työttömän tyköhön, makoajan kartanolle. " Aikansa viettääpi hän uutteruudella kaikellaisillä, terveellisillä askareilla, ja sulholta pois kotoa viimmein korjattu, alkavat hänelle samat huolet, samat katsomiset, kun äitillä ennen koissa. Tyhjissä hän ei jouda konsana aikoansa kuluttamaan, jos kuinkin haluttaisi. Hän on - se tosi - ja jääpikin sivistyksen puolesta jälelle. Mut juuri ei ylistäen kumpoakaan, vaan oman arvonsa, jossa se on annettava, antaen molemmille, ja kovasti vakuutetut armahan ajan kaikki parantavan, kaikki Jumalan avulla hyvälle kannalle kallistavan, katsokaammepa pikimältä vaan nais-väkeä herras-säädyssä. Oletko kuullut, kuinka moni jo nuorena, kukoistavana ollessaanki tuonelaan toivoopi ? Mikä siihen on syynä ? - - - Mut miten, voipi ylehensä sanoa, sitä vielä nykyjäänkin kasvatetaan ? Miten kuluupi häneltä herttanen aikansa ? Milliset ovat ne tavalliset, yhteiset ja erinäiset naisväen kasvanto-laitokset kotimaassammekin vielä ? Ovatkohan ne sikäliset, jotta niitä ei voisi toivoa löytyvän ja olevan parempiakin ? Miettiköön kukin itse tätä asiata. Niistä muuta mitänä virkamatta, kysykäämmepä vaan ujostelematta totuutta seuraen: oppiiko nainen näissä ymmärtämään, sisällisesti perin pohjin tuntemaan olonsa ja oikian arvonsa maalimassa ? Onko niin ? Häntä sivistytetään, se on varma ja tosi, vaan niin raukoteltavasti, puolisesti, ei niinkään, jotta sitten omin käsin nuorena tai vanhana voisi täydellisesti tyytyä, täydellisesti sopia tilaisuuteensa, ennenkun - ja niinpä se käy monelle miehellekin. Epäusko, epäluulo, työläys, huonous, heikkous, hitaus, vanhat ijän-ikuiset hapatukset ovat vielä vallallansa ja estävät sivistyksen edestymistä. Yleisön vika on, ellei hän ajan mukaan koi kuortakin vähin aina silitellä. Vaimon sivistys on yleisesti joka paikassa tähän asti laimin lyöty. Huolta heistä ei ole suinkaan paljoa ollut. Muiden mukaan ovat kuitenkin eteen päin hiihätelleet. Harvat ovat heistä sen tähdenkin mitänä kuulusata nimeä jälkiläisilleen jättäneet. Seuroissa ja pidoissa piilten on heiltä aika enemmiten rientänyt. Vaan ovatko he koto-elämässänsä täyttäneet paremmin tai pahemmin suuremmat ja pienemmät velvollisuutensa ? Ja kuitenki onki siellä heidän paras asun-majansa, siellä heitä paraastaan vastakin tarvittaneen. Työtä sielläkin on, ja senkalttaista vielä, joka kaikista kaiketi vaatiikin hempiämmän käsittelemisen, suuren ja älyllisen katsannon ynnä rakkaan hoitelemisen. Sieltä ylenee maakunnille nuorta, uutta, verevätä väkeä. Valistuneita ihmisiä pitäsi siis vaimoin tosin olevan. Mut ei tuo kuitenkaan yleensä heille'kään olisi haitaksi seuduillaan aina vähän laviammaltakin hyvää vaikuttaa, olletikin nuorille, vielä naimattomille neitisille. Tällainen rakkauden työ, uskosin, olisikin heille tosin hyvin kostuttava ja virvoittava. Luonnon sanotaan vaimolle jo lahjoittaneen suuremman ja palavamman lempeyden, rikkaamman arteen rakkautta. Sen parempi. Tätä kallista verratointa tavarata tarvitaankin monesti enemmin, kun sitä löytyykään, ja vaimo-ihmisille on se usein sangen tarpeellinen. Vaan rakkautta ei pidä leikkinä pidettämän; se ei siedä sitä, se ei siedä sala-eloa. Oikia sula rakkaus, Jumalan pelvossa hoiettuna, ei kaiketikkaan millään muotoa, millään ehdolla menesty, eikä tyydy yhä vaan oleskella neljän sopun lomossa, eli kaivata i'äksi päiväksensä ainoastansa tommuutuneiden kirjain välihin, niitä vaan katsellen, niistä vaan usein myrkyllistäkin makua imen, joka monasti sattumaisilleen ovat, millisiä ne ovat. Työläs on tämä tämmöinen luonnoton ja ahdas olo rakkaudelle ja ihmiselle