Agricola: alkuper�isaineistoa: Suometar 1847, nro 40

Agricolaverkon vintti

Suometar 1847, nro 40

AGRICOLA

-1-

Suometar.

N:o 38.
Helsingiss� 21:ten� p�iv�n� Syys-kuuta 1847.
Ik�vyys ( Kaisa Urusovalta Ven�j�ksi ).
Laksosa t��ll� laulelevat Puiden oksilla varvuiset, Minulle' he sanelevat: Poisa, poisa yst�v�t.
Ruohot, kasvot kukkinensa', Laihot, niitut viheri�t Vakuttavaat kuiskullansa: " Poisa, poisa yst�v�t. "
Virta pieni vierielee �yr�ittens� keskell� Kohisten ja muistuttelee: Ei sill' ole' yst�v��. "
L�nsi tuuli leikitsev� Lenteleepi kedolla Korvisani puheleva: " Yst�v�s on kaukana.
Paimen rient�� lauman luokse' Sulho l�yt�� armaansa'; Tyk�ni ei kukaan juokse Yst�v��ni en n�hd� saa'.
Ei, ei yht��n ainoata Ole' p�iv�� iloista, Syd�n tuntee lakkamata' Puutosta yst�vist�.
Yst�vyys on el�m�s� Lohduttava k�rsiv�n, Muttei pysy' syd�mes� Ilo yst�v�tt�m�n.
Teit�' rakkaat yst�v�ni Ei mull ole' hauskuutta; Juoskaat, juoskaat kyyneleeni, Kosken yst�v��ni saa.
Pari kuukautta matkalla Savossa ja Karjalassa.
( Jatko ja loppu 35:teen N:roon. )
Mist� t�m� muutos ukkon p��h�n on pist�ynn��n, arvelin min� nyt ukon n�in hyv�n� ollessa, ja laulajat pois laskettuani sainkin h�nelt� itselt��n syyn t�lle tiet��.
Viina tilkan puheen v�lihin aina v�h�n ajan per�st� maistaen, kertoi h�n nyt, " mint�hden h�n toisiltana meit� niin tuhmasti kohteli, " omaa puhettansa my�ten.
" Kyytimiehemme, " lausui ukko, " jonka edell�nne laitotte tupahan, sano, kysytty�ni, ei tiet�v�ns�, mit� maan roistoja ja kiertolaisia olisitte, ja itse'k��n kun ette kertoneet, kenen poikija olitte, jota en min�k��n muistanut kysy�, niin arvelin vaan, mit� liev�tk��n, min� heist� en ole kolmeranikaan, menk�h�t, mihin tahtovat, ja viel� kun sitte Jermukki Ven�l�isen talossa asuvaa tiet�j�� kysyitte - Lehikoista - t�t� noitaa, joka hevosen ett� muun varkaudesta nelj� kymment� saatuansa k�vi Viaporissa kaksi vuotta olemassa, josta v�h�� ennen joulua vasta palasi, - h�nt� kun nyt tiedustitte ja Helsingist� sanoitte olevanne, niin p��tin kovasti tunnossani: Lehikoisen vanhoja tuttuja ja kumppania ne totta vissiin ovat. "
