Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 29. Helsingissä 20:tenä päivänä Heinä-kuuta 1847. ( Lähetetty. ) Vasta ma äkkään, mi Suomen hidastuttaa Valtojen huoneisiin pääsemästä; mutta |: tule, tule, tule, tule tullantei :,: Tiettyäni asian, ma kelpo keinon keksin; Mutta ma aikaan en saa sitä yksin. tule, tule ec. Kaikilla kielillä on kahtalainen puoli, Yksi on työn, jota seuraa huoli, tule, tule ec. Tämä kova, vakainen ja jyrkkä katsannolta Harvapuheinen, ei niinkään tuttu nuorisolta, tule, tule, tule tullantei ec. Toisen Luoja lapsillensa huvittamaan antoi, Vanhuudenkin mieltä vielä suosittumaan kantoi; tule ec. Tämä on iloinen ja nimi tällä laulu Ääni kirkas heliä, kuin sydämyksiin painuu: tule ec. Tällä on aina ollut kumppania monta, Ääni-säistö, pillitys ja koko soittokunta; tule ec. Virvottamaan mieliämme työstä päästyämme: Hupaisesti opettamaan, yhdess' yletämme. tule ec. Meillä ompi muikareita nuotin keksineitä; Yhdistyisi Laulukuntaan kymmeninen näitä! tule ec. Nuottitarkka jokainen ja tuttu koti ääneen, Että vieras pärinä ei hämmentänee hänen - tule ec. Suomess' on myös Lauluja, ja niitä tiedän kiittää Siistiksi ja iloisiksi, että meillen riittää: - tule ec. Ota sitte Laulunen! ja pistä nuotit näillen, Lapsuudesta alkaen niin täydellen ijällen: tule ec. Pistä heillen säistämiä kuinka tahdot monta Ääni-säistöö kolmet, neljä, huilun parikunta; tule ec. |Viúlû ['= vaakaviiva kirjaimen päällä, pääpaino; ^= kaari kirjaimen päällä, painoton], Gûi|tárrÎ, KÎtrâ|, FórtêpÎ|ánó: Saakoot kukin nuottinsa senjälkeen kuin hän anoo; tule ec. Mutta muista nuotissasi pitää viisahasti Suomalainen lemmen henki, ilo taitavasti: tule ec. Pidä korvat kotona ja sydän Suomenmaassa Äläk anna ollenkaana käydä muukalassa! tule ec. Soitto kapineesi ääni aivan kotolainen, Eikä outo kalina ja murret muukalainen; tule ec. Koottuasi heitä, ja itse nähtyäsi, *) Mene Hämeen hiipallen, ja siellä laske käsi - tule ec. -1a--1-Soita ilo! loistavatko silmät niinkuin tähdet - Soita suru! vuotavatko vettä niinkuin lähdet - tule ec. Soita huoli! käykö käsi poskellen tai poveen - Soita toimi! liikkuneeko pää ja käsi loveen - tule ec. Neuvottele nerokkailta vanhuksilta vielä Tuntevatko omaksi, syntyneeksi siellä? tule ec. Painauta paperillen, kyllin saatavaksi; Kyllä tulee ostajoita enempi kuin kaksi. tule ec. Vuoden päästä Hellsingi koko heliseepi Oman kansan sanoilla, ja vieras laulu jääpi. tule ec. Kyllä sitte Laulu aina lauluja antaa, Jos on sitä viisasta, ken käsillemme kantaa, tule, tule, tule, tule, tule, tullantei :,: Kuusimittaisesta Runouksesta. ( Hexameter. ) Eikö jokainen Greekan ja Latinan kielisiä kuusmittaisia runomuksia lueskellut ja niiden kauneudesta sydämellisesti' ihastunut soisi mielellänsä kotikielelläkin tätä somaa säveliä käytettävän ? Soisi' tieten; ja moni on jo kokenut kääyttää' kuusmittaa suomalaisissa lauluteoissa, mutta tämä ei ole' tahtonut onistua'. Itse kielemme ei nävy' kuitenkaan olevan vastahakoisen *): siinä on kyllä pitkiä ja lyhyjä tavuita ja muita varoja tarvitaan ainoastansa kirjoittajoiden parempaa harjaantumista. -1a-Mietteissä, joissa me vähän erkanemme toinen toisestamme, sopii lukijan tyyhemmin katsella' kumpi näyttää' olevan totuutta