Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 37. Helsingissä 14:tenä päivänä Syys-kuuta 1847. Kansan Laulu Venäjästä. " Älä armaani kauvan ehtoilla Polta' kynttilää, älä hereellä Odottele' mua puoliyösehen. Ah jo poissa on aika ihana, Ilon ihanan myrsky myötänsä' Vei ja hajotti kaino-nurmelle Niinpä tahdoi mun oma isänen, Niin mun käski myös oma äitinen Toisen tyttösen vaimoks' ottamaan ! Eipä aurinkoa kahta taivaalla, Kahta kuuta ei loista' taivaalla, Eikä rakasta' kaksin jalo mies ! Nyt en isääni tahdo' vastustaa' Äitini nyt tahdon totella' a ), Tahdon naida' siis oudon impisen, Oudon impisen - Tuonen-neitosen, Tuonen neitosen väkisin ja pian. " a ) Venäläiset, niinkuin Suomesaskin herrasväki, poltavat kyntilöitä ruumin vieressä. Kyyneleitä kuohui silmä suloinen Kyynelissä poskin neitsy vastailee: " O, sä rakkaani! oma kultani ! Empä mailmasa minä eläne' Sinuta mun valon', mesileipäsen ! Kyhkystä ei kahta kyhkyläisellä Eikä joutsenella kahta kumpania: Sydämen' ei suostu kahteen sulha'seen. Ei hän enää' kauvan valvo' ehtoilla, Mutta vielä loista b ) vaski-kynttilä. b ) Venäläiset ovat tottelemaan tottuneita enämmän kuin Suomalaiset. Ruumiin arkku on uusi pöydällä, Neito lempiä makaa arkussa. Carlénin rouva " Kerettiläisistä. " ( Jatko ja loppu 36:teen N:roon. ) " Syvempi jumalisuus, " sanoo rouva, " tai " kerettiläisyys, " joten te maaliman kera sitä kutsutte, on sielussa herätetty väkevä tarve Jumalata etsimään ja likenemään häntä voimallisemmassa ja puhtaammassa yhteydessä kuin mitä ihminen, se heräämätön ihminen, voipikaan haaleassa ynseydessänsä kaikkea pyhää vastaan. " " Niin, " vastaa Kirkkoherra, " semmonen se ulkonainen ja monella myös sisällinenki perustus on; mutta jos kerettiläisyys yksin ja ainoastaan varautuisi semmoseen sielun tarpeesen, mihin sitte tarvittasiin kaikki ne vaaralliset ja monikiskoset maineet, joita kerettiläispapit käyttävät, ja jotka eivät valista ihmisten sydämmiä, vaan kokonaan villittävät niitä ? Ehdollisesti herätetään tällä tavoin ensin epä-usko ja epäillys; kuin ne ovat asiansa ajaneet ja sanankuuliat ovat saatu aina epäilemäänki Jumalan armosta ja armahtavaisuudesta, alotetaan kääntymys-työ, joka on liian yteliäs ja hävitön saamaan edes vilaustakaan Kristuksen hengestä. Rakkaudella, lempeydellä, kärsivällisyydellä opetti hän; vaan nämä väärät rohveetat, jotka pitävät hänen nimeä kielellänsä tuntemata hänestä mitään sydämissänsä, nämä kelvottomat, teeskenteleväiset kerettiläispapit häpäisevät ei ainoastaan itse uskon-oppia inhottavilla ja mieli-puoleisilla lisäyksillänsä; ne häpäsevät myös koko papillisen viran ja saattavat sille pimennön, joka vähitellen niin levenee että pappeuden ensi-alkuista yläisyyttä ei enää saata havatakkaan. Kohta pakotetaan se osa ihmisistä, jok' ei ole saastutettu tästä vimmasta tai tästä raakaisemmasta kerettiläisyydestä, uskomaan ei enää löytyvänkään Apostoleita kunnollisia jakamaan Kristuksen sovittavia armo-lahjoja: se pakotetaan kaikkein näiden vääräin rohveettain silmään-pistävästä vimmasta, lahjain-ottavaisuudesta