Agricola: alkuper�isaineistoa: Suometar 1847, nro 30

Agricolaverkon vintti

Suometar 1847, nro 30

AGRICOLA

-1-

Suometar.

N:o 28.
Helsingiss� 13:ten� p�iv�n� Hein�=kuuta 1847.
( L�hetetty. )
Uusi kirjoitus-tapa.
Danskalainen Rohvessori, mainio kieli-niekka Rask jo aikanaan mietiskeli Suomen kirja-kielen tulevan n��lt��n somemmaksi, jos pitk�t ��nikkeet ( vocaler ) kirjoitettaisiin yhdell� ��nikkeell�, joka saisi yl�-puolellensa t�mm�isen merkin ', nimitt�in: � olisi yht� kuin aa, � = ee, � = ii, = � = oo, � uu, y [aksentilla] = yy, � [aksentilla] = ��, � [aksentilla] = ��.
H�nen mietett� on v�h�n suosittu joilta-kuilta siell�-t��ll�; vaan niin suureen muutokseen tavallisesta kirjoitus-tavasta ei kirjamiehet viel� ole mieltyneet.
Aleks. Ingman tosin jo Anakreonia suomentaissansa k�ytteli vieraissa nimiss� Raskilta tarjottua merkki�, ja j�lest�p�in, joku vuosi sitte, H�n t�t� muutosta viel� kiivaammasti puolusteli, pyyt�en sit� saada kirjoissa yleisesti k�ytett�v�ksi.
Mutta t�m� H�nen aikeensa j�i menestym�tt�.
Mainittua merkki� voisikin sen vuoksi moittia, ett� olisi vaikea erottaa sit� siit� tunnust�hdest�, joka sanojen korkoa ( accent ) osottaa.
Korko-merkki ( ' ) ja tuo edell�-mainittu, ��nikkeen pituutta eli pitk�-arvoisuutta osottava tunnus ( ' ) ovat muka ihan yhdenn�k�iset.
T�m�n yhdenn�k�isyyden karttamiseksi ja selvemmyyden vuoksi saattaisi merkki: ^ olla sopivampi ��nikkeen pituutta viittaamaan.
Arvattavasti Suomen kansa eli Yleis� ei viel� suostune t�h�nk��n muutokseen, sill� kirjoitus jotenni oudostuisi siit� ensimm�lt�.
Vaan kansan v�hitellen siihen totuttua, sekin kirjoitus-tapa tutustuisi ja n�ytt�neisi soreammalta.
Sanotaan ehk�: " Rahvas ei opi t�t� uutta kirjoitus-tapaa lukemaan, siit� ainakin lukeminen tulisi vaikeammaksi kansalle. "
Mutta onhan jo moni talonpoikaisesta s��dyst� tottunut lukemaan latinaistakin r�ntti� eli painia, helposti-han sitte pit�isi tottuman t�h�nkin lyhennettyyn kirjoitus-tapaan.
T�m�n mukaan olisi: � yht� kuin aa, esimerk. ant� y. k. antaa.
� y. k. ee: tul� y. k. tulee.
� y. k. ii: v�ttaa y. k. viittaa.
� y. k. oo: kats� y. k. katsoo.
� y. k. uu: r�s� y. k. riisuu.
^y y. k. yy: v�p^y y. k. viipyy.
^� y. k. ��: ^�ni y. k. ��ni.
^� y. k. ��: elk^�n y. k. elk��n.
Esimerkiksi kirjoitamme t�h�n Is� meid�n t�ll� �della tavalla.
Is� meid�n joka olet taivaisa.
Pyhitett�k^�n Sinun nimes.
L�hestyk^�n Sinun valtakuntas.
Tapahtuk�n Sinun tahtos niin m�ssa kuin taiv�ssa.
Anna meille t�n�p�iv�n� meid�n joka-p�iv�inen leip�mme.
Ja anna meille meid�n syntimme ant�ksi, niinkuin mekin ant�ksi annamme meid�n velvollistemme.
Ja ele johdata meit� kiusauks�n.
Mutta p^�st� meit� pahasta.
Sill� Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Amen.
Se kuitenni t�ss� heti pist^� silm�n, ett� � ja � ^�nikk�t, pitkin�, s�vat kaksi merkki� p^�lletysten.
Jos t�m� n�ytt^� rumalta, niin voisi kirjoitt� �:t� n�in: ae [yhdysmerkkin�], ja �t� n�in: oe [yhdysmerkkin�].
Sill� tavalla my�s Latinan kieless� n�t� usein kirjoitet�n.
Suomen ^�nikk�t tulisivat s�s olem�n t�mm�iset: lyhyet ^�nikk�t: a. e. i. o. u. y. ae. oe. pitk�t ��nikkeet �. �. �. �. �. ^y. �e. �e.
Taemaen muk�n olisi Isae-meidaen rukous taemmoeinen: Isae meidaen joka olet taivaisa.
Pyhitett�k�en Sinun nimes.
L�hestyk�en Sinun valtakuntas.
Tapahtuk�n Sinun tahtos n�n m�ssa kuin taiv�ssa.
Anna meille taenae-paeivaenae meidaen jokapaeivaeinen leipaemme.
Ja anna meille meidaen syntimme ant�ksi, n�nkuin mekin ant�ksi annamme meid�n velvollistemme.
Ja ele johdata meitae kiusauks�n.
Mutta p�estae meidaet pahasta.
Sill� Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Amen.
Lukija kysyn�, mik� hyoety koko taestae m�toksesta syntyisi ?
S�hen vast�mme, ettae kirjoitus kaevisi s�tae lyhemmaeksi ja somemmaksi.
Moni h�t�: " nyky-aika taht� kumota kaikkea vanh�. "
Ei suinkaan.
M�toksia tapaht� kaikkina aikoina ja joka kielessae.
Esimerkiksi Ruotsalaiset kirjoittivat muinaisina aikoina: book, deel, y.m., joita sanoja nyt yleisesti kirjoittavat naein: bok, del.
Eikae s�tae mikaen haeirioe ole tullut, jopa vain somemm�tta ja lyhemm^yttae.
Mutta emme tarvitse'k�n etsiae semmoisia esimerkkijae ulko-kielistae.
Oma Suomenkielemme kirjallis�s tarj� kyllae esimerkkejae kirjoitus-tavan m�toksista.
Naeytt�ksi panemme taehaen, miten Pispa Agrikola v. 1548 kirjoitti Isae-meitae.
" Ise meiden ioca olet Taivais.
Pyhetty olcon sinun nimes.
Lehestulkon sinun valdakundas.
Olcon sinun tactos nin maasa, quin on Taivais.
Anna meille tenepeiven� meiden iocapeiuenen leipem.
Ja anna meille synnimme andexi ninquin me annama meiden velgholisten.

