Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 36. Helsingissä 7:tenä päivänä Syys-kuuta 1847. Pytagoran Kultaiset Sanat. 28 Säjettä, kokeeksi suomalaisen kuusmitan harjoittamisessa. Kuolematoin kuka on, sill' anna' kunnia suuria: Tai Jumalan osa. Tottele' aina valaasi, ja Herrain Suo' hyvä-luontoisten arvonsa ja Haltiojenkin, Alhaisten samote'; ja lakii siinä töisäsi kuule'; 5 Kunnia vanhemmillesi viel' ominaistesi kanssa. - Ystäväs olkoon inhimisistä paras kukin itselt' Ansaittu: siivoille sanoille ja töille hyville Myönny'. Kun vaan voit, älä katso' syytä vähäistä Ystäväsäs, mut voima ja täytymys yhdesä käyvät. 10 Tiedä' tai; ja totuttele' itseäs aina kurissa Vatsasi semmenkin pitämään, hekuman ja unen myös Hillitse' himo, kiukku samoin. Rivo-töit' älä koskaan Toisten kans' äläk' yksin tee'; kaikkein enin itsees häppee': Töissä, puheissa rehellinen ainian ollen. 15 Harjoittai' ettei misäkään itseesi menettäis Tyhmän lailla; ja tie', kaikille' on kuolema säätty. Mutt tavaraa milloin koota', milloin hukata' taas Pyydä'. Jos kummoisisa tuskis' osallinen oisit, Joit' ihmisraukoillen ovat panneet Yli-henget, 20 Niin siviästi' kärsineet ain', närkästymätöinnä. Kaunist' ompi parannella' mitä voi; ja se muista', Ettei aina hyvillekkään onnistu' apuisuus. Inhimisiä kohtaan käy monta puhettaki julmaa, Monta somaa; et hämmästyy' et vankita antaa' 25 Mahda' näilt' itsees. Valehet, jos koska sanottais, Poista' sievästi'; tätä neuvoa kaikisa seuraa. Eikä sanoill', ei töillä kukaan sua mahtane' saada' Semmoisia puhumaan, tekemään, jotk' ei ole' parhaaks. Kirous. Servialainen laulu. Kukkia keräsi tyttö, Uupui siit' uneen. Tuilpa poika pahanen, Havahutti näin: " Nouse, nouse, armas impi, Nyt elä lepää enää ! Kukat kullat rinnoillasi Kai jo kuihtuvat, Se, kenelle ne keräsit, Toista lemmitsee. " " Lempensä mä anteheksi Annan, kuitenkin Koston nuoli, Luoja, laske Kohti kurjoa ! Tuomio. Servialainen laulu. Kolme kaunokaista impeyttä Kylvi kukkasia kunnahalle. Niin tulevi siihen poika huima, Kukkia kerävi kourallisen. Niin tytöt salaa viritti ansan, Johon poikanen polonen puuttui. Yksi näin: " tulehen työntäkäme! " Toinen näin: " ajakame kylästä! " Kolmas näin: se heitteä pitävi! " Poika siihen vastahan sanovi: En ole tuleen pannanne kulta, En pahantekijä maast' ajaanne, Poik' olen, polonen hirtettävä Hirmun hirtehen kun - naisen kaulaan. Carlénin rouva " Kerettiläisistä. " ( Romaanista: " Muutama yö Bullarjärven luona " *) -1a--1-Aikaamme saattasimme kutsua Romaani-kiihkon ijäksi, sillä kaikki lukevat nyt vaan romaania. Sen lehdissä tutkitaanki nyt kaikki painavimmat aikamme asiat, olipa se kansallisessa, hengellisessä tai sydämmellisessä aineessa. Tuskin on tuo poikonen päässyt kouluun, kun hän jo läksynsä vaihella istuu romaani kädessä; tuskin on jo tuo nuori tyttölöinen tottunut suoraan lukemaan, kun jo hälle lykätään romaani käteen. Romaanista pitää hänen saada kaiken sivistyksen ja elämän viisautensa. Mutta ei sillä hyvä, että tämä kiihko oisi vallasvä'essä yksin elävä: kuka