T�ss� oli ukolla mielest�ns� kyll� syyt� meit� pel�t�, ja " niin tuhmasti " olisi ehk� moni muukin niin kutsutuista sivistyneist�kin asian n�in ollessa tehnyt; ja niinp� kumppaliani olivatkin er��ss� pit�j�ss� aivan samasta syyst� kohdellut.
T�m� n�in �lyk�s mies oli oikein parasta vallass��ty� kumminkin.
- T�st� lie n�ht�v� mill� ylenkatseella kotimaassammeki niit� raukkoja, jotka kerran joutuneet pahuuden tielle, ja joita lain oikia ja rankaiseva vitsa kerran on kurittanut, kohdellaan.
- Sanomatta kuinka monta eik� maalimassa kule kyllin kunniallisena, ollen kuitenkin yht� ellei usein ehk� enemminkin rikoksen alainen, kun t�ll�iset Viaporin k�rij�t, vaan joiden pahuudet salaisna seuroavat heit� aina hautahan, niin sanomatta kuinka monta eik� t�mm�ist� seassamme ole, kysyn: onko se oikein ett� kovuudella, kylmyydell� ja ylenkatseella kohdella niit�, jotka tiett�v�sti vapaalla tahdolla oikeudesta ovat luopuneet ja rikoksihin poikkeuneet - onko t�m� oikein Jumalan taikka ihmisten la'in per�st� ?
Puolestani vastaan t�h�n: " ei ", perustaen vastuuni sille 1:si: ett� rikoksihin, vaikka kuin suurikin, langennut ihminen " voipi " pahan ty�n tehty�ns� sek� rangaistuksen siit� k�rsitty�ns�, olla ja tulla hyv�ksi ja kunnialliseksi, kun ennenkin, elleip� viel� paremmaksikin, ja niin muotoin ansaitseva viel� suuremman rakkauden ja kunnian kansaihmisilt��n, ja 2:si: ellei n�in ole, ellei h�n n�in per�ti ole parautunut, niin muistakaamme se, ett� ylenkatseella ja kylmyydell� kenk��n ei parane, pikemmin pahenee vaan, ja kuinka monta eik� t�m�n t�hden ikuiseksi ole j��nyt onnettomaksi, astuen rikoksesta rikoksehen, patsaassa viimme lopettaen onnettomat p�iv�ns� taikka itse-murhalla.