ja häveliäisyydestä, luulemaan ei yhtään puhtautta ja karttavaisuutta löytyvänkään kappaa-kantavalla miehellä, - ja kuin tämä luulo on oikein päässyt juurtumaan, missä sitte on tämän pahan raja ja loppu ? Pyhinki ei sillon enää ole pyhä, sillä ei kauan pidetä ihmisjärki siinä hengellisessä sokeudessa, ett'ei se kerran havatse pimeyttä ja syntiä ympärillänsä. " " Se on mahdollinen, " vastasi rouva vähän mietittyänsä, " että suruttomat eivät enää pidä mitään pyhänä, sen vuoksi ei myös uskon-oppia eikä sen saarnaajia; vaan kun kerran, Jumalan ja Vapahtajamme avulla, kaikki nukkuvaiset ovat heränneet, kun ne ovat palanneet irstaisuudestansa ja erhetyksistänsä, pitää heidän oppia rakastamaan ei ainoastaan Jumalata ja sitä uskon-oppia, joka käskee pitämään häntä yli kaikkia, vaan myös niitä miehiä, niitä pyhiä miehiä, jotka saarnaavat hänestä. " -2-Kumpanenkin seikka, ehkä kuinka kauhistavat ne ovat, on kuitenki onnellinen muita vastaan, joita kerettiläisten väärät opetukset matkaan saattavat. Mahdoton on niitä kaikkia tässä luvetella. Pyhyyden peitteen alla ja sanan parrella: " jos olet oikein uskossa, saatat sinä olla niin hyvin suurin kuin pieninki syntinen, " tehdään pahuuksia, joita ihmisellinen tunto kavahtaa. Mutta elkäämme niin itse kerettiläisyyttä syyttäkö - -, elkäämmekä sen seurauksia kaivatko, etsikäämme ensin se lähde, josta ne alkavat. Merkitkäämme kerettiläis-pappia: tutkimalla töitensa perustuksia, paljastamalla heiltä se pyhyys, jolla he verhoiksevat, pitää meidän etsiä juuri se alku tälle pahalle, sekä myös parannus sitä vastaan; sillä kun nämä hävittömät epäjumalat seisovat paljastettuina kansan edessä, kun kansa näkee heidät luonnollisessa karvassansa, inhoaa se käännäksen pois heistä ja häveten sokeutansa ja heikouttansa palaa se yksinkertaseen uskoonsa. " " Katsokaamme, " lisäsi Kirkkoherra, " ainoastaan mitä oma silmämme näkee. Kaksi vuotta takaperin otin minä vastaan tämän seurakunnan, jonka asukkaat parastaan olivat puoli-villiä, mutta sydämmensä pohjassa olivat he pahentumattomia ja hyviä. Minä aloin kylvöni: työni sujui hitaasti; he olivat niin tottuneet elämään vapaudessansa, että se tuntui heistä vaivaloiselta, miten onki näin harvassa asutulla seudulla, että etsiä Jumalan huonetta ja sanaa. Vaan vähitellen, tultuani enemmän ja enemmän heille tutuksi, herättyäni heitä keskustelemuksilla ja semmosten kirjain hankkimisella, jotka mielestäni hyödyttäsivät heidän alkavaista sivistystänsä ei ainoastansa hengellisissä vaan myös ajallisissa asioissa, tunsin minä vakaasti työni edestyvän, vaikkapa hitaasti. Te mahdatte kyllä ymmärtää, mitä minä sitä vastaan tunnen, kuin nyt näen äsken kohonnen laihon vainioillani raiskattavan ja hävitettävän virkaveljeltäni, jonka velvollisuus oisi uskollisesti auttaa minua ! Tämä vasta tullut pappimme on nyt " herännyt. " Rahvas nyt kyllä tunkeutuu kirkkoon, mutta onko se Jumalan vaiko tämän papin tähden ? Hän säikyttää heidän omattunnot ja pettää heidän luulonsa hirmuisilla kuvauksilla helvetistä: kuin hän kerran on saanut heitä vimmaan ja