Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 35. Helsingissä 31:tenä päivänä Elo-kuuta 1847. Lohdutus Runo Arki Pispattarelle, korkiasti kunnioitettavalle leski-rouvalle Melartinille. Älä itke, Äiti rakas, Eroa rakkaan isämme ! Puoliso on Sulta mennyt, Parahin on Pispa meiltä Mennyt Tuonen tureheesen, Joist' ei ilmoissa ikänä Tule nyt enään takaisin. Surumme on suuri meidän Suurempiko sinun lienee ? Kyll' on mulla kyyneleitä Koska tätä kirjottelen, Mutta murhetta Sinullai - Tämän tiedän itsestäni - Ompi ololta enemmän. - Vaan ei auta murhe meitä, Itkut vaivojam' vähennä.... Muista aina, Äiti rakas! Että sinunki elämäs Ompi pian puuttuvainen, Puuttuvainen on menosi: Pääsethän pian Sinäkin Sinne Taivahan talohon, " Jossa laulat lapsinesi, lankonesi Voiton virtä väsymät. " Aina tätä ajattelen Ikävöitessä isäämme - - - " Eipä ole olevata pysyvätä Tämän mailan menois' Kaikki kaatuu, kaikki puuttuu, kaikki muuttuu Luojan luotujen seas'. K. F - l. Rakkaus. ( Laulanto: " Vid lindens fot på Dyna stranden " etc. ) Vienan reunall koivun alta Kuulu soitto kaunihin Aurinkoisen taivahalta Vaipuessa aaltohin. Siellä istui ihanainen Neitsy kanteleinensa', Sulhoansa' surevainen Vieras-mailla kaukana. Löyhytelles' ehto-ilman Ranta-liljat häälyvät, Lumi-puhtaat, juur kun Hilman Sydän niinkuin poskipäät. Virran vienon pyörtehiä Kyynel-silmin katselee, Päiviänsä' ikäviä Neito niiskuin laulelee. " Turkin rientää nuoruudeni Niinkun laine'; rakkaus Poltava on rintaseni, Veisuni on valitus. Saanenko ma sylissäni Enää koskaan Selimiä Nähdä'. O, jos itkeväni Tiedäisi mun tähtensä' ! Uskollinen olevansa' Vanno hamaan kuolemaan; Ei siis liene' armastansa' Häntä saatu unhottaan. Kukostus on tärkki liljan, Surkastuva muotoni; Kultaseni! Ah jos liljan Tulet, löydät hautani. " Niin hän lauloi levollensa' Luonnotarten mennessä; Katosi jo laulunensa' Leivonen se kielevä. Hiljasesti' kyhkyläinen Makaa kumpaninensa'; Laulu-rastas yksinäinen Kuultelee viel' neitoa. Yö jo maita peitteleepi Varjohonsa'; uupuva Ääni viimein vaikeneepi Valittava rannalta. -2-Tuli viimein Selim; vaisen Suru katois. Kultansa' Sylissä he olevaisen Levon saivat murheesta. Rakkaus heit' vihkiääpi Autuiks' jo mailmasa Uskollisuus säilyttääpi; Erottaa vast' kuolema. Aakaset. ( Lähetetty. ) Päästä pino aljetaan, hyvä asia alusta; sanotaan Suomen sanan laskussa. Mikä on Kirjakielen alku ? Aakaset. Vastattanne. Onko sillä väliä minkäläiset Aakaset ovat ? Vastattanne: Kai ajnaki Aakaset pitää suunnitteleman niitä ääniä kuin puheessa soj, elli puhesointo pitää sovitettaman Aakasiksi. - Niin kuin lapset tajvutteleevat elli suunnitteleevat puhettansa luonnon ääniä jäähdyttelemään, samalla tavalla Aakasten äännös pitää jäädyttelemään Kielen ääntä ja sointoo. Tämä asian luonne ja aine johdattaa muistelemaan lasten käytöstä ja mielitajpumusta, jolloin ej vielä ojkein puhe ulotu moniin juohtoin. Kuin esimerkiksi lapsilta kysytään: Kuinka Lammas sanoo ? Kuinka Varis sanoo ? Kuinka Kukko sanoo ? Kuinka Sonni sanoo ? Niin vastaavat: Mää, pää, Vaak, Vaak, Vaak, Kukkokeekoo. - - Ammuuh, Ammuuh j.n.e. No - entän muut askareet ? Po'illa Sauvva-hevojnen ensin, sitte Kauris ja sen perästä ojkia Hevojnen j.n.e. Tyttö-lapsilla nuket Pita'en pitämiset ja monet muut askaroimat. Näjtä tajvuttelee luonnon luonto; ja ejkö ole se ajka onnellinen ? Semmojsena liennen minä lassa ollut kuin moni muukin jonka ohessa ojaan sovelluttua vanhempani opettivat tavallisuutta mukaan kirjaluvullen, ensin Aakosia, sitte Kertojlemaan, ja sitä opittua yhteen lukemaan, ja pian ittekseni opettelin kirjoitus kejnoon. Takasin mennen vähän matkaa - jos lukemisen oppi ensi alussansa oli tavallansa orjallista, kuin estettiin vapaehtojset askarojmat, niin samassa rupesi luonto yhtymään mielukkaaksikin. Kuin tulimme useempia lapsia yhteen leikkimään, muun se'assa ääntelimme kirjakkejtaki ja suunnittelimme kokoon kertoollenki, kysellen tojnen tojseltamme: Tavaas: ( Kertojles ) Penkki, niin välittäjsin kävi kertoomme: Pe-e-änk=ko-i Penkki. Entäs kuinka tavaat Kontin ? Ko-o-ont=te-i Kontti Häntäs Tupsu ? Te-u-up=ässä-u Tupsu *) -2a--2-Missä ei oppimus juohtunut mieleemme, ja kirjassa sattu tulemaan semmojnen sana jossa oli kaksi kerraketta peräkkäin, alkupäässä esimerkiksi, Katkismuksen Alkulauseen loppussa sana Skarassa ja loppupuolella kirjaa sana Psalmia, niissä emme saanneet kerrakkejta yhteen sulamaan niin kertajlimme ensimmäjseksi nimitetyn sanan: Sa-ka-ras-sa, tojsen: Pe-sal-mia. Kuin oman päjväsissä kertoissamme jossakussa sanasassa, ej mielemme jälkeen löytynnyt sopu kirjainta kertoon loppuun, niin synnytimme itte mitä suuhumme sattu tulemaan, joka tavoitti täyttää ajvottua lomaa. Niinkuin edellisissä kertoissa on näytteenä. Nykyään saatuani huvini lukuhartaudessa olen pitänyt korvani auki, mitä olen sattunut tilojsuuteen, ja kuulellut kuinka yksinojkoset ääntää kirjakkejta, yhteisesti, joissa olen havainnut kaksi erinäistä pää mukajsuutta, toisen itäjsen, tojsen läntis Suomalaisten suusta. Ko'en seuraavassa näytteessä, kaarten välillä olevat, edellisen läntis jälkimäjsen itäjsen luonteen tavalla toimittaa: A. ( a, va ) B. ( pe, pie ) C. ( se, sie ) D. ( te, tie ) E. ( e, ie ) F. ( äffä ) ähvä ) G. ( ke, kie ) H. ( ho, huo ) I. ( i, i ) K. ( ko, kuo ) L. ( ällä ) M. ( ämmä ) N. ( ännä ) O. ( o, uo ) P. ( pe, pie ) Q ( ku ) R ( ärrä ) S. ( ässä ) T. ( te, tie ) U ( u ) V. ( ve, vie ) X. ( äksä ) Y. ( y ) Z. ( setaa, sietaa ) Ä. ( ä, iä ) ö ( ö, yö. ) Sitte olen ajatellut mitä varten toiset kerrakkeet ovat niin laaja-ääniset, että ovat ikään kuin kokonajset puhesanat, niin kuin esim. m. ämmä, n. ännä j.n.e. toiset kerrakkeet ovat vaan puolessa laajuudessa, sen suhteen, yhtä kaikki tojmittaavat yksimukaista tajpeen elli sanapolven lomaa. Josko ojkeen huomannen ? Liennen siitä semmojsiksi epälaajaiksi mukauntunnut kuin esimerkiksi l:llä, m. ämmä, n. ännä j.n.e. ensimmältä Ruottin voittasilta opetta'ilta äännettiin