lähempänä. - Erhehdyksistä ei ole' kukaan ihminen vapaa, sentähden ei mahdeta niitä vijaksi lukea' muullaisin kuin mieltämielin tehtyinä. ] -1--2-Mikä kuitenkin tekee A. I:n kuusmittaa välisti' hankalaksi ja pahalta kuuluvaksi, on meidän mielestämme se liijan suuri kaikkein puheenparsien sekoittaminen toinentoiseensa, jota hänen näkyy halajavan, sillä paremmin Homeeroksen kieltä mukaillaksensa, esimerkiksi: - - | - - | ruumihisak ruuaks' teki koiriin Kaarniennik kaikkiin - Mut Tseyksen tahto tapahtui - Tämä kuulu lukeissa kamalalta, vaikka Ilian suomennuksessa ei lienee' juuri moitittavaksikaan katsottava. - Ne kolme lakia, joilla on määrännyt koska tavuuta ei ole' pitäminen pitkänä, vaikka yhtä äänikettä seuraa kaksi keraketta, kangistuttavat myös paikon säkeen juoksua, esimerkiksi: 1 ) Ukkoi|sen pâkôn | poistasi | hän kôvân | haastava | hällen. 2 ) Voipakin | on väki|sempi, ku | hän ala|kaisêhên | suuttuu 3 ) Etten | Hryysêttâ|restäni | ouk minä | huolinut | ottaa. Nämät lajit ovat: I. Koska kaksi-tavuinen sana, jonka molemmat tavuut ovat lyhyt mutta jälkimäinen päättyy kerakkeella, tulee laskuun, niin pysyy tämä jälkimäinen tavuu lyhynä vaikka seurava sana kerakkeellakin alkaa, esim: Turmai|nen joka | tuotti A|haioil|len tûhât | tuskaa. II. Samaten sanassa, joka luonnostansa on alkupitkä ( Dactylos ) pysyy viimeinen kerakkeella päättyvä tavuu lyhynä, vaikka seuraava sana alkaa kerakkeella, esimerkiksi: Vakkuu|tettuna | siis puhu | Kalhhas vilpÎt^ön | miesi III. Niin myös: jos sanassa perimmäinen tavuu on lyhy mutta keskisen ja perimmäisen äänikkeen välillä on kaksi keraketta, niin eivät nämät anna' keksi tavuulle pitkänluontoa, jos ei sillä sitä muutoin ole', esimerkiksi: Istui | nyt kau|vas lai|voista ja | nuolênsâ | heitti. Ensimäistä ja toista näistä lajista soisimme seurattavan ainoastansa silloin, koska ne yhteen sattuvaiset kerakkeet taitavat yhdistyä', vaan ei muulloisin. Esim: tûhât tuskaa taidetaan lukea': tûhâttuskaa ( taikka melkein tûhâtuskaa ), nelÎn verron taidetaan lukea': nêlÎvverron ( nêlÎverron ), sôvÎ jällensä' taidetaan lukea': sôvÎjjällensä ( sôvÎjällensä ); niin: vilpÎtôn miesi, vilpÎtômmiesi ( vilpÎtômiesi ), jûhtÎhÎn vaani, jûhtÎhÎvvaani ( jûhtÎhÎani ), sûrê' koira, sûrêkkoira ( sûrêkoira ). Sitä vastaan kuulunee kovemmalta: pâhôn poistasi ( ei käy sanominen: pâhôppoistasi ), alahaisêhên suuttuu ( ei: alahaisêhêssuuttuu ). Kolmannen lajin seuraamus rasittaa meidän korvissa aina niin paljon että luulisimme parhaksi sen peräti' poistamisen; mutta jos tarve' sitä välisti vaatisi, niin olisi vähintäänkin katsominen että tämmöinen lasku tulisi edes sanan kahdelle perimmäiselle tavuulle esim: nuolênsâ, sillä keskellä sanaa on näin kankia lasku lijan julma, esim: Briisêttâren. - Muutoin on A. I:n vähäinen koete enimmin paikon varsin soma ja ilahuttava lukea'; suurin virhe' on vaan sen lyhyys. Miksei ole' hän enempää suomentanut Iliaksesta tai' muutoin harjoittanut kuusmitan kirjoittamista, johon on varustettu kauniilla lahjoilla ? " Jaako Kyröskosken Poltissa kerran " on isälleppitoa ja ajatuksen juoksua katsoissa sangen soma ja luonikas, mutta säkeet ovat monin paikon työläskulkuiset, niinkuin: Aurinkoinen; hän on joskus talvellakin kirkas - - - - - - - - - - - Niinpä