epäilykseen sieluinsa autuudesta, mitä tekevät he silloin? - he jättävät huoneen ja kotinsa, maansa viljelyksen ja askareinsa sikseen, ja kokoutuvat yhteen, itkemään ja rukoilemaan. Mutta näiden rukousten ja kyyneleiden alla ilmestyy toinen tora-aine toisensa perästä. Vanhemmat ja lapset, jotka sitä ennen olivat paraammassa sovinnossa ja keskenänsä, eroiksevat nyt kylmyydellä ja vainossa; aviopuolisot, jotk' ovat eläneet rauhussa ja onnellisesti, tulevat uskottelevaisiksi, soimaavat toisiansa julmuudella ja rientävät kumpiki omaa tietänsä, tämän pappimme luokse, jok' ei hillitse eikä sammuta sitä tulta, jonka itse on sytyttänyt - miksipä hän sen sitte oisi sytyttänytki? - vaan kiihottaa ja kiihottaa sitä, kunne, vaino viha ja hirmuset soimaukset sekautuvat lukuihin ja rukouksiin. Itse antaa tämä " herännyt " pappi suurimman esimerkin haureellisuudesta pitämällä huoneessansa nuorta vaimoihmista, josta käypi monikahtaat puheet. Joka viikko käypi tykönäni suruttomiksi haukutuita, joiden valituksissa sekä " heränneistä " että " herättäjästä " on hirmuttavaisia totuuksia. Ja kuitenki on tämä pappi nykyjään tänne muuttanut, hänen valtansa on vasta alulla! " - - - " Niin se on hyvä rouva, " jatkoi Kirkkoherra puheensa, niin se on, että tämä jumalisuuden rakennos lepää ei ainoastaan väärällä - se oisi vähä sanottu - vaan viheliällä, ilkeällä perustuksella. Minä kyllä en kiellä löytyvän semmosiaki tässä joukossa, jotka oikein rehellisellä ja ylävällä hengellä sekä palavalta innolta työnsä suhteen liikutetulla mielellä uskovatki mitä he opettavatki. Mutta näiden oppi sikiää rauhattomasta, sinne ja tänne liehakoitsevaisesta mieli-laadusta, joka, omain säkö-tuliensa valolta sovaistu, ei havaitse sitä maalia, jonne itseki mielisi. Mutta harvat ne ovat niitä vastaan, jotka, lainaten pyhyyden ja kerettiläisyyden naama-peitettä, etsivät päästäksensä kansan jumaloiksi. Mutta suurin kaikista on se joukko, johon tämä pappimmeki kuuluu: se on se huonoin, ehkä, Jumala paratkoon, halullisin laji. He ilmottavat itsensä kokonaan Kristuksen välittömiksi edusmiehiksi, ja taivaan valtakunnan avain yhdessä kädessä ja toisessa luuta sillä lakastaksensa jumalattomia sieluja alas helvettiin, liikkuvat he eteenpäin nyt niinkuin jumiseva ukon-ilma, säikyttävää ja tapaava niitä, jotka levossa käyvät; nyt taasen supistuen nöyryyden alhaisiin vaatteihin laskeuvat he maahan odottamaan ja vartomaan, kunne joku sielu tulee, jonka he saattavat vetää tyköönsä ja tyhjentää se. "... Matkasanomia. ( Jatko 36:teen N:roon. ) Jouduttuani taasen valtatielle ja pötkittyäni kappaleen itään päin, tulin Kymiin. Täällä poikkesin katsomaan Luostaria, jota paikalla Monastieriksi kutsuvat. Se on Kymin virran itäisellä rannalla, rakettu Valamon munkeille, joiden oli määrä kalastaa' tässä, kruunulta heille lahjoituilla kalapaikoilla. Jonkun vuoden olivat munkit kalastamassa; mutta nyt ovat kaikki menneet takasin Valamoon ja katsoneet parhaaksi ottaa' valmista rahaa kalavedestänsä. 