ei ole kuullut puhuttavan, miten Espon rusthollarien tyttäretki jo imevät romaanin nisiä? miten Lafontaine kirjoituksinensa on heille tutumpi kuin Aapinen ja Katkesmus? ja kuka sitä tietää, jos Espon pitäjän neitoset on ainoat näin valistuneet Suomessa? kukapa vastaa, jos ei Moision mamselilta läpiluvettu ja ihailtu romaani kimmoa sisuspii'an käsiin, häneltä ahneilla silmillä, niin sanoen, apettavaksi? entä jos sisus-piika antaa sen karja-pii'alle? entä jos se armahtaa mökkiläisen ( torpparin ) tytärtä? entä jos - - - - ? -2-Mutta te, suomalaiset poika- ja tyttö-raiskat, ettehän te raukat tiedäkkään, mikä tämä hempu, tämä ahnehdittava kirjallisuus-laji, tämä niin kutsuttu romaani onkaan; sitä vähemmin siitä saatatte nauttia ? Vaan vaikeapa on toiselta puolen selittää tätä nimitystä ja sen alla ymmärrettyä kirjallisuutta. Sillä tämän kirjallisuuden ala on niin laveutunut, sen rajat ovat niin siirtyneet ja yhä siirtyvät, että josko sen tänä päivänä ymmärtäsitki, niin tulee huomenna uusi romaani ilmiin, joka, ehkä kantaen ja vaatien romaanin nimeä, ei enää tunnetakkaan siksi eilen annetuista tunnusmerkeistä. Muuten on vielä lisäksi sillä niin monta sisaruksia, jotka, Novellein ja Skizzein y.m. nimisinä, ovat samalla erotettavat itse romaanista ja vaikentavat selitystä. Ehkä jokseenki käypi tajuta, mitä sillä ymmärretään, jos tässä hätä-varaksi sanotaan, että romaani on, samote kuin runoiloki, valheltu totuus tai totuuden mukainen valhe eli sanalla sanottu: kuvaeltu tapahtuma suora-puheen puvussa. Romaani nykysessä muodossansa ei ole vielä kovin vanha, tuskin puoli sataa vuottakaan. Se muuttaa, niinkuin sanottiinkin, päivä päivältä muotonsa, eikä nykysten kirjotteliain tuotteissa ole enää tunnusteltavanakaan romaanin alku-luonnetta. Lempi, sen hellyttävä onni, sen itkettävä onnettomuus, rakkauden voitto, kaikki, kaikki on jo kadonnut romaanista, pääasiana olemasta. Rakkaus on nykysessä romaanissa sama kun muinos-jäännös rikkaan miehen salissa - näytteeksi. Aikaistemme päätarkotusten käyttäminen, taivuttaminen ja levittäminen on nyt pää-asiana, ja, niinkuin sanottiin, romaani ei ollenkaan hyljää kaikkein tärkimmiä ja ylhäisimmiä aineita käsialoinensa käyttää. Nyt on tarkotus-romaanien ikä. Romaanin ei käy enää olla joku taiteellinen te'os, jolla oisi arvonsa itsessänsä; ei, sen täytyy mieliä jotaki, tarkottaa' sytyttäessänsä lukioissansa joku eri arvelu, joku eri ajatus jostaki asiasta. Jos kelläki on joku mieli-hyvä, pukee hän sen täyteen sortimiin, se on: tekee romaanin, jossa mielihyvänsä on sankarin suussa ja askareissa, ja lähettää sen maalimaan. Romaanit eivät tavallisesti tutkitakkaan eivätkä punnita sen mukaan, jos ne ovat taiteellisia kokeita. Kuki lukia tuomitsee luvettua romaaniansa sen mukaan, jos se sopi hänen uskon tunnustuksellensa sekä hengellisissä että valtiollisissa ja kansallisissa asioissa. Tämä mielen muutos romaanista on luvettava paraitse Ranskalaisten toimeksi. Ruotsissa on Romaanin hoito melkein kymmenkunta vuotta kokonaan jätetty 3 vaimon hoteesen. Kuka