Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 27. Helsingissä 6:tena Päivänä Heinä-kuuta 1847. Runo. Jämsän raittiu'en Seurasta. Vilpinen se kiittelevi, Kanavassa kaunistavi, Sanoo Jämsässä jätetyn Viinan juonnin juoninensa, Hyvän hengen helleyen Noustaa aivan nopeesti, Keksittyä kelpo-miesten Raittiuen raketuksi. Sanotaan satuja saa'un Kääntyneiksi käsitetyn Tuosta pahasta tavasta, Juoma-tau'ista tuhosta; Tuosta siveys tulisi, Elo kaunis kasvamahan Sekä Seuroissa, kylissä, Että kotona koreesti. Ottas' sen outo hyväksi, Tuntematon tunnustasi Siltavou'in voittaneeksi Ynnä ystävät yheksän: Pitäjällen pitkän ilon Maakunnalle kunniata; Tapa paha paratuksi, Tallelle rahat, tavarat. Kuulusiki kunniaksi, Ansioksi arvelluksi Pikkusen pitäjän miesten, Toimittajille enemmin, Jos ois' syytä syyttömissä; Virhiä viattomissa Meiän miesten mielellisten Viinan villissa olevan. Rohkeasti rohennemme Julkisesti julistella; Se on selvä seurakunta, Juoma-virhistä viaton; Voisi verraksi veteä, Malliksi maakunnassamme. Se on tuttu Tuomareilta, Papeilta paremmin nähty; Tietty tietä vaeltaissa, Kaupungeissaki kahottu Heitä taitaviks' tavoilta, Rehellisiks' reissuillansa; Olo kotona korea Rakastellen raittiutta. Sananlaskussa sanottu: " Sekalutta seurakunta, " Eik' oo luutonta lihoa Eikä päätöntä kaloa. En mä taho, enkä tai'a Kiel kiitell jokaista; Vaan on harvat haettavat Seuroissamme semmosia. Miksi te mitättömiä Tarvihette tavotella ? Ompa hävästys hyvytön, Pilkka suuri pitäjälle, Että soimata sa'asta, Juoma-juttuja parata: Ei oo tarve tautianne - Terveen Lääkärin apua. Saatasiin täällä satoja Tulisipa' tuhansia, Miehiä hyvillä mielin Nauttiuen ratiloihin, Kuin ei kunnia katoisi Häpeäksi hämmentysi, Josko antavat nimensä, Pilkka-rullihin rupeevat. Oisi tässä asiassa - Aikoo ollessa enemmän - Panemista paperille, Selväksi selittämistä Raittiuen rakastaista, Itsestänsä ihmehitä; Olkoot vaan tällä erällä Sanomiset sanomata. - Vaiko vaatinee asiat Vähän verran vertaella ? Lymyellen lystin vuoksi Itsestänne ilmotella Itseltänne kysyskellä: Onkos omat käytöksenne Eelläpäin esikuvana Vakavasti vaikuttanna ? -2-Kuinka kauvan kaunis seura Yhdistynyt ystäviksi ? Vaiko ootte vaatinunna Nimiä vaan nimittämään ? Ettekö enää nauti Viiniä vierailta mailta ? Leikki löytänee siansa, Arvelukset asiassa, Lysti on lystit asiat Silmin-nähden nähtävinä: Puolimite puoli vuotta Tuima-tuskalla kulunna, Koska raittius rakettu, Ensi-nimet nimitetty, Kuin jo kuuluivat sanomat Kanavassa kaikuavan, Joutuivat hyvät heelmät, Siemen hyvä siunatuksi. Kyllin kyhkysen tavalla, Aijalla aivan vähällä, Penni penikat tekevi, Sokeana synnyttävi. - Kas nyt vasta vaiti lienen, Ettei intoni enene Tätä uutta uu'istaissa, Julkisesti julistaissa Muuton taitasi tavata Muuta uutta, ukkoloita, Heikkoutta hellenpätä Tämän asian ajosta ! Jämsäläiset. ( Lähetetty. ) Vappu vainaan