nyt auringon mennessä kuu kosken pääsky Katsoa' siinä tok' ollee usein sen jo ennenkin nähnyt. Talvisin kuulta'kaan, kuin sillon ja tällön mäjähdys. - - - - - - - - - - - Taasen on toisia paikkoja varsin luonikkaita joka tavoin, esimerkiksi: Laiskan saavuttaa myllyss' uni; mutt' joka virkku On, hän karkottaa sen työllä; ja paljopa onkin Myös tekivällä sitäi', sanotaan: työ ei lopu' tehden. Ahkera myös oli Jaako ( ja laiskapa ei elä' koskaan ) Suomen maassa hyvin ) kans aikaan saapa käsistä. Aina kylän keskell' olivat tehtyinä hänellä Työt ensinnä, ja sitäpä naapurikin sai kiiruun. Peltoa viljeli hän taattansa tavalla, ja niitut Perkosi vanhemmat, teki korvest' uusia vuosia. Malakias Kostjanerin sanotaan jo aikaa, Turun Lukiossa ollessaan, kirjoittaneen tämän Jaakonsa. Jos hän siiä myöden on harjoiteillut kuusmitan sepityksessä, niin toivoisimme hänelt aina parempia ja parempia tekoja. Ei mahda tämä arvoisa kirjoittaja pitää' salassa, jos hänellä on jälkeenpäin tehtyjä kokeita, vaan antaa' ilmi lujettaviksi maamiehillensä jotka jo ensi työstänsä näkevät hänen kauniilla runous-lahjalla varustetuksi. Älkämme siitä hämmästykö, jos emme voi' niin täydellistä matkaan saattaa' ettei ollenkaan olisi' puheen siaa, sillä puuttuvaisuus tässä on aikamme vika eikä yksin kirjoittajoiden. Alku on aina työläin. Meidän vielä heikolle kirjallisuudelle olisi sulaksi voitoksi jos Herra Kostjanteri antaisi ilmi usiampia kuusmittaisia runo-tekoja vaikka eivät olisikkaan enämpi-arvoisia kuin tämä ensikokeensa. Harjoitellen ja kokein jo tehtyin runoelmain vikoja välttää', taitaisi syntyä' aina parempia. Ja sille joka on liijan kärsimätöin virheitä kohtaan, muistamme: " Hyvä huononki tytyä' parempata odottaissa. " -3-Mutta mitähän olisi ollut, jos näistä kokeista olisi joitakuita palaisia annettu ilmi Sanoma-lehdissä tai' mualla, vasta-alottelevain nähdä' missä kutakin on onnistanut, missä ei ? Tämä olisi opetukseksi ja varoitukseksi. Paitsi näitä on vielä siellä ja täällä näkynyt ja kuulunut suomalaisen kuusmitan käyttämistä; mutta aivan vähän. Jos ruvettaisiin kouluissakin Virgiliusta tai' muita vanhan ajan jaloja runo-tekoja suomeksi selittelemään, niin syllyisi tieten parempi halu ja mahti samallaisiin tekoin omalla kielellä. Tätä aikaa odotellessa sopeisi kuitenkin halullisten Suomalaisten jo koetella' voimiansa tällä tiellä. ( Lähetetty. ) Ehkä ja Vaikka. Ehkä on epäileväisen taikka erottavaisenkin lauseen alkusana, ex. gr. ehkä käynee, ehkä nyt jo jouduttanee, ehkä minäkin jaksan. Näistä näkyy toivon ja epäilyksen vaiheen välittäin olevan toimisanoissa, jotka silloin asetetaan ehdottelevaan Saanto-riviin; välittäin itse toimittajassa, jolloin sen perään liitetään kin, mutta toimisana seisoo kohdastavassa Saanto-rivissä ( Mod. Indic. ). Jolloin-kulloin seisoo ehkä kohdastavan toimisanan kanssa, nk: ehkä menet, pian kuin uhkaamisen mukaan. Sitä seuraava lausun osa on conditionalis: jos & välittäin ilman sitäkin, nk: ehkä menisit vähemmälläkin käskyllä, ehkä menet esivallan käskyllä: ehkä mieli tekee, vaikka kieltelet. Vaikka on ehdottavan, erottavan ja vastustavankin Lauseen tavallisin alkusana, vaikka välittäin jälemmäistä osaa alkamaan asetetaan. Esim. vaikka vaipuis - - -, kuitenk' &; vaikka jänis tulisi, niin en sittekään pelkäisi; vaikka laulat, niin olet kuitenkin surullinen; vaikka uhkaat, niin pelkäät. Vai on tämän ja kaikkein ehdottelevaisten ja erottavaisten lausetten väli- -ell vaihet-sana kysyvissä tiloissa: ex. gr. sinä vai hänkö? minä voitin vaikka hän uhkasi. Viluko on vaiko palava ? Onko pouta, vai sadetko ? Eli, tahi, tai, taikka: Jos eli ollenkaan lienee suomalainen sana, sitä ovat muut ennen minua epäilleet, josta jalo Jak. Juteinikin yhteen aikaan kirjotti, " elli " ruotsalaiseen mukaan. Mut ompa Venäjänkin kielessä " [venäjää] " josta kauniisti kyllä taitaisi olla lainattuna; ei siis ankarasti luuleminen sen olevan oudon sanan; ovatpa monet muutkin sanat usiammassa kielessä yhteiset. Kuitenkaan ei sovi eli muuallen kuin yhden asian eli kappaleen erinimeen erottamiseksi: ex. gr. kirnu- maitoa -piimää, eli -sintua; kimmo eli poukko; nostinrautaa eli maneetti. ( Lat. vel ) Tahi, Tahik, Tai erottaa yhdistäen sekä yhden- että erinlaatuiset asiat ja kapineet oleisissa lauseissa ( propos. posit. disjunct ); samaten harvoin kysymyksissä, ei koskaan kieltävissä, ex. gr. jos otat sen tahi tämän; laupias tahik armoton; elo tahi kuollo. Taikka on ainoasti usiammin kertoessa ja varsin vakaisissa asioissa tarpeellinen ikäänsä kuin eroituksen suuruutta lisäämään. ( Lat. aut, sive, seu ). Hyvin yhdenlaatuisia erottelemaan, niinkuin lasku-luguissa taitaa tuo lyhennys sopia, nk: 5 tai kuusi; kolme tai neljä; kuudensi tai seitsemänsi, muutoin on tahi, tahik parempi. Mutta mitä tahik on oleisista ja käskevissä lauseissa, sitä on vai kysyvissä, ja kieltosanan kertominen kieltävissä, ex. gr. en minä, ei hän, eivät hekään. Näiden eroitusten pitäminen tekee kirjoituksen juurikuin itsestänsä juoksevaksi. S. R. Pari kuukautta matkalla Savossa ja Karjalassa. ( Jatko 28:teen N:roon. ) " Näin kolmaste kolmella erityisillä kohdillakin ennen käräjä-kartanolle tultuasi, näin kun lu'et ja te'et, niin olet niin vakainen ja ilman pienintäi pelotta tuomarin edessä, joskin hän sinulle kuin äykkysi, " lausui mainittu mies, jota Rokon Ivanaksi seuduillaan kutsutaan, ja josta, minun häntä tiedustellessa, missä asusi, lausuivat: " Rokon Ivanatako kysyt, tätä hyvää mainiota miestä, joka sekä minulle että monille muillekin paljon hyvää on tehnyt, niin paljon, jott' en tiedä millä häntä palkitsisin, niinkuin tahtosin; hullujakin on hän parantanut! " Nyt kysynee joku nämät kaikki kuultuansa, jos tietäjät itse tai muutkaan uskovat heidän mitään vehkeillänsä ja neuvoillaan matkaan saattavan ? Ken omin silmin jotai on nähnyt heidän onnellisesti tekevän, hänen siis pitääkin uskoa. Vaan puolestani en voi muuta tähän vastata, kun mitä minunkin kysyttyäni, läksisikö lempi, sulhot ja muut hyväät työt heidän toimella liikkeelle, eräs tietäjä vastasi. " Jotaihan sille tyhmälle rahvaalle mieliksi pitää tehdä, " sanoi hän. Kaikki eivät kuitenkaan näin sano ja luulle, eikä näin halpana pidä taitoaan. Löytyy niitäkin, jotka vahvalla luottamuksella sekä kovalla uskolla ammattiansa toimittavat. Ei myöskään kaikilla ole sama haltiansa, sama uskottavansa. Itse'kullaki on omansa, jota anoo avuksensa, tu'eksensa ja turvaksensa, ja jonka voimalla sitte kaikki toimittelee. Ken rukoilee