4000 hopia ruplaa kuulin nykyisen vuoroojan maksavan vuodessa munkeille. Luostarin portin päällä oli jumalankuva, mutta portin alla niin julma ja kiukkuinen kahlekoira etten vertaista ole' nähnyt. Tätä hillitsemään sain vanhan suomalaisen miehen, joka oli elinaikansa ollut munkeilla palveliana, ja sopei siis nyt minulle tulkiksi ja johdattajaksi mennessäni Luostarin sisäpuolta katsomaan. -3-Katsomaan kirkkoakin, joka on saaressa keskellä koskea, Luostarin alla, vei vanhus minun. Täällä oli kaikki hyvässä järjestyksessä ikänkuin äsken olisi jumalanpalvellusta pidetty. Kuvia oli sekä kauniita että rumia, ja kaikille tiesi mies, joka " Valamossakin oli renkinä ollut " ( tätä sanoi hän usein, ja vähän iloisesti' ) antaa' selitystä. Kyllä hän selitti " Helvetinsilmääkin " joka oli alttaritaululla, mut en muista' enää mitä hän sanoi siitä. Jäännyttä kirkkopihkaakin eli pyhän savun ainetta sain siltä hyvällaiselta äijältä palaisen, mutta tämä mureni plakkarissani ja tuli hukkaan ennenkuin jouduin sen suloista suitsutusta maistamaan. Uuman kasarmit ja Kymmenen hovin näjin kaukaa Luostarista mennessäni Korkiakoskelle ( Högfors ), jonka kauhia pudotusta usiat lukioistani ovat katselleet kuvakirjassa, nimeltä: Finland framställd i teckningar; mutta kuva ei ole' koskaan itseyden vertainen, sen tietää jokainen luontoa jaloudessaan joskus katsellut. Kosken alipuolelta nousi vesi ylöspäin sumuna, jossa näkyi kirkas vesi-kaari, sillä alenevan auringon säteet taittuivat siihen. Samana iltanan kuin minä istuskelin Korkiakosken reunalla, olivat matkatoverini katselleet ja ihmetelleet Anjalan ankaraa kuohua; siinä oli myös samallainen vesi-kaari paistanut. Koska päivä, kestikievariin tullessani, jo joutui ehtoolle, täytyi ottaani kyyti ehtiäkseni Haminaan yöksi. Mutta työläs oli saada' kestikievarin saksalaista isäntää ymmärtämään, että semmoinenkin matkustaja, joka jalkasin tulee, saa pyytää' hevoista. Muissakin paikon tämän ison tien varressa puhutellaan vähä ynsiämäisesti' jalkamiestä, liijatenkin suomea puhuvaista. Useimmat kestikievarit näillä seuduilla ovat venäläisiä taikka saksalaisia, ja kaikissa - niissäkin joissa ruotsia ja suomea puhutaan - tietäävät ylön hyvin ottaa' nautittavista yhtä kalliin hinnan kuin on tavallinen Helsingin Hotelleissa, vaikka eivät huoli' niin hyviä varoja hankkia', kuin Kleineh ja Ehrenburg. Sikarristakin, joka joukossa ostettuna ei maksa' täyteen yhtä kopekkaa, otetaan viisi ( kop. ); tiedä' tästä muutkin. - Päivän laskussa lähestyin Haminaa, joka jo kauvas näkyi kauniilta. Se on uudesta varsin somasti rakettu viimeisen palon jälkeen, mutta puusta vaan; kivi rakennuksia ei Haminassa hyväksytä, koska vanhain kasarmienkin, joista katot palovat mutta tiili-seinät jäivät ehiöiksi, on annettu parantamatta' riutua'. Näitä isoja kivi-rakennuksia on monta ( kymmenkunta ), ja vieläkin, seitsemän ajastaikaa katottomina seisottuansa, taitaisivat korjaten tulla' parhaiksi huoneiksi koko kaupungissa. Mikä lienee syynä että näitä pidetään kukistumassa ja katottomina sekä lasittomina homattamassa, kuin rumat ruumiin luut mestauspaikalla ? Yli-ympäri koko kaupungin