-2-

Ja ele iohdata meite kiusauxen.
Mutta p�ste meite pahasta.
Sille ette sinun ombi valdakunda, ia voijma, ia cunnia ijancaikisudhes.
Amen. "
( Katso Suomi vuodelta 1845 sivu 332. )
Lukija katsok�n myoes mitae Mehilaeinen vuodelta 1836 taestae asiasta t�mail�.
V�meiseksi anomme, hyvaeillen, ettae kaunis Suomen tyttoe Suometar, ottak�n h�lillensa edelliset t�mat; eihaen Sen monet sulhaset, Suomen pojat, tuota kovin pahaksine.
W. Kilpinen.
( L�hetetty. )
Pari kuukautta matkalla Savossa ja Karjalassa.
Kaikella n�yryydell� j�tt�nen siis kotimaan nuoret neitiset omille arveluillensa ja tuummillensa, rauhassa ja rakkaudessa alkamaan sek� tekem��n, mit� paraaksi sitte katsonevatkin, ja menen kertomisille j�lleen.
Varpasalon heitimme, niinkuin jo mainitsinki, huommenna.
Matkamme meni t�st� R��kkyl�n lauta kirkon ohitse Kiteen pit�j�h�n, jossa viivyimme iloisan viikon.
- Pari kolme laulajalta saimme t�ss�, mit� vanhan aikuista heill� oli muistissa ynn� muutaman virren omaa laatimaansa'kin.
Heist� oli nimitt�in kaksi itse'kin pieni� runon seppi� eli ei niink��n pieni�.
Mietitty�ns� vaan v�h�n esinn�, juoksi heilt� mik� aine hyv�ns� jotensai elleip� aivan virheett�m��nkin runomittaan.
T�llaisia sukkelia, nerokkaita laulun laatijia tapaat t��ll� p�in monta muitakin.
T�� puoli Suomea taikka Karjala onkin ollut ja on viel�kin mainittu laulunsa puolesta.
Vanhat runotkin on siell� n�ihin aikoin asti pysytelleet.
Mainituista laulajista oli yksi seutunsa paras kosiomieskin elikk�, kun paikoin ruotsin mukaan sanotaan, puhemies.
Vanhoista ajoista on sekin tapa t��ll� s�ilynyt, ett� seuduillaan aina siell� t��ll� l�ytyy ja pidet��nkin rahvaan keskuudessa t�mm�isi� kosiomiehi�.
He ovat oiva tiet�ji�kin ja kosioretkill� saavat he kuleksi� monen peninkulman p��h�nkin, toisiin pit�jihinkin, tiett�v�sti aina hyv�n maksun edest�.
H�iss� ja muissakin pidoissa ovat he arvonsa puolesta ensim�iset.
Laulu ja muut n�iss� tavalliset toimitukset ovat heid�n huostassa.
- Paitsi muille'kin paljon hyv�� tehden, nostavat n�m� t�mm�iset tiet�j�t tyt�illekin sulon kauaksi loistavan lemmen, jonka per�st� voit olla vakuutettu, jotta sulhojakin tyt�lle l�ydytt�iksen, ei yksi, eik� kasi, vaan, onko onni oikeillaan, monta monituista.
Lemmen voi kuitenkin ken toinenkin nostaa; vanhat eukot, mummot ja muut, jotka t�lle tyt�lle annaksen vaan.
- Mit�n t�t� sulo-ty�t� toimitetaan ei liene ilman huviketta muidenkin kuulla, ken sit� ennen ei tunne.