sointo *) etupuolelle kirjainta: niin kuin esim. a l ( ällä ) äl. a m. ( ämmä ) äm. a. ( ännä ) än j.n.e.; mutta ei Suomen kieli mahtanut olla luonnostansa muka sujuva kertoota alka'essa sulattamaan sointoa äänen sisään, koska se synnytti äänen kahteen osaan ja niin hyvin soinnon jälkipuolelle kuin ennenki oli etupuolella kirjaketta. -2a--2-Edellä sanoimme epälaajain kirjakkeitten toijmittavan yksitapaista äännän lomaa, niin panemme nyt näytteeksi miksi k. h. p. t. ja u. muuttuisivat jos heillenki synnytettäjsi sointo etupuolelle, että tulisivat yks'luontojsiksi ja laajasiksi kuin ällä, ämmä, ännä, ärrä, ässäki ovat. -3-Vaan ko'taampas niitä sovittaa kertoolle, tavattaavatko suunnitella sanan äännän mukajsuutta: okko-a-i-okko-okko-i e-j o-ällä-e ette-u-ette-ette-u-a. ( Kaikki ej ole tuttua ) Nämät okko ja ette ovat juuri yhdestä luonnosta ja samasta arvosta kuin ällä, ämmä, ännä, ärrä, ja ässä:ki ejkä muu erojtakse oudoksi kuin korvan tottumattomuus. Mutta ejkö tämä korvan tottumattomuus ilmojtakse kanssa sitä että semmojset kirjakkeet ovat vastukselliset ja luonnottomat kertoo opissa, jotka liika laaja äänisyydellänsä hämmentäävät kertoon kokoon laskua. Tätä parantaaksemme olemme miettineet Aakasia käytettäväksi seuraavassa järjestyksessä: Äänikkeet: A. E. I. O. U. Y. Ä. ö. Kertous alkajat: Ko. Ho. J. Lä. Mä. Nä. Pe. Rä. Sä. Te. Ve. Tj. ( elli ti ) *) -3a-Luulemme Länsi Suomen ej mukanetuvan ilman murrekirjaketta ja siihen emme ole mukavampaa löytäneet kuin t:een ja j:iin sulattaa yhteen, koska puhdas kielisemmissä paikkakunnissa paraittain äännetään murre t:llä elli j:iillä ja tj:tä monessa kohti sopii ääntää kummaksi tahansa. d:tä emme luule sopivaksi kuin ej se ole' Suomen omituista, muuta kuin kirjakielestä syntynyttä ja ajvan vähän kielessä sijaa saannut, sillä varsin suuri osa umpi suomalajsista ejvät tajda ääntää d:tä. ] -3-Mitenkähän näillä sitte kertoo sujuojsi, jot' ejvät saattajsi epätasasia väliä, ja epälaajoja kirjakkejten äännöksiä ? Kojtellaampas sitte seuraavia sanoja: Ko-a-äl=lä-i-äs o-äm-pe-i Äj=tj-i-än Ko-i-e=lä-i, Sä-u-o=mä-e-än Ko-i-e=lä-i sä-u-lä-a-i=nä-e-än. ( Kallis ompi Äjdin kieli, Suomen kieli sulojnen. ) Lähdetäämpäs vielä vanhoilla kirjakkejten äännälläki kojettelemaan samoja, jos menevät pomppooroa, elli sievään kielen mukaisesti ? Ko-a-ällä=ällä-i-ässä o-ämmä=p-i Ä-j=d-i-ännä ko-i-e=ällä-i ässä-u-o=ämmä-e-ännä ko-i-e=ällä-i ässä-u=ällä-o-j=ännä-e-ännä ( Kallis ompi Äjdin kieli, Suomen kieli sulojnen. ) Kerrakkeista ällä, ämmä, ännä, ässä jää kertoota kokoon luodessa alka'essa etu ja lopettaissa jälkipuoli kuulumattomaan, joka kerrakkejten yksinään sano'essa liika äännös on hämmennys kertoollen. Ja vielä ejkö kertoota lopettaissa k. h. p. v. ja te ole luonnottomat ? Jos esimerkiksi kertoillaan seuraava kertoojah ja sanottajsi jo ensin yhteen ja h:sta tehtäjsi sointoonsa vuoksi ikään kuin äänike, niin saatajsi: jo-ho ( joho ) sillä tavalla ej kertoolla olisi ollenkaan