ovat moni-kertaiset varusteet, vallit ja kaivannot; porteista vaan päästään sisään ja ulos ajamaan. Ulkopuolella ovat esikaupungit: Savinieni, Hietakylä, Pitäjänsaari ja Alakaupunki, nävöltänsä melkein kuin maan kylät. Haminassa kuulin vartian yöllä huutavan hetkeä suomenkielellä; tämä, jota en ennen ollut kaupungeissa kuullut, ihastutti minua suuresti', sillä tiesin täällä olevan niitä, jotka suomea mieluisemmin kuuleevat kuin ruotsia, jota Suomen pääkaupungissa vartiat vielä saavat kirkua'; eikä tietoni erehtynyt, sillä päivän tultua sain kohdella' kelpo suomalaisia, jotka antoivat yhtä ja toista tarpeellista muistutusta minulle. Nyt saavuttivat kumppaninikin minun taas, ja juttelivat mitä heille oli matkalla tapahtunut, esimerkiksi kuinka Tammijärvellä - Ruukin ( Strömfors ) ja Vastilan välillä - jolle huonolla venheellä ja huonolla soutajalla olivat antauneet, saivat olla' saaressa aamusta ehtoosen asti' ilmapidossa, ja kärsiä' sekä nälkää että ikävyyttä. - Taas läksimme vielä itää kohden, kaikkein kolmen yksillä vankkureilla, mutta kauvankos me pysyimme maantiellä ! Ehdittyämme puolen toista keskievarin väliä, jätimme kyytitsijän vankkurinensa, otimme reppumme ja poikkesimme rannemmalle, Hailian kartanoon, josta venheellä me saatettiin Virolahden kirkon puolelle. Täällä taas tapasimme taitavia suomalaisia, joiden kansa tuumailtiin tästä pitävän kääntää' nokkaa pohjaiseen. Mutta Rukouspäivän tähden olimme vähän alallamme ja lepäsimme lajin käskyn jälkeen - pappilassa. Emme missään koko matkallamme ole' nähneet niin yhtäläisesti' vaatetettua kirkkoväkeä, kuin Virolahdessa. Vaimoihmisillä oli kaikilla avosuut kengät, valkoiset sukat, raitaiset ( enimmästi' puna- ja musta-raitaiset ) hameet, ykskarvaset ( useimmilla vaalean siniset ) pitkä-körtiset tröijyt ja valkoiset kaulaliinat; naidulla oli jokaisella pikkunen musta myssy päässä, niin leviän hohto tykin kanssa, ettei hiuksia ollenkaan eikä otsaakaan paljo näkynyt; neitojen hiukset kampattuna ylös pään lajelle, jossa palmikkojen ympärillä pidetään paperilla vuodattua ja punakorialla silkillä päällistettyä valkkua, melken samallaista, kuin Satakunnassakin pidettiin noin viisikymmentä vuotta sitten - Virolahdessa kutsuvat sitä vaan silkiksi -; vähäisten tyttöjen päät taas olivat jakauksessa. - Miehillä näjimme körtittömiä, ( enimmästi' ) sinisiä tröijyjä, ja muutamilla pitkä vaalean harmaten viittansa; päät jakauksessa. Hiukset olivat kaikilla keltaiset, ikämys miehillä vähemmän, lapsilla ja tytöillä enemmän. Miehiä tuli aivan vähä jumalanpalvellukseen naisväjen suhteen. Kirkko on rakettu pitäjän eteläisimmälle äärelle ja näkyy ulkoapäinkin ränstyneeltä: punamaali virttynyttä, akkunan puut ja kuistit ( rousit ) lahoneita; mutta vieressä on venäläinen kapakka, kahdessa kerrassa asuttava pytinki, akkunat viheriäksi maalatut, solat ja muut - kaikki hyvässä voimassa sisältä ja ulkoa. Tämä kuvailee varsin tarkkaan Virolahtilaisten elämää ja huoltaa. Poispäin omasta kodista on heidän mielensä käännetty, ja erinomattain Venäjään päin, jonka