-2-

T�ss� voipi siis joku kysy�: pit��k� kaikki rikokset j��d� rankaisematta ?
Ei suinkaan.
Ken on rikkonut, h�nen pit�� rikoksen mukaisen rangaistuksensa k�rsim�n.
Seisova, sivistyksessa edestyv� ihmisien yhteys, Valtakunta, vaati sen.
Yhteinen laki l�ytyykin sent�hden kaikissa sivistyneiss� Valtakunnissa.
Laki on ik��n kuin se kuori, joka sis�ll�ns� pit�� J�senien tahdon ja sivistyksen, joka sisus taasen ylt� pit�� Valtakunnan olennon, ja kauniisti sanovat sen tutkiat: ett� la'in yleinen p��-tarkoitus on ei konsaan tulla tarvituksi; vaikka surkuteltavasti yleens� n�in ei ole.
Moni kurja poikkeutuu kansaihmistens� paremmasta tahdosta, se on la'in vaatimuksista, jonka velvollisuus on siis h�nt� siit� kurittaa, sill� muuten j�isi h�n itse hylyksi kansa-ihmisist�ns�, ja lakikin lumoutuisi olemattomaan; jokaisen erityinen tahto tulisi la'iksi ja silloinkin kaikki yhteys kadonnut.
N�ht�v� on, ett� ihmisess� kuohuu moninaisia himoja, hyvi� ja pahoja; mitk� niist� vallitsee, sik�li on h�n itse'kin.
Ken pahoille himoillensa vallan on antanut, ja pukenut ne viel� n�ht�vihin t�ihin, h�n on vet�ynnyt pois la'ista.
Vaan la'ki oikasee h�net j�lleen sis�llens�, sill� rikoksen tehty��n oli h�n sen ulkopuolella.
Rangaistuksellansa on h�n siis j�lleen otettu kansaihmistens� huohmahan ja suojeluksen alle.
Rikoksensa on h�nelle niin muotoin anteeksi annettu.
Ja nyt onkin siis kaikkien velvollisuus, puheissaan sek� k�yt�ksiss��n n�yttee, ett� t�m� anteeksi antamus ei ainoastansa ole ulkonainen, vaan sis�llinenkin.
Muuten ovat he valehtelijia.
N�in on t�m�n asian laita.
R�yhkeydelle, ylpeydelle, ylenkatseelle ja kylmyydelle ei pid� siis t�ss�k��n kansaihmisen kurjallisessa tilassa annettaman pienent�k��n siaa, oman virhett�myyden tiedossa ja nojassa muka.
N�yryys, siveys, rakkaus on t�ss�kin parempi ja paikallansa.
Sill� voitko ajatellakaan kansaihmisien kylmyytt� ja ylenkatsetta s�rkev�mp�� ja painavampaa ?
Monta ovat ne murhanneet.
Vaan - Lautamieheeni menen j�lleen.
- Pari p�iv�� t�ss� kyl�ss� oltuamme, tahtoi siis ukko mainitulla tavalla parantaa erehdyst��n; sill� ereyksiss� oli " havainnut ja p��tt�nyt olleensa. "
Ukko varotti viel� pois l�htiess�ni, jotta vasta, minne vaan tulisimme, sanoisimme papin poikija olevamme, vakuuttaen, n�in kun tekisimme, meit� joka paikassa hyvin kohdattavan, ja totta puhuikin ukko, sill� t�m� neuvo n�kyi auttavan.
- Ollen nyt 4 vuotta yhdeks�nnell� kymmenell�, on t�m� vanhus vanhus l�hes 50:ta ajastaikaa urhoollisesti lautamiehen virkaa toimittanut.
Itsell��n sanoi " ei konsaan la'issa juttuja ollen; muuten oli h�n aina omat asiansa sovitellut. "
Viina n�ytti ukolle kuitenkin olevan liian rakas; p��t�ns� seinihin kului kuitenkaan ei milloinkaan ly�v�n, vaikka usein niiden nojassa kulkevan ja k�velev�n, ollen aina yht� toimeliaan sittenkin, kun selvin p�inkin, joten viimeisin� vuosina sanoivat ukkoa harvoin n�kev�ns�.
Kiivas ja seisova puheissansa oli h�n viel� nytkin, ja muut n�kyiv�t ukon harmaita hivuksia ja vanhuutta pit�v�n kaikessa arvossa ja kunniassa.