luonnollista kokoon vetoo elli yhdistystä, muuta kuin hajalle pyrkiminen. Mutta jos edelisten parannettuin kerrakkejten kanssa kojetetaan samaa kertoota näyttää: j ja o ensin ( jo ) yhteen luoden ja äskösellä tavalla viimejsen kerrakkeen sointo otetaan etupuolelle ja käytetään sointoonsa vuoksi ikään kuin äänikkeenä oh. niin saadaan jo-oh. ( jo'oh, joh. ) Eikö se jo itteksensä luontoonsa puolesta vetäy kokoon ? Jota luonnollisemmasti menisi kertoo kokoon, ilman liika-jo sopimatonta äänisyyttä, sitä helpompi mahtajsi olla lasten oppia kertojlemaan. Samassa johdossa menemme vielä siihenki luuloon, että jos Suomen kirjakkeet, jotka kukin laatunsa mukaan kielen vuoksiki erisiassa saadaan ääntää yhtäläisesti, olisi kielen luontoiset, niin ne jatkut äännät vojsi vieras kielinenki pian oppia korvakuulon kautta laadullensa ääntämäään, ja kuin laadullinen kirjainten ääntö olisi opittu, siitä seurajsi kirjan luvun kautta laadullinen puheenki oppiminen; mutta niin kauvan kuin kirjakkeet ovat muukalajsessa puvussa ja kahleissa niin kauvan ej ne ole Suomalajset ja niin kauvan kuin ej ne ole Suomalajset, niin kauvan ej myös kirja-luvun kautta opita Suomee puhumaankan, ja niin kauvan kuin ej luvun kautta opita kieltä laadullensa puhumaan niin kauvan ej myöskään kielen arvo ole ojkein käsitetty, joka käsittämätä takertuu omaan puuttuvajsuuteensa, ja on ajvan vähän vaintanen, sillä jalot neuvot niin kuin kirjojtus oppi ja kirjapajnin kejno kyllä todistaavat mikä erojtus on paljaan korvakuulo opin ja kirjojtus ja kirjapajnin välillä. Sen mukajnen erojtus kyllä tajtaa olla luonnottomasti harjojtetun kirjakielen kanssaki. Yhtä kuin toistaki kieltä, kallista Jumalan lahjaa, hejtetty elli tahi jätetty ihmisten huostaan on velvollisuus nauttia ja viljellä. Äjden kielemmeki lienne vojttamajsillansa vuoroonsa maaliman laajudessa nautittavaksi ihmisten tarpeeksi, iloksi ja onneksi toijmittamaan henkellistä ijankaikkisuuteen, katovajsuuden rajain yli, ulottuvaista virkaansa. Nykysin sille ehkä olis ajka tointaa kunnollinen perustus, jolla Esi-isäimme viisas mieli-juohto kannistujsi ja mielukkaasti ja huokiisti julkenisi maaliman ääriin. Se olisi ittemme ja ajkamme kunniaksi, jos tuntisimme itte ittemme tahi omat omajsuutemme, ett' ej ulkomaalajset ennättäsi mejtä neuvomaan ittemme tuntemiseen. Suomen oppineet! Te olette lähteneet Äjdin kieken harjojtuksen alulle, vajkuttakaj etenki päin Kielemme, Kansamme, Maakuntamme parasta. Oma maamme on ojkia maallinen kotomaamme, oma kotomme oma kunniamme. Oma maamme mansikajnen, mujden maat mustikajset; sanotaan suomen sanan laskussa. - Ej sääsken ääni kuulu tajvaaseen. Niin on minunki tojmeni ja vojmani, tässä korkeessa tarkojtuksessa heikko ja sääsken tapajnen; mutta tojvon kujtenkin, jos tässä kirjoituksessani olisi jotaki vasteen otettava, ej oppinneitten unoksiin jättävän. K. Paturi. -4-( Jatko 34:teen N:roon. ) Naatselkä oli viimmeinen vielä Kuopion Läänihin kuuluva kylä, josta yhdeltä 