ei Suomessakaan ruotsin kieltä taitavista tunne Knorringin ja Carlénin rouvan sekä mamsell Bremerin toimituksia ? Näiden mukaan on romaani Ruotsissa, uskollisemmasti kuin muissa maissa, vielä pyseillyt vapaana Ranskalaisten vaikutuksesta. Onkel Adamin ( Tohtor Wetterbergin ) te'okset ovat kyllä enemmittäin liikuttaneet kansallisen elon vaivoja ja virheitä, ja sillä tavoin vähin kallistuneet Ranskalaisten puoleen: mutta hänen kuvauksensa eivät ole oikein sanoen romaania: ne ovat ennemmin sulia, lempeitä kuvauksia elämästä ja sen vaiheista, eivätkä koskaan näytä jotain tarkotusta. Mitä näihen kolmeen vaimolliseen kirjotteliaan muuten tulee, on Carlénin rouva heistä enimmät kirjottanut. Mutta jos hänen te'oksensa ovat olleet parempia kuin niiden toisten, on toinen asia. Hän on nyt tänä keväinä antanut taasen uuden ja pitkän romaanin, joka silmissämme näyttää likenevän Ranskalaisten lausuttua romaani-laatua. Tämä " Muutama yö Bullarjärven rannalla " on kyllä Ruotsissa monikahtaalle arvosteltu, myöski Helsingin Sanomissa Figaro nimisen sanomalehden mukaan on siitä puhuttu. Tässä Figarossa sitä yleiseensä kiitetään ja ihaillaan, vaan Frey nimisessä aikakausi kirjassa sitä yhtä kovasti morkataan ja pannaan arvottomaksi. Kohtuudessa taitasi kuitenki totuus löytyä. Ei se ansatse liikaa kiitosta eikä taas lii'allista morkkuuta. Se kyllä on mielestämme Carlénin rouvan parain te'os, mutta ei se sen tähden ole täydellisyyttä ennättänyt. Josko siinä löytyyki vikoja, niin se sittenki on Ruotsalaisten paraimmia kokeita nykysessä romaani-kirjallisuudessa. Näyttäsi kuin " Kiertävän Juutalaisen " ilmestymä oisi nostattanut hänessä ajatuksen saada, samote kuin Eugene Süe tässä romaanissansa tarkotti Jesuitoita, Ruotsalaisen yleisön silmät tarkkaamaan " kerettiläisiä " ( Ruotsiksi: Läsare ). Tämä Carlénin rouvan te's onki sen vuoksi myös tarkotus-romaani, samote kuin tässä nähdäksemme on löydettävä Eugene Süen monta vikaa jos ansiotaki; niinkuin myös hänen " Kiertävän Juutalaisensa " näyttää rouvallemme yhä tallanneen tietä. Se on tosi: tämä ei ole'' orjallinen mukailema siitä, mutta ominpäinen ja vapaa. Tämä meidän maassamme " Kerettiläisiksi " kutsuttu lahkokunta on Ruotsissa tehnyt paljon villiä ja selkkuuta seurakunnassa, ja Carlénin rouva on tahtonut näyttää, millä pohjalla sen lahkokunnan opit ja tarkotukset sekä sen opettajat seisovat. Epäilevänä tämän romaanin koskaan suomennettavan, tahdomme lukiollemme näytteeksi lohkasta siitä pieni kansapuhe erään seurakunnan Kirkkoherran ja muutaman " heränneen " rouvan välillä. ( Jatko toisten. ) Matkasanomia. Kivijärven erämaassa 5 päivänä Elo-kuussa, 1847. Aina on ollut tavallista, että matkassa olevaiset antaavat veljillensä ja ystävillensä tietä' kuinka eläävät ja voivat, kuinka asiat menestyvät j. m. s.; minä myöskin, joka nyt olen kuljeskelemassa, katson tätä velvollisuudekseni, mutta, jos kullekkin veljelle eri kirjeen lähettäisiin, niin en muuhun joutuisi' kun näitä kirjottelemaan, sillä onhan minulla, kuin monella muullakin