He sanovat: " paljon hyv�� on ukko kyl�llemme toimittanut. "
Kolmatta p�ive� kului minulta t�ss� Sodanlahden kyl�ss�, jossa, niinkuin mainitsin, erosimme, jakaen itse'kultaki erityiset kyl�t Suistamolla ja Impilahdella k�velt�v�ksi.
T�st� alkaen tulimmekin erikseen, tuummatuilla paikoilla vaan yhteen tullen.
Nyt matkustimmekin milloin jalka-patissa, milloin hevosella, miten vaan sattu sek� ilmat ja tiet my�dyttiv�t.
Pitkin J�nisj�rven ranteita kulin siis min� esinn�.
- Kontuvaaran kyl�ss� tapasin jo ennenkin mainitun virsikk��n eukon.
Er��ss� alhaisessa pirtiss� l�ysin eukon v�rtin�t� v��nt�m�ss�, jonka kettru-neuvon t��ll� yleens� viel� n�'et.
Laukkuni pois sel�st� nakattua, silm�lin tarkemmin t�m�n pienosen tuvan sisusta, joka rauttiuudellaan heti sis�h�n astuessa iloisasti pisti silmihini.
Se oli minusta ilahuuttava.
K�yhyys ja tyytyv�isyys seuroavat harvoin toisiansa, mut niin n�ytti minusta t�ss� olevan.
Sis�llinen onni loisti asukkaiden silmist� ja katsannoista; raittius heid�n ymp�rill�ns�.
- Hautaan p�in jo kallistuva vapiseva eukko, talon vanhin, istui kumarruksissa karsina-penkill�; kahden puolen h�nt� kolme nuorta, riski� ihmist�, toisella nuori vaimo imev� lapsi syliss�ns�, toisella verev� punaposki tytt� ja nuottrea pulska poika rinnatusten.
Sis�h�n astuessani oli pojan p�� kallistunut vierustoverinsa olka-p��lle, ja k�si kiertyinyt ohimoiden ymp�ri.
Sula rakkaus loisti heid�n kummankin silmist�; arvasit heid�n toisilleen jo luvanneen syd�mmens�.
N�ist� kahdesta rakkaasta kun loit silm�si toiselle puolen tupoa, niin keksit esinn� lattialla muutamia lapsi-hutikkoja lastujen ja tikkujen kansa omaa neuvoansa pit�v�n, ja per� penkill� kolme miest� jouten istuksentelevat ynn� viimmeksi ovi-sopessa mainittun eukon.
H�neen k�nsiin siis kysym��n, olisiko h�n se laulaja Riita, jota muualla neuvovat.
" Se on, se on, kyll� se mummo lauluja malttaa, viihtinee vaan ruveta antamaan, " lausui nyt jokainen eukon edest� vastaen.
Arvasin itse'kin t�m�n, sill� eukko n�ytti sielt�, kun osasi laulaa.
- Kotvan ei kulunut nyt minun h�nt� lauluille houkutellessa, kun liki-taloista enn�tt�miseen kartui rahvasta pieni tupa t�p� t�ydeksi.
Kaikille sain nyt selvitell� asiani, ja mielest�ni ehk� kyll� selv�h�n latelinkin kaikki tuumani; vaan ep�ilevill� silmill� katselivat minua kinua kuitenkin.
Joukosta l�heni viimme yksi minua, kysy passia y.m. ja tieden sit� ei l�ytyv�n lausui: " 40:t� vuotta olen el�nyt, vaan tuommoista viel� en ole kuulut; - - - maaliman lopun edell� tuommoisia maan roistoja ja vietteliji� kulkee; " arvellen muille " parasta vaan olla panna h�jyk�s nuorihin Nimismiehelle viet�v�ksi, " josta ei kuitenkaan tullut mit��n.
Er�s talossa asuva suutari, joka tiesi ennenkin runoja ker�tyksi, alkoi puolestani puhua, h�ventelen miest�, joka siis, sanottuani itseniki menev�n viel� Nimismiehen luo, p�tki nuorinensa ja tuummineen tiehens�, tullen viel� ennen t�st� talosta erottuani itse'kin laulujansa tarjoomaan.