Se nostetaan seuraavalla tavalla: Jokainen nuori neitinen, ken vanhan piijan nime� vihaten, nuorra verev�n� ollessaane miehel��n mieli p��st�, ilmoittaa edelt� k�sin nostattajalle mielens�, ellei joku ymp�ri k�vij� tiet�j� itse t�lle ty�lle tarjoilete, joten asia nykyj��n ehk� paraastaan saa alkunsa.
Tuummat ovat siis tehdyt.
Nostaja, niinkuin sanottu, mies eli vaimo, eukko eli ukko, kunhan on vaan, taitaa aivan Johannus-y�n� yhdeks�n erilaatusesta puusta vastaan.
T�m� on siis valmissa, ei muuta kun kyhylle, jonne seurokaamme heit�, tytt�j� ja lemmen nostattajoa nimitt�in, ja katselkaamme, mit� he tekev�t ja tuummivat.
Johannus aaton aurinko on laskenut, kes�inen kuullas y� k�siss�.
Tuolla n�emme kauniin lehdi'kon, jonka viheri�iselt� nurmikolta kirkas l�hde silmihimme kuullastaa.
Sen reunalla keksimme kaikenlaisia tarvisneuvoja, niinkuin mainittu vasta, kirkastettu kattila porokello, pieni pussi suoloja ja muutakin ehk�.
Kaikki on siis valmis.
Johannus aamun aurinko vaan koittasi.
Sen nousua odotetaan nyt; ja sen v�h� n�kym�isilleen kohottua, havaitsemme nostattajan l�henev�n l�hdett� ja siihen lu'eskentelevan jotai, kuulla emme voi mit�, is�meite�, Herra siunausta vaiko muuta.
L�hti on siunattu.
T�m�n tehty� ottaa h�n vett� kattilaan, sekoittaa sen siunatuilla suoloilla, ja lukee siihen jonkun lu'un.
Tytt� kohenee nurmesta, menee alaujoisna v�h�n kajostellen nostattajan luo, riisuiksen ja laskeiksen l�htehen, pyh�n virran py�rtesehen, jossa seisten pulmusta, joten lemmen loihdussa tytt�� soreasti nimitet��n, nyt siis mainitulla vedell� ja vastalla kylvet��n ynn� viimeiseksi viel� sitte valellaakin porokellosta kaa'etulla vedell� ylen ymp�ri typ� tykk�n�ns� p��st� varpahin saakka.
T�t� tehess� kuulemme, kuinka nostaja innokkaasti lu'eskelee " Nouse neitinen norosta, Hieno helma hettehest�! Naisen ainuhun avuksi, Naisen kuulun kumpaliksi.
- - - - Paan mie kuunna paistamahan, T�hten� kimottamahan, Yli kuu'en kirkkokunnan L�pi seitsem�n pit�j�n Yli kappelin kaheksan - - - -
Neitsyt Muaria emonen! Ota kuppi puun kylest�, Kauha p�iv�n kainalosta, Tuo pullo puhasta vett� Kanna kullan karvallista Jolla neitinen peseksen, Pulmunen pulusteleksen, Kyl�n kukka kuurahaksen, Miehien mielitelt�v�ksi Sulhojen suvattavaksi.
Puhas pulmunen merell� Puhtahampi puoleltansa; Kirkas t�hti taivosessa, Kirkahampi kihlohinsa, Valkia merell� vaahti, Valkiampi sinun ihosi.