ukkoa, ken Kiesusta, ken Neitsyt Maariata emosta, y.m., paitsi sitte kalan, linnun ja muun metsän riistan pyy'ännässä, jossa Mielikkä, metsän kullaista kuningasta j.n.e. avuksi huudetaan. - Eräs mainio Impilahdella asuva tietäjä ynnä sen puolen paras kosiomieskin, Hirvonen nimelleen, joka ollen noin 40 vuoden paikoissa kertoi lähes 50:tä parkuntaa vihille saattaneensa, lausui puolestaan aina, " teki mitä hyvänsä, ukon voimalla vaan kaikki toimittavansa. " Ukon sanoi " havanneensa kaikista avullisemmaksi. " 1 Laulunsa ja loihtunsa alkoivat aina: " Oi ukko yli Jumala, Remu pilven Reunimainen ! -4-Tätä emme tahtoneet millään ehdolla saada loihtujaan antamaan. Piilohon pötki, ja niin oli ennenkin jo tehnyt muillekin runonkerääjille. Impilahden pappilaan houkuteltua, saimme viimme kuitenkin niin häneltä kun muiltakin kaltasiltaan runonsa. Viikkokausi kirjoittelimme tässä semmoisilta, joita emme kotonansa saaneet tuummillemme. Loihduista ja muista niihin kuuluvista asioista kerran puheelle päästyä, olisi siis niistä tässä tilaisuus laviammaltakin jutella, vaan heitän silleen, voisinkokin. - Ken parempaa ja laviampaa ehkä kuitenkaan ei aivan täydellistä selkoa ja tietoa niistä halajaa saada, lukekoon " Kotimaan " Terveys-seuran kirjoituksissa löytyvän Tohtor Lönnrotin kirjoitelman nimelleen: " Om Finnarnas Magiska Medicin, " niin myös Kantelettaren Alkulausetta, joissa esi-isämme vanhan aikuiset ehkä muutamalta tyhmältä kirotutkin laulut, loihdut ja muut taidot ja tiedot saavat ansaitun arvonsa. Pahempikin vaan on jotta edellä mainittu kirjoitelma on, niinkuin nimensäkin tietä antaa, ruotsin kielinen. Siitä - vähemmin kun muistakaan kotimaassamme kirjoitetuista kirjoista, olivat ne sitten Latinan, Kreikan, Saksan, Ranska tai vaikkapa vielä Venäjänkin kielisiä - siitä ja, sanalla sanottu, kaikista muista kirjoista, jotka Suomeksi oman äitimme, oman kotimaamme kielellä eivät ole räntätyt, ei siis ole meille, jotka Suomalaisia olemme, suurta hyötyä. Mitä meillä vierailla kielillä kirjoitetaan, siitä muiden Valtakuntien rahvas kiittää, mut kaiketi'kaan ei Suomen maan, Suomen rahvas, jolla kuitenkin on sekä luonnollinen syy, jotta kova varma oikeus saada kaikki kotimaassamme kirjoiteut kirjat omalla kielellänsä räntistä kätehensä. Suomen rahvas ylös pitää töillänsä, vaivoillansa ja varoillansa Suomen maata, tätä rakastettua " kylmää " kotimaatansa. Se kustentaa virkamiehiä ja oppineita itselleen valistuksen ja yleisen sivistyksen hoitajiksi sekä holhoojiksi. Muukalais-kielillä panevat nämä sitte tietonsa ja taitonsa paperille, josta siis, niinkuin sanoin, Suomalaisille, olletikin talonpojille ja muille, jotka vieraita kieliä eivät taida, ole mitään huviketta eli muuta etua ja hyötyä. - Jumala armaa ! Milloihan tämä luonnoton teko lakastunee, milloihan meillä näin suurta rikosta heretään tekemästä ? Luojalta meille lahjotettua omaa kieltämme - tätä parasta omaisuuttamme, jolla voimme ylistää Maailman Herraa, jolla voimme opettaa ja neuvoa toisiamme kaikissa tilaisuuksissa, jolla ilomme ja surumme voimme toisillemme ilmoittaa, ja viimmeiseksi vielä, jolla yhtyvissä suru ja murhe-tiloissa voimme toisillemme kantaa ja antaa lohdutuksen virvoittavaisia sulo-sanomia - tätä omaa kieltämme