viimeinen vaeltaminen. Viimeskuluneen vihollisvuoden Vapunpäivä viikolla, Viljulan Viran, vanha Vappu Vesilahdesta, viinalta voitettuna, vaati veljeensä Vilhelmiä Villeniusta, Vakkalan vuohivartija, vedolla voitelemaan, väkikapulaa vetään; voi vanha Vappuni! vastasi veli, vallan vihatoina, viellä viisi vanhaa vaimoo Vapun vieressä veljesi voitelemisessä voitta, väkikapulassa vetää; vedoksi vaadittiin vihdoin viimein voitelevaisilta Vapulta, Vapun veljeltä Wileniukselta viisi viirettä veristä vasikan vuotaa. Vapun viinapäisys vaati Vappua vastaamaan vetoa; venhellä vietiin voittelevaiset, vuorteen virtaan, Vuolteesta Vilkkulan valkamaan valkamasta Vierrovuorelle, Vihnuksen vieressä. Vuorella väkevästi voittelivat vanha Vappu veljinensä, Vapun viinan väkevyys voitti veljen voimat, väänsi veljensä vallan vinoon. Veli, vainosta verrattomasti vihainen, veti veitten vyöstänsä, veittellänsä vaaksan viivan Vapun vattan vaiheille; verinen viina vuosi Vapun vattasta, viiva virutettiin Viljulan virran vedellä, viellä viinan varillakin, väkevillä voiteilla voireltiin, vaan voimattomuus viimasi Vappua, veti viimein Vappua vallan vainaaksi. Vappu vaina vietiin viikolla valkosin vaatteisinsa vaatetettuna vanhurskaan vaari vainansa viereen. Vesilahden välipappi Vahlperi veisasi vaikuttavaisia virsiä. Vesilahden viraassansa viekas Vallesmanni vapasukuinen Vespasianus Vapensylti, Vapun vanha virheetöin vastustapa, vaati Vapun veljee Vilhelmiä vastaukseen väkivallastansa, vaan Vapun veli viellä vanhanakin viekasta vikkelämpi, vaati Vallesmannia Virolan vaineolle, vietteli vainiolla Vallesmannin vanhurskautta virmalla valkosella viisi vuotisella valakalla; Vallesmanni valkoisen valakan vartiana, vastasi Willeniukselle: vielä vieraita miehiäkin vaaditaan Vapun vainauteen, vaan vieraitten vaikeus, viellä vieraitten valalliset vilpisteleväiset valheetkin vaati Vekeliusta viisas, vaikka vastaalkava välituomari valistaan Vallesmannia Vapensyltiä vapun vainauuteen vallan vieraaksi, Villeniusta vallan viattomaksi; viellä vanhempanakin Vapun viellä nimitetty, veli Willenius vapaehtoisesti viljeli vaarnallansa Vallesmannin vainio, vuosien viimeisillä viikoilla veteli Vallesmannille voita, vei Vallesmannille vuotiseksi veroksi varustettuja verkkoja. Vaan Vappu vainaan varjo, Villeniuksen vapaasta vaelluksesta, vainosi Vallesmannia Vapensyltiä; Vallesmanni vaivaisille vainovainen, vanhemmillensä vihollinen, Voudillensä verrattomasti vastahakoinen, vaadittiin vihdoin Viskalilta viraattomaksi. Vallan vieras Vallesmanni Vihtori Vinteri, vilpittömästi vanhurskas virassansa, veti vasta välikäräjässä Vappu vainaan veljen viellä sanottua Villeniusta vastauesta vastaukseen; vierat-miehet väkevästi varoitettuna valapattoisuuesta, veti Vilhelmiä velkapääksi Vapun vainauteen; viimein vietin Vappu vainaan veljee, valtakunnan voimilla Viipurin