hyvyydellä enimmästi' eläävät. Sieltä ostavat ruokansa, vaatteensa, kengänsä ja kaikki mitä tarvitseevat, rahaa taas ansaitseevat venäläisiltä lomkka-työllä ( se on: kivien lohkomisella ja hakkauksella ) ja rahin kuljettamisella. -4-Jokainen arvaa mitä huonoutta tämmöinen elintapa kasvattaa. - Jumalaa palvellessa havaitsimme tässä seurakunnassa pidettävän juhlallista tempuista enemmän kuin mualla, esimerkiksi: veisatessa Rukouspäivän huomen virressä ( N:o 74 V. K. ) " Tulkaat, kumartakam', " lankesivat kaikki polvillensa, ja vasta alkaessa viimeistä värsyä: " Kunnia olkoon Isäl', " nousivat taas seisaalle. Myös muistan kuinka akka, jonka poika oli haudattavana, tuli ja tarjosi papeille vahakynttilöitä, pyytäen että niitä poltettaisiin hautaa siunatessa, niinkuin venäläisilläkin on tapa polttaa'; pyyntöön ei suostuttu, vaan kynttilät pantiin säästöön Joulun varaksi ja akkaa kiitettiin saarnastuolista. Toimitettuamme täältä joitakuita muinaisuuksia Helsinkiin lähetettäviksi - joiden joukossa kahdet, arvellen Kaarlo XII:en aikaiset saappaat, löytyt Virolahden entisen, tänä vuonna hajotetun kirkon ullakosta - läksimme jälleen marsimaan. Kolme' Suomenrakastajaa ( Fennophiler ) saattoi meitä pari penikulmaa, Saivikan kylään, jossa rahvas suuresti' ihmehteli kuin niin monta herrasmiestä, ja vielä pappinsakkin joukossa, osaantui heidän metsäkylään. Ihmiset täällä olivat iloisia ja hyväntahtoisia. Tyttöjä saimme laulamaan Joulu huvikkeitansa ja muita, joissa monessakin oli erinomaisen kaunis nuotti ( laulanto ). Yhden vaan heidän monista nuoteistansa olimme ennen kuulleet, se oli sama kuin laulussa: " Ei ole ajat niinkuin oli ennen; " kaikki muut olivat meille varsin uusia. Kova onni kuin ei yksikään meistä ollut semmoinen nuottiniekka, että olisi tainnut panna' merkeille nämät omituiset Suomen kansan laulannot, että muallakin saataisiin niillä laulaa. - Tässä levättyämme läksimme vankkureilla pahaa metsätietä Muuralan kylää kohden, mutta töysytystä emme kärsineet kuin viisi Venäjän virstaa, erinomattain koska ilmakin oli kylmä ja sateinen, niin että vilusta värisimme. Annettiin siis kyydin palata' takasin ja ruvettiin jalkapatikkaan. Usein täytyi mäntyjen alla etsiä' suojaa odottaaksemme pahimpain sadeppilvien menoa, mutta pieniä ja harvoja olivat parhaatkin puut. Viimein jouduimme kylään, mutta - olimme menneet harhaan - tämä ei ollut Muurola, vaan Miehikkälä. Täällä näjimme ensikerran semmoista paikkakuntaa ja rahvasta, jota länsi-Suomessa ei tiettä' mitään, mutta jota Viipurin läänissä on paljo - on koko pitäjäkin: Pyhäjärvi, Sakkola, Valkjärvi - ja kutsutaan lahjotusmaiksi ( donation ). - Miehikkälästä ruumistamme vahvistettua läksimme uudesta pyrkimään metsän läpitse' Muurolaan, johon myös tulimme viimein janoisina ja väsyneinä. Niinkuin Kreikkalaiset muinen, käytyään kauvan Aasian sydänmaita, suurella ihastuksella huusivat: talatta, talatta! ( meri, meri! ), koska viimein näkivät Eukseinos-merta, niin oli meidänkin suuresti' mieleemme, koska viimein rupesi kaukaa näkymään Muurolan savutupien