Opistolaisella, vähintäin viisi sataa veljeä, ja siihen vielä muutamia setiä ja sisaria. -3-Jos joutuu matkaretkistäni niillekkin juttelemaan, jotka eivät ole' tuttujani, niin tuotakaan ei paheksuttane' - pitäävätpä muutkin Sanomalehdet pitkiä loruja matkamiesten menoista. Helsinki oli jo muuttanut muotoansa, enin osa ennen näkyvissä olleesta väjestöstä pajennut pohjaisemmalle, ja uusia asujamia tullut siaan idästä ja etelästä; Tohtorien ja Maisterien vihkimys-juhlat menneet iloinensa ja huminoinensa, koska mekin viimein näjimme soveliaaksi lähteä' Suomen äiti-kaupungista, josta Tiedättäret hetkeksi olivat vaijenneet, jättäen tilaa rikkaan mailman silkissä kahiseville huvituksille. Kauniina aamuhetkenä, 28 p. Kesä-kuussa, otimme kolme' matkatoveria reput selkäämme ja astuimme Höyry-laivalle, aikoen etsimään ja katselemaan sitä köyhää puohdettua maata, joka monelle Helsingin talviasujamellekkin on tuntemattomin kaikista Europan valtakunnista. Vähän pitkillä silmillä katseli yks ja toinen höyry-laivalla, koska reppu-ukot eivät ottaneet siaansa keulalla, huonommaksi kutsutun väjen puolella, vaan menivät perälle herrain joukkoon; mutta samaten kuin kylissä ja pikku kaupungeissakin pian tullaan tutuiksi, niin tässä vähäisessä, ainoastaan kotimaan rannoitse' kulkevassa aluksessakin saimme ennen pitkää varsin hyviä ystäviä, ja hauskasti' kului matka ensin Porkoosen sitten Loviisaan. - Porkoota lähestyissä muistuu Helsingistä tulevan mieleen mitä Tampereella joku keikari kerran sanoi: " Kah! onkos tämäkin kaupunki? " - Ranta jo näkyy siivottomalta ja huonolta, sitte ovat kadut kapeita ja mutkasia, huoneet matalia ja ränstyvän muotoisia. Matkalla olimme kuulleet juteltavan lapsen pudonneen Porkoossa ylikerrasta kivikatuun, eikä sentään vahinkoittuneen: tätä olimme valheena pitäneet, mutta nyt, nähtyämme täällä kakskerraistenkin rakennuksien mataluuden, uskoimme kyllä todeksi. Kaksi on merkittävää rakennusta: Tuomiokirkko, joka vahvoilla muurillansa muistuttaa, jo satoja vuosia sitten, löytyneen voimia maassamme, ja Lukion huone', jossa autuas Keisari vainaja vahvisti liittonsa Suomen asujamein kanssa. Uutta kaupunkia, leveillä kaduilla ja pulskeemmilla taloilla, raketaan paraikaa vanhan viereen; uutten tapain ja ulkomaalaisen ylöllisyyden ( lyx ) näkyy myös täänne' asuntonsa ottavan - ravintopaikankin nimi täällä on: Hôtel de Russie - mutta ihmeeksi ei ollut ruvan laittajana saksalaista piukkahousuista poikaa, kuin Helsingissä ja Hämeenlinnassakin jo, vaan vanhanaikaista tapaa myöden toi neitty' päivällistä meille. - Ehtoopuolella lähdettiin Loviisaa kohden, johon vähää jälkeen auringon laskemaa jouduttiin. Ilta oli ihana, ja erinomaisen liikuttavaista katsella kulkevalta laivalta kuinka päivän viimeiset säteet kuumottivat Vartholman raskaisiin rakennuksiin; oli ihankuin näillekkin surullisille seinille vielä olisi taivaasta lohdutusta lähetetty. - Loviisassa oli kohta rannalla meitä vastassa vanhoja tuttuja, joiden kanssa kävelimme reppuinemme kaupungin läpitse', kunnes toisella