-3-

- - - - Nouse lempi liehumahan, Kunnia kupahumahan! T�m�n lapsen lantehille, T�m�n peipposen perille.
- - - - Nouse nokko, seiso sekko, Mammon makkara ylene! T�m�n peipposen perille, T�m�n lapsen lantehille.
- - - - Mit� miest� naimatonta, Kaikki neitt� ottamahan !
Mik� naineita uroja, Ne kaikki kiitt�m�h�n !
- - - - Yl�s kullat kulkemahan, Hopiaiset hel�j�m�h�n! Per�veitset vierim�h�n, Lautaset lakattamahan !
- - - - j.n.e. joka on pitk� ja joita t�mm�isi� lemmen lukuja l�ytyy paljon rahvaan seassa ja aina v�h�n erilaatuisia.
Eripaikoilla ja itse'kullakin tiet�j�ll� on omansa.
Ne ovat verev�ss� muistissa viel� joka paikassa, josta voipi p��tt�� tytt�jen niit�, viel�i tarvitsevan.
Ei ne, eik� muutkaan loihdut ole kadonnut niin ku kertoelma-laulu ja virsi-runot.
- Niin - n�in lempe� nostetaan ja sen per�st� lempi nousutkin ynn� moni tytt� joutusasti joutunut sulhon sylihin.
- Tytt� pujotetaan my�s l�hteelt� pois menness� jonkun kaatuneen hongan eli muun puun juurien l�pi kolmaste taikka yhdeks�ste my�t� p�iv�h�n, sitte vasta teko on tehty.
- N�in jutteli minulle t�m�n asian er�s tiet�j� Suistamolla, joka verenkin lausui sulkevansa nimett�m�ll� sormellaan vaan pyyhkien, sille esinn� siunaen ja sylkeen.
" Nuorra poika hutikkona hurjuudessaan " oman puheensa mukaan sanoi h�n ristitt�ynneen Kreikan uskoon.
H�nell� on monta lasta, kahdeksan vaiko enemm�nkin sanoi olevan - - -.
Niin on monta muitakin tehnyt, ja niin tekev�t viel� vuosittain nytkin - - -.
Katsannossaan, etenkin silmiss� oli t�ll� tiet�j�ll� jotai niin erikaltaista, erikummaista, niinkuin muillakin kaltaisillaan, josta siis niiden parissa v�h�n aikaa oltua voi arvata jo edelt� k�sin, ken t�t� heid�n rotua on.
- N�m� t�llaiset kosio-tieto- tai poppamiehet, miten tahdot, ovat suuressa arvossa ja kunniassa tiett�v�sti pojiltai pidetyt.
Heihin k��nn�ksen jokainen morsianta halajava nuorukainenkin, ennenkun l�htee kosiolle.
Kosiomiehen kansa tuummii h�n asian perin pohjin esinn� ja sitte menev�t he neitist� pyyt�m��n.
Tyt�n kotihin tultua lausuu kosiomies: " ennen on k�yty muuten vieraina vaan, nyt tulimme kosiolle; annatko mammo, annatko taatto tytt��si t�lle. "
Pari kolme sataa paperi ruplaa elikk�, sik�li kun poika on rikas, panee h�n sitte p�yd�lle, johon rahat j��v�t koskematta, kunne he pois menev�t.
Esinn� sy�tet��n heid�t ja pidet��n kaikella tavalla hyv�n�.
N�m� kihla-rahat, sormusta eli muuta he eiv�t pid�, kuului poika usiasti lainaavankin ja h�ihen j�lkeen saa h�n ne takisin.
Mut ellei asiasta tule mit��n, laitetaan ne kaikella kunnialla ja kiitoksella muutaman p�iv�n per�st� pojalle j�lleen.
- N�in Kreikan uskolaiset kosioivat.
Mainitsenen t�ss� yhdess� jatkossa, jotta n�ilt� tiet�jilt� muiden vierasten, ensink��n toisen tiet�j�n l�sn� ollessa ei saa niin mit��n paperille pannuksi, loihtuja olletikin ei.