västinkin, Viipurista viellä Venäjän vaski vuoria vierieleen. Vanhempana Vappu vainan veli, viellä lausuttu Vilhelmi Villenius, voitti vartijoiltansa vapaehtoisen vartijoisemisen, vaelteli vilpittömästi Venäjän vaski vuorissa, vaan, vanhuesta voimatoin, Vapun veli, viimein, vallan vierahilta, veisamata, vietin vuoteeltansa vainahitten vieren. Väinämöinen, vanhurskas valtia vainaitten valtakunnassa Valhallassa, vei Vappu vainaan veljen varjon Vapun varjon vierehen, viellä varjotkin voittelivat, väkikapula vetelivät, vaan väkevä Väinämöinen vaati vihdoin varjot vallan vihattomaksi, varsot vaipuvat viinkujen Valhallasta viheliäisyyteen vihellettin väärän voiton vakahiksi. -3-Suomalaiset sadut ovat, niinkuin jo olemme puhuneet, aivan tärkeät muodistuvalle kirjallisuudellemme ei ainoastansa sanojen ja lause'rakennuksen jär'estämisen puolesta, mutta myös koko juttelolaadun, koko puheen rakennuksen muodistamisen puolesta, jota jokaisen meistä pitäisi pyytää' niin eläväksi ja puhtaaksi suomalaiseksi, kuin mahdollista on. Ei kaikkien kansojen mieli vieri yhdellä lailla yksiin asioihinkaan, kaikilla on omituisuutensa, ja mihin minkin kansan mieli luonnostansa on terävimmin pystyvä, siihen sitä pitäisi paraiten harjoitettamankin, sillä siinä se onnellisin on. Sadut osoittaavat yhtä paljon, jos ei enemmin kuin mikään muu, mitä suuntia Suomalais-mieli paraiten pitää, ja missä pu'ussa ja jär'estyksessä se mieluisemmin rakastaa olla'. Oikeastansa pitäisi erinäisien kansakuntien sadut tutkittaman erittäin, jos ei tarkemmin niin vähintäin neljässä osassa, nim: 1 ) länsi-Suomalaisien ( Hämäläis-sukukuntien ), 2 ) itä-Suomalaisien ( Karjalaisien, Savolaisien ), 3 ) pohjais-Suomalaisien ( Pohjalaisien, Kainulaisien ), ja 4 ) Venäen puolen Suomalaisien ( Karjalaisien, Aunuslaisien j.n.e. ). Niinkuin kieli eri paikoissa on eri murteissa, niin käypi koko mielikin enemmin ja vähemmin eri suuntaa, johon syitä on koko joukko. Ne pitäisi kaikki tarkattaman ja tutkittaman, ehkä onkin tosi että harvan miehen pää siihen työhön tarpeeksi asti pystynee. Yhtä hyvin olisi se aivan tarpeellista, mutta vahingoksi on niin vähän tarpeita koossa sellaiseen työhön, että lii'an varahaiselta tuntuu siitä jutellakkaan. Kuitenkin tahtoo mieli kiintyä sellaisiin kirjallisuutemme yläisiin portaisiin, joiden yläpuollella sen vasta nä'emmä kokoovan kunniallisimpiin ja kuuluisimpiin kerroksiin. Ennen satujen varsinaista painamista olisi myös mitä tarkempi selko saatava, minkälaiset sadut ovat periomia suomalaisia, ja mitkä sekä tiettävästi että luultavasti alkuperäisin vieraita, mitkä taas vieraasen tapaan kotosalla tehtyjä, sillä on niitä kyllä satujakin sellaisia, koska laulujakin joka nurkassa tehdään vierastapaisia ja pidetään parempina kuin omatapaiset runot, ehkä ovat monta kertaa halvemmat, usein kunnottomatkin. Liitämme tähän eräitä rahvaan suusta kirjoitettuja