kattoja, joiden alla löysimme mitä tarvitsimme virvoitukseksemme. Kahviakin on näissä metsissä, vaikkei kaikin paikon selvää leipää. Padassa täällä kahvia keitettiin. Tästä saimme seuraavana aamuna, ukon meitämme hevosella viemään Taavettiin, mutta nytkin oli aamu pilvinen ja rankka, juur kuin Loka-kuussa, eikä siis kauniit lehto-mäjetkään, joita koko täällä välillä, kuin muallakin näillä seuduin, näkyi toinen toisensa takaa, erotettuina pieniltä lampiloilta, ilahuttaneet meitä paljoa. Näissä metsämaissa ajoimme myös sivu paikan, jota kyyditsijämme kutsui Akatemiaksi; ja kysyttyämme, mitä siinä " Akatemiassa " tehtiin, selitti ukko kojeteltavan kaikellaisia viljoja ja kasvaimia miten kukin paraiten menestyy. Taavetin keskievarissa jätin taas hyvästi' kumppanini, jotka erisivät Lappeenrantaa kohden menemään saadakseen nähdä' sekä tätä kaupunkia että kaivanto-työtä sen tienoilla, minä läksin käymään Luumäjen ja Valkialan metsä-kyliä ja sieltä sitten Mäntyharjuun, jonka pappilan määräsimme yhteen-tulon paikaksi. Nyt jouduin näkemään paikan, jota joku aika Taavetinkaupungiksi kutsuttiin. Tässä ei ole' enää ainoatakaan koppia; kaupunki on autioksi hajotettu ja sia tehty pelloksi; kivi-vallit vaan, joilla kaupunkia on varustettu, ovat jäljellä, mutta niidenkin päällä kasvoi ruvista. Kirkon sialle on pistetty risti, ja tehty päälle vähäinen katos, jonka päällä taas on toinen risti; muuta muistomerkiä ei ole'. - ( Jatko toisten. ) Hippakunnan Sanomia. Porvosta. Virkavapaus on 25 p. Elo-kuuta annettu Lukialle Kuopion Lukiossa P. A. Aschanille syyksi kuukaudeksi, ja Haminan Iso-koulun Ensimäiselle Kanssa-Opett. C. F. Londenille tämän syksyn luku-aikana. - Määrätyt: 18 p. Kesäk., V. t. Venäjän Opett. Savon Linnassa R. F. Mansner V. t. Ensim. Kanssa-Opettajaksi, Tieto-viis. Kandidati A. Forsius V. t. Kolm. Kanssa-Opettajaksi, Oppilas C. H. Gardberg V. t. Tois. Kanssa-Opett ja Rokon-Pania A. Lindholm V. t. Laulun-Opett. kaikki Heinolan Iso-kouluun, ynnä Kirkkoh. Apul. Laukassa F. O. Grahn V. t. Opett. Jyväskylän Väh. kouluun; 21 p. Heinäkuuta: Ensim. Kanssa-Opett. Kuopiossa, Majist. E. J. Blom V. t. Yli Kanssa-Opett. Heinolan Iso-kouluun, Väh. koulun Opett. A. E. Rongain V. t. Ensim. Kanssa Op. Kuopion Iso-kouluun ja Oppilas F. Molander V. t. Vähän-koulun Opett. Kuopiossa; 25 p. Elo-kuuta Koulujen Valvojaksi: Läänin Rovasti ja Tähtimies C. J. Wallenius Jyväskylässä, Rohvasti A. G. Nordqvist Mikkelissä, V. t. Läänin Rohvasti, Majist. C. F. Relander Heinolassa, Toinen Kanssa-Opett. Helsingin Iso-Koulussa, Majist. H. G. Perander V. t. Yli-Opett. samassa koulussa, Majist. A. F. Malmborg V. t. Tois. Kanssa-Opett. samaan kouluun, Opett. C. F. Stockus V. t. Yli-Opettajaksi ja Oppilas C. A. von Pfaler Opett. Helsingin Vähä-kouluun; Vangi-Saarnaja, V. Kirkkoh. C. Cedervaller V. t. Opett. Mikkelin Vähä-kouluun, Lukion Apul. Majist. M. Hongelin V. t. Suuruuden-mittaus-tiedon Lukiaksi Kuopion Lukiossa ynnä Majist. C. E. Elfström V. t. Ensim. Kanssa-Op. Haminan Iso-kouluun. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|