T�m� oli tapana kaikilla etevemmill� laulajilla.
Syy onkin heill� t�h�n salaamiseen, sill� kirjoittaissa, jota niin liukkaasti ei voi tehd�, saattasi toinenkin, ellei kaikki, niin paraimmat paikat loihduista oppia.
Mut t�t� he eiv�t salli toisilleen.
T�m� taito eli oppi, miten h�nt� nimitt�sin, onkin paljon rahaa, ja muuta hyv�� tuottava, ynn� sitte viel� kunnian, ett� seuduillaan olla parain ja mainioin kaikista.
Poika periikin siis tavallisesti sen is�lt��n ja niin polvesta polveen; jonka t�hdenkin er��t su'ut ja heimot ovat etenkin kuulusat tiet�jiens� suhteen.
- T�m�n heid�n piilemisens� ja toisiansa kajostelemisen t�hden oli meill� siis monessa kohdin hyvin vaikia saada loihtujaan ja muita laulujaan kirjoitetuksi.
Sill� kammaria taikka muuta asuttavaa eri huonetta t��ll� harvoilla l�ytyy; tupansa vaan aina eri perhekunnalla.
Saunohin p�tkimme siis, jossa n�in sattu ja - miks' ei - n�iss� olikin hyv� ja lysti kyll� kirjoitella.
Yhdess� men�ss� tai siell�, kahden kesken ollen, kuulla monta muutakin lysti� salaista juttua, niinkuin pahulaisesta, h�nen vehkeist�ns�, miten h�n vuorilla sek� noroilla itkee ja parkuu, miten h�n silmin n�hden komeilla vaunuilla ja tuli-hevosilla ilmassa ajeskelee, ja miten luo puheellekin l�ydytt�iksen, ynn� monta muuta asiata virkkamatta.
Er�skin tiet�j� kertoi kysytty�ni, miten t�t� vanhaa vaaria puheellensa saisi, siihen suurta mahtia ei tarvittavan.
" Kyll� se h�jyk�s puheelle silmin n�hden tulee, " lausui h�n, " mut vaikiampikin on h�nt� sitte aina hyv�ll� pois saada luopumaan; kerran h�nt� puhuttelin, vaan sen koummin h�nen seikkohinsa en ole uskaltanut. "
- T�ss� juohtuu mieleeni, mit� Jaakkimalla er��lt� Lautamiehelt� kuulin, n�ist� t�mm�isist� asioista puheen noustua.
H�n kertoi olleensa kerran l�sn� pirua puheelle pyydett�iss�.
" En tied�, " lausui h�n, " mut saunahan mentiin, kirves ly�tiin ulkopuolelle kynnyst� kiini.
Tiet�j� astui sis�h�n, me toiset j�imme h�nen k�skyll� oven taakse ulkopuolelle.
Muistuttuansa saunan sis�lt�, k�ski h�n meit� kirveen pikaisesti pois kynnyksest� nyk�sem��n, ja niin te'immekin.
Ollen saunassa nyt itse'kseen kuulimme h�nen lu'eskelevan jotai esinn�; sitte alkoi h�n kysy� ja keskustella jonkun toisen kansa, " pirun tiett�v�sti muka; " oven ra'osta pilkistimme, mut ket��n emme n�hneet, ruman r��kyv�n ��nen kuulimme vaan aina vastaavan h�nen kysymyksyihins�; ja saunan uuni piti semmoista rutinata ja r�tin�t� t�m�n alla ik��nkuin sille pini� kivi� tai hiekkaa olisit koppran t�ysin m�tt�nyt. "
- T�m� puhe ynn� tiet�jien omatkin lauseensa, joita matkallani n�ist� asioista kuulin, tuotti minulle sen arvelun, jotta n�m� poppamiehet, ollen oikein etevi� ja viisaita, ovat vatsan-puhujiakin ( buktalare ).