satuja, toivoen niiden ei häpäisevän siaansa. Toivomme sitäkin hyötyä niistä, että ne, jotka nuorta, kasvavata ahkeroitsemista ja pyrkyä Suomen mielen nousuksi lempiivät, puolestansa ahkerammalla satujen keräämiselläkin rupeaisivat eleyttämään yhteistä työtä. Satuja pitäisi aina sanasta sanaan, ja puustavista puustaviinkin kirjoitettaman, juuri kuin ne juttelijan suussa kuuluvat ilman kaikkia sovittelemisia yhteiseen kirjoitustapaan, jolla ne vaan paljon kadottaisivat, eivätkä mitään voittaisi. Niitä pitää siis sitä myöten kirjoitettaman, eikä suinkaan muistista jälkeenpäin. Hyvä on myös kirjoittaa' erinomaisia tapauksia ja muita tärkeitä ja mainittavia talonpoj'ilta juteltavia asioja juuri niin kuin ne itsiltä talonpoj'ilta sanotaankin. Sen kautta tulisi asia elävämpänä kirjalle ja antaisivat ilman sitä pian saman hyödyn kuin sadutkin. Mehiläisessä jo löydämme sellaisia jutelmia, esim. suksista, naimiskaupoista Venäen Karjalassa j.n.e. Tätä seuraavat sadut ovat kaikki selvästi ihan perisuomalaisia. Paraiten nä'yttää Suomalaiset rakastavan eläinsatuja, joista monessa löytyy erinomainen yhtäläisyys vanhojen grekalaisien satujen kanssa. Tuskin taitaavat kuitenkin olla' yhtä syntyä, ainoastansa muuten luonnostansa helposti tulleet samantapaisiksi. Ei kuitenkaan ole' halpa asia, vertoa' Suomalaisia Grekalaisiin. Satu. Ilomantsissa kirjoitettu. Kuin suuri joukko heinällä oltiin *) Hämäläisiä, niin ilta kun rupesi tulemaan, niin ruvettiin ma'ata' asettumaan. -3a--3-Vierimäiset aina noustiin yli toisistaan keskeen. No sitte aikautu mies tulemaan, kylkemäinen, siihen. No sitte hyö alko sille vajaataan valittaa', jottä ei tulla' hyö keskeen makaamaan. Sitä äärelle jääpi aina, jos kuin muuttautuis. No mies sanoo sitte heille, jotta kyllä minä saan keskeen teiät. Hän otti, su'sti seipään maahan ja käski ruveta' jal'oin jokahisen siihen seipääsen. Sitte sanottiin: no kyllähän tässä nyt muuten keskessä olisimma, mutta jal'oista ei saa' selvää. Hän sano: kyllä minä aamulla jal'at teille neuvon. Hän sitte mäni toiseen kohti ja laitto tulen itekseen sinne, ja keräsi pihlajoita ja hauteli tulessa niitä. Tuli aamusilla sitte niien Hämäläisien luo, ja kysyy: Joko nyt oletta maanneet hyvin. Hyö sanoit: maanneet olemma ja hyvä oli ma'ata, vaan jal'oista emmä ole' saaneet selvää. Hän lähe' pihlajoilla panemaan jalkoja vasten. Siitä hyö lähe' hyppäilemään kuka kunne' mikä minne'. Siitä saatiin omat jalkasa tietää'. Siihen se loppu. Satu. Ilomantsissa kirjoitettu. Salolla oli yksinäinen mökki, jossa ei koko imeisiä paljon käynyt. Siinä ei ollut muuta perettä kuin ukko ja akka. Sitte hyö rupesi huonoiksi jo tulemaan, ja ei ollut heillä muuta elävää kuin kissa vaan. Sitte emäntä alko tuumia ukolleen, jotta pitää vieä' kissa mehtään, eksyttää', eikö sattuis hän mitä tahto itelleen elatusneuvoa pitämään, kuoloo hän tässä kuitenkin. Sitte