-3-

Ep�luullonsa esinn� pel�stytti kumminkin muita, eukkoa etenki, jota sin� p�iv�n� en saanut ollenkaan hiiskahtamaankaan; ��neti arveli eukko vaan, ja viimme tuummilleni h�net saatua, oli h�n noin ep�ilyksen alainen, arvellen aina: " Jos tuosta, mik� tulee; papit sanovat t�mm�isist� lauluista synninkin tulevaan, mut teille tulkohon se; kolmatta kymment� vuotta on siit�, kun enemmin osasin ja lauloinkin n�it�, annan mit� maltan. "
Vaikka h�n nyt n�in jo kotvan oli antanut laulunsa unohtukselle, niin oli h�nelle kuitenkin �ij� viel�ki muistissa.
Toinenki laulu, senni seitsem�n sananlasku, puheen-parta, ja arvoitusta oli eukon p��ss� viel�ki.
Pist�en niit� oman ja muiden puheihin, nauratteli h�n kaikkia.
Niit� oikein vanhan kansan ihmisi� oli h�n, niin n�'ylt��n k�yt�ksilleen kun puheillansaki.
Leikkis� ja sukkelaki lauseissaan oli h�n; vaan hyvin hell� luontonen ja syd�mminenkin.
Muistan kuin kyyneleet oikein karpaloissa valuivat eukon silmist� jotai surullista laulaessa.
Omat vaiheensa oli eukolle ollut; lauluissa, joita oli omiakin tekemi�ns�, muistuivat ne h�nelle mielehen, ja tuottivat itkun silmihin.
Ilomantsissa oli h�nelt� lapsuuden sulo aika vierinyt; vennon vieraiden sekaan, Kreikkalais-miehen kansa naimiseen oli h�n nykyisille asun-majoillensa joutunut.
Laulun vaiheistansa oli h�n ladellutkin.
Sit� kirjoittaessa milt' en min�kin vaan itkenyt, n�hden, kuinka eukko vaipui keski virress� ��nett�m��n, minusta pois k��ntyen, ja kyyneleit�ns� n�in piilten.
Surullisella runo-nuotilla hyr�ili eukko: Ei ne kasva kaikki lapset, Ei ylene yksik�n�, Niin kuin mie katala kasvon; Kasvon aina kaunihisti, Kasvon kun kataja m�ell�, Tai m�nty m�'en nen�ss�.
Ei ne kasva j.n.e. Niinkuin mie kananen kasvon Kasvon aivan kaunihisti, Ylen lystisti ylenin.
En ollut hoikka, luonnon hoikka, Enk� musta, luonnon musta, Vaan oon hoikka, huolen hoikka, Sek� musta, luonnon musta.
Huoli on hoikaksi vet�nyt, Mure muita mustemmaksi, - - - - Mie oon houkka huolellinen, Mie oon musta murheellinen; Niin minun moni sanovi, Usia ajattelevi, Minun ilolla laulavani, Sek� mielell� hyv�ll�; En mie ilolla laula, Enk� mielell� hyv�ll�; Surussani suuta pieks�n, Kamon ��nt� kaiossani, Ik�viss�ni iloitsen. -
Minull' on huolet kolmen laiset, Murehet monen n�k�set, Yks' on huoli p��ni p��ll�, Sen panisin palmikolle, Toinen alla jalkohini, Sen sukilla suorittasin, Sek� pakloille panisin, Ompa huoli sy'�nt� kohti, Se minun manalle viepi, Tuonelahan toivottavi, Maanalahan matojen sy��, Tuonen toikille kaluta. - - - -
L�hen t�st� kun l�henkin, Toisen l�ht�v�n keralle Kolmannen k��kiiv�n kansa, Kansa toisen karkulaisen; Heit�n suoni, heit�n maani, Heit�n hiekka rantaseni; Maihan valkehet veteni Muihin mustihin vesihin.
L�kk�s musta muille maille, Toukka toisille visille! - - - -
Vesi kiehui eukon silmiss� t�t� virt� laulaessa, josta er�it� paikkoja t�h�n olen pannut; sill� se on pitk� ja kertoo koko h�nen el�m�ns�.
- Nelj�tt� vuorokautta laulatin, Kalevala ja Kanteletar edess�ni, n�in koittaen eukon laulu-taitoa, toivossa jotai uutta h�nelt� saavani, ja lienenkin ehk� toki saanutkin, vaikka paljon, mit� h�n muisti, oli jo ennen ker�ttyn�.
- Aikani suju n�in eukon kansa sangen nopiasti; ja muutenkin oli oloni t�ss� talossa iloinen.
Illoiksi ker�ytyi aina rahvasta muualta.
Vaimot, tyt�t ja pojat lauloivat siis aina, miettien, " jos min�kin saisin nimeni kirjaan. "
Talossa oli Kantele; t�ll� puolusti mainittu suutari muiden laulaessa, sill� h�n oli taita Kanteleen soittaja.
- Hyv�n tahtosia olivat kaikki.
- Sopu ja suosio vallitti talon asujamien kesken; lapsensa pitiv�t he raitisna ja puhtaana.
Maata pannessansa ja aamusilla muiden keralla noustuansa, pesiin he esinn�, saivat sitte kirjan k�tehens� ja lu'ettuansa pikku kaura-kakun elikk� sultsina ja zupukka *) levyn, joita vaimot joka aamu uunin l�mmitty� paistoivat, jakaen lapsille ja muille.