-4-

Sill� kennen kansa mainittu tiet�j� esimerkiksi saunassa keskusteli ?
Kielt�m�tt� on heill� monissa toimituksissansa viekkaus.
Tiet�j�t ovat aina nerokkaita viisaita ihmisi�.
Luonnollisella tavalla matkaan saattavat he kaikki; se on tiett�v�.
Muille he eiv�t sit� kuitenkaan illmoita.
Ja ken tiet�� mit� usko ihmisess� aina on vaikuttava, h�n ei kummeksi'kaan tiet�jien t�it�.
Savossa tuskin kenk��n en�� uskosi eli luottasi t�mm�sien tietoniekkain voimaan, ja kenk��n siis heilt� ei tulisi parannetuksikaan.
Mut t��ll�, etenkin likemp�n� pitkin valta-rajaa, jossa rahvas viel� on aivan typer� ja sivistym�t�n, , t��ll� menestyykin tiet�jien kokeet ja muut neuvot.
Pirun taikka muiden n�kym�tt�mien olentojen kansa luulee rahvas heid�n yhteytt� pit�v�n vaan, ja h�nen avulla toimittavan niin hyv�t kun pahatkin ty�ns�.
- Mainittu Lautamies kertoi my�s noin 10:nen vuotta takaperin t�rkiss� asioissa k�yneens� Lepp�virroilla er�st� eukkoa puhuttelemassa.
Kahvi-kupin porohon katsoen oli t�m� eukko ennustanut h�nelle monta tulevaista kannalleen aivan todeksikin k�ype� juttua.
H�n oli paitsi muuta tiennyt ja tuntenut t�m�n Lautamiehen koti-el�m�nkin perin pohjin, kuinka kartano oli rakettu, miten monta henke� kodissaan eli j.n.e.
Jotta sis�r, velik� vaiko vaimo, en muista oikein, Lautamiehelt� ensi kes�n� kuolisi oli h�n ennustanut, ja niin oli k�ynytkin.
Koskaan ei ollut eukko kuitenkaan ennen n�hnyt koko Lautamiest�, ei h�nen koissaan ei k�ynyt, eik� siell� p�ink��n milloinkaan.
- T�t� laatua eukko tapasin min�kin Suistamolla.
Kahvin porohon h�n kuitenkaan ei katsonut, vaan k�tehen.
Kyl�n kokoutunut nuori rahvas ojenti ja n�ytteli h�nelle niin miehuullisesti k�tt�ns�, kuunnellen tarkasti kaikkia mit� eukko heille ennusteli, ja ilomielell�kin, sill� kaikkien tuleva onni oli niin hyv�, laupias ja suloinen, jotta parempata eiv�t suinkaan voineet toivoa; sulhot ja muut morsiamet olivat kyll� eukon lauseen mukaan liikkeill� ja tulossa.
Toisenkin rossan n�kyi saavankin sitte jokaiselta.
Mut vihastuneena p�tki eukko tiehens� er��n pilkon h�nelt� tarkemmin ruvettua kyselem��n kaikkia, ja n�in py�r�ytt�en eukon viimmein valehtelijaksi.
- Kuka ei muista lapsuudessaan t�ll�isille k�denkatselejille paljon hyv�� esinn� kuultuansa monen rossan ja leip� palasen antaneen.
Virkkanen viel� mit� Hiitolassa yhdelt� Kreikkalaiselta n�ihin taikka oikeemmin Terveys-taitohon ( l�karekonst ) koskevista asioista kuulin.
Y�kauden h�nelt� kirjottelin loihtuja, ja lev�tess� jutteli h�n minulle aina monta asiata, miten esimerkiksi lankeava tautista ynn� muitakin kivullisia ihmisi� parannetaan.
- Vasta my�skin yhdeks�st� erilaatuisesta puusta taitetaan, yht� milloin.
Sen pisimmist� varvuista otetaan kolme pient� aivan nen�ss� olevata lehte�, yksi kustakin.
Koitteeksi jos tauti on sen tapanen, jotta se paranee, pannaan n�m� lehdet kattilaan, joka on t�ytetty umpilammista otetulla vedell�, se on, semmoisesta lammista johon vesi ei muualta juokse, eik� my�sk��n siit� muuanne valu.