7:män vuotta vaiko enemminkin takaperi Tohtori Lönnrotilleki laulaneelta räätäliltä muutaman runon saatuamme, matkustimme Jänisjärven yli Sodanlahteen. Tämä tään niminen kylä on sen itärannoilla läntehen päin pistävällä niemekkeellä, joka on laviata siliätä kangasta. Nimellänsä muistuttaa se sotiakin muinoin sillä käydyn. Tässä kylässä eleskelee toista sataa taloa ja yhtämonta perhikuntakin. Asujamet ovat sekasin, niinkuin täällä muissakin kylissä, kumpoakin uskoa, kaikki vetäen veroa eräälle Pietarissa asuvalle Kauppamiehelle Gromoff nimelleen, jonka alusta myös on koko Suojärvi, Suistamo - taikka koko Latokka-meren itä- ja pohjaispuolella oleva osa Viipurin Lääniä. - Illan hämärässä tulimme tähän kylähän, ajaen sitä vähän aikaa sinne tänne, kylän Lautamiestä kyselleen, jonka talohon Naatselältä meitä neuvovat, vaan, missä hän asui, ei tietänyt kyytimiehemme'kään. Löysimme viimmeksi kuitenkin etsittävä talomme, ja astuimme sisähän, saaden sieltä kuitenkin kohta takasi kääntyä. Sillä itse vanhus, Lautamies, arveli, jos mitä sanoimme, " mitä joutavia " ja istuva körötti kyynäsvarsin polvilla ja kämmenet leu'an alla penkillä. Näin jäyhkähän kohtelemiseen kun emme ollut tottunut, ja, asiatamme kuinkin koitettettua selvitellä, kun pidot tässä eivät kuitenkaan paranna, niin jätimme ukolle ja hänen " mitä joutavalle " nöyrät jäähyväiset ynnä menimme paikalle sattuvan Venäjän uskolaisen keralla hänen kotihinsa, jossa etsittävä laulajakin asui, vaan josta meille suurta iloa ei ollut, sillä hän ei osannut mitään kunnolle, vaikka viinatki meiltä vietteli. Sinne tänne hapuili hän vaan, mitenkä esimerkiksi Väinämöinen kolkutteli kalliolla, ei saaden kuitenkaan siitä, eikä muusta sen parempata selkoa. - Tultua tähän " Venäläistaloon " niinkuin täällä Kreikkalaisien asunmajoja kuttutaan erotukseksi Lutheruksen uskolaisien taloista, joita nimitetään " Suomen taloksi ", oli kylpy sekä tarjona että tarpeena, jonka tähden vastat kainalossa oikein suomen tavalla heti pötkimmekin saunahan. Tänne seurasi meitä talon 11:ta vuotias sukkela ja nerokas tyttö. Kylpyaikamme teki hän sangen lystiksi. Terävällä kielellä ja kipakalla äänellä jutteli hän meille ujostelematta, kun olisimme olleet vanhat tutut, mitä mielehensä vaan muistui. Viimme kysyellen sitä tätä, lausui hän niin kipasesti: " Miksih herrat laulujah kereäh? " Vastattuamme niiden olevan kauniita, arveli tyttö terävästi: " niin, niin kaunihitah njeh ovat minustakih. " Laulamaan pyysimme häntä nyt, ja kipakalla äänellä alkoi tyttö laulella mitä kerkesi, joita laulujaan huomenna sitte kirjoittelimme, niinkuin myös muilta luoksemme tulleilta laulajilta ja Suakunan kertojilta. - " Kitzku " tahto kuitenki tässä talossa pyöryttää, jonka tähden muuttiimme muuanne, heittäen jäähyväiset tälle talolle, tytölle ja vallattomalle 5 vuotiselle veljellensä, joka itkien kysyi: " ettekö enää tule takaisin? " Ja joka puhui meille erään tarinan. - Kumppalini erkani siis muihin kylihin, minä