syrjällä jouduimme soveliaan kortieri paikkaan. Akkunoista näjimme paljon ihmehteleväisiä katselijoita, joiden ei olisi luullut ennen koskaan ihmisiä nähneen, mutta totta me lienemme olleet erilaisia muista Loviisan kadulla käyjistä, koska koiratkin kaikista porttivajoista juoksivat haukkuen meitä seuraamaan. Loviisa on siisti ja hupa kaupunki, ja Porkoon verrattuna, kuin nuori tyttö vanhan ämmän rinnalla. Meidän oli täällä hyväin veljein seurassa sangen iloista viettää' viimeiset hetket ensimäisestä matkapäivästämme. Seuraavana päivänä oli sade', jok' ei kuitenkaan estänyt meitä, käytyämme tiedustelemassa yhtä ja toista, mitä oli kaupungissa, lähtemästä jalkamatkalle. Ensin kävimme katsomaan niitä varusteita, joita Ruotsin aikana on rakennettu kaupunkin ympärille. Nämät ovat saaneet riutua', mutta yhtähyvin näkyy vielä paljo työtä ja vaivaa niihin menetetyksi. Yhden tykönä oli venäläinen sotamies vartioitsemassa; tämä sopotti meille jotain, mutt emme ymmärtäneet kun juur hiukan, eikä hän senkään vertaa meidän puhettamme. Itäänpäin Loviisasta löysimme kansan, vaikka on Ruotsalaista, taitavan myös Suomea; miesväjen paremmin, vaimoin ja lasten huonommin; umpi-ruotsalaisia emme tavanneet. - Metsässä kohtelimme kaksi paimenetarta, mutta nämät eivät suinkaan olleet ihastuttavia, niinkuin ne joita jutuissa ja lauluissa olimme katselleet, vaan rumia ja ilvottavia kaikella lailla, pörrö-tukkasia ja niin likakasvosiakin, ettei viikkokauteen heidän olisi luullut pesovettä nähneen; vaatteet kuin lakeisen tukot, säärykkät rikkeimet, ja kaikki yhtä hulttiomasti' yllä; jalat kuraiset, kädet ja kaulat vieläkin ruokottomammat. Luihkaten ja kiroillen ajoivat eläimiänsä. " Hyi! noin rivojakos ovat Suomen Amarylliit? " sanoi joku meistä; se huojensi kuitenkin harmiamme, etteivät nämä riettaat puhuneet suomea, vaan ruotsia. - Auringon aletessa ehdeimme entiselle valtakunta-rajalle, Ahvenkoskelle, jonka tykönä rajavarusteitten jäännöksiä silmäilimme. Tässä otimme yö-kortteerin kestikievariin, jonka ylikerran solassa ( balkong ) vietimme hetken aikaa ihmehdellen paikan kauneutta ja jutellen menneitten vuosien tapauksista ja muista, mitä ympäristömme johdatti mieleen. Harvoin on ilma raittiimpi ja suotusampi, kun tänä sateisesta päivästä selinneenä kesä-iltana. - Ruotsinkielen havaitsimme vielä tässäkin paikkaa vallan päällä, vaikka suomeakin taittiin ja venäjää. Usiat asiat muistuttivat oltavan Vanhan suomen rajan sisällä: rattaitten siassa näkyi vankkureita, teetä tarittiin leivätä' ja kermata' ( maannota' ); salissa, jossa makasimme, oli venäläis jumala nurkassa m. m. Tästä läksimme eri haaroille: kumppanini menivät Ruukinpitäjän ( Strömfors ) kirkotse' Anjalaan, sieltä Haminaan; minä taas Pyhtään ( Pyttis ) ja Kymin ( Kymmene ) läpitse' mainittuun kaupunkiin. -4-Tämän kuulin vanhoilta ihmisiltä joista yksi sanoi isoisänsä nähneen kirkon seinää vielä jäljellä, toinen lapsuudessansa olleen akan, joka muisti tässä jumalanpalvelusta pidetyksi j.n.e. Kirkon sialla oli viimeistä sotaa ennen rajavartian ( gränsridare ) tupa. Nämät olivat kellarin kuoppaa kaivaessaan löytäneet paljon ruumiin luita, mutta minä en löytänyt mitään vaikka heidän kellarinsa sian viereen kaivautin kolmea kyynärää syvemmälle. Ukot arvelivat paikan jota kaivoin osaantuneen seinuksen sialle, ei siis tainnutkaan tästä haudatuita löytyä'; mutta toiseen paikkaan ei ollut minulla aikaa ruveta', vaikka kyllä mielelläni olisin vanhoja pääkalloja ottanut tutkittavaksi kummoista kansa näillä paikon on asunut muinais aikoina. Kaivaessamme kokoontui katselioita, joiden seassa muutama ämmä surusuulla valitti pelkäävänsä menninkäisten tästedes rupeavan näytteleimään vielä pahemmin, kun tähän asti' - näiden oli suuresti' mieleen, kosk' en saanut mitään käsiini. - Oli toinenkin vähäinen puukirkko ollut samassa saaressa, vähä matkaa tästä nyt puhutusta; sen nurkka kiviä sanottiin vielä tuntuvan. Näille kirkoille piti tuoduksi ruumiita Elimältä saakka, ja silta oli ollut mantereesta saareen Kyrksundin ( Kirkkosalmen ) yli, joka salmi kirkon käyjiltä sai nimensä. - Pyhtään nykyisessä kirkossa, joka on vanha luja rakennus ( vuoden 1420 paikoilta ), löytyy paljo muinais ajan muisteita. Kuorin laattiassa on usioita vuoltuja kiviä, jotka kirjoituksilla ja piirroilla osottivat muistettavia vainajoita alla lepäävän; mutta merkit ja kirjaimet ovat monikin jo tuntumattomiksi päälläkäymisestä kuluneet. " Niin tallaantuu ja katoo kiviinkin kaivettu muisto, " ajattelin näitä nähdessäni. Creutzin ja muutaman muunkin vapasuvun vakunoita on ripustettu seinille; hopia-astioissa ja muissakin kaluissa, joita isoilta on lahjoitettu kirkkoon, nähdään nimiä ( Laurentz ja Johan Creutz, Sparre, y.m. ) ja vaakunoita piirustettuina. Creutzit ovat itse' kirkonkin parannuttaneet ( 1670 - 1688 ), koska viholliset olivat sen polttaen turmelleet. - Paavilaisesta ajasta on vielä honkainen kaste'astia kirkon loukossa, ja usioita puuhun koverrettuja pyhäin kuvia, joista yhden olen muissakin vanhoissa kirkoissa nähnyt, ja luulen siis osottavan jotakin erinomaisemmin kunnioitettua, mutt en keneltään ole' saanut tietä' ketä niistä monista esi-isämme kumartelivat. Se on vaimon kuva, istuva reippiästi', kuin uljas kovin emäntä, vaatetettu pitkällä ja avaralla hiha-hamella, ja päässä on iso sivuille' rippuva peite' ( liinainen ); käsivarrella on kaksi lasta, toinen pienempi toinen isompi. Kuvan ympärillä on Pyhtään kirkossa avoin kaappi, joka on ollut hyvin koria aikanansa; toisissa kirkoissa Somerolla, Tyrväässä, Karkussa - on pyhä rouva kaapitoinna. - Pyhtään ranta- ja saari-mailla puhutaan enimmästi ruotsia, mutta tavoissaan ja käytöksissään ei ole' kansa läntisen Uudenmaan ruotsalaisten kaltaista, vaan monessa asiassa mielestäni parempaa; vieraitakaan kohtaan ei olla' täällä tylyjä kuin siellä. Siinäkin talossa, jossa minä olin enimmästi', sanoi emäntä, maksoa ravinnosta ja yösiasta, taritessani: " eihän vieraalta sovi hintaa ottaa', kuka tietää mihin itse' vielä joudumme matkustamaan, " ja pyytämätäni tuli isäntä vielä minua saattamaan ja