itsellekin, työläät nämät tämmöiset ja muut kuitenkin tavalliset pienet sisä-askareet yksinänsä ja muut mietteet, löytyisikokin niitä muka runsaamminkin. Rakkaus ja ihminen kituu tästä, etenkin nuorena, verevänä ollessaan, se kituu ja lakastuu sekä itse, että myös vaivaloisessa tilassaan kivuttaen, vaivaen, mätäntäen ja eltauttaen kaunista kuortansakin. Yksinäisyys ei ole hyvä kellenkään, eikä ihminen ole yksinäisyyteen luotukaan, omaa iloaan, omaa etuaan ainoastaan etsimään. Hyvin kyllä tiedämme kaikki jokaisen tarvitsevamme toistemme apua, ottaen ja antaen, ja ken sivistyneempi, taitosempi esimerkiksi on, hänen kallis ja välttämätöin velvollisuutensakin on tiedostaan ja taidostaan, kohdaltaan aina, runsaalla mitalla ja ilo mielellä, jakaa mitä voipi muille vähempi tietosille. -4-Pilkisteepä pikimmältä ympärillenne. Katselkaapa itsekukin yksin tuummin joka paikassa, niin kaupunkeissa, kun mallakin, aina liki-tienoillenne. Etteköhän tuolla sisälyyenne joukossa keksisi jotai, jota voisitte parantaa ja älyllisellä nerollanne koristaa. Etteköhän seuduillanne jokahinen löytäsi lempeydellenne samallaista suloista ja virvoittavaista siaa, kun tyttäret Kuopiossa ja muuallaki jo ovat löytäneet. Tämmöiset kauniit alkeet ovat teille kaikille avoinna. Aikaakin on kyllin, tuummaan vaan suostusitte. Suuri voitto valusi tästä itsellenne, suurempi vielä armahalle kotimaalle, jotka kotvin kiittäsi teitä sulo-työstänne, ja tuleva aika, tulevaiset ihmiset muistasivat teidät aina; lempeyttänne ja rakkauttanne ylistäen, josta ehkä vähä kuitenkin pidätte. Miettietenpä nyt tätä asiata; niin miksi ei, ymmärtäsitte vaan oikein holhoilla, oikein viljellä sitä, teillä on suuri ja lavia voima ja valta maakunnissa, ehkä suurempi kun muilla ? Kade' Heikki. Voi kuni herrat nuo panevat pian yhtenä päivän'. Kautta mahansa enemmän kuin minä ruokimiseksi Itseni, ämmäni myös, tarvitsisin aikana kaikken' ! Töllin oman ostaa' jos saisin isoilla rahoilla, Jotka he haaskuun juovat ! Hulivili. Ohoh vai' haaskuhun ! Eipä. Tottapa jää ruplista jotain vatsaanki monista, Jon, peräsäkkinä heiluvan, ähkyin kantavat uljaan. Kotimaalta. Eilen viikon vihittiin täällä Paranto-viisauden Tohtoreita, kaikkiastaan 33; tänäpänä viikon Tieto-viisauden Tohtoreita, 9 ylipään, ja Majistereita, 51. - Nämät vihkimys juhlat ovat nyt olleet juurta jaksain puhuttavina kaikilla. Ulkomailta Journal des Debats ( 7 p. tätä kuuta ) ilmoittaa: " Herra Devaranne, Valaja Berliinissä, on pyydetty Hallinto-miehiltä Helsingissä, Suomen Suuriruhtinan pää-kaupungissa, tekemään Sinkistä, tämän kaupunkin kirkolle, aimo suuret kahdentoista apostolin kuvat, niiden Thorvaldsenilta tehtyjen marmori kuvijen mukaan, jotka ovat Neitsee Maarian kirkolla, Köpenhaminassa. " " Kuus näistä kuvista on Herra Devaranne nykysin saanut valmiiksi, ja ne ovat katseltavina hänen työ-pajassansa. Nämät ovat suurimmat Kuva-purastus ( sculpture ) tevot, kuin tähän asti on ollut Sinkistä, ja niin siistit, että kaikkein heitä katselleitten taitureitten ihmehtelemistä ovat ansainneet. " Hiippakuntain Sanomia. Turusta. Määrätyt ovat: Kappalaisen Apulainen Säresniemestä, Majisteri Juho Kaapriel Lagus Kirkkoherran virkaiseksi ja Armovuoden Saarnaajaksi Iin pitäjään; Armovuoden Saarnaaja Iistä, Kaarlo Vetrikki Forström, Kirkkoherran Apulaiseksi Yli-Tornioon; Kirkkoherran Apulainen Kuortaneelta, Tieto-viisauden Tohtori Niilo Frosterus, Kappalaisen Apulaiseksi Säresniemeen; Armovuoden Saarnaaja Sottungasta, Aukusti Henrikki Sundel, Kirkkoherran Apulaiseksi Finströmiin; Kirkkoherran Apulainen, Aaprami Neuman, Kirkkoherran