-3a-

[ *) Kaurasia vedess� paistetuita pannukakkua. ]

-3-

Suuruspalan sy�ty�ns� antoivat vanhemmat heille pienen v�rtin�n k�sihins�, jota sitte niin mieluullisesti lenn�ttiv�t.
- K�yh� ja kuiva ruoka-p�yt�ns� murehdutti kuitenkin minua ehk� enemmin, kun heit� itsi�ns�; sill� vaikia oli n�hd�, kuinka kajostellen kaikki katsovat em�nn�n noin ujouksissa eteeni kantaessa vesi-kupin, pienen suola astian ja kaurakakun, sill� talossa ei l�ytynyt selve� rukista leip��.
- Mut k�yhyyski on usein hyv�� opettaja ja neuvoja: sill� toiset olivat tavat t�ss� talossa, kun er��ss� toisessa, sit� likell� olevassa, jota " pohatta taloksi " kutsuivat.
Pari kertaa k�vin siin�, ulkona pist�yden.
Muistan kuinka lapsellinen em�nt� t�ss� oli ja nuriseva.
Eripurasuus ja kova riita ja roiske kuului siit� ymp�ri koko kyl�n.

-4-

Se oli rikas, ja rikkautta kaikki ei voi kantaa hyvyydeksens�.
Is�nt� oli poissa, k�vi pikim�lt� taloansa katsomassa, meni uudelleen matkaan Sortavalan markkinoille, ennen l�ht��ns� j��hyv�iseksi piiskalla sivellen em�ntens�, lapsiansa ja muita talon v�ke�, jonka per�st� palveliatkin p�tkiv�t tiehens�.
Viinoissa n�it� t�it� tehd��n, ja viinaa kului niin is�nt� kun em�nt�kin t�ss� talossa hyvin rakastavan.
Kuin paljon pahaa eik� viina ja v�kev�t juomat yleens� maalimassa matkaan saata; kuinka paljon kurjuutta k�yh�ss� kotimaassammekin !
Ja hukkaan sen myrkyllisi� vaikutuksia joka paikassa ulkonaisilla esteill� tsteill� [!] tykk�n�ns� koitetaan karkoittaa ja poistaa.
Ei ne auta, ellei mies ole ja tule v�kev�mm�ksi, kun viina.
Selveys-seurat ja yhteydet v�h� taitavat vaikuttaa, ellei kansoissa sis�llinen muutos k�y edell�, ellei yleinen ja totinen valistus ja sivistys muuttaen ihmisiss� mielet ja sisukset tule v�lihin.
Suistamon ja Impilahden pit�j�t kulettuamme, tulimme Sortavalan pikku kaupunkiin, jossa j�lleen erosimma.
Kumpalini k��nsihen l�nteseen Viipurin L��nin sis��n; min� etel��n pitkin Latokan luode-ranteita.
T��ll� joskin jota kuta muille sanottavaa kohtasi, saapi kuitenkin j��d� silleen.
- Parasta on siis jotta sen lopetan, hyvin tieden ett�, jos lukia edellist�k��n juuri lystikseen ei ole silm�illyt, se mit� oisi sanomista ei olisi senk��n vertaista.
Olkoon siis loppu.
Riekko P - n.
Kotimaalta.
" Suomalaista " alkaessaan ilmoitti Herra Gottlundi, viel� 3:nenkin osan Otavata kohta tulevan ilmi.
Me ihastuimme t�h�n sanomaan kuin susi ruumen-kokoon, ja olemme jo puolitoista vuotta sit� uutta, ikuiseksi tulevaa ty�t� odottaneet, vaan turhaan.
Nyt on Herra G. ilmoittanut " Suomensa " 25:ssa numerossa 5:ll� palstalla, Otavata jo ei v�hemm�n kuin yhdeks�n kappaletta olevan maailmassa.
Ilmankos sit� saikin odottaa' niin kauan !
Kuin rupesi, niin repesi !