vei venheellänsä hyvän matkaa. ( Jatko toisten ) Hippakunnan Sanomia. Turusta. Määrätty on Oppil. F. L. Martinsson Venäjän Opettajaksi Porin Iso-kouluun. - Vaaliin on pantu: Pitäjän Apulais virkaan Ijo-Kuivaniemellä, 1:ksi Palvelus ja Armov. Saarnaja Pyhäjoella J. Karpén, 2:ksi Välisaarnaja Kappalais virassa Suomussalmella J. H. Ervast ja 3:ksi Salosten Kaup. Iso-koulun Opettaja A. Heikell; Kirkkoherran virkaan Lemlannille, 1:ksi Karpantin Linnan Saarnaja v. Kirkkoh. Majist. H. J. Hjorth, 2:ksi Kiikalan Kirkkoh. J. Linderman ja 3:ksi Kappal. Ekkerillä, v. Kirkkoh. J. Eriksson. - Asetetut ovat: Kemin Kirkkoh. m. m. J. Montin Torneon Vähän-koulun Valvojaksi; Toinen Kanssa-Opettaja Majist. J. Simelius toimittamaan ens. Kanssa-Opett. virkaa, Majist. W. T. Renvall toisen ja Oppiv. Pettersson Kolmannen Kanssa-Opett. virkaa Oulun Iso-koulussa; Majist. G. A. Schultz Kolmannen Kanssa-Opett. virkaa toimittamaan Turun Iso-Koulussa; Majist. F. Polviander vielä eteenpäin Yliopettajana olemaan Karpantin-Linnan Vähä-koulussa; Kirkkoh. viran toimittava Piipolassa W, Ingman Kirkkoh. Apul. Lappoon; Saarnaja Piipolassa C. A. Edenvall siinä Kirkkoh. virkaa toimittamaan, Kapp. Apul. Maalahella C. F. Alcenius ja Häggman Teirijärvellä Palv. vuos. Saarn. samoin seurakuntiin; Majist. J. N. Bergstadi toiseksi Kanssa-Opett. Porin Iso-kouluun, ja Sota-Kirkkoh. P. Logineffski Venäjän Uskon Opettajaksi Karpantin Vähä-kouluun. - Virkavakute' on annettu kuue'ksi kuukaudeksi Kirkkoh. Apul. C. J. Roosille. - Kuollut: Kappalainen Malahella v. Kirkkoh. C. P. Thodeen s. 28 p. Heinä-kuuta ja Kappal. Teiri-järvellä, v. Kirkkoh. L. Schalin 3 p. Elo-kuuta. Porvosta. Keis. Suomen Senaatti on hyväksi nähnyt 5 p. Elo-kuuta säättää Jumaluusopin Kandidatin W. C. C. Pfingstenin saaha' päästää sekä Papis että Kirkkoherran tutkion, vaikka kohta enemin hänen ikänsä tätä viimeistä myöten antais, kuin hän muutenkaan ei ole täyttänyt, mitä 1 ja 6 §§. Keis. Asetuksessa Papistutkiosta Suomen Hippakunnissa vaativat ovat. - Kuollut: Kappal. Kakkisten Kappelissa Viipurin pitäjätä v. Kirkkoh. E. Hollmén 8 p. Elo-kuuta. - Haettavana: 4:stä p:stä Elo-kuuta Kappalaisen sia Pornäsin Kappelissa, ja 8:sta p:stä Kappalaisen virka Kakkisten kappelissa. - Määrätty: 25 p. Elo-kuuta Kappal. Apul. Kakkisella J. Helenius Virkavuosien Saarnajaksi samaan paikkaan. - Virkavakute' on annettu: 18 p. Elo-kuuta Haminan Vähä-koulun Opettajalle C. F. Koranderille olemaan Kolmas Kanssa-Opettaja Kuopion Iso-koulussa, ja samana p:nä Lukkarin Oppilaalle C. F. Helsiungiukselle Lukkarin viralle Lappeenrannan ja Lappveden Seurakunnissa, niin myös säännös 25 p:nä Hopiasepän Kisällille O. Molanderille Pitäjän Koulumestarin eirkaa toimittamaan Kivennavalla. - Kejs. Suomen Senatin asetuksesta 5 p:nä Elo-kuuta, että niin Heinolaan, Mikkeliin ja Jyväskylään armollisesti asetettuin koulujen määrärahat pitää luettavan maksettavaksi 1:stä p:stä Syys-kuuta, on Tuomiokapitlumi varustana näitä kouluja au'astaviksi. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|