ukko vei sen kissan mehtään. Kissa siellä sitte käveli, metsässä, yksinään. Sattu repo hälle vastaan ja rupeis hällen tuttavaksi. Kysyy: mikä sinun tänne' saatto yksinään mehtään ? Hän sano, jotta minä mökissä olin, sano, niin siitä tuotiin tänne' salolle, hyl'ättiin, eksytettiin. -4-Sitte vei sen kissan kotihise sinne asuntopaikkaase. Sitte repo heitti siihen kissan yksinään ja läksi mehtää juoksemaan ja yhytti hukan sieltä metästä. Hän sitte alko ihmetellä', et usko, sano, minkälaisen elävän minä löysin. Ei se ole' hyvin suuren suuri, vaan se on niin kappera, se söisi sinutkin. No sitte hukka alko, jotta pitäis, sano, nähä' mimmoinen elävä se on. Repo sano: kyllähän sen nähä' saat, mut elä mäne' pahasti, se syöpi. Sitte lähti hukka hiivimään, kahtomaan sitä. Kuin hiivi sinne kahtomaan, hiivi ta hiivi kolon oville, niin kissa kuin väki vähän turpaa, ta i hyppäis turpaan kiini, luuli hiiren juoksevan. Kissa kuin hyppäis turpaan, ta i hyppäis mehtään pakoon hukka. Ei saanutkaan nähä'. Sitte meni revon luo takaisin, sanoo: niin kipakasti raappasi turpaa, jotta nytkin, sano, vihavoitteloo vielä. Sitte hyö kävelt in, ta yhty heihin karhu. Sitte sanoo taas karhulle repo, haastaa: et usko, sanoo, mimmoinen elävä on miulla; se ei ois hyvin suuren suuri, vaan se söisi sinutkin, jos vaan käsiinsä saisi. Sitte karhu alkaa himotellakseen kahtoa'. Repo sanoo karhulle: elä' mää' pahasti, sanoo, jos jos vaan nähä' saap', niin syöpi. Karhu hiipii sinne' sitte kahtomaan hyvin hiljalleen. Kissa kuin näki taas vähän turpaa, ta i hyppäis kiini turpaan. Karhu taas hyppäis pakoon, ei saanut nähä'. Toisien luo kuin mäni, niin sano: en saanut muuta nähä' kuin häntä oli vaan pitkä, sano. Al'a' hyö neuvon pitää, kuin hyö parain saisi sitä nähtäviksi. Repo sanoo: kyllähän sen nähä' saatte, kuin kestin laitatte. Kuin ha'ette lampaan meille syötäväksi, niin kyllähän se sitte tuloo. Sitte hukka haki lampaan. Sitte repo läksi kissaa hakemaan. Sitte varoittaa lähteessään, jotta kahtooten piilossa, ilman jos saap nähä' vaan niin syöpi. Sitte kissan haki repo syömään. Karhu nousi honkaan, hukka mäni hongan murtoon, vaan ei muistana ruveta' lampaasen päin, rupesi sel'in lampaasen, niin ettei saanut nähä lammasta. Kissa kuin söi ja repo sitä lammasta, se repo käpälällään nykäsi kissaa, jotta marmatti syöessään kissa. Hukalla himoitti sitä nähä', rupesi kääntymään. Häntä siellä risuissa vähän rusahti. Kissa luuli hiireksi häntää ja kaapsahti kiini siihen häntään. Hukka pel'ästy, tomahti pakoon juoksemaan. Kissa säikähti taas ja hyppäis honkaan. Karhu sieltä näki, jotta taitaa tulla' ihtiään syömään, hyppäis hätäyksissä kohasteen hongasta ja siihen kuoli. Siitä jäi karhu siihen syötäväksi kissalle ja revolle. Morsian ringissä. ( Lauletaan: Vi skall skära hafra etc. ) Leikatkaamme kauraa, kauraa, Kuka tämän sitomuksen sitoo ? Sen mun kultan' armas