Se mies vasta sanansa pit��', yhden lupaa, yhdeks�n antaa !
Kiitos h�nelle !
Hippakunnan Sanomia.
Turusta.
M��r�tty on: V. t. Skarpantin Linnan Saarnaja J. J. Fogelberg Kapp. Apulaiseksi Tammisaarelle.
- Virkavapaus on 1:ksi vuodeksi annettu Pappismielle J. Heleniukselle, oppiaksensa Vironmaan kielt�.
Haettavina ovat: Kolmas sia Pit�j�n Apul. vaaliin Pelk�neell� 60 p. sis��n; V�h�n-koulun Yli-Opett. virka Pietarsaaressa; Kolmas Kanssa-Opett. virka Oulun V�h�ss�-koulussa; Ven�j�nkielen Opett. virka Skarpantin V�h�ss�-koulussa ja Kappalaisen virat Vihdin Pyh�j�rvell�, Mets�maassa ja Evij�rvell�.
- Virkavakute' on annettu Kappalaiselle Vihdin Pyh�j�rvell�, G. Forseliukselle Kappal. virkaan Kiikassa; Kappalaiselle Mets�maassa, F. W. v. Pfalerille Kappal. virkaan Kiukkaalla; V. t. Ala-Torneossa Kappal. Evij�rvell�, E. U. Castrenille Kappal. virkaan Ala-Torneossa; V. t. Kappal. Huitissa J. F. H�llforsille Pit�j�n Apul. virkaan Lietussa; Kappal. Siaiselle Alastarossa J. R. Hammrenille Pit. Apul. virkaan siin� ja Papismiehelle E. W. Westerholmille.
Hippakunnan Lukiossa ja Kouluissa on viimeisen� vuonna seuraavainen joukko Oppivaisia l�ytynyt: joista ne ensim�isess� viivassa kuuluvat Opetus-S��tyyn ja ne toisessa muihiin: Lukioissa: Turun.... 56. 16. 72.
Vaasan.... 23. 12. 35.
[Yht.] 79. 28. 107.
Iso-kouluissa: Turun.... 212. 30. 242.
Vaasan.... 138. 7. 145.
Porin.... 106. 5. 111.
H�meenlinnan.... 97. 9. 106.
Oulun.... 89. 11. 100.
[Yht.] 642. 62. 704.
V�hiss� Kouluissa: a ) Kolmella Luokalla.
Tammisaaren.... 44.
Tamperin.... 39.
Kokkolan.... 60.
[Yht.] 143.
b ) Kahdella luokalla.
Uudenkaupungin.... 46.
Rauman.... 32.
Skarpantin.... 29.
Ristiinan.... 56.
Pietarsaaren.... 30.
Salosten.... 41.
Kajanan.... 25.
Torneon.... 33.
[Yht.] 292.
c ) Yhdell� Luokalla: Naandalin.... 11.
Porin.... 27.
H�menlinnan.... 26.
Vaasan.... 22.
Kaskisten.... 5.
Joensuun.... 38.
Oulun.... 43.
[Yht.] 172.
Naisv�en Koulussa: Turun.... 58.
Likkaen Koulussa: Turun.... 83.
Lankasteri Kouluissa: Turun.... 208.
Vaasan.... 114.
[Yht.] 322.
Ahlmannin Kouluissa: Birkalan.... 54.
Kangasalan.... 52.
Messukyl�n.... 32.
[Yht.] 138.
On niinmuodoin Oppivaisten koko luku Turun Hippakunnan Lukioissa ja Kouluissa 2019.
T��ll� olevan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran p��t�ksen j�lkeen myyd��n seuraavaisia kirjoja t�st� p�iv�st� ruveten puoleksi v�hennettyyn hintaan nimitt�in: Tavallista paperia. Hienoa paperia.
Kanteletar 3 Osaa 1:teen Rupl. 35 kop. 1 R. 80 kop.
Sananlaskuja.... - 75 - - - - Arvoituksia.... - 25 - - 30 - Suomi 1844.... - 75 - - - - Suomi 1845.... - 75 - - - -
Helsingiss� 16 p. Maalis-kuussa 1846.
Sven Gabriel Elmgren.
Painettu A. W. Gr�ndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Edellinen * Suometar 1847 * Seuraava