N�m� kolme lehte� muuttaiksen nyt kattilassa yhdest� paikasta toisehen erikseen n�in veden p��ll� kulkeen, jos tautia voi parantaa, mut ellei, niin yksi lehdist� uppoo kuin kivi veden pohjaan heti pantuasi.
Toisin voipi my�s taudin tapaa tiedustellaa, nimitt�in: lyijy-palanen, pyssyn luoti eli muu, sidotaan rihmaan ja ripustetaan naulalle sein�lle eli muuhun paikkaan, johon tuulen henki ei k�y.
Alkaako t�m� ripustettu lyijypalanen nyt py�ri� my�t� p�iv�h�n, niin tauti ja muu kipu on katoavainen, vaan py�rik� vasta-p�iv�h�n, niin siihen ei siihen ole rupeamistakaan, ei se parane.
Taudin luontoa n�in esinn� koitettua, aivan kun L��k�ritkin tekev�t, ennenkun rohtoja m��rev�t, niin ruvetaan kipujen kimpuhun, ovatko nimitt�in sen laatusia, jotta tiet�j�n kynnet heihin pystyv�t.
Sairas ynn� mit� h�nt� siell� parantaissa tarvitaan vied��n mets�h�n.
Joku pihlas etsit��n, ja se halastaan soikeeksi vanteeksi, niin jotta juuresta ja latvasta on kiini, halkasematta.
Sen juurehen pannaan palamaan yhdeks�n pient� tai suurta terva-lastua ynn� kolme erityisest� harakan pes�st�, yksi kustakin, otettua varpua.
N�ist� nousevan hau'jun ja tulen yli sek� mainitun halastun pihlajan l�pi pujotetaan sairasta nyt kolmaste tai yhdeks�ste my�t�-p�iv�h�n.
Samate voipi h�nt� pujotella vanteeksi siotuiden viikate-rautainkin l�pi.
T�st� p��sty� kylvetet��n h�nt� sitte saunassa eli muualla miss� tahtonsa mainitulla vastalla ja umpi-lampi vedell�, joka sit� ennen on siunattu ja suoloilla sekotettu.
Kylvett�ess� lu'eskelee tiet�j� jonkun taudille k�yv�n lu'un, niinkuin kirous- kateen- kalman- ve'en- asetus- lumous- manaus- pelotus- j.n.e. lu'un sanoneen ja syntyneen j.n.e., manaen taudin sinne ja sinne menem��n, eik� sielt� konsana takasin k��ntyv�n.
- " N�in paranee lankeava eli muu tautinen; vaan ellei niin, niin vie h�net kirkko-maahan, ota paita jolta-kulta ruummiilta, joka v�hint� on 9 vuorokautta ollut haudassa.
Pujota sairas kolmaste t�m�n paidan l�pi ja pane se j�lleen hyv�sti hautaan, mullan sekahan vaan, uudelleen ruummiin p��lle ei tarvitse panna, eik� joudakkaan.
N�in tosin paranee; niin teki is�ni ja niin olen miekin tehnyt, " lausui mainittu Kreikkalainen, sanoen itsi�ns� Pietarissakin k�ytetyn, mut ei tohtineen siell� mihk��n tuummaan ruveta, pel�ten viekkautta.
- Kirkkomaahan kun menn��n, niin sit� tervetsit��n n�in: " Terve kirkkomaa, terve kirkkomaan haltia, terve Jesuksen veri-pelto pyh� !
Sinulla on 10 kynt�, minulla on 10 kynt�, sinulla on 10 sormea, minulla on 10 sormea, sinulla on 10 varvasta, minulla on 10 varvasta.
- Minun luontoin p��llimm�iseksi, terve Jesuksen veri-pelto pyh�, minun luontoin p��llim�iseksi! "
- T�st� muistan h�nen kertomisensa ker�j��n menness�.
H�n puhui: " Ker�j��n juttuasi Tuomarille selittelem��n ja vastaamaan menness�si, niin K�r�j�-kartanon kun n�'et, seisan ja lu'e kolmasti: " Terve, terve k�r�j�-kartano !
Sinun luontosi lampahan luonto, minun luontoni karhun luonto; laki kaikki lampaiksi, minun luontoin p��llim�iseksi! "
( Jatko toisten )
Painettu A. W. Gr�ndahlilta.
Lupa painamiseen annettu E. F. Aminoff.

Edellinen * Suometar 1847 * Seuraava