pitämmekö me niin - halpana ? Voisiko suurempata rikosta niin Luojaa kun itsiemmekin kohdin ajatella ? Emme toki sitä enää halpana pidä ! Mut valittaneeko siis kukaan tyhjeä, joka kotimaansa arvon tuntee; - valittanevatko etenkin talonpojat suotta tai syyttä, ellei tässä kuitenkin joutusa luonnollinen muutos pian tapahdu - - - ? Tätä valitusta ken turhaksi katsosi, hän ei tiedä mikä kotimaa on, hän ei tiedä, eikä tunne mitäkään, ei itsiänsä'kään, miksi ja minkätähden hän maalimaan syntyi, ihmiseksikö vai metsän pedoksi. ( Jatko toisten ) Satu. Ilomantsissa kirjoitettu. Kuin Hämäläiset heinättiin *), niin se oli sää lämmin hyvin. -4a--4-Hän otti viikatevarrella pistämään rupesi haukia. Viikate' kuin niskan päälle tuli hänelle, niin hän kuin ähmäsi sitä haukia niin oma pää i katkesi. Toinen mies kuin oli likellä niin sille kolmans mies sano loitompaa, jotta tapoit toisen. Toinen mies joka lähillä siinä seiso, sano: en minä tappanut, vaan ite kuin näin-ikään ponnella pisti haukia niin sillä keinoin leikkasi pääsä. Siltä kanssa mäni pää poikki nä'yttäessään, ja sillä keinoin näyttäessään koko joukolta. Ei jäänyt kuin yksi vaan henkiin. Kotimaalta. Turusta kuuluu se surullinen sanoma että K. K. Arkki-Pispa ja Tähtimies, Tohtor Erik Gabriel Melartin siellä tuorstaina kahdeksantena p. tätä kuuta on jättänyt tämän elämän. Maankasvo näyttää enimmittään hyvältä. Matkustavaiset Pohjanmaalta Helsingiin sanovat nähneensä usiammilla tienoilla kauniita halmeita. Vaasan läänissä ovat kasvot vähän jälellä pysyväisen kylmän pohjan tuulen tähden, joka monesse paikassa on estänyt rukiin kukkimista ja on saattanut otran vakenemaan. Tämä on kuitenkin ainoastans tapahtunut ranta-maalla. Hämeessä ja Uudella maalla ovat sekä rukiit että otrat kauniit. Heinä on hyvästi kasvava joka paikassa. Hiippakuntain Sanomia. Turusta. Vaaliin on pantu: Suomussalmen Kappalais-virkaan 1:ksi Kirkkoherran Apulainen Hyrynsalmessa, Tietoviisauden Majisteri Juha Wegelius, 2:ksi Kappalainen Kortesjärvellä Kaarlo Ad. Lilius, ja 3:ksi Kappalaisen Siainen Lohtajan pitäjässä Antti Israel Grottelin; - Turtolan Kappalais-virkaan: 1.ksi Armo-vuoden Saarnaja Ali-Torniossa Aukusti Krank, 2:ksi Kirkkoherran Apulainen Kemisä Aleks. J. Nyman ja hakemata 3:ksi Kappalaisen virkaa toimittava Turtolassa C. F. Pfaler. - Virkavakute on annettu: V. t. Opettajalle C. W. Westerholmille Köyhä-koulun Opettajan virkaa Vaasan kaupungissa. - Avoimet ovat: Vähä-koulun Yli-Opettajan virka Pietarsaaren kaupungissa; Iso-koulun Kolmas Kanssa-Opettajan virka Oulussa; Skarpantin-Linnan Vähä-koulun Venäjän kielen Opettajan virka Ahvenanmaalla, ja ensimäisen Opettajattaren virka naisväen koulussa Turussa. - Haettavina ovat ennen 16 p. Elo-kuuta, Toinen Kanssa-opettajan virka Porin Iso-koulussa; Toinen- ja Kolmas Kanssa-Opettajitten virat Oulun Iso-koulussa. - Vapautta virasta on annettu: Ikalisten Kirkkoherralle Heikki Juha Hällforssille 6 viikoksi. - Kuollut on: Virka-vapa Pappismies F. H. Amnell se 15 p. Kesä-kuuta. Tuomiokapitlumille on Evang. Luth. Konsistorium Pietarissa ilmoittanut Saarnaviran Serpetin Seurakunnassa, Tyrrin läänissä, Pietarin Goup. olevan haettavana kahtena kuukautena. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|