virkaiseksi ja Palvellus- ja Armo-vuoden Saarnaajaksi Sotkamossa; Kappalaisen Siainen Kökarista, Juho Porthén, kahdeksi kuukautta pitämään Kappalaisen virkaa Marttilan pitäjässä; Kirkkoherran Apulainen Ikaalisista, Ransi Henrikki Hällfors, pitämään Kappalais virkaa Enarissa; Kirkkoherran Apulainen Urjalasta Kaarlo Juho Lindholm, Kirkkoherran Apulaiseksi Ikaalisiin. - Kuollut on Sotkamon Kirkkoherra, Rovasti Juho Reinholtti Appelgren, tämän kuun alkupuolella. - Avoinna on Kirkkoherran sia Sotkamossa. - Hakevaisia Toisen Opettajan virkaa, Turun Naisväjen koulussa, on käsketty tuomaan, laillisella ajalla, tänne Taito näytteittensä todistuksia. - Virkavapautta on suotu Marttilan Kappalaiselle, Taavetti Nylundille, kivulloisuuden tähden kahdeksi kuukautta; niinmyös Halikon Kirkkoherralle, Joeli Kristiaani Grahnille, Rauman Vähäkoulun Opettajalle Kaarlo Anselmi Stenhagenille, saadaksensa tänä suvena matkustaa' ulkomaille. - Käyttämällisessä Taito-näytteessä, Kanssa-opettajan virkoihin Iso-kouluissa, on Majist. Hermanni Malm katsottu hyvin Kelvolliseksi. Porvosta. Päällis Armovuosia on suotu: kaksi Rovastin ja Kirkkoherran Juho Vetrikki Stråhlmanin perillisille' Muolan pitäjässä, ja yksi Kirkkoherran Nervinin perillisille Luumäjen pitäjässä; niinmyös kaksi Armovuotta Pää-opettajan Ruuthin perillisille Savonlinnan Iso-koulussa. Vaalissa ovat Vederlahden Kappeliin 1:ksi V. t. Venäjän Opettaja Haminast, Kaarlo Clauhills, 2:ksi Kappalaisen Apulainen Säkkijärveltä, Kustaa Aaprami Ancherus, 3:ksi Kirkkoherran virkainen Savitaipaleelta, Vara-Kirkkoh. Aleksanteri Gulin. - Käskykirjeet ovat lähetetyt Sumiaisten Kappalais vaaliin pannuille, ja vaali pidetään 12:tena päivänä ensi Syyskuussa. - Virkavapautta on annettu: Tuomio-Rovastille ja Tähti-miehelle Tohtori Kaarlo Kustaavi Nykopille, kahdeksi kuukautta, tämän kuun 16:sta päivästä, jolla ajalla Tuomiokirkon Apulainen Vara-Kirkkoh. Vetrikki Hjerppe, pitää Kirkkoherran tointa ja Lukija, Tähtimies, Tohtori Tanieli Lindh Rovastin tointa Tuomio-rovastikunnassa; Kirkkoherran Apulaiselle Helsingissä, Vara-Kirkkoh. Kustaa Reinholtti Blomqvistille, kivulloisuuden tähden kolmeksi kuukautta, 1:stä p. Heinäkuussa; ja Ensimäiselle Kappalaiselle Rantasalmessa, Vara-Kirkkoh. Erikki Juho Roschierille, kahdeksi kuukautta, Heinäkuun 1:stä päivästä, ja virkaansa sillä aikaa toimittaa Kappalaisen Siainen, Kaarlo Cederblad. - Määrätyt ovat: V. t. Saarnaviran Apulainen Helsingissä olemaan, ynnä tämän toimituksensa kanssa, vielä avullinen Kirkkoherralle mainitussa kaupungissa; Vangisto-Saarnaaja Vara-Kirkkoh. Kaapriel österberg, Kappalais Apulaiseksi Strömforsissa; Pappi, Juho Emanueli Polén, Kapp. Apulaiseksi Pieksämäjellä; Armovuoden Saarnaajaksi Kihtelysvaaraan määrätty Erikki Saurén, jäämään Kuopion Kirkkoherran Apulaiseksi; viimeksi mainittuun Kaupunkiin Kirkkoh. Apulaiseksi määrätty, Tieto-viis. Majisteri Kaarlo Etvarti Aspelund, Tohmajärven Kirkkoh. Apul. Juho Molander, Kiiteen Kirkkoh. Apul. Kustaa Mauri Lunbeqvist, Armovuoden Saarnaajaksi Kihtelysvaaraan. - Virka-vakute' ( Fullmakt ) Venäjän Opettajan virkaan Helsingin Iso-koulussa on annettu E. J. Boismannille. - Asetetut ovat: Toinen Kanssa-opettaja Helsingin Iso-koulussa, Henrikki Kotliipi Perander, Heinolan Iso-koulun Pää-opettajaksi; V. t. Kanssa-opettaja Savonlinnasta, Aatolhvi Emerikki Olsoni, Opettajaksi Mikkelin Vähä-kouluun; ja Mamselli Viktoria Åberg Toiseksi Opettajattareksi Helsingin Naisväjen kouluun. [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 2. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|