tekee: Aamull' lupas' tulla, tulla Ilosella sydämmellä, surusella mielell'. Ostin yhden laarin, laarin, Leivoin yhden leivän, Kasvatin kauniit' neitosia, Omast' muodost' muotosia. Anna tanssin käydä, käydä Ulos ja sisään ! Morsian seisoo ringin kesken: Katso yhtä, katso toista, Katso kaikkein kaunist' ! ( - saatu Hollolasta - ) Kotimaalta. Heinolassa 25 p. Heinäk. Touvot ovat pitkin koko tietä Helsingistä tänne paraassa voimassa eikä sivu-seuduiltakaan kuulu mitään kaipuuta. Rukiin toivotaan jo ensi viikon alussa hedelmöivän ja otran oraat todistavat ei turhaan öillä sataneen ja päivällä päivää paistaneen. Ihmiset sanoovat ei mies-muistissa tämmöistä vuoden alkua olleen. Ilo on yleinen ja kaikkein sydämmet sykkivät, Juhannuksen riemussa, onnellisen tou'on te'on toivosta, sillä niityksi eivät ole vuosiin niin kauniilta näyttäneet kuin nyt. Äkkinäistä on Juhannus-kokkohin tottuneelle nähdä vaan pieniä tulia poltettavan liekkuin ( liikkuin ) luona, jossa koko joukko tyttöjä istuu kiikutettuna kylän nuorilta uroilta. Kiusalla saapi vieras heitä laulamaan viisujaan, jotka paraastaan ovat käännöksiä ruotsista, renkutuksia. Ikävä oli, koska matkustavaiseta, jonka silmää Savossa ja Karjalassa monilukuiset ja kauvaksi näkyvät kokot ovat kerran ilahuttaneet, ei täällä kohtaa semmoiset riemut. Kuopiossa 28 p. Heinäk. Heinolasta aina tänne asti olivat maantien varrella rukiit huonommalla alulla. Tuolta loitolta, Itä-Savosta, kuului toki kaukanenn sanoma, riemun sanoma. Siellä muka oisi Pihlajavedessä, niin tietää tämä sanoma puhua, keskellä selkää suuri kivi, joka muotonsa vuoksi kutsuttaisiin Hepo-kiveksi. Tällä kivi-hevosella pitäsi olla tapa, yhteinen myös koko luu- ja lihaselle hevossuvulle. Sitä muku kuuluu välistä janottavan, välistä taasen on janottamata. Tuo ei oisi kumma. Toista on, että kuin kivi-hevoistamme janottaa, niin tulee maakuntaan hyvä vuosi, mutta kuin se pysyy vetisenä, on kato-vuosi odotettavana. Kuki arvaa tässä olevan väli-tilojaki: pienempää ja suurempaa janoa ja samote veteläisyyttä; vaan sen mukaan on myös vuoden tulon laita. Sanoma kertoi maantielle Hepo-kiven tänä vuonna julmasti janoovan, oikein monen vuoden edestä. Mutta eiköhän tuossaki vanhat tai'ot petä? ei suinkaan länsi-Savossa vuoden alku ole erittäin riemuttava: otrista tuot ei tiedä vielä paljon mitään sanoa, koska ne ovat vast' ikään kylvetyt, vaan rukiin oraat oli pitkäällinen pohja-tuuli alussa kevättä lopen rasittanut. Oisipa tuota matkustavaisella paljonki puhumista matkante'ostansa, näkemisistänsä ja mieli-aloistansa. -Simeliuksen präntistä on tullut Mittauden Oppi-Kirja toimittanut H. Heikel - suomeksi kääntänyt D. E. D. Europaeus. [osoittavan käden kuva] Tilaajoille Helsingissä jaetaan tämä Viikko-lehti Waseniuksen Kirja-puodista joka Tiistaina puolipäivästi' ja jälkeenpäin. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|