toisehen Suomen talohon, jossa oli kaiken puolisesti parempi. - Huommenna, joka oli pyhä, keräytyi tähän tupa täpö täydeksi rahvasta. Työleni muutamien laulajien kansa tästä vä'en paljoudesta esinnä ei ollut mitään haittaa. Kirjoittelin aamusta varhain mitä ennätin, vaan puolen päivän aikana alkoi rahvas melkein yleensä muuttaa luontonsa. Tätä pelkäsinki jo aamusella; sillä nousu-ajasta alkain, joka tapahtui kello 4 paikoissa, pistiin ja pistiin talon isäntä yhä karsinaan, sieltä, viisikon edestä tiettävästi, ojentaen kaikille halullisille viina-ryypyn. Tämä isännän mieluisa sukkeluutensa viinan ja'ossa vaikutti ylen liian rohkeuden kielille ja mielille, niin jotta viimme eivät tienneet, missä olivatkaan, kotonansa, kylässä, vaiko kapakassa, jossa viimeksi mainitussa varmaan olivat. Tämän lievät tienneetkin, koska elelivät kun kupakoissa tapana on. Luulonsa teki kuitenkin oloni sangen vaikiaksi tässä. Kaikellainen puhe, roiske rallatus ja rähinä oli vallan päällä. Kaikki osasi nyt laulaa, kaikki tarjoitteli taitoansa minulle, niin jotta pöytä huiski sinne tänne heidän luokseni tunkeissa. Mut onnekseni pääsin kuitenkin ennenkuin luulinkaan näistä humaltuneista. Kylän jo mainittu Laitomies tuli nimittäin peräti toisen mielissä nyt luokseni kotihinsa pyytämään minua ja niitä laulajia, joilta vielä en ollut kaikkia runojansa ennättänyt kirjoittaa. Kiittäen ukkoa tästä menimmekin tiettävästi hyvin mieluisesti. Ukko syötti ja juotti meidät kaikki, niin jotta elomme ja olomme hänen pikku kammarissansa oli mitä paraimmia. ( Jatko toisten. ) Hippakunnan Sanomia. Porvosta. Määrätyt ovat: 18 p. Kesä-kuuta Majist. C. Nylenius olemaan Kolmas Kanssa-Opettaja Helsingin Iso-koulussa, ja V. t. Kymnasiumin Apulainen O. M. Nordström Lukia virkaa toimittamaan Porvoon Lukiossa; 7 p. Heinä-kuuta Yli Kanssa-Opettaja, Majist. B. E. H. Schildt, Yli-Opettajan virkaa edesseisomaan kahdeksi kuukaudeksi Kuopion Iso-Koulussa ja Vähä-koulun Opettaja A. E. Rongain toimittamaan Venäjän kielen Opettajan viran mainitussa koulussa; 21. p. samaa kuuta Kappalaisen Siainen Kärkölässä A. Oleander Palvellus vuoden Saarnajaksi Kappalaisen perillisille Valkjärvellä; entinen Läänin Kielikääntäjä C. F. W. Forstén Venäjän kielen Opettajaksi Heinolan Iso-koulussa. - Toinen Kanssa-Opettaja Kuopion Iso-koulussa Majist. H. L. Melander ja Kirkko-herran Apulainen Iisalmella P. P. Heindricius - edellinen Yli-Opettajan edestä lukemaan ja jälkimmäinen Toisen Kanssa-Opettajan virkaa toimittaman Kuopion Iso-Koulussa. - 4 p. tätä kuuta Kappalais Apulainen A. Rosberg Armovuoden Saarnaajaksi Kappalaisen Perillisille Kiuruvedellä. 18 p. s. kuuta Kirkkoherran Apulaiset M. Faler Pyhäjärvellä Apulaiseksi Kirkkoherralle Jakimvaaralla ja Z. Lille sen siaan Pyhäjärvellä. - Kirkkoherran Apulaiset J. Hertz Kivinavalla ja P. Urbin Mikkelissä ovat saaneet luvan Koetussaarnaa pitämään Serpetissä Pietarin Hippakunnassa. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|